***KESÄKUUN KULLANKERÄT***kesäkuussa

Heipsan!

Laskettuaika on nyt siis tänään, eli 40 viikkoa täynnä... vaan eipä vauvaa näy ei kuulu, joten yli meni sitten täällä odotus.

Seuraava neuvola olisi keskiviikkona 40+3, katsellaan ja ootellaan.

Täällä nautittu ihanista ilmoista. Käytiin tänään ulkona syömässä ja pihahommiakin on vähän jaksettu tehä.

Ei kummempaa kerrottavaa! Nauttikaa ihanista ilmoista ja hyviä vointeja loppuodotukseen kaikille :heart:

NASU-masu 40+0

 

Voi jospa minäki huomenna kerkeisin vähä sitä aurinkoa ottamaan parvekkeella (yleisiin paikoille en enään bikineillä mene, ainakaan hetkeen!! :ashamed: ) kun ollut koko vkl tekemistä, etten ihan valkonen ois koko kesää! Tosin tähän naiseen rusketus ei kovin hyvin tartu.

Mä alan oleen oikeesti nii kypsä tähän odotteluun! Voisin lähteä vaikka tältä istumalta synnärille, vaan ku ei tämä pikku neiti tai herra halua ulos!!!
Huomenna neuvola, vois valitella vähä jos se jotain auttais Tosin oon niin turvonnut että oikeesti mun varpaatki on turvonneet!

maj ja 40+3

 

Jipii se on vihdoinkin Kesakuu!

Kohta alkaa taalla varmasti tapahtumaan rytinalla. Tosin ei varmaankaan meikalaisella. Mulla ei edeleenkaan merkkeja mistaan. Tanaan jopa siivosin 3 tuntia ja silla en saanut aikaiseksi edes yhta supistusta Nainkohan se meikalainen taalla on sitten yksinaan viella Heinakuussakin.

Hyvia illan jatkoja kaikille!!

 

Turvotusta havaittu myös täällä!!! Sormet ei niinkään mut nilkat ja pohkeet aika muhkeat. Mittasin verenpainetta äitini Omron-mittarilla ja eilen se oli 133/77 ja tänään 148/98. Normaalisti ollut neuvolassa noin 130/60 joten te jotka olette joutuneet säännöllisesti paineita tarkkailla, olisko mun lukemat jo huolestuttavat??!! Tiistaina onneksi neuvola parin viikon tauon jälkeen. Painoa on myös tullut kahdessa viikossa 3 kiloa!!
Mulla esikoinen käynnistettiin raskausmyrkytyksen alun takia ja sillon leukkareita pissassa kahden plussan verran ja rr 140/90.

Olikohan kaalimaankakara kun valitteli "repeävistä reisistä?" Mulla myös sisäreidet säteilee inhottavasti välillä niin että on pakko päästä kunnolla kävelemään että rauhottuisi!? Onkohan ne niitä liitoskipuja kun ne alkaa ihan tuolta häpyluusta ja tuntuu että lonkat työntyy ulospäin?!

Alapään vihlaisuja täälläkin vähän väliä ja maha ollut aika sekaisin jo muutaman päivän. en tiedä tuleeko välillä kivuliaampia suppareita vaan onko vaan maha joka möyrii

Yöt on kyllä yhtä helvettiä!!! On kuuma, närästää, pissattaa, vauva liikkuu, kauhea kuiva yskä päällä ja aamulla kurkku on kun hiekkapaperia ja ääni ei kulje ekaa kahteen tuntiin... Ja muuten vaan ei väsytä, kaikki asiat pyörii päässä :headwall:

Limatulpasta en osaa sanoa mitään. TODELLA runsasta limaista vuotoa on tullut jo monta viikkoa mutta verta siinä ei ole joukossa. Pitääkö limatulppa olla verinen että olisi sitä itseään vai onko mulla vaan paksua valkovuotoa???

Ihanan aurinkoisia alkukesän päiviä kaikille!!! Kai me kaikki joskus päästään "tuskistamme!"

Valmet 37+2[/b]

 

Täällä supistukset hävisivät lähes vallan tuossa aamupäivän ja päivän aikana.
Eli eipä sitten jaksaneetkaan viiä mua synnärille saakka. :|
Tänäänkin oltu kaksilla synttäreillä ja muutenkin touhuttu, mutta ei silti mitään mainittavia supistuksia ole kovin tullut... eli odottelu jatkuu täälläkin.

Nooh...huomenna on uusi päivä...

 

Minä kun olin Oysissa esikoisen kanssa, niin meillä tosiaan mies, siis lapsen isä, kävi vain vierailuaikana meitä katsomassa! Tunnollisesti noudatettiin vierailuaikoja... Samoin mun huonekavereilla vieraat kävi vain vierailuaikoina. Niin, ohjeitten mukaan sais tosiaan käydä vain lapsen isä ja sisarukset sekä isovanhemmat, mut yhellä huonekaverilla kävi työkaveritkin morjestamassa.

Monella kuuluu tulevan supistuksia öisin. Mulla ei. Yöt (kuin myös päiväunet) pystyn nukkumaan hyvin, joskin nyt tuo kuumuus vähän ahdistaa. Ja tietysti pissahätä. Iltaisin aina muistan, että ai niin, pitää sitä vettäkin juoda, ja senhän tietää, että varsinkin alkuyö menee vessassa ravatessa. Välillä nukun niin sikeästi etten meinaa tajuta lähteä vessaan, ja sitten kun vihdoin tuun tajuihin, niin sattuu aivan kamalasti kun pissattaa niin paljon. Tuskaa raahautua portaat alakertaan asti vessaan.

Tänään, kun olin kontannut pojan lelut lattialta, tuli kova mahanvääntö ja vessareissu tyhjennyksineen siitä tuli, mutta ei supistuksia tai mitään sen kummempaa. Pientä toivonkipinää siitä kuitenkin tuli. =)

Öitä!
tipu 37+2

 

Olin jo yrittämässä nukkumista, mutta huonolla menestyksellä. Päätin sit tulla päivittämään tänne itseäni, kun en oo tehny sitä koko viikonloppuna ja sain huomata, että olette olleet taas oikein ahkeria täällä.
Se on sit tosiaan meidän kuu, kesäkuu. Tosin tuntuu kyllä kovasti omalta kohdalta siltä, että yli paukkuu ja huolella. Mullahan la on 19.6., mutta en todellakaan jaksa uskoa asukin tulevan tuolta ulos kovinkaan aikasin ennen heinäkuuta. Kyllä täällä aina aina vaan supistelee välillä kovinkin kovasti, mutta siihen sit jääkin. Eilen tuli sit vissiin bongattua limatulppa. Ei nyt varsinaisesti mitään tulppaa, mutta todella paksua, suht kirkasta limaa, jossa oli vähän verta mukana. Jos se ei sitä ollut, niin on vissiin tuo valkovuoto ottanut jonkun toisenlaisen olomuodon nyt.

Maha-asukki on ollu koko illan tosi rauhaton. Hirveesti se tuntuu tuolla itseänsä pungertavan ja nyt tuntuu olevan sillä hikkakin, raukalla. :heart:

Mä oon miettiny sitä, mitä tää tuleva esikoinen meijän parisuhteelle ja elämälle vaikuttaa vähän väliä tän raskauden aikana. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja aina välillä sitä on iskeny pelko, että kohta mikään ei oo niin kuin ennen. Oon mä puhunu miehelle ajatuksistani ja peloistani. Kovasti se on yrittäny mua aina lohduttaa ja sanoa, et kyllä me pärjätään. Jotenkin vaan pelkään, että lapsi tulee silleen meijän väliin, että me kasvetaan sit erillemme. Ihan hirveetä sanoa näin!! :ashamed: Kuitenkin kun rakastaa jo nyt tuota pientä tuolla mahassa eikä malttais enää yhtään odottaa, että sen sais jo syliinsä. Kai se sinänsä luonnollista on, että ihminen ainakin vähän jännittää uutta ja outoa, mutta ei se aina kovin helppoa oo painia näiden ajatusten kanssa. Varsinkin, kun tietää ettei pitäis ajatella mitään pahaa.

Tulevalle viikolle on ainakin tässä vaiheessa vähemmän ohjelmaa suunniteltuna kuin vähään aikaan. Meinasin nyt vihdoinkin antaa itselleni aikaa ja rauhoittua vähän ennen vaavin syntymää. Ei sitä sit vissiin aikaa riitä itselle enää ollenkaan kun vaavi on täällä, ainakaan vähään aikaan. Ja kun ei siitä varmaan raaskis erossa olla kovinkaan pitkää aikaa sit aluksi.

Rebel 37+3

 

Valmet kannattaa tarkkailla noita paineita. Jos alkavat jatkuvasti olla tuolla lukemissa, niin ei mun mielestä enää mitkään "hyvät". Mut täytyy muistaa hyvin levätä ensin ja sit ottaa viel uudestaan lukemat uuden levon jälkeen =)

Kukahan alottaa uuden viikon vauvautumalla :heart:

Tänään taas polikäynti :headwall: Toivottavasti istukka vielä kunnossa. Ainakin Tauno on möyriny ihan hyvin koko viikonlopun B) No saa nähä kuka lääkäri ja mitä hää täl kertaa meinaa tekeväsä turvotukset on täälläkin ihan mahtavat. Oman vaa´an mukaan ois taas kilo viikossa tullu :x Mut eipä se tarvi kun pari päivää jaloilla, niin on joka paikka niin muhkeana...

Mutta aurinkoista ja rauhallista päivää kaikille :wave:

muoks. allekirjotus meinas unohtua

Venla ja Tauno 40+1 :flower:

 

Huomenta!

Meninkin illalla kehumaan, että mulla menee yöt hyvin. Illalla menin sänkyyn, niin alkoi alavatsassa ja -selässä tuntua aaltomaista ilkeää tunnetta. Pöntölle piti mennä istumaan. Siinä sitten mietin ja jännäsin pelonsekaisin tuntein, että tästäkö tämä taas alkaa, kuten esikoisella.

Menin takaisin sänkyyn, ja mahanvääntö loppui, mutta vauva möyri ja liikkui ihan hirveästi niin, että mahaan sattui. Mulla pisti ja vihloi käsittääkseni virtsarakkoon ja sitten tuonne alemmas. Neuvolan mukaanhan vauvan pitäis olla jo kiinnittynyt. Voiko se vielä liikkua noinkin paljon tai voiko se puskea itseään vielä alemmas? Pelkäsin jo, että se sieltä heittää vielä voltin perätilaan! Sitten mulla vissiin tuli kipeänlaisia supistuksia, sellaisia pistäviä.

Nyt aamulla vauvan asento on sellainen, että painaa tuohon oikean rinnan alle kylkiluihin. Siinä se peppu on jo muutaman viikon ollut, mutta nyt se taas pullottaa siinä kovinkin hankalasti. Mitähän tässä nyt on tapahtunut...

tipu 37+3

 

Huomenta,

täällä taas yksi huonosti nukuttu yö takana. Lonkkia särkee ihan hirveesti. Aamulla meinas itku päästä, kun käveleminen ei meinannu sujuu. Sitten, kun vähän aikaa oli koiran kanssa ulkona vähän kävelly,alkoi helpottaa. En muista, että esikoista odottaessani olisi mitään tämmöistä ollu. No, kuukauden kuluessa tää loppuu.

Mä oon miettiny sitä, mitä tää tuleva esikoinen meijän parisuhteelle ja elämälle vaikuttaa vähän väliä tän raskauden aikana. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja aina välillä sitä on iskeny pelko, että kohta mikään ei oo niin kuin ennen. Oon mä puhunu miehelle ajatuksistani ja peloistani. Kovasti se on yrittäny mua aina lohduttaa ja sanoa, et kyllä me pärjätään. Jotenkin vaan pelkään, että lapsi tulee silleen meijän väliin, että me kasvetaan sit erillemme. Ihan hirveetä sanoa näin!! :ashamed: Kuitenkin kun rakastaa jo nyt tuota pientä tuolla mahassa eikä malttais enää yhtään odottaa, että sen sais jo syliinsä. Kai se sinänsä luonnollista on, että ihminen ainakin vähän jännittää uutta ja outoa, mutta ei se aina kovin helppoa oo painia näiden ajatusten kanssa. Varsinkin, kun tietää ettei pitäis ajatella mitään pahaa.

Rebel 37+3

Ihan normaaleilta noi ajatukset kuulostaa...ne hormoonit ja kai se on sitä kasvamista siihen äitiyteen. Äitiyteenkään ei kannata eikä mun mielestä saakaan suhtautua "liian vakavasti". Se on normaali olotila ja sitä venyy pakon edessä uskomattomiin suorituksiin. Turha hysterisointi pois ja päivä kerrallaan eteenpäin vaan. Monet äidit tekee mun mielestä sen virheen, että ne on vaan äitejä ja elävät lapsensa kautta, jolloin se parisuhde kyllä kärsii sekä äiti itse jossain vaiheessa. Muistakaa elää myös itse lapsen syntymän jälkeen! Itse olen aina ollut onnellinen äitiydestäni ja en sitä ikinä pois vaihtais, mutta olen myös yksilö, jolla on muutakin elämää. Tai jotain,tulipa vissiin aika sekavaa tekstiä.

No, hyvää päivän jatkoa kaikille!

Maamuska 38+2

 

Huomenta kaikille!

Viime yö oli yhtä isoa kramppia, musta tuntuu ettei mun vyötärön alapuolelle jäänyt yhtään sellaista lihasta, joka ei olisi mennyt solmuun yöllä. Illalla oli täälläkin vauvajumppa menossa, tuntui että suoletkin menee rullalle. Kai se vauveli sitten voi aika kovaa vielä näilläkin viikoilla liikkua. Mulla ollut päivät ihan hiiren hiljaista ja illalla kun saa esikoisen sänkyyn niin alkaa sellanen jytinä että oksat pois. Eilen oli napa varmaan 15 senttiä sivussa, piti oikein kuva ottaa, kun itseäkin nauratti, miten vinossa voi ihmisen maha olla vauvan kunnolla puskiessa... =)

Supistuksia ei ole kuulunut ei näkynyt, joten rauhassa odotellaan, josko jotain tapahtuisi viikonloppuna tai sitä ennen. Miehen veli vaimoineen lupasivat ottaa esikoisen heille kylään serkkupoikien kanssa leikkimään, jos mä olen vielä yhtenä kappaleena lauantaina. Saadaan sit kuulemma nukkua rauhassa ja "panna hommaa käyntiin keinoja kaihtamatta"... Hoh hoh. Pitkästä aikaa peittokin heilui illalla eikä MITÄÄN! Tokaisin sitten miehelle vaan että nii-in, se on vaan urbaani legenda jolla himokkaat valaskalavaimot viimeisillään raskaana koettaa vielä saada miehen innostumaan, tai toisin päin, että himokas mies koettaa sillä verukkeella saada vaimon suostuvaisemmaksi. Ei käynnistynyt ei.

Kerrankin pääsis imuroimaan ilman, että ensin tarvitsee raivaustraktoria kaikkien roinien keräämiseen... pitäskö oikeinottaa ilo irti ja repästä serranon perheen jälkeen. Olis taas koti hetken kunnossa, siltä varalta että joutuukin soittamaan sen anopin tänne poikaa hoitamaan ennen viikonloppua. Mä alan kyllä kallistua jo tonne ens viikon puolelle... ei tää taida haluta tulla ollenkaan, kai noi isoveljen raivokohtaukset on saaneet sen vakuuttuneeksi, että masussa on paljon turvallisempaa kuin maailmassa.

Pilvinen päivä tiedossa, vaan ei haittaa. Joskus ihan hyvä näinkin. Vähemmällä nurmikon kastelulla pääsee.

Oikein mukavaa päivää kaikille ja koettakaahan nyt joku jo telakoitua että saadaan vauvauutisia tänne!! :flower: :flower: :heart:

 

jaa taas jäi allekirjoitus pois

Velv 39+2

 

Huomenta!

Soon kesäkuu ny HUI!! Kohta alkaa tapahtua ja meitä on pian neljä. Kyllä tässä kaikenlaista ajattelee, mm. sitä miten sitä rakkautta ja aikaa sitten oikeasti riittää... Mutta niinhän sitä sanotaan että se rakkauden määrä kasvaa jokaisen lapsen myötä =)

Mä olin kuulkaas viihteellä lauantaina Pikkusisko sai lakin ja sitä juhlistettiin sitten illalla ja minäkin uskaltauduin yhteen Tamperelaiseen juottolaan kun ei ollut väkeä ihan ryysikseksi asti. Enimmäkseen istuskelin pöydässä ja siemailin erinomaisia (ja halpoja) alkoholittomia drinkkejä Kyllähän mä vähän huomiota herätin tän mahan kanssa, kyseessä oli vieläpä ylioppilastalo jossa kävijäkunta on suurimmaksi osaksi 18-20-vuotiaita. Ei siellä mitään vauvamahoja satu usein näkemään... Baaritiskin jonossa yksi tuore ylioppilaspoika rupesi haastattelemaan raskaudesta ja lopuksi kävi vähän turhan tuttavalliseksikin. Kyllä vähän pisti huvittamaan :xmas: Ja mä kelasin etukäteen että tässä tilassa ei ainakaan tartte hätistellä ukkoja... Heha

Jaaha, se on lähdettävä kirjastoon ja leikkipuistoon tästä.

Kylkiluu 38+0

 

Huomenia vaan kaikille!

Kylläpä taas hieman jurpii ..huonosti nukutun yön jälkeen rättiväsyneenä, sain vaivoin itseni pystyyn, kun olisi ollut neuvolakäynti nyt aamulla. Just sain soiton neuvolasta, että aika peruttu terkan sairastumisen takia. Uusi aika iltapäivälle ja TAAS uusi terveydenhoitaja, minun kohdallani jo seitsemäs. Kysymyksiä olisi taasen lukuisia ja ärsyttää jo valmiiksi, kun pitää taas selittää kaikki uudelle ihmiselle :kieh: . Meinasin sanoa, etten tule ollenkaan, mutta tärkeintähän se on tarkastaa ton baben tilanne! Ja tottahan se on, ettei sairastumisille voi mitään, mutta ei jaksaisi enää tässä vaiheessa uutta ihmistä. Että semmosta..ja vettäkin sataa prkle :'(

Monella näyttää olevan samoja aatoksia ja pelkoja parisuhteesta vauvan syntymän jälkeen kuin itsellänikin. Meilläkin koluamista yhdessä jo takana rapiat 15 vuotta. Vauva-uutiset muuten tulivat täytenä yllätyksenä viime syksynä. Molemmilla ajatus (itsekkäs sellainen), että mitäpä sitä turhaan elämää sotkemaan jälkeläisillä...tai jos yritetään, niin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Varsinainen shokkihoitohan se sitten oli, kun tein testin. Minusta "bilehileestä" pitäisi muotoutua muka äiti...mitä hel****?? =) . Mutta niinpäs se aika vaan on tehnyt tehtävänsä ja tätä tilaa en ikäkuuna päivänä vaihtaisi pois! Odotuskuukaudet ovat olleet ihania ton äijänkörilään kanssa ja nyt myös itseäkin ahdistaa ajatus, että nyt se sitten loppuu..joka viikonloppu muistan mainita, että "tää saattaa olla meidän viimeinen kahdenkeskeinen viikonloppu" . Mies hihkuu vieressä, että jesss (odottaa kovasti vauvan tuloa ), kun minä itse tippalinssissä, ääni väristen yritän parhaani mukaan ylitunteilla . Toisaalta haikea luopua "meistä", mutta hetkeäkään en malttaisi enää odottaa uutta tulokasta! Voiiiih, kyllä kai sitä tässä vaiheessa päässä pyörii jos jonninmoista ajatusta. Itse tossa vallan säikähdin yksi aamu, kun tajusin, että minun pitäisi myös synnytyksen lisäksi kasvattaa tuo lapsi. Vauvantuoksuiset unelmat katos kuulkaa aika vilkkaasti nupista, kun näin yhtäkkiä sieluni silmillä hieltä haisevan ja rasvalettisen, itseäni päätä pitemmän, keskaria heiluttavan murkkuikäisen ....JAAAIKKKS, EN HALUAAAA!!! Pakko luottaa siihen, että aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä, eihän tätä muuten jaksa . Tai jos tekisi niin, että itse hoitaisi tän vauva- ja pikkulapsiajan, tyrkkäisi sitten tekeleen isällensä, kyllä iskä sitten hoitaa

Oikein mukavata maanantaita jokaiselle. Tännepäin sais lähetellä supistuksia!! Yöllä heräilin jo muutamaan kipeäänkin, mutta aina ne jaksaa kadota jonnekkin...

-Melodi 38+5

 

Pilvistä huomenta Läntiseltä Uudeltamaalta ! Tänne ei kuulu mitään uutta, kasassa ollaan tiukasti. Eilen isäntä teki yllätyshyökkäyksen mutta se aiheutti vain muutaman napakan supistuksen. Se niistä ässistä jne. Tosin koko alkuyön näin unia siitä että supisteli, onhan sitä jo siinäkin. Melodille ja muillekin kaipaaville supistusterkkuja, tännekin saisi niitä vähän lähetellä kiitos.

 

Huomenet!

Tulipunainen yhä edelleen Onneksi sain itseasiassa paremmin nukuttua kuin normaalisti, tais ulkoilma väsyttää On muuten aika ristiriitaista tuo, että turvotusta tulee jos paljon liikkuu, pitäis levätä... mulla taas mielessä ei ole muuta kun liikkuminen ja ulospääseminen voinnin mukaan, eli turvoksissa ollaan täälläkin. Sormukset otin varuilta pois ennen lauantai-illan pizzaa, sen jälkeen en ole edes koittanut sormiin. Mä olen pari viikkoa sit sinkku

Tänään ensimmäisillä äitiysrahoilla shoppailemaan.. En olis uskonut olevani näin pitkään kasassa, jotenkin ajattelin että jakaudun aiemmin.. EIpä tällä niin kiire, käynnistys vaan jotenkin hirvittää.

Parisuhdeasioista: täällä kanssa vähän samanlainen fiilis, haikea, että meidän oma yhteinen aika jää nyt ainakin pariksi kuukaudeksi minimiin. Onneksi miehellä on koko kesäkuu lomaa, ja mies on muutenkin vauva-/lapsihullu, niin luulen että saan hätistellä sitä pois että saan vauvaa hoidettua.. Mutta kun menee takaisin töihin, jään aika orvoksi.

Elppa & Antsa 39+6

 

melodi: Aika ihanan haikeita ajatuksia sulla. Mä muistan kans, kun ensimmäistä odotin, niin en osannut ajatella oikein ollenkaan sitä vauva-aikaa pidemmälle. Enkä osaa vieläkään. Mieskin tokaisi, että voi luoja, siitä tulee joskus teini... ja paukautti vielä perään että toivottavasti hän kuolee sitä ennen... :kieh:
Ja nyt kun toista odottaa, niin pelkää, että se riittämättömyyden tunne (joka kuitenkin iskee niinä päivinä kun isompi vaan valittaa ja pienempi huutaa ja kädet ei riitä kahdelle ja olis vielä muutakin hommaa ja koskahan sitä viimeksi on nukkunut yli tunnin...), on niin valtava, ettei sitä kestä ihminen. Vaan kuten joku tokaisikin, äitinä sitä repeää vaikka mihin, kun on pakko.

Kyllä sitä vaan kummasti kasvaa siihen vanhemmuuteen sen vauvan myötä. Mä en kokenut vielä raskausaikana kauheasti "muuttuneeni" mutta nyt parin vuoden jälkeen voi ainakin sanoa, että on oppinut luopumaan aika paljon siitä omasta navasta. Eikä edes harmita yhtään. Niin se vaan on, että se pikkunyytti tuo mukanaan niin paljon sellaista hyvää ja kaunista, ettei sitä jää kovasti kaipaamaan niitä kahdenkeskisiä iltoja. Välillä toki. Ja ihanahan se on sitten aina välillä olla siipan kanssa kaksistaan. Mut sittenkin sitä menee ensimmäiset pari tuntia siihen, että puhutaan, mitä pallero on oppinut ja mitä se milloinkin on tehnyt ja kuinka kiltti tai hankala se kulloinkin on.

Jaa oliko elämää ollenkaan ennen lapsia?

Kai sitä melkein jokainen vanhempi toivoo vain pystyvänsä parhaansa tekemään sen lapsen eteen ja ettei siitä tulisi sitä rasvalettistä keskariteiniä... vaan kyllä varmaan kaikki joutuu senkin päivän kohtaamaan kun oma lapsi haukkuu pystyyn ja ilmoittaa toivovansa ettei olis koskaan tähän perheeseen joutunut. Viimeksi todistin eilen kun 6-vuotias ilmoitti isänsä olevan maailman tyhmin iskä. Mutta ehkä ne sit alta kolmekymppisinä kuitenkin soittelee mammalle ja kysyy että mites äiti, kun minä olin vauva, niin oliko sillon.. kun tuo nyytti koko ajan... Niinhän se on että isovanhemmuus on sitten se suloinen kosto.

Tässä mun mielestä aika hyvä runoelma kuvaamaan sitä kaikkea ihanata, mitä se nyytti tuo tullessaan. Mä en voi vieläkään tuota lukea ilman että tulee tippa linssiin.
http://www.perhekerho.net/hauskaa/105.htm

Jos kerran ulkonakin sataa, niin miksei sitten sisälläkin. :'(

:hug: haleja ja supistuksia kaikille kaipaaville.

Velv 39+2

 

Huomenta kaikille, Sateista semmoista

Lapsilla virallisesti ensimmäinen lomapäivä niin taivaalta tulee vettä tuutin täydeltä :kieh:

Viimeyönä heräsin 03.09 napakoihin supistuksiin, oli jo ihan jees fiilis että nyt alkaa tapahtumaan MUTTA yllätys yllätys n. tunnin päästä kaikki loppui kuin seinään!
Nyt aamusta ei ole taas supistellut mutta vatsa on toiminut jo pariin otteeseen.. Enteilee Enteilee

Äsken pakkasin varmuudeksi loput tavarat sairaalakassiin jos tässä alkaisi jotain tapahtumaan (toive ajattelua )

Nyt aamuhommiin :wave:

Kaalimaankakara 38+5

 

Huomenta!

Nukuinpas minäkin hyvin viime yön. Ei tarvinnut kuin kaksi varikkopysähdystä vessaan. Tuskaa kylläkin on puutuminen. Puutuuko teillä muilla lonkat ja kyljet? Se on ihan kamalaa puskea itsensä istuma-asennon kautta sitten toiselle kyljelle.. Välillä tuntuu että ukko lentää lattialle öisin kun mä hypytän sänkyä
Hitsit rakkapanuu mä sain eilen kunnon naurut kun olin saunassa ja odottelin isäntää saapuvaksi seuraksi. No isäntä pyyhälsi saunaan ja sanoi käyneensä koneella missä mulla oli kaksplussa auki. Se oli lukenut sun nikin ihan väärin: rankkapanopuu. Huh huh.. no pitäähän opella lukihäiriöinen mies olla
Aika jännä ettei viikonlopun aikaan ole tullut yhtään vauvauutista.. Mä kyllä oon ihan varma että ursulainen on päässyt tositoimiin, kun ei oo kuulunu mitään.. toivottavasti kaikki hyvin :heart:
Ja Venlakin sai viikot täyteen!

Mullakin muutes maha nyt tipahtanu niin alas että istuessa se lepää reisien päällä, ihan hullua!!

-Kylli ja vaavi 39+0 (<- hui , mua pelottaa...)

 

Hehee Velv, en minäkään voinut tuota ilman liikutuksen kyyneliä lukea..voe mahoton näitä mamman mammuttihormoneja =) . Mut ihana oli :heart:

 

kostuipa täälläkin silmät kun luin velvin linkin, vaikkakin olen lukenut saman aikaisemminkin..
Eilen oli muuten kans tosi itkuinen päivä. Taitaa hormonit heitellä nyt kunnon rallia.
Mulla on ihan sekavat tunnelmat täällä. Alkaa oikeasti pelottamaan se synnytys ja sit toisaalta sitä odottaa ihan kamalasti. Ei ota nyt tunteiden ristiaallokko selvää kumpi ois parempi.

 

Minäkin yhä täällä :wave: eikä mitään kummempia merkkejä oo ollu synnytyksestä. Suppareita tulee ehkä päivä pivältä hieman useammin, mutta varmaan nekin loppuu ku seinään kun 12.6 koittaa :kieh:
Pinnasänky saatiin maalattua viikonloppuna, nyt vois mennä laittamaan sinne patjat ja lakanat sun muut tarvikkeet =)

 

Vai rankkapanopuu...
Käyhän se niinkin.

Täällä takana taas levoton yö. Lapsien tykönä sai juosta koko yön, näkivät pahoja unia ja vessassa oli kuulemma hämähäkkikin... Iik!
Itselläni supisteli yöllä jonkun verran ja se pisti hereille tämän tästä...

Aamun olen istunut vessassa taas suolistoa tyhjentämässä. :/
Onkohan tää nyt jotain enteilyä vai mitä tää on???
Supistukset on tänään ja yöllä tuntuneet vallan mahaan...ei selkään, kuten yleensä. :| Sellaista hassua pistelyä koko masun alueella...
Ihme kyttäämistä koko aika tää touhu... täytynee varmaan mennä laittaan pyykkejä, jotta olis muutakin ajateltavaa. :/ Eilen siivosin keittiön kaappeja, jotta jos tässä lähtö tulee ja äitee tänne joutuu tuleen tyttöjen kanssa, niin on helmpompi sitten löytääkin tuolta jotain. Haaveena olis vielä ehtiä tyhjään ennen lähtöä tyttöjen kaapeista pieneksi jääneet vaatteet pois, jotta niiden ois täällä helpompi sit löytää vaatettakin päällensä... Ja nyt täytyy taas mennä vessaan... :/ :wave:

Rakkis ja Saara-Erik 37+3

 

Jotain ennusmerkkejä täälläkin ilmassa. Pariin otteeseen oon jo aamupäivän aikana istunut tyhjennyksellä! Liikkuminen vaikeaa, kipuilee alaosastolla.

Taidetaan Kylli-tädin kanssa olla saman alan ihmisiä, ope olen minäkin. =)

Pyykkiä olen minäkin tämän aamun pessyt, että on sitten pojalle ja miehelle puhdasta vaatetta jos tästä lähtö tulee. Ei tämä tietenkään välttämättä vielä mitään tarkoita, mut pitää nämä ennusmerkit ottaa tosissaan, kun edellisellä kerralla kaikki tapahtui niin rytinällä.

tipu 37+3

 

Tsemppiä kaikille oireista "kärsiville" :heart: Kyl nyt näyttää uhkaavasti siltä että tässä jäädään itse itkemään yksin orrelle

Vauvauutiset tervetulleita kiitos

Elppa & Antsa 39+6