Meillä esikoiselle pidettiin
nimiäiset ja samoin tullaan toimimaan tämän uuden tulokkaan kanssa. Meillä ei ollut nimiäisissä mitään ihmeellistä ohjelmaa. Kutsuttiin lähimmät ihmiset paikalle, kerrottiin vauvan nimi ja kahviteltiin kakun kanssa =) Tämän vauvan kanssa olen ajatellut, että tuo tuleva isosisko saisi keksiä jonkin kivan tavan millä nimi kerrotaan. Sen verran kovasti on mukana tässä touhussa, että pitää antaa hänenkin auttaa omalla tavallaan
Yöunet on kyllä yhtä tuskaa täällä. Kun makuulleen menee niin heti alkaa nivusia särkemään ja mikään asento ei ole hyvä. Yön aikana saa ravata vessassa koko ajan ja välillä on myös jotain hikisiä kohtauksia, että herään ihan hiestä märkänä
Päivällä sitten väsyttääkin ihan kivasti.
Lääkäri määräsi noiden supistuksien takia
sairaslomalle nyt sitten äitiysloman alkuun asti. Välillä tämä sairasloma tuntuu kyllä itestä ihan turhalle, kun nuo supistukset ovat helpottaneet tosi paljon kotona ollessa, mutta kyllähän ne selkeästi yltyy rasituksessa. Kohdunkaulan pituuteen oli jotain muutoksia tullut, että pakkohan se nyt sitten on uskoa, että parempi olla kotona.
Synnytyssairaalaan olen jo täyttänyt kaikki esitiedot synnystä varten, mutta mahdolliset
toiveet on vielä täyttämättä. Eipä noita toiveita nyt hirveästi olekaan. Oleellisimmat ovat ne, että haluaisin kokeilla ammetta (jos ei tule taas pikasynnytys) ja tärkein, että ruokavalioni huomioitaisiin. Minä en ole varmaan viiteen vuoteen käyttänyt mitään viljatuotteita ja, jos sairaalassa tätä ei huomioida niin sitten mies saa kuskata mulle ruokaa, että saan jotain syötävää. Tällä kertaa tiedän, että pitää pakata synnytyskassiin ainakin suklaata mukaan. Viime kerralla mies toi yhden suklaalevyn ja eihän se riittänyt mihinkään
Sairaalasta haluan kotiin heti kuin mahdollista. En viimeksi viihtynyt siellä yhtään. Meitä oli kolme synnyttänyttä yhdessä huoneessa ja minä olin keskimmäisessä vuoteessa. Meille jankattiin, että lapsen isäkään ei saa käydä kuin vierailuaikana, mutta yllättäen tämä ei sitten näyttänyt koskevan päätysängyssä olevaa naista. Hänen luonaan oli joka päivä koko ulkomaalainen suku (jostain syystä lähinnä miehistä koostuva sellainen) ja eivät kyllä vierailuaikoja noudattaneet ollenkaan. Kyllä ittee ahdisti, kun ne väliverhotkaan eivät suojanneet mitään. Yritä siinä sitten harjoitella imettämistä vieraiden silmien alla. Tuolloin olin niin ujohko etten uskaltanut sanoakaan tuosta kellekään, mutta nyt kyllä saan suuni auki, jos vastaavaa tapahtuu
Tsemppiä kaikille noiden kolotuksien, oireiden, synnytyspelkojen ja muidenkin ajatuksien suhteen. Enää ei onneksi ole pitkä aika siihen, että raskausaika on kaikilla takana ja uudet asiat pohdittavana.
Viivian 31+6