Sukupuolesta. Itselleni on jotenkin vieras ajatus, että pettyisin vauvan sukupuoleen. Ymmärrän kyllä senkin, että joillekin se voi olla isokin pettymys ja että se on ihan normaalia ja aika yleistäkin! Ja
Naene hyvä kun uskalsit jakaa ajatuksesi, varmasti helpottaa oloa! Ja huomaat, että samanlaisia ajatuksia on niin monella muullakin ollut. Esikoisesta toivoin itse tyttöä, jotenkin kun odotin yksin niin ajattelin että ehkä on naisena helpompi kasvattaa yksin tyttöä kuin poikaa. Mutta jos sieltä poika olisi tullut, niin en mä varmaan pettynyt olisi ollut ja varmasti olisi ollut yhtä rakas. Tänkin vauvan kohdalla ehkä toivon sitä tyttöä, mutta nyt tuntuu että toivon vain sen takia, kun mulla on jo yksi tyttö. Mutta luulen, että jos ultrassa luvataan poikaa, niin innostunkin siitäkin ihan hirveesti
Saa nähdä!
Vaatteista. En ole mitään vielä hankkinut. Musta tytöille ja pojille löytyy molemmille ihania, mutta myös niitä kamalia vaatteita. Mitä olen katsellut vaatteita, niin kyllä mun mielestä tytöillekin löytyy paljon muunlaisiakin vaatteita, kuin vain niitä vaaleanpunaisia ja röyhelöisiä juttuja. Itte tykkään omalle tytölle ostaa esim. harmaita, joissa on jotain kivoja kuvioita, beigejä, valkoisia, mutta myös niitä vaaleanpunaisia, koska se itse tykkää niistä
Ja päiväkotiin mun mielestä kannattaa esim. laittaa niitä ei-niin-ihania vaatteita, koska ainakin mun tyttö sotkee edelleen aika lailla niitä vaatteitaan, vaikka on siis jo 4-vuotias. Tosin se taitaa olla sieltä hajamielisimmästä päästä lapsia, aina rähmällään jossain ja aina lusikasta tippuu jotain matkalla suuhun yms.
Ja
Lindacandy olet hankkinut ihania vaatteita!
Meillä tyttö tykkää ihan hirveesti prinsessaleikeistä, kotileikeistä, ponileikeistä, mutta myös sotaleikeistä, ninjaleikeistä, autoleikeistä yms. "poikien" leikeistä. Mun mielestä lapsi saa leikkiä juuri niitä leikkejä, joista se nauttii enkä näe että itse kieltäytyisin ostamasta jotain lelua, siksi että se ärsyttää mua itseäni. Toivottavasti en nyt ärsytä ketään näillä puheilla, olen vaan sitä mieltä, että ei oteta niin vakavasti noita vaate- ja lelujuttuja
Vakuutuksista. Me ei varmaankaan oteta. Tai en tiedä haluaako mies ottaa, kun sen lapsilla ilmeisesti on ollut vakuutukset. Esikoiselle en ottanut vakuutusta ja ihan hyvin ollaan pärjätty, vaikka sille se korvakierre sitten osuikin. Meillä pääsee hyvin julkiselle puolelle ja hoitoon olen ollut tyytyväinen. Ainakin täällä päin korvien putkitukseenkin ollaan päästy nopeasti molemmilla kerroilla. Mutta varmaan aika paljon vaihtelee paikkakunnan mukaan tuo julkinenkin puoli?
Täällä on vihdoin ja viimein voimistunut
liikkeet! Jouluaattona tosiaan tuntunut ekat hipaisut, mutta vasta nyt pari päivää on tuntunut oikein kunnolla potkut ja muutaman kerran jopa ulkopuolelle. Tosin aina, kun mies yrittää jotain tuntea, niin vauva lopettaa liikkumisen tai hipaisee niin hiljaa ettei varmana tunnu ulkopuolelle mitään. Mies-raukka, kun niin malttamattomana odottaa
Linneat 18+1
