*** KESÄKUUN KULLANKERÄT *** huhtikuussa

Minä ja luotan siihen, että imetys karistaa kiloja. Nyt on 33 viikkoa täys ja sellanen 13kg tullu kaiken kaikkiaan tähän mennessä. Painoindeksi tais olla 20 kun jäin raskaaks, joten kyllä ne liikkumalla ja herkkuja jättämällä vähemmälle lähtee. Esikosta meni 1,5-2v, jotta olin ihan omissa mitoissa. Mitään kummallista en tehnyt sen eteen :heart: Normaalisti käyn kävelylenkillä vähintään kerran päivässä ja kotihommat+työt siihen päälle. Ulkona oleskellaan mahdollisimman paljon, joten siinäkin tulee kohnittua aina. Bailatino on kerran viikossa, joten kun normaalirytmiin pääsee joskus taas, niin ei toivottavasti mitään ongelmia =)

Venla ja Tauno 33 B)

 

Argh! Kamala närästys päällä. Millä ootte helpottanut sitä? :/

Parhaillaan pesukone hurruttamassa, ja just sain ensimmäisen erän vauvanvaatteita silitettyä. Vielä on urakkaa jäljellä melkoisesti... No kuluupahan aika. =)

Tiivari ja Tyyppi 32 + 0 (HUIIIIII!!!)

 

Mulla tuli esikoisesta 11 kiloa ja 7 jäi sairaalaan.Loput ja vähän enemmänkin lähti parissa kuukaudessa imettämällä.Tähän mennessä on tullut painoa 7,5kg ja mulla olis toiveissa saada se 12kg,että jäis vähän vararavintoa imettämistä varten

Pesin äsken koneellisen vauvanvaatetta :heart: Voi että onko meidän poika ollut joskus niin pieni *huokaus :heart: *

Bamse 32+2

 

Tiivari - mulla auttaa närästykseen Rennie

Täällä ollaan paljon positiivisemmassa mielentilassa. Eilen saatiin paljon puhuttua, halittua ja pusittua :heart: Ehkä tämä tästä, ajan kanssa.

Tänään taas jalkapalloa ja pitsaa, jee!

Eilen muuten sain pienen turhautumiskohtauksen ja tyhjensin vaatekaapit sängylle. Pistin pinot kaappiin-roskiin-keräykseen-kellariin. Mies tuli kotiin ja katsoi mun vaatekaapin sisältöä ja kommentoi "me lähdetään sit heti kesäkuussa shoppailemaan sulle". Sopii!!

Hyvää sateista sunnuntaita!

Elppa & Antsa 32+5

 

Täällä ollaan paljon positiivisemmassa mielentilassa. Eilen saatiin paljon puhuttua, halittua ja pusittua :heart: Ehkä tämä tästä, ajan kanssa.

Eilen muuten sain pienen turhautumiskohtauksen ja tyhjensin vaatekaapit sängylle. Pistin pinot kaappiin-roskiin-keräykseen-kellariin. Mies tuli kotiin ja katsoi mun vaatekaapin sisältöä ja kommentoi "me lähdetään sit heti kesäkuussa shoppailemaan sulle". Sopii!!

Kyllä se Elppa siitä varmasti helpottaa. :hug: Kuulostaa kyllä kuitenkin ihanalta sun mies, kun ehdottaa jopa shoppailua

 

Mulle on tullu tähän mennessä 5 kg lähtöön.
Masu se vaan kuitenkin palloontuu koko ajan enempi.

On meinannu selkä olla kipeä taas tänään,
oon varmaan nukkunu jotenkin huonossa asennossa.
Kaveri se on taas vilkkaalla tuulella,
kuunnellaan tässä just Eppu Normaalia.
Jalat hytkyy koko ajan, mutta jos vaihtaa bändiä nii loppuu
liikkuminenkin.

Tänne iski lumipyry :'(
Mä jo luulin, että kevät alkais kunnolla,
kun eilen paisto aurinko.. mutta ei!!! :ashamed:

Huomenna neuvolaan

Vivvi :heart: "Ilmari" 32+0 <-- uusille luvuille taas

 

Eilisestä alkaen ollut ihan outo olo. Supistellut kivuttomasti aika ajoin, joku onneksi valisti mua ettei heti tartte lääkäriin lähtee.Mut nyt on ollut tosiaan pari päivää lähes koko ajan ainakin tänään sellaista nipistelyä tuolla alapäässä, sukkapuikko pistoksiksi vois varmaan kuvailla, välillä vaan tulee niin kovia että täytyy oikeen kiljasta kivusta ja pysähtyä jos vaikka kävelen. Olipas sepustus....Onko muilla ollut tällaista ja pitäiskö tästä sitten mennä lääkäriin? Neuvolasta en viitti kysyä kun joka asiaan on vastaus: se on ihan normaalia...

ikionnellinen 31+4

 

Mulla ja näitä vihlasuja ja muistaakseni Bamsekohan oli, joka sano kanssa omaavansa näitä vihlasuja :kieh: Tosi ikäviä :| Voisko olla (joku valisti), että vauva olis sen verran alhaalla, että painaa jo?

Venla ja Tauno 33

 

Kiitos kaikille tuesta! Paistaa se aurinko risukasaanki, ku on joku tukemassa. helpottaa kummasti oloa, ku jonnekki saa kunnola purkaa.

Ja Elppa, ei sitä tarvii heti olla muiden murheita ittelle lisäks ottamassa, olihan sulla niitä ihan omasta takaaki. :hug:

Oon nytte ihan suosiolla pitäny välimatkaa porukoihin. Isältä oli tullu viesti vastaajaan (ku en puheluihin vastannu), että "soita niin keskustellaan vähän". Joo, varmana soitan. :headwall:

Maama79:n viestistä välähti mieleen, että niinhän se tosiaanki on, että viimestään ens kuussa ensimmäiset kullankerät varmaan syntyy jo! :heart:

Tiivari! Tällaselle lääkekammoselle parasta närästykseen on ollu luonnon jugurtti, maito ja mantelit. Kannatta ainaki kokeilla.

Ikionnellinen, sinuna soittaisin suoraan polille ja kysyisin asiasta. Meillä on neuvolassa kans toi "se on ihan normaalia" vastaus joka asiaan ja se rupee kyllä tympäsemään. :kieh:

Nyt tämä mamma jatkaa kutomista. Rupee pikkuhiljaa jo sujumaan. (Eihän siinä mennykkää ku 3kk )

rypäle 29+5

 

Täällä on koko viikonloppu mennyt melkein vallan nukkuessa... Tänään olin kirpparilla liikenteessä, reisussa meni kaikkiaan 6 tuntia. Muuta en sitten tänä vloppuna olekaan saanut aikaiseksi. :| En tiedä, mihin kaikki energia on yhtäkkiä hukkunut...

Joku kyseli tuosta painon noususta.
Mulla on aikaisemmissa kahdessa raskaudessa painoa tullut sellaiset mukavat 25 kg, eikä nyt näytä yhtään sen paremmalta. :ashamed: Taitaa olla jo 15 kg tullut tähän saakka. LAitokselle on jäänyt yleensä joku 7 kiloa ja lopuista on sit pikkuhiljaa koitettu päästä eroon. Juuri ennen tätä raskautta laihdutin 13 kg ja nyt ollaan taas tässä jamassa?
Ai että mullaka stressi painonnoususta??? TODELLAKIN! Mutta ei mahda mitään... olen jo tiedostanut sen, että syksyllä taas laihdutellaan ja lujaa!!!

Rakkis ja masu 30+2

 

Tiivari! Tällaselle lääkekammoselle parasta närästykseen on ollu luonnon jugurtti, maito ja mantelit. Kannatta ainaki kokeilla.

Kiitti, pitääpä kokeilla. Maitoa en juo lainkaan, mutta toi luonnonjugurtti vois olla hyvä juttu. =) Erehdyin eilen juomaan Pepsi Maxia, ja siitä tää närästys varmaan sai pontta. :ashamed:

 

Tajusin juuri, että 10 vuoden aikana ystävien/ sukulaisten solmimista avioliitoista on yli puolet jo päättyneet eroon. Mietityttää, että miten vauvan (esikoisen) tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Toki ollaan puhuttu asiasta paljon miehenkin kanssa. Mites te, joilla on jo kokemusta asiasta. Mitä tulisi ottaa huomioon, mitä vinkkejä?

 

Taas läx mies ajelee töitä kohti...tai siis o ajellu jo 2tuntii ja viel väh 4h menee matkas
Iha hirmune väsy iski kait o taas se ku iskee tajuntaan et vkko sitä pyöritellää torppaa elikoit ja muksui yksinää...ma o varsinkii pahin pvä,tuntuu ettei mitää saa aikasiks :headwall:

Masuasukki vissii taas pyörähtäny raivotarjontaan ku liikkeet tuntunu tuol kylkiluitte alapuolel...kumma pyöriäine pien on :heart:

Sit huomasin et oon reseptinkii kadottanu...aamul soitettava siit äippäpolille

AadaOlavi 31+2

 

Moikka taas!

Painon pudotuksesta oli puhetta....
Miulla tullu painoa odottaessa 12-16kg ja joka kerta oon saanu painon putoamaan ihan imettämällä takaisin lähtö painoon jälkitarkastukseen mennessä ( n. 1-1.5kk ) meinaan kesällä liikkua enemmän vaunujen kanssa kun ilmat on sitten siihen sopivammat kuin syksyllä....

Yöt on menny vähän vaihtelevasti.... välillä koskee mahan sivuun ja pissillä pitää sen yhden kerran ainakin käydä. Välillä muuten vaan herään ja on sitten kuuma ja tukala.Ja vauvva potkiskelee kovasti....
Kun tuo koirakin osaisi olla yöt hiljaa :/

Toissa iltana kyselin varovasti ukolta että saisinkohan uudet vaunut :kieh:
Ukko kysy vaan että mitä mie niillä teen kun ei niillä kukaan lenkillä kuitenkaan käy....
No tartteehan niitä joka tapauksessa kun pihalla liikkuu ja ulkona nukuttaa....

Eilen sit pistin pojan hakemaan aitasta vanhojen vaunujen kopan että nään missä kunnossa se on. No sehän oli jo menny rikki reunasta ja taitaa vähän homevauriota olla :|
Ukko ilmoitti heti ettei siitä enää ole käyttöön ( jo ennen kuin olin nähny kopan )

No nyt sitten olisi hankittava uudet vaunut... Entiset olikin jo n.20v vanhat ,no eihän sitä tiedä jos vanhin poika kohta alkaa lapsia tekemään niin olisi mistä antaa..

Huomenna olisi äitipolilla kontrolli käynti sokereiden takia. Nään taas vauvvelin

Että tämmöstä tänään
:wave:

amati ja tahvo rv31 tasan =)

 

No täällä kanssa kamalaa vihlontaa välillä jossakin virtsavehkeiden päällä.Yölläkin heräsin
kovaan sähköisku-kipuun.tuntuu että vauvan pää porautuu alemmas ja alemmas...
itelläni ollu outoja kipuja tän kolmannen raskauden aikana ja olen mennyt herkästi näytille.
aivan oman mielenrauhan vuoksi.Eli jos mietityttää niin ottakaa synnärille yhteyttä,sitä varten
ne siellä ovat.Oma mielenrauha tärkeetä.
Meillä meidän puolitoistavuotias ollu jo vatsataudissa useamman päivän...pyykkikone laulanut
taukoamatta ja ripuli-peppua pesty ahkeraan.mukavasti supistelee kun kantelee tota kolmeetoista kiloa...
Alan olemaan jo kypsä tähän olotilaan.maha tiellä ja todella nämä kaksi nukkuma-asentoa alkaa tympimään.

viimeiset viisi raskaus-viikkoa ovat varmasti pitkät...

 

Tajusin juuri, että 10 vuoden aikana ystävien/ sukulaisten solmimista avioliitoista on yli puolet jo päättyneet eroon. Mietityttää, että miten vauvan (esikoisen) tulo vaikuttaa parisuhteeseen. Toki ollaan puhuttu asiasta paljon miehenkin kanssa. Mites te, joilla on jo kokemusta asiasta. Mitä tulisi ottaa huomioon, mitä vinkkejä?

Eroaminen pitäs kieltää lasten parin ensimmäisen ikävuoden aikana, kun sillon parisuhde ei oo normaalitilassa, vaan vähän niin ku "pois oikeasta"

Pelotella en halua, mutta isältä se vauvan tulo varmaan eniten hermoja kysyy ainakin alkumetreillä, äiti elää niin tiiviissä yhteydessä sen vauvan kanssa, hormonit on pinnassa ja mieli myllertää.

Lisäks voi olla monenlaista stressitekijää ja epävarmuutta vauvan hoitoon ja hyvinvointiin liittyen (imetys esimerkiks voi olla peikko jollekin tuoreelle äidille, kun sitä nykyään niin hehkutetaan...) ja voihan olla, että fyysinen toipuminen synnytyksestä ei ookaan niin ripeää, kun ajatteli/toivoi etukäteen. Mulla esimerkiks kävi näin, kun heti ens metreillä sairastin sekä kohtu- että rintatulehduksen esikoisen syntymän jälkeen.

Kannattaa aina muistaa, ettei tätä (ja juuri tätä ) vauvaa olis teille annettu, ellette hänen hoidostaan ja huolenpidostaan selviäis ja että just te ootte parhaita äitejä ja isiä juuri tälle vauvalle, täydellisiä tuskin, mutta riittävän hyviä.

Ja sit se vanha juttu, mitä aina muistetaan jauhaa...Vaikka vauva tuleekin taloon, äiti ei oo pelkkä äiti ja isä pelkkä isä, vaan edelleen heillä on se parisuhde, missä elää mies ja vaimo. Selibaattia on synnytyksen jälkeen luvassa, kellä lyhyemmän ja kellä pidemmän aikaa (meillä kesti esikoisen jälkeen käytännössä kaks vuotta kuiva kausi), mutta siinäpä se isänkin miehuus punnitaan... Muistakaa pusia, halia,kehua toisianne,vaikka se vauva tuppaa kaiken huomion (ja voimat) ainakin alkumetreillä viemäänkin.


Voisin saarnata vaikka kuinka aiheesta, mut olkoon nyt tällä erää ja sit ilosempiin uutisiin, mitä oikeastaan tulin teille kertomaankin. Miehen sisko sai tänään illansuussa tyttövauvan, komiat oli pohojalaaspimulla mitat (4390/52) ja meilläpä päästään uuden vauvan tuoksua nuuhkimaan ja herkistelemään varmaan ihan lähipäivinä =)

Hyvää yötä kesämasuille ja mukavaa uuden viikon alkua!

Ammu ja Iltatähti 32 tasan (jo!!! )

 

Joo kyllä se suhde on koetuksella ekan vuoden ajan :kieh: Mut kunhan muistaa, ettei se oo pysyvä olotila kellekään. Ajan myötä yleensä helpottaa. Muistaa vaan puhua ja antaa omaa tilaa molemmille. Ja kyllä mun mielestä jos suhde on kestääkseen, niin se kestää :heart:

 

Rv 32+1

Paino: +2kg ( ) eli yhteensä lähtöpainoon tullu 7kg
RR: 120/70
Pissa: puhdas
Hb: 112 (sain rautaa)
Sf-Mitta: 30
Tarjonta: Rt
Sydänäänet: ++ 150 (kuulostaa kumpparilta, joten edelleen poikaolo)
Liikkeet: ++

Kaikki oli siis hyvin, kaveri pyöritti peppuaan nlatädille
ja esitteli sitten mahtavimmat potkunsakin.
Jotenkin tuntuu, että tämä tulee ennenaikaisesti ulos.
Ei oo vielä supistellu kipeästi kertaakaan,
eikä muuta mutta on vaan sellainen olo

Nyt aamupalalle, kun en oo vielä sitä ehtiny syödä

Vivvi :heart: "Ilmari" 32+1

 

Kiitokset kommenteista parisuhdetta koskien.

Kyllä tuntuu, että nykyään sitä taidetaan luovuttaa hiukan liian helpolla heti, jos ei ole mukavaa. Saas nähdä miten sitä itse muuttuu, kun on nyytti kainalossa. Nyt vielä ainakin koitan itselleni toitottaa, että vaikka olisi kuinka väsynyt, niin joka päivä pitää muistaa halata ja koskea miestä (vaikka ei aina huvittaisikaan). Onneksi me molemmat ajatellaan, että ei rikkinäistä kotia lapselle. Molempien vanhemmat on edelleen naimisissa, joten toivottavasti roolimalli on iskostunut sieltäkin selkärankaan. Ja mulla on onneksi kärsivällinen mies :heart:

Toi on kyllä iso juttu, ja mietityttää kovasti. Voi kun kaikki menisi hyvin, ja pysyttäisiin onnellisena perheenä (väsymyksestä ja mielialojenvaihteluista huolimatta). Mutta sitä kai kaikki toivoo, ja silti niitä eroja vaan otetaan. :'(

 

Moi taas mammat!
Olimme viikonlopun kylpylässä likoomassa ja olen juuri saanut kahlattua vilkkaat keskustelunne läpi! Haleja kaikille niitä tarvitseville :hug: , erityisesti myötäelin Rypäleen ja Elpan tunnelmissa. Hienoa, että asiat alkavat helpottaa. Rypäle: ota vain rohkeasti etäisyyttä vanhempiisi ja veljeesi kun noin käyttäytyvät, hienoa että olet jo vähän sitä tehnytkin. Todellinen etäisyyden otto vaatii kuukausia, ehkä vuosiakin joten pysy kärsivällisenä ja muistuta itsellesi että nykyinen perheesi ja pienokaisesi hyvinvointi menevät kyllä tuon pompotuksen edelle!

Tiivarille ja muillekin: Meillä pamahti todellinen kriisi päälle kun esikoinen oli pari-kolmevuotias. Kaipa siinä oli osansa vuosien huonosti nukutuilla öillä ja vähäisellä kahdenkeskisellä ajalla. Oma kroppa muuttui kovasti synnytyksen ja imetyksen jälkeen (entistäkin laihemmaksi, mitättömämmäksi sanoisin...) eikä miestä kiinnostanut sänkypuuhat lainkaan, tulkitsin sen heti niin että mua ei enää haluta. Eron ottaminen kävi monen monta kertaa mielessä ja siitä keskusteltiinkin, mutta kun oli lapsi ja yhteinen asuntovelka...
Lopulta kävimme istumassa muutaman session parisuhdeterapiassa ja se totta tosiaan auttoi, voin suositella kyllä lämpimästi muillekin. Ja voin sanoa, että sen kriisin jälkeen suhde on ollut parempi kuin ikinä - vaikka tietysti aallonpohjia tulee vastaan sen jälkeenkin. Nyt totisesti mietityttää miten tämä tulokas taas vaikuttaa asioihin... mutta ehkä tällä kertaa ei enää päästetä ongelmia niin pitkälle kuin viimeksi.

 

Täälläkin on ollut mieli maassa. Mulla on sellaiset tuntemukset ettei mies välitä vauvasta. Koskettelee kyllä minua ja haluais kosketella enemmänkin mutta minä oon kiukkuinen. Mahaa se ei koskettele ei puhu vauvasta eikä muutenkaan kysele raskaudesta mitään. Meille on siis ensimmäinen lapsi tulossa. Oiskohan kerran kokeillut mun mahaa ja tuntenut vauvan potkun silloin, mutta siinä kaikki. Mulla on nyt viime aikoina ollut sitten koko ajan masentunut olo tästä asiasta ja päässä liikkuu ties mitä asioita. Huolta on myös tuonut se, että mun mielestä masuasukki liikkuu vähän ja oon tästä sanonutkin neuvolassa mutta ei ne ole mitään kommentoineet.

Viikot on nytten 29+5

 

Meillä mies on samanlainen. Kun pyydän katsomaan kuinka vauva liikkuu tulee kommenttina, että ei se oo hälle sama asia kun mulle. Esikosta tiedän, että hän rakastaa lasta yli kaiken, mutta todella se ei ole sama asia miehelle kun naiselle. Mies on kuitenkin vielä ulkopuolinen, ennen kuin vauva on maailmassa. Meillä kyllä vihjaillaan, että voisi antaa enemmänkin koskea (halit+muuten). Mutta kärsivällisesti odottaa

En tiiä oliks tästä mitään apua :ashamed:

Venla ja Tauno 33+1

 

Tiivarille minäkin kommentoin tuosta parisuhdeasiasta ja suhteen muuttumisesta vauvan saamisen myötä... Niinhän sitä sanotaan että esikoisen saaminen on parisuhteen suurin koetinkivi. Kaikki muuttuu tosi radikaalisti kun kahdesta tulee kolme. Asian tiedostaminen ja siitä keskusteleminen etukäteen auttaa, samoin asennoituminen siihen että kahdenkeskinen aika on synnytyksen jälkeen kortilla, seksielämässä eletään usein hyvinkin pitkään kuivaa kautta eikä mihinkään enää lähdetä spontaanisti. Mikään ei ole enää spontaania. Muutos tuntuu kyllä, mutta kuten joku aikaisemmin tuossa sanoikin, siihen pitää vaan suhtautua siten että sen parisuhteen aika koittaa taas jossain vaiheessa.

Vaikka lähes jokaiselle se muutoksen valtavuus tulee jollakin tavalla yllätyksenä vaikka siihen olisi kuinka koittanut etukäteen valmistautua. Että näinkö paljon tämä uusi ihmisenalku sitoo, näinkö paljon mua väsyttää, itkettää, naurattaa, ihastuttaa, huolestuttaa... Ihan tajuton tunnelataus! En ollut vastaavaa kokenut koskaan ennen kuin esikoisen sain =) Mun kohdalla siihen äidiksi tuloon liittyi vielä vähän ns. ylimääräistä kivaa, esim. tytön koliikki. Synnytys yllätti mut rajuudellaan, hormonit hyrräs maidontuotannon heräillessä ja vauva huusi nini pirusti heti salista lähtien :| Oli se aikaa... Mutta ihmeesti meidät on tehty kestämään. Sosiaalinen turvaverkko on kyllä tosi tärkeä.

NeitiA:lle :hug: Tuo on vissiin aika yleistä käytöstä miehille, etteivät välttämättä noteeraa masussa olevaa vauvaa juurikaan ja juuri sitähän tuleva äiti kovasti kaipais... Ootko puhunut miehellesi noista aatoksistasi ja tunnoistasi?

Nyt oikasen hetkeksi...

Kylkiluu ja Muumi 31+0

 

Mä yhdyn noihin edeltäviin kommentteihin tossa parisuhdeasiassa.Parisuhde on ikäänkuin off-tilassa vauvan ekan vuoden ajan,mutta onneksi se ajan myötä helpottaa.

Ikionnellinen:Mulla tosiaan on noita vihlaisuja lantiossa/kohdunsuulla,ja johtuu siitä että vauva on jo niin alhaalla.Neuvolatäti lähetti mut ä.polille tarkistuttaa kohdunsuun tilanne,mikä oli onneksi hyvä,mutta suosittelen sua menemään tarkistuttamaan tilanne.

Bamse 32+3

 

Neuvolassa käyty. Kaikki muuten hyvin, mutta sokerit pississä yhdellä plussalla. Sokeriseuranta ok, vaikka suklaata tekeekin koko ajan mieli. :ashamed: Kohdunpohjan korkeus 30 cm eli hieman keskikäyrän yläpuolella.

Ensi viikolla äitipolilla raskausdiabeteskontrolli, jossa katsellaan myös tulokkaan mittoja. Synnytyspelkopolin lääkäri oli kirjoittanut papereihin, että jos vauva yli 3kg (jos täysaikainen, niin varmasti on yli!) niin elektiivinen sektio odottaa. Tosin siellä kyllä sanotaan myös, että tarkkaillaan kasvua (haluaisin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan yrittää alateitse) ja että äiti suhtautuu tulevaan synnytykseen rauhallisin mielin. (eli diagnoosina ei ollut synnytyspelko, vaikka synnytyspelkopolilla kävinkin... ) Seuraava neuvola-aika 2 päivää ennen äitiysloman alkua!!!!! Miten tämä aika voi mennäkin näin nopeasti. Esikoisen raskausaika oli varmasti pidempi!!!

Kata 31+4