Bb:lle piti vielä kommentoida noista tunteista tota lasta kohtaan. Täytyy sanoa, että hyvin samanlaisia tuntemuksia on täälläkin. Kyllä sitä on nyt ihmetelly, että mitä sitä ennen lapsen syntymää tiesi mistään onnesta mitään. Se onnellisuuden ja rakkauden määrä tuntuu olevan nykyään niin rajatonta. Välillä se minäkin istun täällä tippa linssissä tuijottelemassa tuota pientä kullankerää (minä joka pari vuotta sitten olin vielä sitä mieltä, etten lapsia edes halua). :ashamed: Sen takia tuntuu välillä siltä, etten tätä onnea ansaitsekaan. Mutta kyllä minä tuota pientä poikaani rakastan aivan järjettömästi. :heart:
Ja se mikä on ollu jännä huomata, huonot hermot omaavana. Että vaikka Rasmus huutais kuinka ei se mua silleen ärsytä. Lähinnä musta tuntuu todella pahalta, että toisella on niin paha olla että pitää sillä tavalla itkee. Ja meillä tosiaan alku aikoina huudettiin todella paljon, kun Rasmus kärsi niin kovasti silloin vatsavaivoista. Nykyään Rasmus on lähinnä äidin pieni päivän paiste, joka itkee lähinna ummetusta tai sitä että äiti on liian hidas tai poika on niin väsy.
No nyt meen noiden pyykkien kimppuun! :kieh:
Ja se mikä on ollu jännä huomata, huonot hermot omaavana. Että vaikka Rasmus huutais kuinka ei se mua silleen ärsytä. Lähinnä musta tuntuu todella pahalta, että toisella on niin paha olla että pitää sillä tavalla itkee. Ja meillä tosiaan alku aikoina huudettiin todella paljon, kun Rasmus kärsi niin kovasti silloin vatsavaivoista. Nykyään Rasmus on lähinnä äidin pieni päivän paiste, joka itkee lähinna ummetusta tai sitä että äiti on liian hidas tai poika on niin väsy.
No nyt meen noiden pyykkien kimppuun! :kieh: