Iloista iltaa kaikille!
suuren suuret kiitokset kaikille lohdutuksen sanoista :heart:
Tiedän että kyse oli 'vain' kissasta (kuten anoppikin riensi heti 'lohduttamaan'), mutta meille kisu oli perheenjäsen siinä missä kaikki muutkin. Nyt on vaan sopeuduttava tähän, onhan meillä tuo vanha kissa rouva vielä. Mieskin yritti lodutella että ehkä parin vuoden kuluttua kun napero on kasvanut sen verran, hankimme uuden kissan jonka muksu saa sitten valita ihan itse.Ilman elukoita emme pysty olemaan, ja onneksi ei ole mitään allergioitakaan, toivotaan ettei lapsellakaan tule olemaan.
Minäkin satuin katsomaan Onnen Varjot (mulla on lainassa äidin Canal+ kortti, eli näen suomi telkkaa) ja ei se muhun kauheen kovasti kolahtanut. Voisi olla ehkä ihan toiset fiilikset jos olisin vielä läpikäymässä niitä hoitoja tms. Mutta kyllä siinä tuli ihan realistisella tavalla esiin mitä tuskaa lapsettomat käyvät läpi. Jäi ärsyttämään kyllä sen yhden hairahdus, kyllä tollanen olisi ainakin omalla kohdalla ajateltuna ollut sellanen nöyryytys ja maailman loppu, josta en varmaan olis ikinä selvinny järjissäni.
Amodinin ja Haalistuneen kanssa mulla on aivan samanlaiset ajatukset että kuinka järjettömän kiitollinen saa olla tästä raskaudesta ja mahdollisuudesta tulla äidiksi. Mulle viimeiset 3 vuotta ovat olleet melkoinen musta aukko, joita en tahdo muistella. Kaikki on jotenkin niin sumuisen verhon peitossa....ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan....
Jiksu : löysitkö mistään makkaratyynyä tai sen tapaista? Mä ostin sellassen aikoinaan täältä ulkomailta ihan makkariin sängyn päädyn koristeeksi ja sitten yks kaks hiffasin et tuotahan vois kokeilla jalkojen väliin. Ja hyvin on toiminut. Sen tarvii vaan olla tarpeeks pitkä, eikä liian kova että muotoutuu hyvin. Mulla se on noin metrin pituinen. Helppohan tuollainen on varmaan tehdä (itse en kyl osais) täytteenä mun tyynyssä on ihan vaan pehmeetä vanua ja päällä irrotettava puuvilla kangas.
HH : sullahan äippäloma lähestyy sitten jo vauhdilla. Toi virallinen lappu äitiysavustuksestakin varmaan todella konkretisoi ajatuksen että elämä on todellakin ihan pian muuttumassa ja meistä tulee äitejä isolla Ä:llä. Voi miten ihanaa!
Roosa: jaksan yhä hämmästellä miten hienosti sun kaksos pojat on kasvaneet, ja samaan tahtiin. Mennään melkein samoilla päivillä sun kanssa ja nykerö oli viime viikolla 1100 gr. Tarkoittivat varmaan niitä supistusten esto lääkkeitä siellä polilla. Huimaa ajatella ettei enää ole montaa viikkoa kun ne nyytit on sylissä :heart:
Oottekos tulevat äipät lukeneet yhtään vauvanhoito opuksia? mun täytyy myöntää että olen ollut laiska asian suhteen, ajattelen että kyllä mä sitten äippälomalla ehdin...seli seli. Muutenkin olen vähän sitä sorttia että maalaisjärjellä päästään pitkälle, ja jos jotain ei tiedä voi kysyä.
Kaveri sitten lainas mulle eilen sellasen kirjan kuin Tracy Hogg - Opi kuuntelemaan vauvaasi. Täytyy myöntää että ekaa kertaa tuntuu että tämän 'oppaan' haluan lukea kannesta kanteen. Kirjan kirjoittaja on maailmalla tunnettu ns.''vauvakuiskaaja'', ja kirja neuvoo käytännönläheisin keinoin kuinka tulkita vauvaa, ja oppia tunnistamaan hallitsevan luonnetyypin sekä ohjeita/neuvoja ihan jokapäiväisiin asioihin. Kaveri kehui että oli todellakin sellainen Survivor opas, joka kannattaa lukea!
Taidanpa siirtyä tästä tuonne kirjan pariin, kun jäi niin kesken
Kitty 28+2