Elppa kuule, täällä on vähän samanlaisia tuntemuksia.
Kaikenlainen fyysinen kanssakäyminen on vain jäänyt taa... Mies kyllä tietää murheeni, mutta eipä se siitä ole oikein muuksi muuttunut. Mulla on pääkoppa tällä kertaa niin sekasin, että saatan töissäkin kesken päivän alkaa itkemään, kun pääs alkaa surraan kaikenlaiset ajatukset. :/ Hormoonit tekee tehtäväänsä... :ashamed:
Mulla on kans jatkuvasti sellanen olo, että kukaan ei välitä.
Ja sit kun on vielä kolmas lapsi tämä tulokas, tuntuu siltä, että ketään ei enää kolmas kiinnosta, paitsi mua. :/ Mies on myöntänytkin, että ei jaksa kolmannesta hehkuttaa enää samalla tavalla kuin ekasta ja tokasta aikanaan. :| Sen olen jo hyväksynyt, mutta silti kaikki tuntuu tällä hetkellä jotenkin hirmu pahalta. Aikaisemmissa raskauksissa ei näin ole tuntunutkaan. :/ Pelästyin jo jossain vaiheessa, että ei kai tämä mitään masennusta ole. :headwall:
Että semmosia aamumietteitä täällä...
Rakkis ja masu 30+1