Moikka
Aika moni puhunu nuista
b-dualeista, musta ne näytti valtavilta, mutta eri tarpeisiinhan kaikki niitä hankkiikin. Aiotaan ite ostaa ne phil and teds expl(?). Hirvittää se hinta, paketille tulee n 650e (ratas+sisaristuin+sadesuoja), mutta onhan niillä kahden vuoden takuu ja hyvä jälleenmyyntiarvo viel vuoden parinkin päästä. Ei ostettu esikoiselle mitään uusia vaunuja tai matkarattaita tms, vaan pihisteltiin, ja nyt kun tulee kaks niihin rattaisiin niin haluan et toimii oikeasti hyvin ilman mitään vikaa. Nuis meän jo olevissa nukkumavaunuissa ja matkarattaissa kun on kaikenlaista kulumaa joka mua ottaa päähän, mut en raski ostaa uusia. Harmittaa kun ei silloin tullu mieleenkään et haluais toista lasta, joten en ajatellu et ostaisin uusia vaunuja jotka kestäis sille toisellekin vauvalle. (Mä oikeasti ajattelin pitkään et yks lapsi riittää ja tässä sitä ollaan, esikoinen on vasta 1v4kk.)
Käytiin eri liikkeissä vertailemassa nuita tuplarattaita ja koska meillä ei kerrostalossa ole vaunuvarastoa, vaan rattaat pitää tuoda kotiin sisälle, ja kuljetaan paljon julkisilla, on pakko valita päälekäin olevat rattaat. Kauhistuttaa jo valmiiksi tavaratilan puute niissä.. mutta ketterämmät ne toivottavasti on. Isot renkaat on mulle tärkeät koska lunta tuntuu täällä riittävän. Kokeiltiin niit kaikkia z-line, b-dualit ja phil and tedsit, ja musta ne vimpat oli vaan parhaat. Pienimmät myös kasattuna, ja jotenkin miellytti silmääkin. Se kyllä harmittaa ettei tosiaan saa käännettyä kasvoja itseen päin, vaan aina lapset katsoo eteenpäin.
Ostetaan ne kuitenkin vasta ihan sitten keväällä jotta takuu on voimassa mahdollisimman pitkään, eli sen 2 vuotta muistaakseni. Sit jää viel hankittavaksi sitteri ja kaikki pikkusälä, mutta ne varmaan ehtii myöhemminkin. Turvakaukalot ja vaatteet on aika valmiina jo esikoiselta, joskin joitain poikavaatteita pitää hankkia kun tarpeet selkenee ajan myötä. Aiankin viimeks kävi niin et saatiin lahjaksi tosi paljon 60-62 cm vaatteita, enimmäkseen bodeja, joten niitä en kyllä osta yhtään itse tällä kertaa.
Äitiyspakkauksen tilasin jo, koska se on elämyksenä vaan jännempi kuin se rahasumma. Se vuoden 2010 pakkauksenhan tässä kuitenkin varmaan saa, niin en jaksanu ootella pidempään sen hakemisen kanssa.
Esikoinen oli taas kipeänä viikon, eli oli viikon kotona pois hoidosta.. (mun opiskelut niin jumii! jos joku sukulainen vielä kysyy mun gradusta niin saa tehdä sen itse
Ja nyt tulin itse sairaaksi. Hassua kuinka tähän jatkuvaan sairasteluun ja huonoon oloon on taas tottunu. Raskaana ei mun elämä ainakaan oo kovin hehkuvaa, vaan just tällasta ähinää ja hengästynyttä flunssaa. Vähän oksentelua ja väsymystä. Liikkeet onneks tuntuu selvästi niin itse vauvan puolesta oon aina levollisin mielin.
Mä en halua katsoa nuita sydänääniä jne synnytysohjelmia.. en jotenkin vaan uskalla. Luotan siihen et sitten kun se synnytys on lähellä niin oon siihen valmis, koska tiedän ettei sitten enää tarvi olla raskaana ja olo kevenee reilusti. Mutta koska esikoinen synty sektiolla niin ei mulla oo mitään tietoa synnytyksestä varsinaisesti, supisteluista tms.. Sektio oli aika helppo sillon kun ties tarkalleen milloin se sit viimeistään leikataan, mut se toipumisaika oli näin jälkikäteen tosi raskas. Olin ensimmäistä kertaa leikkauksessa ikinä, ja jotenkin järkytyin siitä kivusta ja lääkemäärästä. Siihen sit viel imettämisen vaikeudet ja muut, niin olin aika väsyny ja ressissä sen ekan kuukauden. Tällä kertaa aattelin ottaa vähän rennommin kävi miten kävi. Jos ei imetys suju, niin sit ei suju, ja jos ei oikeasti jaksa niin sillon ei käyteytä kestovaippoja..
mitähän muuta oli vielä.. pätkii. mä en halua käydä vaa'alla, tuntuu et painoa on tullu aika reippaasti kun alkuraskaudesta ostetut jätti-isoilta tuntuneet mammafarkut on jo ihan liian sopivat ja melkeen jo tiukat. oonki kyl syöny paljon karkkia ja keksejä, ja kaikkea pikaruokaa. Ei oo ollu energiaa kokkailla aina, ja tietäähän sen et paljo sokeri vaan väsyttää lisää. Ajattelinkin nyt kyllä vähän tsempata ja alottaa jonki sortin herkkulakon koska oon saanu päähäni et tuleva vauva on valtava ja repii mut hajalle. tosin ekanki raskauden elin miten sattuu ja vauva oli hyvin normaalin kokoinen kuten myös minä itse, et ehkä tää vaan tuntuu taas tältä.
hyvää viikkoa jälleen.