Onko kellään muulla hermot kireällä, ja kiukuttaa?
Itse olen ihan hermoraunio, huudan ja hermostun pienimmästäkin. Olenkin nyt pari päivää vältellyt kaikkia konflikteja ja turhaa huutoa lasten kanssa, ja antanut niiden katsoa Titi-nalle dvd:tä.
Kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta ja hankalalta. Mieskin on ihan idiootti. Viikko-pari sitten olin hirveän itkuinen, se on onneksi mennyt ohi. Sitten oli mahdoton virtapiikki viikko, ja nyt ottaa vaan päähän.
En oikein saa yöllä nukutuksi, joten sekin lisää kiukkua. Lisäksi täällä on niin kylmät ilmat, ettei oikein viitsi ulkonakaan olla. Tai lapsethan kyllä tarkenisi, mutta mulla ei kertakaikkiaan ole mitään paksumpia housuja, jotka mahtuisi jalkaan, että tarkenisin.
Illalla ennen nukahtamista ja aamuyöstä heräilen tunnin välein pissalle.
Aamuyöllä ei sitten oikein enää unikaan tule, viimeyönäkin vaan makasin horteessa ja odotin, että jotain tapahtuisi. (yhtenä kappaleena olen edelleen, ja sekin ottaa päähän!)
Olisi jo ihanaa saada vauva maailmaan, ja päästä jatkamaan "normaalia" elämää. Mulla on varmaan joku raskausmasennus, eikä ihme, onhan tämä 3. lapsi kolmen vuoden sisään, eli olen viime vuodet ollut enimmäkseen raskaana. Saahan siksi jo ollakin vähän kiukkuinen?
Kuntoutuminen synnytyksen jälkeen Tuli tuosta Anu Saagimin kommentista mieleeni, kuinka kakkosen synnytyksessä repesin aika lailla. Alapää oli aika hurjassa kunnossa, ja lantionpohjalihakset samoin. Reippaana tyttönä sitten jälkivuodon loputtua hankin geishakuulat, ja aloin jumppaamaan. Ne kuulat on sellaiset smart ballsit, jotka on vieläpä aika isot. Sulloin kuulat sisään sängyllä maaten, ja nousin ylös. Kopsis vain, kuulat rymähtivät lattialle :ashamed:
Silloin otti päähän todella, ja masensi myös. No, onhan tilanne korjaantunut, tosin kohtahan tuo on taas sama kurjuus edessä. :/
Lemmikeistä Esikoisen syntyessä meillä oli sisällä kissa ja koira, ja molemmat suhtautuivat vauvaan tosi hienosti. Kissaa ei kiinnostanut, on sellainen omaa rauhaa rakastava yksilö, joten se ei edes hakeutunut vauva lähelle. Koira taas on todella kiltti ja lapsiin tottunut, haisteli vauvaa, kun luvattiin, muttei muuten tehnyt itseään tykö.
Nyt meillä ei olekaan koiria sisällä, kaksi kissaa on sisällä toisinaan, toinen on myös tuollainen omaa rauhaa rakastava, se tuskin hakeutuu vauvan sänkyyn, mutta toinen mielellään makoilisi vain sylissä, joten voi olla, että se tunkee myös vauvan sänkyyn nukkumaan tms.
Kissat kylläkin pitävät öisin sen verran elämää, että olen suosiolla heittänyt ne yöksi ulos (tai
hevostalliin) möykkäämään.
Enemmän mua huolettaa nuo isommat lapset, esikoisella kun alkaa olla uhmaa, ja kuopus nyt on muuten vain villi.
Toivottavasti tämä mun yleinen v'tutus helpottaa, kun vauva syntyy.
korvikkeesta Mulla ei ole maitoa tullut kummaltakaan lapselta kunnolla, joten aion ihan suosiolla ostaa korviketta kaappiin valmiiksi. Meiltä on myös kauppaan sen verran matkaa, että korviketta ei ihan noin vain haetakaan, joten siksikin sitä on hyvä olla varastossa.
Kotiinlähtövaatteet Minä otan mukaan bodyn, potkareiden, myssyn ja sukkien ja tumppujen lisäksi myös fleecehaalarin. Täällä on ollut nyt todella kylmää, nollassa pyörinyt lämpötila koko ajan, joten päädyin tuohon fleecepukuun pelkän fleeceviltin sijaan. (jota ensin ajattelin) Eihän tuota pukua ole pakko pukea, jos helteet yllättää.
Meillä ei autossa ole ilmastointia, joten se ei kuumalla ilmalla ole viileä, mutta kyllähän sinne helposti vähän vedon tunnetta tulee vastasyntyneelle varsinkin.
Mulla on jostain syystä loppuneet kaikki alapääkivut ym. Toki nivuset on jumissa, ja olen muutenkin notkea kuin rautakanki ja ketterä kuin rannalle ajautunut valas, mutta nyt viikon sisään on pahimmat vaivat helpottaneet. Johtuu ehkä siitä, että vauva on aika alhaalla jo (tosin painaa silti kylkiluihin) ja ilmeisesti vauva on nyt kääntynyt myös niin, että jalat on mun selkäänipäin, koskapa potkuja ei niin enää tunnu. Liikkeetkin on rauhoittuneet, välillä vain tunkee takapuoltaan kylkeä vasten, mutta muuten on pahimmat pyörimiset ja möyrimiset jääneet pois. -ja hyvä niin. Tuossa 36 viikon tienoillahan vauva pyöri kuin väkkärä, ja potki ja jysti koko ajan.
-Huiskahäntä 38+1
