Heippaus pitkästä aikaa!
Välillä olisi ollut kirjoitushaluja, mutta jostain syystä en ole oikein päässyt näille sivuille. Jotain häikkää oli joko meidän koneessa tai sitten näillä sivuilla. Any way, nyt tuntuu yhteydet toimivan.
Onpas joillakin jo hurjia nuo supistelujutut. Toivottavasti kenenkään vauva ei vielä ala syntyä. Kata ja kumppanit, lepäilkää ja ottakaa rennosti. Hyviä vointeja teille!
Aika paljon tuntuu myös raskausvaivoja riittävän. Tsemppiä jokaiselle, joka painiskelee erinäisten ikävien tuntemusten kanssa. Itse olen kai päässyt tosi helpolla. Ilkeimmältä ovat tuntuneet yölliset suonenvedot, jotka välillä jylläävät ihan reisissä asti. Lisäksi pari viikkoa sitten kävin ylimääräisellä lääkärikäynnillä, kun mahassa tuntui oudolta. Ilmeisesti tuntemukset olivat supistuksia ja vastaavia tulee vieläkin, jos on hermostunut, väsynyt tai kävelee liian kovaa. Lääkärissä tutkittiin kaikki mahdolliset tulehdukset yms. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Lekuri kuitenkin määräsi, ettei kävelylenkit saisi olla paria kilsaa pidempiä. Siihen tyrhetyi haaveeni aina silloin tällöin vaappua uudesta kodistamme työpaikalle. Matkaa kun kertyisi seitsemisen kilsaa. No, yhden kerran ehdin matkan tarpoa. Nyt ei kyllä enää tekisi edes mieli lähteä noin urheilemaan.
Meillä alkaa perhevalmennus ensi viikon maanantaina. Saa nähdä, millaista on.
Äitiyspakkauskin tuli jo pari viikkoa sitten. Täällä Savossa Kela toimi tosi sukkelasti. On ollut kiva pestä pikkuisia vaatteita ja viikkailla niitä kaappiin. Hiihtolomalla kävimme hakemassa serkultani vaunut ja hoitopöydän. Kylkiäisinä saimme vinon pinon kaikkea muuta tarpeellista, kuten harsoja, tuttipulloja, petivaatteita, imetysliivejä, hoitoalustan, pelastusliivit ja ties mitä. Alennuksesta ostimme myös turvaistuimen. Nyt alkaakin olla jo kaikki tarvittava kasassa. Sen kantoliinan vielä haluaisin ja ensi viikolla voisi käydä kestovaippakirpparilla.
Mie olen käynyt nyt pari kertaa sellaisessa ensimmäistä lastaan odottavien äitien ja esikoisen synnyttäneiden äitien mammakerhossa. Olen tosin ainoa äiti, joka on edelleen yhtenä kappaleena. Ihan kiva on seurata toisia äitejä ja heidän vauvojaan. Ekalla kerralla minua kyllä alkoi jotenkin ahdistaa. "Apua, haluanko sittenkään äidiksi tai paremminkin, osaanko olla äiti." Samoja reaktioita minulle tulee välillä, kun töiden puitteissa vierailen perhekerhoissa. Jotenkin ristiriitaista. Toisaalta niin kovasti odotan ja toivon sitä vauvaa ja sitten välillä pelottaa. Synnytystä en uskalla edes ajatella. Onneksi eilen siellä mammakerhossa kuulin kaksi tarinaa helposta synnytyksestä, kun enimmäkseen olen kuullut kauhutarinoita. Eilen mammakerhossa oli ohjelmassa jumppausta. Sain nuken avukseni. Tällä kertaa oli jotenkin ihanan seesteinen olo ja ihastellen seurasin, miten muut äidit jumppasivat pikkuistensa kanssa. Tuli jo kova kaipuu saada oma vauveli syliin ja päästä loruilemaan ja leikittelemään hänen kanssaan. Kyllä minua huvitti, kun vuorossa oli loru sammakko-mummosta... "Jaksaako mummo enää keinua, noin täydellä vatsalla..." Heh, eipä ainakaan tämä mamma jaksanut pahemmin keinua, kun maha oli niin tiellä
Aika monta kommenttia olen saanut poika-vatsasta. Lisäksi minulla on se sellainen mahaviiva, joka näkyy tosi selkiästi. Eikös masuviiva jotenkin viittaa poikaan? Ultrassahan lekuri ei suostunut veikkaamaan sukupuolta, vaikka sanoi, ettei näe mitään poikaan viittaavaa. Hieman enemmän hän siis kallistui työtn suuntaan. Olisipa kiva tietää, kumpi on tulossa!
Hei, te, jotka olette jo synnyttäneet aikaisemmin: Millä viikolla vauvelinne syntyi? Minä jotenkin toivoisin, ettei raskaus venyisi yliajalle. Jotenkin minulla on tunne, että pieni syntyy jo toukokuussa, mutta voihan se olla, että vielä juhannuksenakin vaan odotan ja odotan...
Voisi kai tässä tarinoida pidempäänkin, mutta annanpa suunvuoron toisillekin. Olenko muuten havainnoinut oikein, että Moonlight ei ole pitkään aikaan kirjoitellut? Aiemminhan hän oli yksi ahkerimmista kirjoittajista. Mitä siis kuuluu, Moonlight?
Kivaa tiistai-päivää!
Manteli-76 ja Masumatkaaja 28+3