No, niin josko 3 kerta toden sanoisi... Olen nyt 2 kertaa vahingossa painanut hiiren sivussa olevaa nappia ja aina kirjoittamani teksti häipynyt avaruuteen, kun se on palauttanut minut edelliselle sivulle... |O Nyt sormien kanssa varovaisesti...
Ekaksi,
Doorikselle onnittelut puolenvälin ylityksestä! :heart: :flower:
Eilen illalla kävin lukaisemassa
Lampukan ja
Amodinin ajatuksia, mutta huonon kunnon takia en pystynyt vastaamaan. Ajatuksia olisi ollut, mutta katsotaan josko vielä saisin kiinni niistä.
Mutta ensin taas perinteistä sairaskertomusta... Eilis aamu meni ihan kivasti, mitä nyt tuo turvonnut kurkku hieman häiritsi. Siivoilin pari yläkaappia. Ajattelin että jos nyt vielä kipuaisin ne siivoamaan, kun kohta en enää uskalla. Touhusin siinä sitten ja siivoilin. Päätin että syön ruuan ja sitten lähden ulos. Kunnes veti kunnon yhtäkkiä syönnin jälkeen heikoksi. Vatsassa alkoi vääntää ja poltella. Siinä sitten aikani kieriskelin sohvalla, kävin vessassa. Kiemurtelin vessan lattialla ja päädyin sänkyyn. Kaikki jäi tekemättä. Pyykit koneeseen, koirat ulkoiluttamatta, tiskit laittamatta koneeseen jne. Vatsan polttelu oli niin kovaa, etten muista ikinä kokeneeni vastaavaa. Kipu tuli aaltoilemalla, muutaman minuutin poltteli ja sitten laantui. Kunnes taas tuli. Tätä kesti yhteensä 1,5 tuntia. Kunnes sitten nukahdin ja kun mies tuli kotiin töistä, heräsin. Kipu oli ohi! Onneksi pikkuinen mylläsi masussa aina välillä normaalisti ja kipu ja polttelu oli vain vatsassa (siis ei kohdun alueella), niin uskoin että pienellä kaikki hyvin. Ruuassa ei voinut olla vikaa, samaa olin syönyt illalla. Loppuiltana ei kivut palanneet, söin jopa normaalisti jne. Olo oli heikko ja hieman oksetti, mutta ihemkös se tuollaisen kieriskelyn jälkeen. Miehen kanssa vaan pohdimme, että voisiko olla se minun kiipeilyni syyllinen... Jos vatsani olisi sitten ärtynyt siitä. Muutaman kerran nyt syksyn aikana ollut vastaavaa, mutta mennyt ohi vessa käynnillä. Omituista, mutta onneksi loppui sitten. Tänä aamuna herätessäni kurkku todella kipeä ja turvonnut. Huomenna sitten taaperran lääkäriin.
Ihana sairaskertomus taas, minusta tuntuu etten nyt muuta ole viime aikoina aikaseksi saanutkaan. Koittakaa kestää. Josko nyt jo riittäisi sairastelu. Toivotaan!
Nyt koitan palata hieman tuohon meidän tilanteeseemme, ajatuksiin joita eilen heräsi. Eli musta taas tuntuu nyt siltä, ettei me olla ikinä eletty näin sopuisasti kuin nyt. Mies kun on asioista pikkutarkka ja hermostuu yleensä mulle kun teen jotain huolimattomasti tai jätän jotain. Nyt saattaa kyllä mainita, mutta ei sen kummemmin sitten siitä äkäänny. Itsessäni en ole huomannut, että hermostuisin asioista tms. Päinvastoin, nyt olen kovin rauhallinen ja seesteinen. Paitsi töissä...
Mutta siis kotona voin hermostumatta jutella asioista vaikka olisimmekin erimieltä jne. Me olemme yhdessä jutelleet vauvan tulosta ja sen jälkeisistä pelisäännöistä ja tunnumme nyt olevan kovin yksimielisiä.
Lieneekö hetkellistä, saas nähdä. Mutta ymmärrän erittäin hyvin
Lampukan ajatukset, teillä kun varmasti aivan erilaiset kuviot kuin esim. meillä. Varmasti herättää enemmän ajatuksia.
Koira juttua... Meillä on oikeastaan vaan puhuttu siitä, että miten vauv esitellään koirille ja mitä tehdään ennakkoon kun vauva on syntynyt. Meillä ei muuten kuviot koirien kanssa muutu mihinkään. Itse en myöskään pystyisi kuvittelemaan missään nimessä sitä että koirat laitettaisiin pois vauvan tulon takia! Näitäkin tapauksia kyllä on, mutta itse en pystyisi siihen. En usko että meillä vauvan tulo aiheuttaa koirissa paljoa muutosta, kiinnostuneita varmasti vauvasta ovat, mutta meillä kun ei kuppia tai luita puolusteta kuin muilta koirilta, joten sinänsä en usko ongelmia tulevan. Mietintää ja toiminta tapoja varmasti tulee sitten mietityksi enemmän kun lapsi alkaa tosiaan liikkumaan. Mutta siihen nyt menee hetki. Meillä tosin koirat ovat muutenkin tottuneet monen kokoiseen pikkuväkeen, eikä ongelmia ole ollut. Joten toivotaan että kaikki menee jatkossakin hyvin.
Meillä on muuten ensi ma eka valmennus ja siellä sitten ilmeisesti videon katselua yms. Huh, se on ehkä se kauhein osio siinä!
Mutta, nyt taas ruokailemaan. Toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin eilen päivällä...
Nampula 23+1