Lauwra, mä olen mukana "vauvakilot kuriin" ryhmässä ja onnittelut (osanotot) peräpukamista! ne multa taitaa vielä puuttuakin...
Valkoisen lista on pitkä ja tutunnäköinen. Onneksi ihan kaikkia noita ei itsellä ole, mutta kaikenlaista normaalia elämää haittaavaa kuitenkin. Nyt taas lepäilen sohvalla, kun käytiin tytön ja koirien kanssa kävelemässä ja sen jälkeen aina supistelee. Kivuttomasti onneksi. Lantio- ja lonkkakivut on myös melkoisia ja viime päivinä selkä on alkanut vaivaamaan taas enemmän. Edellisessä raskaudessa olin varma, ettei mun selkä toivu siitä koettelemuksesta koskaan. Olen siis muutenkin huonoselkäinen ja loppuraskaus on selälle oikea koettelemus.
Ahdistusta ja pelkoja on nyt ollut vähemmän, vaikka joka päivä nekin paikalla käy. Tekee tuo aurinko niin paljon piristää mieltä ihan tosi paljon. Harmittaa vaan, kun tekisi mieli puuhailla kaikkea, mutta kivut ei oikein salli sitä. Jo ihan normaali imuroiminen on työn ja tuskan takana.
Keskiviikkona sype-puhelu. Odotan jo kovasti, vaikka en koekaan olevani yhtä ahdistunut kuin viikko sitten
Synnytyksen jälkeiseen liikkumiseen piti vielä kommentoida, että tytön kohdalla pelkäsin, etten enää saa itseäni sohvalta ylös. Mutta siinä kävikin niin, että oli ihan täyttä tuskaa odotella, että pakkaset lauhtuu ja pääsee vaunulenkeille. Tällä kertaa uskon, että kunhan kroppa taas kestää, niin ei ole ongelma lähteä liikkumaan. Ainakin nyt odotan sitä jo kovasti, että voisin taas liikkua ilman kipuja ja supistuksia
Aurinkoista maanantaita kaikille!
Pihla 30+1
Valkoisen lista on pitkä ja tutunnäköinen. Onneksi ihan kaikkia noita ei itsellä ole, mutta kaikenlaista normaalia elämää haittaavaa kuitenkin. Nyt taas lepäilen sohvalla, kun käytiin tytön ja koirien kanssa kävelemässä ja sen jälkeen aina supistelee. Kivuttomasti onneksi. Lantio- ja lonkkakivut on myös melkoisia ja viime päivinä selkä on alkanut vaivaamaan taas enemmän. Edellisessä raskaudessa olin varma, ettei mun selkä toivu siitä koettelemuksesta koskaan. Olen siis muutenkin huonoselkäinen ja loppuraskaus on selälle oikea koettelemus.
Ahdistusta ja pelkoja on nyt ollut vähemmän, vaikka joka päivä nekin paikalla käy. Tekee tuo aurinko niin paljon piristää mieltä ihan tosi paljon. Harmittaa vaan, kun tekisi mieli puuhailla kaikkea, mutta kivut ei oikein salli sitä. Jo ihan normaali imuroiminen on työn ja tuskan takana.
Keskiviikkona sype-puhelu. Odotan jo kovasti, vaikka en koekaan olevani yhtä ahdistunut kuin viikko sitten
Synnytyksen jälkeiseen liikkumiseen piti vielä kommentoida, että tytön kohdalla pelkäsin, etten enää saa itseäni sohvalta ylös. Mutta siinä kävikin niin, että oli ihan täyttä tuskaa odotella, että pakkaset lauhtuu ja pääsee vaunulenkeille. Tällä kertaa uskon, että kunhan kroppa taas kestää, niin ei ole ongelma lähteä liikkumaan. Ainakin nyt odotan sitä jo kovasti, että voisin taas liikkua ilman kipuja ja supistuksia
Aurinkoista maanantaita kaikille!
Pihla 30+1