Huomenia vaan kaikille!
Kylläpä taas hieman jurpii
..huonosti nukutun yön jälkeen rättiväsyneenä, sain vaivoin itseni pystyyn, kun olisi ollut neuvolakäynti nyt aamulla. Just sain soiton neuvolasta, että aika peruttu terkan sairastumisen takia. Uusi aika iltapäivälle ja TAAS uusi terveydenhoitaja, minun kohdallani jo seitsemäs. Kysymyksiä olisi taasen lukuisia ja ärsyttää jo valmiiksi, kun pitää taas selittää kaikki uudelle ihmiselle :kieh: . Meinasin sanoa, etten tule ollenkaan, mutta tärkeintähän se on tarkastaa ton baben tilanne! Ja tottahan se on, ettei sairastumisille voi mitään, mutta ei jaksaisi enää tässä vaiheessa uutta ihmistä. Että semmosta..ja vettäkin sataa prkle :'(
Monella näyttää olevan samoja aatoksia ja pelkoja parisuhteesta vauvan syntymän jälkeen kuin itsellänikin. Meilläkin koluamista yhdessä jo takana rapiat 15 vuotta. Vauva-uutiset muuten tulivat täytenä yllätyksenä viime syksynä. Molemmilla ajatus (itsekkäs sellainen), että mitäpä sitä turhaan elämää sotkemaan jälkeläisillä...tai jos yritetään, niin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Varsinainen shokkihoitohan se sitten oli, kun tein testin. Minusta "bilehileestä" pitäisi muotoutua muka äiti...mitä hel****?? =) . Mutta niinpäs se aika vaan on tehnyt tehtävänsä ja tätä tilaa en ikäkuuna päivänä vaihtaisi pois! Odotuskuukaudet ovat olleet ihania ton äijänkörilään kanssa ja nyt myös itseäkin ahdistaa ajatus, että nyt se sitten loppuu..joka viikonloppu muistan mainita, että "tää saattaa olla meidän viimeinen kahdenkeskeinen viikonloppu"
. Mies hihkuu vieressä, että jesss (odottaa kovasti vauvan tuloa ), kun minä itse tippalinssissä, ääni väristen yritän parhaani mukaan ylitunteilla
. Toisaalta haikea luopua "meistä", mutta hetkeäkään en malttaisi enää odottaa uutta tulokasta! Voiiiih, kyllä kai sitä tässä vaiheessa päässä pyörii jos jonninmoista ajatusta. Itse tossa vallan säikähdin yksi aamu, kun tajusin, että minun pitäisi myös synnytyksen lisäksi kasvattaa tuo lapsi. Vauvantuoksuiset unelmat katos kuulkaa aika vilkkaasti nupista, kun näin yhtäkkiä sieluni silmillä hieltä haisevan ja rasvalettisen, itseäni päätä pitemmän, keskaria heiluttavan murkkuikäisen
....JAAAIKKKS, EN HALUAAAA!!! Pakko luottaa siihen, että aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä, eihän tätä muuten jaksa
. Tai jos tekisi niin, että itse hoitaisi tän vauva- ja pikkulapsiajan, tyrkkäisi sitten tekeleen isällensä, kyllä iskä sitten hoitaa
Oikein mukavata maanantaita jokaiselle. Tännepäin sais lähetellä supistuksia!! Yöllä heräilin jo muutamaan kipeäänkin, mutta aina ne jaksaa kadota jonnekkin...
-Melodi 38+5