Kesäkuun kullanmurut 2015 **Tammikuu**

Naneni, onneksi tuo pahoinvointi on hyvin nopeasti ohimenevää. Kerran tai kaksi tulee se yökötys ja oksentamalla helpottaa heti. Tänään sain yskäkohtauksen ja oksensin käteeni... jälkikäteen vähän naurattaa

Sonde, aika paskamaiselta kuulostaa tuo sun kohtelu neuvolassa! Kyllähän äidin tuntema kipu vaikuttaa myös sikiön hyvinvointiin. Eihän sun neuvolalääkäriltä sitä saikkua tarvi hakea, vaan ihan mistä vain lääkäriltä joka sen kirjoittaa! Mä pelkäsin esikoisen aikaan ettei mulle olisi kirjoitettu saikkua kun saatiin kuulla lapsen sairaudesta rv32, mutta hyvin ymmärtäväinen nuori työterveyslääkäri (ja vielä mies) kirjoitti siltä istumalta äippäloman alkuun asti saikkua henkisen olon takia.

Staffy, olen ostanut äitiyspaitoja (varsinkin nyt alesta), mutta paljon myös neuleita ja neuletakkeja, jotka menee myös odotusajan jälkeen. Kaikkia t-paitoja ja toppeja en tahdo mahan kanssa venyttää, niin siksi on tullut hankittua edullisia äitiyspaitoja. Alusvaatteet on ihan normaaleja ja sukkahousuja en edes tykkää käyttää...

Olen huomannut nyt olevani väsynyt 10h yöunienkin jälkeen, saa nähdä onko hemoglobiini laskenut. Viime raskaudessa putosi 142->139 että ei ihan hirveästi. Jännittää torstaina tavata uusi neuvolatäti, toivottavasti on mukava.

lauwra 19+3

 

Appivanhemmista: onneksi ovat niin mukavia kuin ovat. Meillä on tosi hyvät välit, he ovat riemuissaan vauvasta, ja ihan hyvin voitaisiin nähdä useamminkin kuin nähdään. Mieskin tulee mun vanhempieni kanssa hyvin toimeen, ja meidän vanhemmat myös viihtyvät toistensa seurassa.

Neuvolasta: käynnit ovat olleet mukavia, mutta muuten on mennyt hermot siihen, että mun vaikeaa pahoinvointia ei otettu yhtään tosissaan. Soitin siitä neuvolaan ekan kerran, kun en kolmeen viikkoon ollut päässyt sängystä ylös, oksensin aamusta iltaan kaiken, mitä söin ja join, olisin todennäköisesti tarvinnut tiputusta, ja kysyin, voisinko saada jotain apua. "Pahoinvointi kuuluu asiaan, mee vähän ulos kävelylle." Mikä idiootti käskee mennä ulos kävelylle, kun just olin sanonut, etten ollut viikkoihin juuri edes päässyt sängystä ylös?? "No mutta älä mieti sitä, pian se loppuu."

Vaan eipä loppunut. Parin viikon päästä elimistö oli jatkuvan oksentamisen jäljiltä siinä kunnossa, että oksensin verta. Lääkärireissuhan siitä tuli. Miespuolinen yleislääkäri katsoi mua nenäänsä pitkin ja totesi, että "pahoinvointi kuuluu raskauteen, naisten nyt vaan pitäisi edes vähän kestää." Teki mieli repiä sen pää irti. Itkin ja huusin, että en nyt enää vaan kestä, kun olen viisi viikkoa oksentanut jatkuvasti ja oksennan verta ja jaksoin hädin tuskin tulla tänne lääkäriin. Ukko istui sen jälkeen loppuajan hiljaa ja tyrkkäsi sitten käteen pahoinvointilääkereseptin. Ei puhettakaan saikusta, ei mitään huomiota siihen, että olin sekä henkisesti että fyysisesti ihan loppu.

Siitä parin viikon päästä oli toinen neuvola, jossa sentään tuli ymmärrystä ja sanottiin saman tien, että saan puhelimitse milloin tahansa lähetteen synnytysvastaanotolle tiputukseen, koska tilanne on niin paha kuin on. Tuon pahoinvoinnin vähättelyn takia tunsin kaiken muun kamalan olon päälle itseni huonoksi äidiksi jo nyt, kun en kestänyt sitä "normaalia" oloa. Se tunne onneksi häipyi, kun neuvolassa todettiin, että aika kaukana normaalista oli olot, ja kysyttiin, miten olen jaksanut. Nyt on viimein mennyt muutama päivä oksentamatta, ja mielialakin alkaa kohota, kun ruoka pysyy sisällä ja elämä ei pyöri vaan oksentamisen ympärillä.

Huh, tulipas avautuminen. Käsittämätöntä kyllä, että saikkua annetaan jostain pikkuvaivoista, mutta raskauteen liittyvissä vaivoissa vedetään esiin se "raskaus ei ole sairaus" -kortti.

 

Tähkä, hui millaista pahoinvointia! Toivottavasti se on nyt taaksejäänyttä elämää kyllä asiat tuntuu niin paljon paremmilta ja elämä mukavammalta, kun pystyy syömäänkin. Mulla oli pelkästään etovaa oloa, kertaakaan en oksentanut, mutta voi miten kaipasinkaan ihan oikeaa lämmintä ruokaa! Nautin, kun pystyn taas kokkaamaan ja vielä syömäänkin

Äitiysvaatteista, mulla on yhdet farkut ja tilasin yhdet trikoohousut kotihousuiksi. Muuten olen ostanut pelkästään pidempiä tai löysempää mallia olevia paitoja, joita voi käyttää muutenkin. Jos olisi oikein hyviä tarjouksia ollut, olisin saattanut sortua äitiyspaitoihinkin tämä on luultavasti mun viimeinen raskaus, joten en viitsi hirveästi hamstrata äitiysvaatteita. Tytön odotusaikana mulla oli pelkästään nuo farkut. Silloin mulla oli kyllä tosi pieni mahakin ihan loppuun saakka. Nyt tunnen olevani jo aika valtava siihen verrattuna ja taidan ollakin. Äitihän se tänään totesi, että olen isompi kuin tytöstä viimeisilläni. No, ihan siihen en usko, mutta tuskin paljon puuttuukaan. Tytöstä maha tosiaan oli niin pieni, ettei ihmiset uskoneet, että laskettuaika on ihan kohta. Toivon vaan, että mahdun talvitakkiini lopputalvenkin, kun en haluaisi isompaa toppatakkia ostaa, ne kun on aika kalliitakin. Aika näyttää ostan äitiysvaatteita sitä mukaa, jos alkaa näyttää siltä, että paisun niin valtavaksi, että en muihin vaatteisiin mahdu

 

Staffy / raskausvaatteet, ekassa raskaudessa ostin yhdet raskaushousut, yhden raskauspaidan ja semmoisen trikootuubin, jolla sai avonaisen vetoketjun/napit piiloon. Tokassa raskaudessa en ostanut mitään. Tuubilla meni koko raskaus.

Nyt ostin äitiysfarkut, jotka on ihan todella huonosti istuvat jalassa (merkkiä Mamalicious en voi suositella). Niillä aion selvitä loppuun asti.

Neuvolakokemukset, itsehän inhoan käydä neuvolassa. Ekassa raskaudessa oli huonoja kokemuksia, kun tuntui, että olin aina tiellä ja häiritsemässä terveydenhoitajien työntekoa. Kaiken lisäksi oli joka kerta eri työntekijä. Olivat aina todella myöhässä ja koko ajan kiireen tuntu. Lakkasin käymästä ja sitten oma terkka soitti jossain välissä perään. Hänen kanssaan tuli hyvät välit, mutta sitten muutettiin pois.

En koskaan saanut mukavaa tunnetta neuvolaan. Tokassa raskaudessa taisin käydä kolme kertaa terveydenhoitajalla plus ultrat ja lääkärintarkastukset. Synnytyksen jälkeen iski masennus. Pyysin siihen apua ihan suoraan. Sanoin, etten enää jaksa, mutta sivuutettiin sillä, että onhan se vaikeaa, kun on yksin. Jossain vaiheessa muun käynnin yhteydessä lääkäri huomasi masennuksen ja puhui ympäri lääkitykseen ja neuvolapsykologiin. Lääkitys auttoi takaisin elämään.

Nyt olen käynyt kahdesti ja sitten on vielä se kelakäynti. Sen jälkeen en aio käydä ellei tule jotain akuuttia (paitsi lääkärintarkastukset). Ei kiinnosta tipan tippaa, ja täällä saa muutenkin joka kerta aikaa varatessa saa kuulla, kuinka on ajat tiukilla jne. No eipä kiinnosta käydä, joten voivat antaa minun ajat jollekin toiselle.

Ja Sonde, todellakin pistää vihaksi tuo raskaus ei ole sairaus. No totta hitossa se joskus tuntuu sairaudelta! Itseäkin selkä on ihan tuhannen juntturassa ja liikkuminen on vaikeaa. Nukkuminen on vaikeaa. Närästys on niin pahaa, että syön aamuin illoin 20mg omepratsolia eikä sekään oikeen riitä. Olotila ei ole lähellekään normaali tai edes hyvä fyysisesti.

Silloin kun oli vielä pahoinvointia niin ei pystynyt mihinkään normaaliin elämään, kun etoi niin kovasti koko ajan. Voin vaan kuvitella, miten kamalaa on oksennella aamusta iltaan

JEees edelleen tuhannen kiukkuinen... Minä siis.


-Valkoinen 18+0

 

Noniin kätilö soitti takaisin. Sanoi, että rakenneultra on laitettu rv21+3 sen takia, että heillä pyritään aina katsomaan rakenteet viilolla 21, koska näkyvyys on silloin paras ja tarkin. Olisi mun hermoilun vuoksi voinut aikaistaakin, mutta ei ollut yhtään vapaata aikaa ennen tuota. Joten odottelen nyt rauhassa vielä 1,5 viikkoa. Tietysti tärkeintä on, että kätilö saa rauhassa ja hyvin katsottua kaiken tarpeellisen.

 

Moikka

Maha on kasvanu, käyrillä menee ihan keskimärääsen kohalla. Kyllä tää jo selvästi näkyy ja talvitakki ei enää mee päälle ni piti viikonloppuna ostaa uus.

Mulla on h&M:stä sellaset ohkaset äitiys collarit ja yhet tavalliset farkkujen näköset kangashousut. Lisäks on yks mama paita, oli vaan niin kivan näkönen. Pikkuhousujen kanssa on ollu ongelmaa, kaikki sellaset missä vyötärö vähän napakampi ei oo menny enää hetkee, mutta hyvin oon pärjänny kun etin kaupoista sellsia missä on vähän "löysempi" esim. pitsireunus. Just ostin lindexiltä viidet

Lauwra: Väsymys vaivaa täälläkin, unentarve kasvanu huomattavasti ja hemoglobiini pyörii siinä 124-126 paikkeilla. Voisin nukahtaa mihin aikaan päivästä tahansa.

Tähkä: Kamalaa kyllä kun vähätellään. Mulla onneksi otettiin todesta ja pääsin hoitoon. Siitä nyt on jo aikaa eikä onneksi enää paha olo vaivaa.

Eihän raskaus mikään sairaus olekaan mutta oireet voi viedä pahempaan kuntoon kuin pahin flunssa tai vatsatauti. Onneksi mulla on ollut ymmärtäväiset lääkärit ja tosi ikävää niille jotka joutuu oloaan selittelemään.

Nyt on aika mukavaa aikaa, ei pahaa oloa (paitsi joku 1 oksu ehkä kahen viikon aikana), maha alkaa kasvaa ja pari viikkoa rakenneultraan.

Mä en just nyt muista kuka kirjotti siitä että on normaalia toivoa jonpaa kunpaa sukupuolta ja mä oon samaa mieltä. Lopultahan se on ihan sama kumpi tulee, ilolla otetaan vastaan, mutta onhan se nyt ihan normaalia että saattaa himpun verran toivoa... Mä esim. ihan vähän toivoisin tyttöä enkä jotenki osaa ajatella että tuolla poika kasvaa. Pojasta osaan kyllä iloita varmasti yhtä paljon jos sieltä sellainen putkahtaa Oon kuullu ja lukenu vaan sellasia että kun rakenneultran tarkotus ei oo sukupuolta selvittää ni kaikki ultraajat ei välttämättä suostu sitä kertomaan. Toivottavasti omalle kohalle osuis sellanen joka kertoo jos näkyy. Mä oon niin malttamaton että haluun tietää

Eipä muuta... Lomat lusittu ja nyt takas töihin, jospa ses auttais tohon jatkuvaan väsymykseen

Niiskuilija ja 19+0

 

Heippa. Täällä yksi vielä haluasi ilmottautua. Lukenut jo olen teidän juttuja pitkään, mutta nyt vasta uskaltaudun mukaan. Taustalla monen moista ja mennyt hetki ajatukseen tottumiseen. Nyt kuitenkin iloisin mielin eteenpäin ja onnellisena uudesta tulokkaasta.

 

Ai niin tiedot siis taikax/32/3/tays
La 12.6

 

Iltaaa, ensimmäinen työpäivä loman jälkeen hoidettu. Huhhuh, oli hiljaista ja väsyttävää puuhaa.

Äitiysvaatteista: minä oon haksahtanut fb-kirppiksiin, sielä ostin juurikin kassillisen äitiysvaatteita, lähinnä farkkuja ja pari paitaa. Pakko ostaa ns. "paremmin istuvia" pöksyjä, että saa ne jalkaankin ilman että kinnaa joka paikasta. Paitoja en ole ostanut juurikaan, nämä mitä on, saa mennä niin kauan että napa näkyy ja hei! Kesää kohdenhan tässä mennään kokoajan Äitiysalusvaatteita pidän itse vähän humpuukina, vaikkakin viime vkl h&m:ssä shoppaillessa meinasin mamapikkarit
ostaakkin, vaan koska alessa

Nyt on alkanut tuntua liikkeitä tässäkin masussa, tosin kovin korkealla tuntuvat ja mietin että voiko olla oikeasti vauvan liikkeitä navan korkeudella ja jopa yläpuolella oikealla tuntunu kaikki liikkeet, omituinen paikkakin.. Esikoinen monotti alusta asti rakkoa, varsinkin kun istui niin tuli kamala hätä nousta seisomaan. Mutta kai se kohtu kasvaa reippaampaa vauhtia sitten, tiedä häntä.. Ens viikolla neuvola ja lääkäri niin täytyy kysellä.

Nyt on pakko mennä peiton alle keräämään voimaa huomiseen työpäivään, sillä edellinen yö meni niin heikoilla unilla, herätyskellon soittoa odotellessa. (Koirillakin kamala kiima ollut viimesen viikon, että tekisi mieli hirttää ne vehkeistä puuhun :stick: )

Beibei & kaveri 15+6

 

Taikax, tervetuloa

Mä olen kerran ratkennut sanomaan, että raskaus ei ole sairaus sitäkään en tosin sanonut sellaiselle, joka on raskaana, vaan sellaiselle, joka hössötti yhden kaverin raskaudesta ja että ei sen nyt pitäisi tehdä tuota tai tuota ja pitäisi vaan levätä... Mun oli sitten pakko todeta, että eihän raskaus mikään sairaus ole, että jos jaksaa ja pystyy, niin antaa mennä vaan

Itsehän kyllä hermostuisin, jos joku tulisi sanomaan, ettei raskaus ole sairaus. Mulla kun melkeinpä on! Työkykyinen en ainakaan olisi missään tapauksessa kaikkien kipujen takia. Kyllä se raskaus vaan ihan oikeasti voi välillä tuntua sairaudelta. Oli sitten todella huonovointinen, kipeä tai kärsii kovasta närästyksestä. Ei se mitään herkkua ole, vaikka onkin "vaan raskaana".

Täällä liikkeet tuntuu pääasiassa navan alapuolella. Siellä pitää välillä oikein kunnon jumppatuokioita toisinaan tuntuu sitten navan yläpuolellakin, mutta harvemmin. Ja välillä tuntuu niin selvästi, että osuu rakkoon

Oikein odotan sitä neuvolalääkäriä, että näkee, onko nämä supistukset tehneet mitään. Toivottavasti ei ole. Onneksi nyt on voinut ottaa melko rauhallisesti, kun mieskin on ollut kotona. Viikon päästä näkee, pitääkö ottaa rauhallisemmin, vai voiko jatkaa normaalisti. Toivottavasti eivät ole saaneet mitään aikaiseksi.

Miehenkin kanssa tuli jo pikkuisen sanomista. Mä olen kuulemma laiska... Hohhoijjaa... Kukahan meillä ruokkii eläimet? Siivoaa kissojen laatikot? Huolehtii lapsen ruuat ja välipalat? Päiväunille ja yöunille laittamiset? Tekee ruuan? Siivoaa sen jälkeen keittiön? Pesee pyykit? Vessan? Keksii lapselle aktiviteettia? Imuroimisen suhteen olenkin ollut vähän laiska, mutta kai se mieskin voi jotain tehdä?? Muutakin kuin tuijottaa telkkaria, pelata kännykällä ja kahvitella kavereiden kanssa? Laiska olen kuulemma sen takia, etten aina tule heti paikalle, jos mies huutaa, kun tyttö häiritsee vaikka takkatulien laittamista... Mä laitoin eilen ruokaa, kun tyttö roikkui mun helmoissa ja halusi syliin. Mies istui olkkarissa tuijottamassa telkkaria, eikä tasan nostanut takapuoltaan, ennenkuin käskin. Tälläistä tähän iltaan.

Pihla 20+3

 

Pikaviesti, illalla päivitys, mut näköjään Bio-Oil on tarjouksessa Tokmannilla sunnuntaihin asti

 

Neuvolan odotusaulassa on hyvää aikaa kirjoitella löllersin tänne kahden kilometrin matkan puolessa tunnissa... Normaalisti kävelen juoksuvauhtia, mutta nyt on ihan pakko vähän himmata ton selän takia.

Pihla, eikö sen miehellä ole mitään itsesuojeluvaistoa sanoa nyt noin raskaana olevalle kotiäidille, joka pyörittää taloutta! Meillä menee kotityöt aika vaivattomasti tasan, mutta ruuan laittoon kaipaisin joskus apua. Kyllä mies perunat kuorii, mutta se viikon ruokien suunnittelu, ostoslistan ja ostosten tekeminen, ruuan valmistaminen ja ylimääräisten purkittaminen ja pakastaminen on työlästä. Tahtoisin yhden viikon vain kysyä että "mitäs tänään syödään" ja istua valmiiseen pöytään.

Äitiysvaatteista pitää vielä sanoa, että hyvin ihminen pärjää myöa pidemmillä/löysemmillä vaatteilla. Mutta eräskin ystäväni pukeutui tasan samoihin vaatteisiin kuin aiemmin ja oli se melko karun näköistä kun mahasta puolet jäi paljaaksi ja kaikki näytti liian kireältä. Siistit äippävaatteet kyllä menee hyvin kaupaksi fb-kirppiksillä sitten kun niistä tahtoo eroon.

 

Voin sanoa, että kyllä tämä raskaus tuntuu sairaudelta kun vuotokin vaan jatkuu. Ja tosiaan tuo vuoto johtuu hematoomasta. Joku tais sitä kysellä.. Supistuksiakin mulla on ollut, mutta ne eivät olleet saaneet mitään aikaiseksi ainakaan vielä. Kahden normaalin raskauden jälkeen tämä raskaus tuntuu melko työläältä. Taas tiedossa lähiaikoina ultraa, verikoetta ja sokerirasitustestiä. Ultrasta en kyllä valita, kun vauvaa on ihana nähdä, mutta sitä edeltävästä stressistä en tykkää. Vaikeuksista huolimatta eteenpäin porskutellaan!

Tajusin tuossa, että pitäisi uusi verokortti hommata tälle vuodelle, mutta inhoan laskea tuloja, kun tässä on vielä melko monta muuttujaa ennen äitiyslomaa.. Ja kelan tuet on kyllä aina sellaisia, että vaikea arvata mitä ne päättää ennen ku on mustaa valkoisella. Mutta kai se on pakko alkaa laskeskelemaan...

Toukkamasu ja vaavi 16+5

 

Noniin, neuvolassa käyty! Mukava oli uusi neuvolatäti. Hemoglobiini 136, eli se ei kyllä väsymystä vielä selitä. Painoa alusta tullut +3.3kg, enemmänkin saisi kuulemma paino nousta. Verenpaineet ok, sydänääniä sai vähän hakea kun vauva meni karkuun, mutta hyvin ne siellä kuului. Kuukauden päästä sitten "kela-käynti". Kuulemma saan mennä sokerirasitukseen rv26-28 jos siltä tuntuu. Esikoinen oli iso lapsi, itsekin olen ollut 3,5kg kuukauden etuajassa syntyneenä ja mies oli nelikiloinen. Meillä ei ole diabetesta sukurasitteena ja vähän pohditaan, että mistä nää isot vauvat oikein tulee. Ollaan kuitenkin mieheni kanssa melko hoikkia ja lyhyitä. Ja kuulemma pääsen automaattisesti synnytystapa-arvioon rv36-38.

siinäpä tärkeimmät omanapailut.

lauwra & pulla 19+5

 

Lauwra, ei sillä taida olla ja kyllä tosiaan olisi joskus ihanaa, kun joku muu päättäisi, mitä syödään ja vielä tekisikin sen ruuan... Jospa viikonloppuna pääsisi mun vanhemmille valmiiseen pöytään miten sulla on noin hyvä hemoglobiini! mullakin tulee synnytystapa-arvio viikolla 36 ja kasvukontrolli viikolla 28+. Meillä nyt tällä kertaa toivotaan isompaa vauvaa kuin tuo tyttö oli, ettei olisi ongelmia verensokerin ja syömisen kanssa.

Toukkamasulle tsemppiä vuodon kanssa! Toivottavasti loppuisi kokonaan

Mä olen tosiaan pitäytynyt pidemmissä ja löysemmissä paidoissa vaatehankintoja tehdessäni. Menee sitten muutenkin ja etenkin ensi kesänä äitiysvaatteita harvoin on niin hyvässä tarjouksessa, että edes raaskisin niitä ostaa enempää kuin on ihan pakko. Nuo paidat, mitä alesta tilasin, jäi maksamaan jotain 4-6€/kpl... Ei siis niin harmita, vaikkei niille myöhempää käyttöä löytyisikään käytettynäkin olen mammavaatteita katsellut, mutta olen niin pätkä, että ei löydy kokoja

Pihla 20+4

 

Jooga kurssi varattu. Jospa se auttaisi noihin selkäjumeihin ja muutenkin tulisi huollettua itseään enemmän, kun kerran viikossa on ohjattu tunti. Selätin tuli jouluna, nyt pitää sekin ottaa käyttöön normi lenkkeilyn lisäksi.

Mun vaivat on kyllä pieniä teidän muiden vaivoihin verrattuna. Mutta pitää silti hehkuttaa, että ummetus taitaa olla takanapäin. Siis ihanaa käydä pöntöllä päivittäin, on sitä pienestä onnellinen yhtään luumua ei varmasti menisi alas, eikä joulutortutkaan oikein miellytä juuri tuon luumun takia.

Ensi viikolla on lääkärineuvola, missä pitää miehenkin olla mukana. Antoivat viimeksi kotiin täytettäväksi kyselylomakkeen molemmille. Kysymyksiä kotioloista, mielialasta, raskauteen ja perheenlisäykseen suhtautumisesta lähtien. Onko muilla samanlaisia, vai onko se vain meidän neuvolassa?

Huomenna tulee minun äiti käymään muutamaksi päiväksi. Ollaan yli kuukausi sitten nähty, kun on tuota välimatkaa niin paljon. Katsotaan mikä hössötys ja mahan koon taivastelu alkaa.

Ruu ja nappula 17+5

 

Moikka

Ruu79: Meillä nuo kyselylomakkeet annettiin kotiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Onko teillä muuten muissa neuvoloissa mies yleensä mukana? Meille neuvolatäti sanoi heti että toivoo että mies tulee kaikkiin mukaan. On nyt sitten ravannut niissä kaikissa... Ollaanko vähän liian aktiivisia?

Mulla on nyt sitten vastaavasti ilmeisesti ummetus tullut kaveriksi, ja kai jotain peräpukamiakin kun vessassa käydessä jää aina verta pönttöön, eikä se siis tule emättimestä.... inhottavaa...

Mäkin oon nyt taas pahoinvointien jälkeen pitkästä aikaa jaksanut käydä jumppaamassa. Annettiin anopille joululahjaksi selätin ja olen kokeillut sitä pari kertaa, en pysty sillä seisten tekemään mitään kun kiertoliike tuntuu tosi pahalta mahassa. Siksi en hommannut omaa... Lantionpohjanlihaksia sillä voisi kuitenkin treenata.

Meillä on synnytystapa-arvio ja kasvukontrolli kuulemma ihan rutiinisti kaikille. Sokerirasitukseen saan mennä jos haluan, en osaa päättää meniskö. Sukurasitetta ei oo ja oon normaalipainonen, ainut minkä perusteella tarjotaan on ikä, mutta en välttämättä jaksa mennä.... katsotaan.

Eipä taas muuta

 

Rakenneultrassa käyty ja kaikki näytti olevan kunnossa Sukupuolikin saatiin tietää, kätilö kysy että halutaanko tietää, eli ei ainakaan meillä mitenkään väkisin katsonut/kertonut.

Äitiysvaatteita oon hankkinu jonkun verran. Mulla on kolmet housut ja sitte pari tunikaa/paitaa, missä on enemmän tilaa mahalle.

aida1& pikkukaveri 19+6

 

Onnea hyvistä rakenneultrakuulumisista!

Meillä mies on ollut neuvolakäynneillä mukana ja varmaan tuleekin kaikkina kertoina. Neuvola tosin on aika lähellä kummankin työpaikkaa, joten sinne menosta ei ole juuri vaivaa. Ja meidän lapsihan tämä on, ei vain mun. Tuollaisia kyselylomakkeita ei ole saatu.

Viikko oksentamatta. Tekisi mieli laittaa kakkua pöytään. Elämä alkaa vähitellen tuntua normaalilta.

Mulle muuten voi päivittää synnytyssairaalaksi Tays.

Tähkä81 16+4

 

Me saatiin sellainen voimavara kyselylomake. Koin sen itse turhaksi, kun en vielä neuvolatätiä tunne, niin en olisi jokatapauksessa ruennut avautumaan, eikä nyt olekaan mitään hätää elämässä.

Aidalle onnittelut ultrakuulumisista! Kerrotteko muille sukupuolta?

Mies oli mukana toisella neuvolakäynnillä ja ultrissa. Uskon että tulee myös joihinkin valmennuksiin sekä kätilöopistoon tutustumiseen.

Minäkin mietin verokortin toimitusta. Toimitin sen kyllä nyt ihan normitiedoilla eli että olisin töissä koko vuoden. Miten te muut teette? Vaikuttaako äitiysrahaan tämän hetken palkan veroprosentti?

Staffy 19+3

 

Neuvolasta: Meilläkin oli voimavaroista kyselylomake. Mies oli ensimmäisellä nla käynnillä mukana, muuten on ollut jotain menoa/töitä. En koe tarpeelliseksi miehen kulkea neuvolassa, kunhan ultriin tulee (= äpkl käynnit), joihin innoissaan tuleekin. Koen normaalit nla käynnit miehen osalta turhiksi, itse kuitenkin niissä kiltisti käyn.

Äitiysvaatteista: Mulla on viime raskaudessa ostettuina muutamat housut ja paidat sekä ohut syystakki. Noilla toivon pärjääväni. Takista voi tulla ongelma, kun talvitakki alkaa hiljalleen täyttyä ja tätä talvea on vielä jäljellä. Koitan lainata takkia äidiltä tms (toppahousut lainasin jo äidiltä ja annoin omat pienemmät tilalle, äiti oli tyytyväinen kun mahtui mun housuihin ).

Verokortista: Taidan viedä vain nyt tulleen verokortin. Voishan sitä veroprosenttia pienentää, kun tulotkin tippuu, mutta en taida jaksaa nähdä vaivaa. Saapa sitten palautuksia. Veroprosentti ei vaikuta äitiys- tai vanhempainpäivärahaan paitsi että vievät sitten sen mukaan (+2% päälle muistaakseni) siitä veroja.

Onnea Aidalle hyvistä rakenneultra kuulumisista!

Olikohan muuta? Tytöllä päiväkoti alkoi kohtalaisen hyvin. Raskaana olevalle äidille tämä on ollut rankkaa. Onneksi ensi viikolla alkaa työt.

Vihervaara 18+6

 

Aidalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! pidätkö meidät jännityksessä sukupuolen suhteen?

Neuvolakäynneistä, mun mies ei ole ollut mukana kertaakaan. Ei ollut tytönkään odotusaikana. Mäkin koen miehen osalta turhaksi olla mukana. Toki saisi tulla, jos haluaisi. Toisaalta ehkä käynkin mieluummin yksin mutta en tosiaankaan kieltäisi, jos mies haluaisi tulla mukaan. Tytön neuvolakäynneillä onkin sitten aina ollut mukana, jos on päässyt tulemaan myöskään ultrissa mies ei tässä raskaudessa ole ollut mukana, koska lasta ei saa ottaa mukaan ja jonkun on ollut pakko jäädä senkin kanssa, enkä mä oikein ole voinut... tytön odotusaikana oli nt-ultrassa, rakenneultraan ei päässyt, kun oli töissä toisella paikkakunnalla. Kuvat on kyllä aina mielellään katsonut.

Vihervaaralle tsemppiä tytön päiväkodinaloitukseen itse odotan jo kauhulla, vaikka ei toivottavasti lähivuosina ole ajankohtaista. Perhepäivähoitajalle haluan sitten saada, kun sen aika on.

Tukalaa ollut taas tänään. Tyyppi hengailee niin alhaalla usein, että vihloo koko lantionseudun luita. Kyljellään makoilu helpotti. Kai se on se painovoima, mikä sen tuonne alas vetää

Kävin muuten rintsikkaostoksillakin. Mies totesi mulle aamulla, kun vaihdoin päivävaatteita päälle, että ei mahdu mitenkään nuo rintsikat pakko oli sitten käydä ostamassa isompia. Onhan ne mukavammat päälläkin

 

Meillä mies ei ole käynyt tässä raskausessa neuvolareissuilla. Ultrissa on käynyt. En minäkään koe tarpeelliseksi, että tulisi kesken työpäivän katsomaan kun minut punnitaan ja verenpaine mitataan. Esikoisesta täytettiin neuvolan lomakkeet ja ne käytiin läpikin neuvolassa, mutta nyt ei jaksettu niitä edes täyttää eikä niiden perään ole kyselty.

Pihla, viime raskaudessa mun hemoglobiini oli alimmillaan 139 ilmeisesti hyvät rautavarastot.

 

Noniin josko kerkeisi/jaksaisi vihdoin kirjoitella taas vähän...

Mulle voi iäksi päivittää 26 v ja synnytyssairaalan kohdalle kukan

Tähkä, voi kamala millaiset pahoinvoinnit ja lääkärireissu sulla ollut! Onneksi olot on alkaneet helpottaa.

Kyllä täytyy omaltakin osalta sanoa, että tosi helpolla olen päässyt itse raskauksissa. Onko sekin sitten jotenkin geeneihin liittyvää, kuka tietää . Nyt kyllä närästys on jossain määrin palannut, mutta pahimmillaan se oli silloin alkuviikoilla, rennietä syön siihen. Se on tosiaan ollut mun pahin vaiva tässä tokassa raskaudessa vielä, tuo närästys.

Äitiysvaatteista, Mulla on yhdet hajoamispisteessä olevat mammafarkut, eli toiset tarvitsen ehdottomasti. Sitten yhdet mustat "suorat housut", legginssit ja äitiyshame. Paitoja käytän ihan tavallisia vielä. Esikoisen jäljiltä on kaksi pitkähih.imetyspaitaa ja 2 imetystoppia, sekä 3:t imetysrintsikat, näitä imetysvaatteita en kyllä haluaisi vielä käyttää.
Tässä raskaudessa on ollut rintojen kasvu ihan kamala! Ekassa ne ei kasvaneet (onneksi, koska normikoko on 75F) juuri yhtään ja pärjäsin samoilla rintsikoilla koko raskauden, mutta tässä toisessa ne paisui heti ja ovat olleet tosi kipeät, kuin täynnä maitoa Eli pakko oli hankkia heti sitten isommat rintsikat, ja nyt mulla on tasan kahdet mitkä mahtuu...

Olen miettinyt pari viikkoa, että tunnenko liikkeitä vai kuvittelenko vain. Haluan uskoa, että hentoisia liikkeitä ne on =) Mutta, ei tosiaan ollenkaan selkeitä. Harmi kun en tiedä, missä istukka sijaitsee, sekin kertoisi liikkeiden vähyydestä ehkä jotain. Esikoisesta kun oli etuistukka ja näin ollen liikkeetkin hennompia.
[
Aida ja Pihla/B] onnea hyvistä ultrakuulumisista! Täällä oli puhetta että millä viikoilla rakenneultra on, mulla se on 21+3, ja musta aika myöhään kyllä :/

Pihla sähän teet todella paljon kotona :O Voin sanoa, etten ite jaksaisi noin paljoa ! Sun pitää selittää miehelle että raskaana oleva tarvitsee myös lepoa :/

Lissu 17+3

 

Täällä poksutaan 19+0 !

Tää raskaus menee kyllä niin nopeasti, ihan kauhistuttaa, että se "ihana" pikkuvauva aika on taas pian edessä. Tälläkertaa on vielä lisänä toi esikoinen, joka on vauvan syntymänaikaan sen vähän vajaa 1v8kk. Varmasti sitä nyt osaa olla rennompi toisen kanssa, mutta omat haasteensa sitten tietenkin tulee siitä, että niitä lapsia on sitten kaksi. Muistan, että täällä oli jollakin muullakin lähes samanlaista ikäeroa lapsilla?
Millaisia tunteita teissä toisen lapsen odottajissa on raskauden myötä herännyt? Itse olen aina halunnutkin lapset pienehköllä ikäerolla ja tämän kokoinen ikäero oli meillä oikeastaan ihan suunnitelmissa. Tämäkin raskaus alkoi heti ensimmäisestä yrityskierrosta, joka oli pieni yllätys kun olin varautunut nyt pidempään odotteluun. Kuitenkin plussan jälkeen tunteet oli tosi ristiriitaiset kun tuo esikoinenkin oli ja on vielä niin pieni. Tuntuu, pahalta ajatella, että toi mun pieni ihana joutuu vähän väkisinkin jäämään pienemmälle huomiolle kun vauva syntyy. Myös olen miettinyt, että miten voin ikinä rakastaa toista lasta niin paljon kuin rakastan mun pientä tyttöä? Jollakin tasolla en koe olevani valmis toiseen lapseen, mutta toisaalta ei tuntunut kovin valmiilta silloin esikoisenkaan synnyttyä. Tämmöiset tunteet ne taitaa ihan kuulua asiaan ja ihan tervettä on asiaa miettiä ja pohtia.

Lauwra, esikoisen sairaus varmasti ollut ja on rankkaa. Sulla tuntuu olevan tosi hieno asenne tytön sairauteen ja elämään yleensä, jos noin nyt voi sanoa? Onneksi kaikki kokemukset kasvattaa ja antaa perspektiiviä, osaa eritavalla pistää asioita tärkeysjärjestykseen.

Raskaus tuntuu nyt olevan lähes "oireeton". Liikkeitä tuntuu _todella_ vähän, että on välillä pitänyt sydänäänet kuunella ja tarkistaa onko siellä ketään. Tänään onneksi tuntui taas selviä pieniä iskuja useampi peräkkäin. Istukan sijainnista ei nyt neuvolalääkärin jälkeen jäänyt kovin selkeää kuvaa kun sanoi istukan olevan edessä ja takana..? Että no.. siellä se kuitenkin on jossakin. Maanantainahan se sitten tarkemmin selviää kun on rakenneultra. Tälläkertaa mies pääsee kans mukaan katsomaan vauvaa ekaa kertaan kun mummo tulee vahtimaan tota vauhtiviikaria.

Tiedättekö mitä loppuraskauden asiaa en todellakaan odota... Järkyttävää kuorsausta! Siis se oli niin järkyttävän kovaa, että heräsin siihen öisin itsekkin useaan kertaan. Synnytyksen jälkeen jouduin synnytyksen jälkeisen vuodon takia heräämöön tarkkailuun, jossa pelkäsin nukahtaa sen kuorsaamisen takia, etten häiritse koko sairaalaa sillä! Taistelin unta ja vahvoja väsyttäviä kipulääkkeitä vastaan nolostuksissani.. No tälläkertaa en nolostu vaan nukun jos nukuttaa! Sori nyt vaan jos joku eksyy samaanaikaan synnärille.

kamalan pitkä sepostus... sori.

räpä 19+0