Huomenia kaikille!
Eilinen menikin melkein aurinkoa ottaessa. Saa kerrankin mahaan kunnon rusketuksen, kun se on niin pinkee
. No, ei oltiin melkein koko päivä kyläilemässä ja siinä tuli jonkun verran auringossa istuskeltuu.
Yön nukuin pitkästä aikaa kunnolla. Mulla on ruvennut olemaan iltaisin aina niitä sukkapuikon pistelyn tapaisia tuntemuksia tuolla alapäässä. Eilen illalla lenkillä totesinkin ukolle,että joko sieltä pää näkyy, kun tuntu että lapsukainen tulee ulos sillä sekunnilla. Ilmeisesti jotain on tapahtumassa, kun aamuisin tulee siltä limatulpaa ulos. Ehkä se on nyt se matonpesu, joka auttaa...nääh, toiveajattelua kuitenkin.
Velv ja Tiivari: eiköhän jokainen käy noita asioita mielessään läpi. Me ollaan oltu mun miehen kanssa kohta 15-vuotta yhdessä ja edelleen ollaan niin kuin silloin ennen. Rakkaus ja parisuhde vaan on muuttanut muotoaan niistä alkuajan hullaantumisista ja kotileikeistä. Kannattaa muistaa, että äitiydessä täytyy olla myös itsekäs. Omaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa kannattaa vaalia ja tehdä aikaa vaikka väkisin, koska ne on kuitenkin perusta koko perhe-elämälle. Itse en ole koskaan potenut syyllisyyttä siitä, että olen esikoisen mummolaan vienyt hoitoon, jotta ollaan saatu joko yksin tai kaksin. Enkä tällä tarkoita, että meidän esikoinen olisi jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa. Itse asiassa liian vähän. Meidän esikoinen oli äitiään kohtaan niin reilu poika, että alkoi nukkua täysiä yöunia jo vajaa 3kk:n vanhana, joten iltaisin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa toisillemme. Ja äitiyttä ei kannata stressata. Inhoan näitä hyvä äiti keskusteluja joita saa joka palstalta lukee. Uskon siihen, että jokainen tekee yleensä sen minkä parhaaksi näkee ja turha stressi pois. Toisen äidin pahin syyllistäjä on toinen äiti.
No niin, tulipas siinä sitten. Nää nyt on vaan mun mielipiteitä ja miten meillä on esikoisen jälkeen homma pyörinyt. Tuntuu enemmänkin siltä, että meidän isi stressaa tän toisen syntymää ja sen tuloa perheeseen enemmän kuin esikoista aikanaan. Mutta ota noista miehistä nyt aina selvää.
Kyllä mäkin olisin jo valmis tästä mahasta luopumaan. Onneks tää loppuvaihe on nyt eikä vasta heinäkuun lopulla. Mulla on nyt jo todella tukala olo noitten lämpimien ilmojen takia niin saati jos pitäis vielä pari kuukautta olla...No, olen taas lähdössä niitä mattoja pesemään, niitä meinaa riittää - oli laiska pesijä viime vuonna.
Aurinkoista päivää kaikille! Ainakin täällä etelässä näyttää tulevan ihana päivä.
Maamuska 38+1
Eilinen menikin melkein aurinkoa ottaessa. Saa kerrankin mahaan kunnon rusketuksen, kun se on niin pinkee
. No, ei oltiin melkein koko päivä kyläilemässä ja siinä tuli jonkun verran auringossa istuskeltuu. Yön nukuin pitkästä aikaa kunnolla. Mulla on ruvennut olemaan iltaisin aina niitä sukkapuikon pistelyn tapaisia tuntemuksia tuolla alapäässä. Eilen illalla lenkillä totesinkin ukolle,että joko sieltä pää näkyy, kun tuntu että lapsukainen tulee ulos sillä sekunnilla. Ilmeisesti jotain on tapahtumassa, kun aamuisin tulee siltä limatulpaa ulos. Ehkä se on nyt se matonpesu, joka auttaa...nääh, toiveajattelua kuitenkin.
Velv ja Tiivari: eiköhän jokainen käy noita asioita mielessään läpi. Me ollaan oltu mun miehen kanssa kohta 15-vuotta yhdessä ja edelleen ollaan niin kuin silloin ennen. Rakkaus ja parisuhde vaan on muuttanut muotoaan niistä alkuajan hullaantumisista ja kotileikeistä. Kannattaa muistaa, että äitiydessä täytyy olla myös itsekäs. Omaa ja yhteistä aikaa miehen kanssa kannattaa vaalia ja tehdä aikaa vaikka väkisin, koska ne on kuitenkin perusta koko perhe-elämälle. Itse en ole koskaan potenut syyllisyyttä siitä, että olen esikoisen mummolaan vienyt hoitoon, jotta ollaan saatu joko yksin tai kaksin. Enkä tällä tarkoita, että meidän esikoinen olisi jatkuvasti ollut hoidossa mummolassa. Itse asiassa liian vähän. Meidän esikoinen oli äitiään kohtaan niin reilu poika, että alkoi nukkua täysiä yöunia jo vajaa 3kk:n vanhana, joten iltaisin meillä oli ruhtinaallisesti aikaa toisillemme. Ja äitiyttä ei kannata stressata. Inhoan näitä hyvä äiti keskusteluja joita saa joka palstalta lukee. Uskon siihen, että jokainen tekee yleensä sen minkä parhaaksi näkee ja turha stressi pois. Toisen äidin pahin syyllistäjä on toinen äiti.
No niin, tulipas siinä sitten. Nää nyt on vaan mun mielipiteitä ja miten meillä on esikoisen jälkeen homma pyörinyt. Tuntuu enemmänkin siltä, että meidän isi stressaa tän toisen syntymää ja sen tuloa perheeseen enemmän kuin esikoista aikanaan. Mutta ota noista miehistä nyt aina selvää.
Kyllä mäkin olisin jo valmis tästä mahasta luopumaan. Onneks tää loppuvaihe on nyt eikä vasta heinäkuun lopulla. Mulla on nyt jo todella tukala olo noitten lämpimien ilmojen takia niin saati jos pitäis vielä pari kuukautta olla...No, olen taas lähdössä niitä mattoja pesemään, niitä meinaa riittää - oli laiska pesijä viime vuonna.
Aurinkoista päivää kaikille! Ainakin täällä etelässä näyttää tulevan ihana päivä.
Maamuska 38+1