Alkuperäinen kirjoittaja Ryhis:
Ps. Sisu :ehdottomasti tänne vaan kaada kaikki paska olos,mukava niitä on lukea oli tilanne mikä hyvänsä,saapahan muuta ajateltavaa =) mä en hevillä lyyhisty.
No sulla on ehkä PIKKUSEN isommat huolet isäsi kanssa tällä hetkellä, kun mulla omat pienet ongelmani, niin ajattelin sun tilannetta kunnioittaa, ja olla valittamatta.
Edelleen voimia lähettelen sinulle :hug: Mistään en mitään tiedä (siitä, että toinen oma vanhempi on noin huonona ), mutta voin kuvitella, että sulla painaa huoli isästä. Toisaalta, niin kun itsekin totesit, ehkä parempi olisi, jos pääsisi pois, eikä tartteis jäädä koneiden varaan elämään. Se on jo omaisillekin aivan eri tilanne käsiteltäväksi, kun suru. Suru ikään kuin pitkittyy vaan, jos elintoimintoja pidetään keinotekoisesti yllä.
Tämän tietysti siis sanoan omana mielipiteenäni!! :attn:
Voimia kuitenkin eteenpäin! :hug:
Peppita, mulla oli tuo sama tilanne esikoisen kans. Viikkoja oli muistaakseni 29+2, kun kävin äitipolilla tarkastuksessa, ja ottivat samantien osastolle tarkkailuun. Sain eka nesteytyshoidon tipan kautta, se joskus laannuttaa supistukset jo itsekseen. Mulla ei auttanu, ja siirryttiin lääketipan jatkoksi, se olikin sit semmonen, et se lääke tippu 6päivää 24h vuorokaudessa :/ Samalla antoivat kortisonia, mikä auttaa kypsyttämään vauvan keuhkoja nopeemmin. Sit kun pääsin pois sairaalasta, niin sain ehdottoman vuodelepo-komennon, siihen asti, että tuli 37 viikkoa täyteen. Kaikki menikin sit ihan hyvin, ja tyttö synty viikolla 38+1, synnytys käynnistettiin muista syistä.
Eli kaikki VOI mennä ihan hyvin, kunhan vaan muistat pitää itsestäsi huolen, ja lepoa, lepoa, ja edelleen lepoa. Helppoja viikkoja ne ei ole, mutta niistä selviää!! :hug:
( . ) Mä luulen tietäväni, mille lonkkavikaisesta koirasta tuntuu |O JOka askeleella sattuu niin perkeleesti vasempaan lonkkaan, mutta siitä huolimatta on ollu pakko tuulettaa vähän päätä. Se jalka on lähinnä repalehtanu matkassa :kieh: Pää meinaa hajota täällä 4 seinän sisällä, kun ei edes lenkille pääse (siitä eilen siis pillitin äidille ). Eilen sit leivottiin pullaa tytön kans, ja tänä aamuna pyöräytettiin sämpylöitä, mustikkapiirakkaa ja pari kahvikakkua pakastimeen. Tuo leipominen on kondiittorille aika hyvä tapa tuulettaa päätä, saa muuta ajateltavaa siinä.
Muute kaikki hyvin. Ruoka maistuu, närästää, vähän sieltä ja täältä kolottaa, Minni liikkuu ahkerasti jne. Kaikki siis päällisin puolin ok. Ja ylihuomenna päästään taas uudelle kymmenluvulle viikkojen suhteen :heart:
Nyt pitää lähtee kattoo ruokaa!
Sisu ja Minni 29+5