Tulipa omakin synnytys taas mieleen, kun tuli täällä siitä puhetta.
Mua ei pelota itse synnytys. Esikoisen synnytys oli muuten ihana ja mahtava kokemus, paitsi että synnytyksen loppu oli aika pelottava.
Esikoinen syntyi perätilassa, oli siis koko raskauden ajan itsepäisesti peppu alaspäin. Ja sellainen itsepäinen itsepäisyys se on vieläkin
Kuitenkin siinä synnytyksen aikana mulle nousi korkea kuume, vauvan syke pysytteli yli 200 eli vauva oli ahdingossa. Onneksi ponnistustarve koittikin siitä sitten itsellään. Siinä ponnistusvaiheessa kaikki kävi jotenkin tosi äkkiä. Vauva oli ulkona kymmenessä minuutissa, napanuora oli kahdesti kaulan ympäri eikä hän sitten hengittänyt itse.
Eli mun ensimmäinen synnytys loppui niin, että vauva kiidätettiin elvytettäväksi. Se oli aika kurja kokemus, onneksi olin niin sekaisin lääkkeistä ja synnyttämisestä, etten saanut mitään kauheeta kohtausta tai pelännyt kuoliaaksi, että vauvani kuolee. Kätilö vakuutteli, että vauva on hyvässä hoidossa ja minä onneksi uskoin sen
Myöhemmin kuulin sitten, että tyttö oli ruvennut vasta viiden minuutin ikäisenä itse hengittämään.
Hänellä oli jokin tulehdus, jota sitten paranneltiin teholla muutaman päivän, jonka jälkeen vihdoin sain hänet viereeni.
Synnytyksessä tapahtuneesta hapenpuutteesta seurasi myös se, että tyttö oli hieman liian veltto ja jouduimme käymään kehitysseurannassa muutamien kuukausien ajan.
Jotenkin siitä synnytyksestä on jäänyt vähän sellainen pelko, että meneeköhän nyt tässä seuraavassa synnytyksessä varmasti kaikki hyvin.. Mitä jos käy jotain, mitä jos vauva ei selviäkään.
Sekin oli aika kaameaa, kun kolmantena päivänä synnytyksestä joku lääkäri selitti minulle tyypillisesti lääkärikielellä, jota en silloin ihan täysin edes ymmärtänyt, että tytön aivot joudutaan ehkä kuvaamaan, jotta nähdään onko hapenpuute tehnyt jotain tuhojaan aivoissa. Itkin kokonaisen päivän, että vauvani on kehitysvammainen. Kun siinä tilanteessa nyt muutenkin on hormonit aivan sekaisin ja jonkinlainen babyblues iskenyt, niin se oli kyllä kamalaa..
Mutta ihan terve neljävuotias tyttö mulla on