Kesäkuun kullanmurut 2015 **Tammikuu**

Sikiötutkimusyksikköön mennään tälläviikolla ja siellä sitten katotaan paremmalla ultralla ainakin ja kai ne kromosomitkin sitten katotaan jos rakko edelleen laajentunu. :////////////

 

Voi Räpä! Jos tahdot purkaa enemmän, niin laita yksityisviestiä. Samoja tunteita ensimmäisessä raskaudesaa läpikäyneenä, mulla voi olla edes jotain lohdullistakin sanottavaa. Toki meillä kaikki löytyi niin myöhään, että keskeytys ei enää ollut mahdollinen... mutta jos siltä tuntuu, niin laita viestiä!

Charlie, no mä oikein jäin silmät pyöreinä katsomaan sun riviä Ollaan vielä melko samanikäisiäkin Koska sun esikoinen on syntynyt? Ties vaikka oltais ensimmäisellä(kin) kerralla oltu Tayssissa yhtä aikaa

Ninatus, meneekö sf-mitta kaksosraskaudessa eri käyrillä kuin yhden lapsen raskaudessa? Mulla esikoisesta rv24 sf-mitta vastasi rv34 mittaa ja epäilen, että lapsiveden määrä (aivan ylärajoilla) teki mahasta valtavan. Toki lapsen rakenteessakin oli poikkeavaa, mutta ei se käyrältä poikkeaminen sitä aina tarkoita.

 

Moikka,

Toukkamasu ja räpä: toivotaan teille että kaikki kuitenkin menisi loppujenlopuksi hyvin. Voimia :heart:

Sukupuolioloja ei oo täällä minkäänlaisia, saas nähä saadaanko tietää ens viikolla kumpi tulee. Liikkeitä ei myöskään tunnu vielä yhtään. Ensimmäistä tässä siis odotellaan niin kai se on ihan normaalia ettei vieläkään tunnu... Olishan se kiva jo pian tuntea.

Sormet ja kädet on mulla ainakin ollut nyt yöllä puuduksissa ja turvonneet. Samoin jalat. Välillä alkaa jopa sattua jaloista, oon nyt tukisukkia sitte käyttäny ni ne helpottaa aina.

niiskuilija ja 19+6

 

Ja Toukkamasulle piti myös tsemppiä lähettää! Toivotaan, että pieni jaksaa siellä mahdollisimman pitkään, reilun kuukauden päästä kuitenkin on jo mahdollisuuset selvitä myös kohdun ulkopuolella.

 

lauwra mulle sanottiin että kaksoisraskaudessa rv26 kohdun koko vastaa täysiaikasta yksöisraskauden kohdunkokoa.
osasinkohan ton nyt esittää ymmärrettävästi
ja onhan tää maha jo aika iso..

niiskuilija esikoista odottaessa tunsin liikkeitä vasta rv25

 

Olipa täällä kurjia uutisia

Räpälle haluan kuitenkin sanoa, että tuo ei vielä välttämättä tarkoita mitään kamalaa. Ystävän vauvalla kaikki muu oli rakenneultrassa kunnossa, mutta munuaiset oli normaalia isommat. Kontrollissa mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt toivottavasti sielläkin kaikki on kunnossa.

Toukkamasulle myös tsemppiä ja voimia vaikeaan raskauteen. En noiden hematoomien sielunelämää ymmärrä, joten en tiedä, miten vakavasta paikasta on kyse. Toivon kuitenkin sydämestäni, että kaikki menee hyvin

Uusi(a)kin oli tullut. Tervetuloa!

Liitoskivuista joku kyseli. Mulla on molemmissa raskauksissa alkaneet aikaisin. Tytöstä rv 16-17 ja paheni vaan loppua kohden. Tässä raskaudessa on myös ollut jo viikkoja. Nivuset, lonkat ja häpyluu. En pysty oikein nukkumaankaan kuin oikealla kyljellä, koska vasen lonkka kipeytyy ja puutuu tosi herkästi, jos sen päällä makaa. Mahallaan ja selällään nukkumista ei voi edes ajatella enää tytöstäkin pystyin aikanaan nukkumaan vain oikealla kyljellä, kun tytön pää painoi vasempiin kylkiluihin (perätilassa). Jotenkin siitä silloinkin selvittiin

Liikkeitä täällä tuntuu nyt päivittäin ja viime päivinä on tuntunut tosi paljonkin tyttö on innokas kokeilija, kun sanon vauvan jumppailevan, niin heti on kädet mahan päällä kokeilemassa ihanaa, kun liikkeet ei ole olleet nyt hukassa ja tuntuu, että öisinkin jumppailee välillä, kun oikein hakemalla haen asentoa ja varmaan herätän raukan

Jotain jäi varmasti kommentoimatta, mutta tällä mennään

Pihla 21+1

 

Päätin nyt ihan omalla nimimerkillä kirjautua kun ei tässä kai mitään menetettävää oo.. Räpänä mä tässä aikasemmin menin siis.

Kiitos tsempeistä. Tulee tarpeeseen. Mitä enemmän tässä asiaa pohdin niin sitä vakuuttuneempi olen, että hätää ei ole. Löydös ei mitenkään hälyyttävän suuri ollut verrattuna normaaliin joten mahdollisuudet siihen että kaikki on kunnossa on hyvät.

Ja vaikka tätä kuinka itkisi ja pelkäisi pahinta niin se ei asiaa miksikään muuta. Keskiviikkona ollaan sitten viisaampia. Onneksi mulla on mun ihana pieni tyttö joka piristää <3

Räpä on tästä lähtien taas Malsa

 

Malsa: Kuulostaa hyvältä ja sun positiivinen asenne ei ainakaan tilannetta pahenna Itsellä on ollut koko raskauden ajan sellainen ajatus että turhaa ennakkoon murehtia koska sitten jos kaikki on hyvin, on mennyt murehtimiseen turhaa aikaa. Sitten taas jos jotain olisi pielessä niin tulee jokatapauksessa paha mieli niin sitten on murehtinut kahteen kertaan. Nyt kun rakenneultra häämöttää ensi viikolla niin tämä asenne alkaa joutua koville, tuntuu että ensimmäistä kertaa alkaa oikein kunnolla jännittämään.

Ninatus: Näin mäkin olen monelta kuullut että ei liikkeitä ole tuntunut vielä näillä viikoilla. Onkohan muuten mahdollista etä liikkeitä näkee ennen kun tuntee? Musta tuntuu että välillä maha muljahtelee asennosta toiseen ihan kuin vauva vaihtaisi puolta... Onkohan kelläkään käyny näin??

Pihla: Mulla ei ole hirveen pahoja liitoskipuja, mutta lonkat kipeytyy yöllä. Mulla on vähän auttanut se että nostan päälimmäisen jalan mahollisimman korkeelle tyynyjen avulla. Tämä helpottaa kuitenkin vasta sitten päällä olevaa kipua, mutta ei ehkäise kivun tulemista... Jos keksit hyviä kikkoja niin jaa

 

Ranteiden puutumisesta, ensimmäisessä raskaudessa oli loppupuolella 2kk molemmat kädet puutuneet yötä päivää. Mikään ei auttanut eikä neuvolassa osattu sanoa mitään. Fysioterapeuttikin vain voivotteli, että pitää kestää.

Menin raskauden loppuvaiheella hierojalle (niska-hartia) ja satuin mainitsemaan puutumisesta. Kuinka ollakaan, hieroja tiesi, mistä on kyse ja hieroi ranteet. Puutuminen loppui siihen!

Kyseessä oli siis rannekanavan oireyhtymä (johtuu raskaan ainakin yleensä turvotuksesta). Hieromalla sen saa kuntoon.

 

kyllä, rannekanavan oireyhtymä se on juuri..
todella inhottava oire, sen pelkän puutumisen oisin vielä kestänyt mut tuo kipuilu on jotain ihan kauheeta. No nyt on rannetuki hommattu ja ice poweria laitettu, jospa se tästä..pitää vielä hieroa ranteita illalla.

 

Kovasti tsemppiä Malsalle ja Toukkamasulle! Nyt vaan tietysti toivotaan parasta, eikä etukäteen pelätä pahinta. Normaaliahan se on tietysti henkisesti myös varautua.. Se on näitä meidän puolusmekanismeja...kun muuta ei voi..

Kaikennäköistä oireitta sitä tuntuu raskauteen kuuluvan. Onneksi kuitenkin valtaosa on ohi menevää ja vaaratonta. Asiat jotka vaikuttaa nukkumiseen, vaikuttaa tietty sitä kautta paljon muuhun, koska uni ja lepo ovat niin tärkeitä. Kovasti siis tsemppiä niistä kärsiville!

 

Malsalle ja Toukkamasulle voimia raskaassa tilanteessa.

Tuo käsien puutuminen yleensä loppuu raskauden tullessa päätökseen, kun turvotus rannekanavissa helpottaa. Rannetukia kannattaa käyttää, etenkin öisin. Joskus joudutaan leikkaamaan raskauden jälkeen, mikäli puutuminen ei lopu.

En nyt enää muista olenko jo kommentoinut lasten ikäeroa. Meillä tulee 1v8kk ja jollakin oli ihan sama ikäero. Kyllä minuakin jännittää, miten aika riittää molemmille, kun tuo esikoinen on vielä niin pieni. Rakkautta varmasti riittää. Olen kuitenkin luottavainen että pärjätään ja esikoinen tottuu vauvaan ja ajan jakamiseen. Ja aluksi vauva nukkuu paljon, joten pystyy viettämään kaksin aikaa esikoisen kanssa. Jostain olen kuullut ihanan lauseen: Paras lahja mitä voit antaa lapsellesi on sisarus. Toivottavasti tuo pitää paikkansa.

Tänään oli esikoisella ensimmäinen täyspitkä työpäivä päiväkodissa. Hyvin oli mennyt. Minäkin jaksoin hyvin töissä ja oli ihana viettää päivä tehden muuta kuin miettien kotiasioita. Oli vielä työkaverit tehneet mulle helpon työhön paluun, niin sain hoidettua suurimman osan juoksevista asioista. On mulla ihana työ ja työpaikka!

Rakenneultra häämöttää viikon päässä. Sain jo sovittua vapaapäivänkin tuolle päivälle, saapa esikoinen yhden erittäin lyhyen päiväkotipäivän. Vähän ultra jännittää, mutta yritän paneutua töihin ja iltaisin esikoisen kanssa puuhaamiseen. Eihän noiden lisäksi ehdi kuin nukkua, niin ei tartte huolehtia...

Vihervaara 19+3

 

Malsa ja Toukkamasu, peukut on teille pystyssä täälläkin. Toivottavasti päivät kuluvat nopeasti odottelusta huolimatta ja saatte hyviä uutisia.

Mulla on nukkuminen jäänyt vähiin, sillä jostain syystä unet on koko raskauden ajan olleet todella eläviä, ja olen nähnyt enemmän painajaisia kuin moneen vuoteen yhteensä. Jos ei pahoinvointi ole pilannut nukkumista, niin sitten noihin outoihin uniin heräily. Kerran näin unta, että synnytin pienen mustan kissan, joka sekin oli keskonen. En tiedä, lasketaanko tuota synnytysuneksi... Viikonloppuna myös heräsin aamuyöstä kohdun kasvukipuihin, tai ainakin oletan, että olivat niitä. Tuntuivat vaan niin paljon kovempina kuin aiemmin, että säikähdin jo, että nytkö tämä oli tässä.

Liikkeitä on ehkä tuntunut parina päivänä. En vielä varmaksi vanno. Viime kuukausien ainana vatsan alueella on ollut jos jonkinlaista möyrintää, mutta tämä kuplinta on ihan uutta ja tuntuu alempana. En keksi mitä muutakaan se voisi olla kuin vauvan riehumista.

Tähkä 17+1

 

Paljo tsemppiä ja voimia huonoja uutisia saanneille.
Itsekkin kävin tänään lääkärissä, kun on ollut supistuksia. Onneksi kaikki oli hyvin, mutta lääkäri epäili eteisistukkaa. Se selviää paremmin ensiviikolla rakenneultrassa onko noussut. Jos on niin se tuo sitten omat jännitykset tähän odotukseen Lääkäri kyllä oli toiveikas joten yritän olla itsekkin. Onko kellään kokemusta asiasta?

 

Niiskuilija, tyynyjä mullakin on kasa ympärillä. Kiva kääntää kylkeä... viime raskaudessa tein ylimääräisestä täkistä sellaisen makkaran, mikä toimitti vartalotyynyn virkaa. En nyt muista, oliko se kovin näppärä, kun se tuppasi purkaantumaan... Mutta vartalotyynystä olen kuullut pelkkää hyvää ja sellaisen ostamista olen itsekin miettinyt

Tähkä, kun mä odotin tyttöä ja alettiin puhumaan sektiosta (sen perätilan takia), niin mä näin unta, missä synnytin sektiolla kissanpennun olihan se hassua

Täälläkin noita supistuksia on jonkin verran ollut. Keskiviikkona neuvolalääkäri, niin selviääpä sitten, mikä on tilanne. Melko rauhallisesti olen yrittänyt ottaa, vaikka tosiaan tytöstäkin supisteli jo aikaisin ja melko paljon, eikä ne mitään tehneet. Mutta kun koskaan ei voi olla varma, niin yritän nyt välttää turhaa rasitusta siihen lääkäriin saakka. Eikä nuo liitoskivut anna hirveästi rehkiäkkään...

Unista vielä puheenollen... Mä näin jo joskus ennen tytön rakenneultraa sellaista unta, missä meillä oli kaksi lasta, tyttö ja poika. Tyttö oli poikaa vanhempi. Enneuni kenties, kun nyt on poikaa povattu ja tyttö jo on

 

Ihan ensiksi Malsa ja Toukkamasu, tsemppiä ja jaksamista! Asiat joihin emme voi vaikuttaa, huolettaa juuri eniten. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti.

Vihervaara, meillä ikäeroa tulee olemaan 1v7kk ja esikoinen on kanssa nyt aloittanut hoidon meillä alkoi hoidot hieman takellellen perhepäivähoitajan vapaapäivästä ja sairasteluista johtuen. Nyt toivomme, että saisimme rutiinit sujumaan ja tämä viikko ainakin menisi rauhallisesti. Itkien tyttö on hoitotädin syliin jäänyt, mutta se on luonnollista, kuten myös se, että minä itkeä tirautin sitten kun olen ulko-oven sulkenut

Tähkä, minä olen nähnyt kaksi unta synnytyksestä, en kuitenkaan varsinaisesta ponnistuksesta vaan siitä kun lapsi ojennetaan. Saldona tähän mennessä 1 poika ja 1 tyttö

Uni on kyllä tärkeässä roolissa, itse herään tällä hetkellä 5.30 tekemään töitä ennen kuin tyttö herää/herätetään seiskan maissa. Näin pääsen sitten töistä lähtemään hieman aikaisemmin ja mies, joka hakee tytön hoidosta, pääsee sitten takaisin töihin. Hänellä on hyvin erikoiset työajat...Joku sanoi, että selällään ei saisi nukkua, jos en väärin muista niin tuo "kielto" on vasta paljon myöhemmillä viikoilla ja toisaalta silloin ei enää pysty nukkumaan selällään. Itse ainakin nukun välillä selälläni, toissayönä oikein havahduin kuinka makoisasti nukuin ihan x:nä!

Huomenna olisi neuvola, hieman jännittää kuuluuko sykkeet..koko raskauden ajan ollut tunne, että kaikki ei vaan voi mennä hyvin tässä raskaudessa. Liikkeitä tuntuu välillä, nyt en muista rekisteröineeni niitä pariin päivään. Mutta on tässä aika kiirettäkin pitänyt, että kun illalla sänkyyn kupsahtaa niin hieman mahaa silittelee ja sitten nukkumatti jo saapuukin. Toisaalta taas kaikenlaisia kolotuksia ja tuntemuksia löytyy, mitkä puhuvat sen puolesta, että kaikki on kunnossa. Siihen pitää vain yrittää luottaa!

Catnip82 + kyytiläinen 17+3

 

Catnip, mullakin oli liikkeet hukassa usein noilla viikoilla. Nyt vasta varmaan viikon verran on tuntunut liikkeitä pitkin päivää (ja yötä), ettei ole tarvinnut kuulostella, että tuntuuko vai ei uudelleensynnyttäjillä kohtu kasvaa nopeammin kuin vauva ja kuulemma siitä johtuu, ettei liikkeet välttämättä tunnu jossain vaiheessa niin hyvin tai ollenkaan. Minua lohdutti tuo tieto ja kyllä se ihan loogiselta kuulostaakin

Mäkin muistelen, että selällään nukkumista ei suositella sitten vasta joskus reilusti yli puolenvälin (30+ viikoilla?), jos ei se tunnu pahalta ennen sitä. Mä en pysty enää ainakaan tietoisesti nukkumaan selälläni, enkä ole selällään herännyt moneen viikkoon, joten en usko, että unissanikaan olen selälleni kääntynyt. Tytöstä heräsin selälläni aika myöhäisillä viikoilla, eikä se mitenkään huolestuttanut, koska olo oli ihan hyvä ja kätilö vakuutti, että huonoon oloon herää, ennenkuin onnistuu aiheuttamaan mitään vahinkoa. Siihen siis luotin ja luotan edelleen tällä hetkellä en edes päiväsaikaan makoile selälläni, kun ei vaan tunnu hyvältä. Kyljellään on paras.

Ja nyt siihen kylkiasentoon peiton alle kauniita unia kaikille!

 

Malsalle ja Toukkamasulle tsemppiä täältäkin! Epävarmuus on aina inhottavaa, onneksi keskiviikkoon ei ole enää pitkä aika. Hyvä että nykyään on hyvät laitteet ja paljon tietämystä ja raskauksien kulkua voidaan seurata tarkkaan, vaikka siitä huolta voikin syntyä, toivottavasti tällä kertaa turhaan!

lauwra, heh! joo sama juttu ja vielä kun luin tuosta ikäerosta huvittavaa. Olin Taysissa esikoisen syntymän aikaan 6.3.-16.3. Jouduin odottelemaan käynnistystä aika pitkään, sillä joka päivä sitä lupailtiin mutta olikin niin paljon ruuhkaa, että jäin nuolemaan näppejäni synnytyssalijaoissa mulla vauva kuitenkin voi ihan hyvin ja oli yliaikaisuudestaan huolimatta pienikokoinen (2980g syntyessään). Lopulta syntyi ihan itsekseen 4 tunnissa 13. päivä, 16. päivän iltana päästettiin kotiin, kun lupasimme tulla seuraavana aamuna käymään keltaisuuskontrollissa.

huomasin juuri, että ensi viikolla on rakenneultra, sitä odotellessa.. nyt unta palloon, hyviä unia

 

Huomenta kaikille
Täällä ollaan oltu hereillä klo 4 asti.. ja tosiaan klo 1 yöllä sain vasta unta.. ja tuonkin 1-4 välillä useasti herännyt.. meillä vanhemmat lapset alkaneet jotain älämölöä pitämään öisin enempi ja vähempi niin en saa enää sen jälkeen unta.

Meillä esikoinen täyttää vajaan kk päästä 7 vuotta ja kuopus kesäkuussa 4v.

Eiloen soittelin neuvolaan kun alamahaa poltteli samalla lailla kun joskus alkuraskaudessa..sain käskyn vaan levätä ja soittaa synnärille jos ei mene ohi. No tein työtä käskettyä ja soitin sitten illalla synnärille..ei sinne edes oteta vaan käski soittaa takas neuvolaan..kauheen vaikeeksi kaikki tehdään.. otin sitten panadolin niin se auttoi.
jos vielä tulee polttelun tunne takas niin soitann suoraan tk:hon.
Onko teillä muilla ollut sellasta polttelun tunnetta alamahalla?

 

Kiitos tsempeistä Meilläkin tosiaan väläyteltiin tuota kromosomipoikkeavuuden mahdollisuutta. Ykkösveriseulaan yritettiin osallistua. Verta ei kuitenkaan analysoitu, koska laskettu aika muuttui sen verran, että verikoe oli otettu liian myöhään. Kakkosseulaan osallistuttiin myös, mutta sehän ei ole läheskään yhtä tarkka. Tulokset eivät ole tulleet vielä. Niskaturvotus oli normaali, tosin sekään ei ilmeisesti ole enää niin luotettava mittari niillä viikoilla, millä loppujen lopuksi otettiin. Lapsivesipunktiota ei kannata ottaa, koska verenvuodon takia siinä on tavallista isompi keskenmenoriski. Näillä siis mennään, kun ei muuta voi. Onhan meillä tietenkin ultria tavallista enemmän ja niissä ei ole ainakaan mitään rakennepoikkeavuuksia löytynyt. Varovaisen optimistisesti siis suhtaudutaan tulevaisuuteen, vaikka pelko on läsnä koko ajan. Aina aamulla, kun herää, on voittajafiilis siitä, että vauva on pysynyt taas päivän pidempään kohdussa.

Unista.. Minä olen myös nukkunut huonosti melkein koko raskauden ajan ja nähnyt paljon unia. Juuri, kun kuopus antaisi nukkua yöt, tulee sitten muita syitä vähäunisiin öihin. No, ehkä minä nukun sitten, kun lapset muuttaa pois kotoa

Vähän meinaa olla tekemisen puute sairaslomalla, kun ei kamalasti saisi liikkua...

Toukkamasu ja vaavi 17+3

 

Synnytysuni nähty! Ison pojan synnytin alle tunnissa Äitini oli mukana ja veljeni tuli vauvaa katsomaan, miestä ei näkynyt missään Jossain vaiheessa vauva meni siniseksi, mutta läpsin ja hieroin selkää ja vauva alkoi taas hengittää.

Mä olen niin väsynyt... Tänään nukahdin kun miehen herätyskello soi 5.40. En tiedä kauanko näillä unilla jaksaa. Ja tuntuu, että yhden yön kunnon unet ei tätä korjaa, vaan täytyisi saada muutama rauhallinen, levollisesti nukuttu yö. Ja selkeästi väsymys vaikuttaa pahoinvointia lisäävästi, sekin sais jo kohta loppua.

 

Tsemppiä kaikille huonoja uutisia saaneille!
Meillä oli eilen täällä Suomessa eka ultra, kaikki oli hyvin niiltä osin mitä pystyi näillä viikoilla näkemään Ja poika on tulossa, ei siis ollu mun olot väärässä Ihanaa, poikaa kun vähän toivottiinkin! Sokerirasituksessakin piti käydä koska on sukurasite, siellä onneksi kaikki ok, jännitin vähän etukäteen itse testiä ku monet sillä pelotteli mut ei kyllä ollut mitenkään kamala.. Toki eri
jos siellä tulee huono olo tms.
Lähden tästä kohta neuvolaan, se onkin sitten viimeinen tällä reissulla, torstaina takas kotiin
Seuraavan kerran tuunkin sitten Suomeen synnytystä oottaan, hui :O

 

Neuvola takana ja mukava juttutuokio oli tädin kanssa. Meillä oli se laajennettu eli siinä käytiin läpi sitä voimavaralappusta. Kumpikaan meistä ei pitänyt käyntiä turhana, mutta toisaalta meillä ei ollut mitään ongelmia tai ristiriitoja asioissa. Helppo oli jutella ja keskustella.
Itse mittaan kotona verenpaineen, koska aikaisemmassa raskaudessa on ollut koholla ja jännitys voi kohottaa sitä entisestään. Nyt ei kuitenkaan mitään ongelmia ole, kotimittaukset 116/65 Hemoglobiinia ei katsottu, koska ekalla kerralla ollut 150. Kun ei mitään väsymystä ole niin mitä turhaa sitä tutkimaan. Virtsa puhdas ja liikkeisiin merkittiin ? kun en nyt aivan varmasti osaa sanoa tuntuuko niitä vai ei

Kuitenkin mikä tärkeintä, sykkeet löytyi ja kuului, taisi olla jotain 130-139 välillä! Seuraava neuvola on sitten kelaneuvola rv22 ja sitä ennen rakenneultra, jonne kolme viikkoa aikaa. Ei tuolla siis liian usein tarvitse rampata.

Olipa helpottava käynti, nyt taas levollisin mielin kohti rakenneultraa!

Catnip82 + kyytiläinen 17+4

 

Tsemppiä toukkamasulle ja Malsalle ?! toivottavasti kaikki menisi hyvin.

Onnea miiula hyvistä ultrakuulumisista ja taas poikalupaus niitä tuntuu nyt tällä palstalla riittävän

Ninatus, mä en ole kyllä poltteluita kokenut. Mutta sellaista emätinvihlontaa (mikä sana ) tässä raskaudessa... pitää siitä kysellä varmaan neuvolassa että mitä se on.

Meidän lapsille tulee ikäeroa 2v5kk.

Mä näin varsinkin alkuraskaudessa ihan joka yö noita painajaisia tosi inhottavaa! ja muutenkin unet on tosiaan tosi "värikkäitä" eli en pidä outona noita kissansynnytyttämis-unia

Mulla ollut nyt kyllä ihan kamala alkuviikko. Ruokamyrkytys iski su -ma yönä, norovirus varmaan. Oksennus+ripuli kesti 7 tuntia. Mikään ei pysynyt sisällä ei edes vesi. Sen jälkeen 20 tuntia kuumetta ja heikotusta. Kotiäitinä jouduin tuon esikoisenkin hoitamaan siinä samalla, mutta mies pääsi onneksi aikaisin töistä ja sain loppupäivän levätä. Menetin hirveesti nestettä tietenkin ja paastosin tahtomattani. Viime yönä hikoilin kuumeet pois ja aamulla oli ihan ok olo, mutta nyt taas lihaksia särkee eli kuume varmaan nousee. Keskiviikkona olis neuvolalääkäri. Minähän en tosiaan ole oksentanut kertaakaan tämän raskauden aikana lukuunottamatta tätä... eli suuret sympatiat teille ketkä pahoinvoinnista kärsitte silloin alussa!

Lissu 18+2

 

Moikka taas! Tännehhän on tullut taas paljon asiaa!

Malsalle ja Toukkamasulle toivon oikein paljon, että kaikki päättyisi hyvin! :hug:

Itsellä on vielä muutama viikko rakenne ultraan, mutta nyt jo alkaa pelottaa, että mitä jos kaikki ei olekkaan kunnossa... ei vaan vieläkään voi uskoa, että vauva maailmaan asti pääsisi... olen tämmönen maailmanlopun odottaja...

Olin tuossa noin viikko takaperin myös ensimmäisellä neuvolalääkärillä, ja voin sanoa, että itku pääsi kun pois lähdin. Oli todella inhottava lääkäri... Ei uskonut, että olen käynyt sokerirasituksessa ajallaan, kun koneelle oli joku merkannut, että olisin käynyt kokeessa rv 8+2!!! en tainnut siinä vaiheessa vielä edes ensimmäisessä neuvolassa ollut!! epäili myös, että tulokset voi olla niinkin hyvät kun olen näin lihava.. Kyseli myös lapsettomuus taustastani ja siitäkin löytyi vikaa, miten olen tutkimuksissa käynyt.. Ja kaiken kruunasi kun hän alkoi yhtäkkiä huutamaan että: "näinkö paljon olet tosiaan lihonut?!?! onko tämä edes mahdollista?!?!" noh kaipa se sitten on jos vaaka niin näyttää... Ei ollut kovin mukavan kuuloista hieman ylipainoiselle, joka on aina taistellut kilojen kanssa ja saanut kyllä kuulla siitä vaikka ja missä koko elämän ajan, ja juuri ennen raskautumista laihduttanut 20kg, jolloin oli vain lievä ylipaino... Sitä hän sitten voivotteli loppuajan, eikä edes heippoja sanonut, ajattelin itse lähteä kun hiljeni niin pitkäksi aikaa, että asiaa tuskin enää oli ja mulkoili siihen malliin...

AnnaS Pitäis se KYSin rakennus kuulema jo keväällä aloittaa toimintansa, mutta tosiaan tiiäppä noista, kun aina tahtoo venyä

Minäkin olen nähnyt mitä ihmeellisimpiä unia... Ne ovat joko sota-aiheellisia painajais-unia tai sitten mitä ihanampia vauva- unia Jokaisessa unessa, jossa olen synnyttänyt tai leikkinyt vauvan kanssa, on hän ollut tyttö, saas nähdä toteutuuko unet

Ja vielä käsien puutumisesta, minulla on myös ollut niitä hieman useammin nykyään ja yöllä joutuu heräilemään...

Liikkeistä, pientä kuplintaa olen EHKÄ tuntenut silloin tällöin, mutta ei voi sanoa, että olisin ihan varma asiasta, että vaavi siellä möyrisi.

Mitähän muuta... Parin päivän ajan on myös epävarmuus iskenyt itseeni... Olenko oikeasti valmis äidiksi ja miten ihmeessä voin osata vauvaa kun en ole ihan pieniä vauvoja koskaan edes hoitanut, eikä minulla pienempiä sisaruksiakaan ole ollut. Joskus iltaisin olen tätäkin asiaa itkenyt, että en ole valmis, enkä osaa, ei ole talous tarpeeksi hyvässä jamassa, en tiedä mistään mitään.. vaikka todellisuudessa en mistään hinnasta tästä ihanasta ihmisen alusta luopuisi. Nooh, jospa nämä tunteet ja ajatukset kuuluisi asiaan kun esikoista odottaa

Aggen ja 17+2