Lauwra, mulla oli viimeksi alimmillaan 113 ja nyt oli jo viime neuvolakäynnillä enää 112. Eiköhän tässäkin saa popsia rautaa loppuun saakka
Lissu, no on tuolle miehelle nyt sanottukin! Eilen se sitten panostikin tässä kotona enemmän, mutta saa nähdä miten pitkään taas muistaa tänään vielä sanoinkin sille, että kiusallani en laiskottele, vaan silloin kun jämähdän sinne sohvalle, niin siihen on joku fyysinen syy, vaikken sitä joka kerta sanokkaan suoraan. Jospa se nyt muistaisi
Ikäeroa meillä tulee n. 2v5kk. Se on just passeli mä pelkäsin, että pelkään, miten sille toiselle lapselle voi riittää rakkautta yhtä paljon kuin tälle ensimmäiselle mutta en kyllä pelkää enää yhtään. Normaaleja tunteitahan ne on, mutta mä itse en osaa pelätä, etteikö sitä rakkautta riittäisi eniten huolettaa se sairaala-aika, kun tyttö on niin mun perään. Ja toki se, että pikkusisarus vie mun aikaa. Toisaalta vauva nukkuu paljon, jolloin ehtii huomioimaan sitä isompaa lasta ja vauvaa voi myös hoitaa yhdessä tytön kanssa. Tyttö voi hakea vaipan ja voidaan paijata vauvaa yhdessä jne. Saa osallistua siihen vauvanhoitamiseen sen minkä osaa ja haluaa opastettuna ja yhdessä tehdä ehkä mulla on ruusuiset kuvitelmat, kun en osaa pelätä, etteikö rakkautta riittäisi tai että mulla ei olisi tytölle enää aikaa. En osaa murehtia edes sitä, että entäs jos tällä vauvalla on koliikki luotan vaan siihen, että kaikki sujuu omalla painollaan. Silloin, kun odotin tyttöä, en osannut murehtia sitä, ettei meidän eläimet sopeutuisi vauvaan. Ja hyvin ne sopeutuivatkin. Silloin tosin pelkäsin koliikkia. Eiköhän kaikki tunteet ja pelot ole ihan normaaleja mä en vaan sen keskenmenon jälkeen ole oikein muusta osannut murehtia kuin siitä, että kaikki menisi nyt hyvin ja saataisiin tämä lapsi elävänä maailmaan.
Olen sitten koukuttanut itseni kokikseen. Voi huoh! Se on mun ainut kofeiinin lähde, enkä olisi uskonut, että jos jättää sen yhden tölkin juomatta, niin tulee päänsärky. Ehkä se yksi tölkki päivässä ei ole katastrofi? vauvan synnyttyä voikin sitten taas koukuttua energiajuomiin.
Pihla 20+5
Lissu, no on tuolle miehelle nyt sanottukin! Eilen se sitten panostikin tässä kotona enemmän, mutta saa nähdä miten pitkään taas muistaa tänään vielä sanoinkin sille, että kiusallani en laiskottele, vaan silloin kun jämähdän sinne sohvalle, niin siihen on joku fyysinen syy, vaikken sitä joka kerta sanokkaan suoraan. Jospa se nyt muistaisi
Ikäeroa meillä tulee n. 2v5kk. Se on just passeli mä pelkäsin, että pelkään, miten sille toiselle lapselle voi riittää rakkautta yhtä paljon kuin tälle ensimmäiselle mutta en kyllä pelkää enää yhtään. Normaaleja tunteitahan ne on, mutta mä itse en osaa pelätä, etteikö sitä rakkautta riittäisi eniten huolettaa se sairaala-aika, kun tyttö on niin mun perään. Ja toki se, että pikkusisarus vie mun aikaa. Toisaalta vauva nukkuu paljon, jolloin ehtii huomioimaan sitä isompaa lasta ja vauvaa voi myös hoitaa yhdessä tytön kanssa. Tyttö voi hakea vaipan ja voidaan paijata vauvaa yhdessä jne. Saa osallistua siihen vauvanhoitamiseen sen minkä osaa ja haluaa opastettuna ja yhdessä tehdä ehkä mulla on ruusuiset kuvitelmat, kun en osaa pelätä, etteikö rakkautta riittäisi tai että mulla ei olisi tytölle enää aikaa. En osaa murehtia edes sitä, että entäs jos tällä vauvalla on koliikki luotan vaan siihen, että kaikki sujuu omalla painollaan. Silloin, kun odotin tyttöä, en osannut murehtia sitä, ettei meidän eläimet sopeutuisi vauvaan. Ja hyvin ne sopeutuivatkin. Silloin tosin pelkäsin koliikkia. Eiköhän kaikki tunteet ja pelot ole ihan normaaleja mä en vaan sen keskenmenon jälkeen ole oikein muusta osannut murehtia kuin siitä, että kaikki menisi nyt hyvin ja saataisiin tämä lapsi elävänä maailmaan.
Olen sitten koukuttanut itseni kokikseen. Voi huoh! Se on mun ainut kofeiinin lähde, enkä olisi uskonut, että jos jättää sen yhden tölkin juomatta, niin tulee päänsärky. Ehkä se yksi tölkki päivässä ei ole katastrofi? vauvan synnyttyä voikin sitten taas koukuttua energiajuomiin.
Pihla 20+5