Kotiuduttiin tuossa pari tuntia sitten ja kirjoittelen nyt pikaisesti kuulumiset, kun vauveli nukkuu ja isoveljet katsovat Taotaoa.
Supistukset alkoivat lauantain seitsemältä aamulla. Kuulostelin niitä hetken sängyllä makoillen ja menin stten käymään suihkussa. Ajattelin, että jos eivät ole oikeita suppareita niin rauhoittuvat siitä. Kun eivät sitten rauhoittuneet, alettiin tehd lähtöä.
Supistukset eivät olleet kauhean kipeitä ja pituuttakin niillä oli aika vaatimattomasti, n. 15-20 sekuntia/supistus. Päätettiin kuitenkin lähteä varulta näytille, koska kaksi edellistä synnytystä tosiaan olivat nopeita, nelisen tuntia kumpikin.
Vietiin isoveljet anoppilaan ja lähdettiin ajelemaan Lohjalle, jonne on meiltä n. 30km. Supistuste väli harveni matkalla ja jäimmekin sitten matkan varrelle kahville. Olin jo varma, että tässä on nyt väärä hälytys ja mietinkin, kannattaako sairaalalle asti edes ajella. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, että käydään nyt näytillä, kun kerran ollaan liikkeelle lähdetty.
Sairaalassa oltiin yhdeksältä. Kohdunsuu 2 cm auki ja kanavaa hieman jäljellä, eli tilanne kutakuinkin sama kuin maanantaina lääkärikäynnillä. Supistukset kuitenkin napakoituivat heti sisätutkimuksen jälkeen, joten jäimme sitten sairaalaan. Kätilö laittoi minulle vesialtaan, kun olin sitä toivonut ja siellä sitten lilluin seuraavat kuusi tuntia. Välillä piti nousta ylös käyrälle, mutta pulahdin sitten aina takaisin. Veden alla supistukset tuntuivat vain vatsan kovettumisena, kipua ei ollut juuri ollenkaan. Kuivalla maalla supistukset tuntuivat häijymmiltä, mutta eivät järin kipeiltä sitenkään.
Kahden maissa kätilöiden työvuoron vaihtuessa kohdunsuun todettiin auenneen neljään senttiin, eli tilanne eteni kivuttomuudesta huolimatta. Silti oli jo vähän epätoivoinen olo: siihen mennessä aikaa oli mennyt jo 7 tuntia, eli siinä ajassa olin ehtinyt synnyttää sekä esikoisen että kakkosen.
Kahden jälkeen aloin pysytellä enemmän liikkeellä ja pystyssä, koska vauva keikkui edelleen melkoisen ylhäällä. Altaassa kävin jossain välissä vielä rentoutumassa, kun supistuksiin alkoi tulla enemmän vaativuutta. Koko avautumisvaiheen ajan supistukset olivat melko lyhyitä, noin puoliminuuttisia.
Vihdoin kuuden maissa kohdunsuun todettiin olevan 7 cm auki ja vauvan laskeutuneen huomattavasti alemmas. Nyt vasta supistukset alkoivat tuntua kunnolla synnytyssupistuksilta, eli tähän saakka olin selvinnyt käytännössä kivuitta.
Puoli seitsemän jälkeen kätilö puhkaisi kalvot, jotta vauva pääsisi vihdoin laskeutumaan kunnolla. Lapsivettä tuntui olevan ihan kauheasti, sitä oikein suihkusi joka supistuksella. Puoli kahdeksalta pääsin ponnistamaan jakkaralle ja 7 minuutissa oli 10 pisteen poika maailmassa. Painoa siis 3970g ja pituutta 52cm, pipo 35,5 cm.
Ja kuten tuosta vauvan koosta ja ponnistamisen helppoudesta/vaikeudesta on ollut puhekin, ei tämän ponnistaminen ollut sen kummempaa kuin noiden toistenkaan, vaikka edellinen vauva olikin lähes kilon pienempi.
Summa summarum: vaikka synnytys kesti kolme kertaa kauemmin kuin edelliset, oli se paljon helpompi ja kivuttomampi. Kenties suurin ongelma "pitkässä" synnytyksessä oli siinä, että meinasi tulla välillä tylsää...
Nyt kuuluu maitovaatimuksia, palailen asialle myöhemmin. Jospa saisin illalla aikaiseksi laittaa profiiliin kuvankin.
Kreecher ja "Möhkis" 2 pv.
(vauva-parka on saanut kivan kutsumanimen, hän kun pitää sellaista öhinää koko ajan)