Moiks!
Nyt sit kommentointia...
Painon noususta oli puhetta... Mulla näytti rakenneultran aikaan neuvolan vaaka +2kg lähtöpainoon ja oman vaa'an mukaan on saattanut kilo tulla lisää. Mulla tosin lähtöpainoakin on, joten ihan hyvä tollanen rauhallinen tahti. (Rakenneultrassa viikkoja oli 20+3 ja nyt 22+4) Masu on silti kasvanut, joten ilmeisesti sitten muualta kavennun.
Nimi on melkovarmaksi päätetty pojan osalta jo ihan alkuviikoilla, vai olinkohan edes plussannut vielä... Tytölle on ollut vaikeampi keksiä molempia miellyttävää nimeä, mut sitä ei nyt ilmeisesti tarvitsekaan vielä päättää. Pari vahvaa ehdokasta on. Pojalle on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on noussut suosikiksi... On se toinen sit niin ku mahdolliselle veikalle valmiina. Mies on "perinyt" toisen nimensä isältään ja sama nimi on toisena myös mun isällä, joten jatketaan perinnettä... Tytön toinen nimi olis myös tullut suvusta. Sit ollaan kyl pulassa, jos lapsi ei näytäkään sen nimiseltä kuin mitä ollaan ajateltu.
Aika tasapuolisesti on menny osallistuminen meillä nimikeskustelussa... Mies on ehdottanu varmaan yhtä montaa ku minäkin, mut mies ei hyväksy mun vähän erikoisempia ehdotuksia, enkä mä miehen ehdottamia perussuomalaisia junttinimiä, vaikka olis kuinka jämäkkä pojalle. Tytön nimet taas on ollu sellasia, mitä on kuullu jo kyllästymiseen asti. Ihme, että löydettiin muutama, joista molemmat tykkää.
Sukupuoliodotukset on meidän suvussa varmaan poikavoittoisia, kun on vähän tyttöpainotteista. Kukaan ei tosin ole sanonut mitään ja kerrottiinkin vauvauutisen yhteydessä, että poika on ilmeisesti tulossa. Itse toivottiin kans poikaa, mut tyttökään ei aiheuta pettymystä... Pääasia kuitenkin se uusi pieni ihminen, meidän lapsi.
Kurjaa, että joillekin teistä on sanottu niin tylysti... Varmaan ajattelemattomuuttaan monet töksäyttää. Ihania ne usean pojan tai tytön sarjatkin on. Ei kaikkien tarvitse samaan muottiin mahtua sukupuolen osalta niin kuin ei lapsimääränkään kohdalla. Yhtä arvokkaita lapset ovat, oli sukupuoli kumpi tahansa. Tsemppiä ärsyttävien kommenttien kestämiseen. :hug:
Meillä on molemmilla ihan hyvät suhtet vanhempiin... Viikottain pidetään yhteyttä, mä juttelen äitini kanssa mesessä tai puhelimessa melkein joka päivä. Välttämättä ei kovin henkilökohtaisia jutella (paitsi mä kyllä äitini kanssa välillä), mut paljon kuitenkin muutakin kuin yleisiä "ilmoja on pidelly" yms osastoa. Molempien perheissä vaikuttaa olevan aika avoin keskusteluilmapiiri ja olen siitä tosi hyvilläni. Se lienee yksi syy, miksi molemmilla on toisen perheen seurassa vapautunut olo.
Mä oon kans sitä mieltä, että välit voi ajan kuluessa ja tapahtumien seurauksena parantua... Mulla kävi niin mun siskon kanssa muutama vuosi sitten. Ei siihen välttämättä paljoa tarvita, ehkä vain oman ajatelutavan tai suhtautumisen muutos, yhteydenpidon lisääntyminen tai tilannetta koskeva keskustelu toisen osapuolen kanssa. Jos tilanne tuntuu itsestä harmilliselta, niin voihan sille koittaa jotain tehdä. Jos siitä ei ole apua, niin ainakin on yrittänyt. Päätös on kuitenkin jokaisen oma asia.
Helkalle voimia! (En tainnut asiaa aikaisemmin kommentoida.) Mulla alkoi vuoto viikon 14 alussa ja ruskeena tihkuna jatku pari-kolme viikkoa. Syy oli istukan paikka eikä vauva ollu vaarassa. Onneks myös sun vauvalla on kaikki hyvin... Toivottavasti se vuotokin pian loppuu. :hug:
Kipuja on mullakin ollut... Sitä en osaa sanoa, onko ne juuri niitä liitoskipuja. Välillä siis varsinkin liikkeelle lähtiessä tuntuu kuin emättimessä olisi puukko tai sitten repivää voimakasta kipua alavatsan toisella reunalla. Tuolilta ei kannata nousta sillai vähän kertävällä liikkeellä... Se tekee mulla kipeä. Autoon täytynee keksiä jokin kikka, kun muuten penkistä nouseminen on tosi hankalaa... Tila ei oikein riitä jalkojen rinnakkain siirtämiseen. Myös reippaasti kävelessä tuntuu jpskus tosi epämiellyttävälle alavatsan toisella puolella... Oon sit hiljentänyt tahtia ja se on mennyt ohi.
Mä oon kans meinannut
liukastella ja oon sit ollu ihan paniikissa mitä pahaa olis voinu käydä. Hyvä, että sä
Hiiviö ja muut liukkailijat ootte säästyneet pahemmilta. Koitetaan olla varovaisia... Ne liukuesteet olis tosiaan hyvät, mut eipä o mullakaan tullu hankittua.
Voi
Moonlight minkä teit! Kiitos vaan vohvelimaistiaisista, mut taas toistui aikaisempi kuvio eli himo tuli. En o vielä siitä lettuhimostakaan päässy yli, mut kai tota toasterin vohvelijutskaakin vois jo testata... Sellasen Mikki-toasteri/vohveliraudan kun sain joulukahjaks. Olis äitin tekemää tosi hyvää vattuhilloakin vielä jääkaapissa ja pakkasessa omppuhilloa...
Tuleepas herkkunälkä! Eli taidanpas pistää vuorostani pallokorvavohveleita tarjolle ja vähän vielä jätskiäkin kaveriks. Saa välillä mässätä, niinhän?
Hanilla ihana masukuva!
Mä oon nyt saanu omani koneelle, mut täytyy rajata uudestaan. Mihinkään alusvaatekuvaan mä en kuitenkaan rohjennut... Kun en o tollasessa timmissä kunnossa. Seuraavaan ajattelin kuitenki masun paljastaa (tähän asti ollu siis mammahousun resori päällä), kun näkyy sit selvemmin. Täytyy vaan tuo navan ympärys muistaa nyppiä ensin, kun on poikanen ihokarvat riehannuttanut.
Jenkkakahvat näkyköön...
Muillakin on ihanat masut jo... Oon uteliaana käyny kurkkailemassa profiileja. :ashamed:
Saatiin muuten eilen se kauan odotettu sohva ja keittiön ryhmä... (Vai joko mainitsin?) Niitä sitten touhusin eilisen päivää pois paketista ja pöytää kasaan, melkein sain paikoilleenkin molemmat (pöydän kääntäminen vain jäi miehelle). En o tän raskauden aikana muuten noin rehkinytkään, mut nyt halusin varovasti touhuta ne paikalleen että saadaan valmista. Nyt täytyy vaan saada turhat varastoon ja osa kokonaan pois, että vapautuu tilaa. Turhauttaa vieläkin touhuta muuttojuttuja, kun ollaan asuttu tässä joulukuun alusta. Joskus se vaan kestää...
Nyt alkaa hartijat huutaa apua ja nälkäkin vaivata, joten taidan siirtyä keittiön puolelle ja jatkaa sitten kouluhommia. Voikaahan hyvin!
PikkuMyy-80 ja poikanen 22+4