Piiitkästä aikaa! Lukemaan oon kerenny, mut en oo millään saanu aikaseks vielä kirjottaa mitään. Heti sairaalasta kotiutumispäivän jälkeisestä päivästä asti ollaan joka päivä oltu jossain; kyläilemässä, "lenkillä", jokirannassa kahvilla jne, ni on koneella oleilu jääny aika vähään. Hyvä vaan, rupesin olee jo niin kyrsiintyny siinä viimesillä viikoilla.
Eli, meille synty puolentoista vuorokauden valvomisen ja kitumisen jälkeen, sydänäänten ja happiarvojen laskun takia kiireellisellä sektiolla komea
3910 g ja 52 cm poika, maanantaina
30.6. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sairaalastaki päästiin jo synytystä seuraavana keskiviikkona. Pojan paino pääs alussa laskemaan, mut jo painokontrollissa 4pv synnytyksestä oli melkein lähtöpainossa. Mulla toipuminen tökki aika lailla, ku sekstiohaava tulehtu eikä kukaan ottanu mua tosissaan, ku vaadin antibiootteja. "Suihkuttele sitä, sillä se lähtee" - joo-o, varsinki ku täällä Porvoossa silloin oli se "vesikriisi". :headwall: No, loppujen lopuks polilla jouduttiin avaamaan haavaa pätkän verran ja tursuttamaan siitä
3 ruokalusikallista mätää! :x Sainpahan ainaki ne antibiootit!
Alusta alkaen ollaan tosiaan oltu liikenteessä, ekana kotipäivänä vaan autolla ja sen jälkeen pitkälti kävellen. Mies oli siis ensin kesälomalla ja nyt isyysvapaalla, menee töihin vasta 1. syyskuuta.
(Kiitos Nesteoilin vuorojärjestelmän.) Painoaki on lähteny ihan kivasti, vaikei sektion jälkeen mitään oikeen oo saanu tehäkään; ekasta neuvolakerrasta laskien (jolloin oli kyllä siis jo enemmän painoa ku normaalisti) tuli raskauden aikana vajaa 15 kg ja jälellä on 1,5.
Pudotettavaa olis kuitenki sellanen 10kg vielä, et turha vielä juhlia.
Kovasti oon vaunulenkkeilly, mut luulen, ettei hirveesti auta, ku mun lenkkien päämäärä on aina eräs jäätelökioski, josta saa varmaan maailmankaikkeuden isoimmat tötteröt-
Sairaalassa kiellettiin kaikki paitsi kävely 4kk ajaks, joka mun mielestä kuulostaa aika kohtuuttomalta (nimim. se, joka vikoilla viikoilla kyseli jos saa uida tai hölkätä
), ni kysyisinki teiltä kanssamammat,
eiks edes crosstrainerilla sais tehä? Sehän on kuitenki niin sulavaa ja tärähtämätöntä liikettä...?
Meijän vauvaa ei ristitä, mut
nimijäiset pidetään 30.8. Nimi on jo kaikkien tiedossa, mut kyllä poika silti oman juhlansa ansaitsee. Nii, ja nimi on siis
Toivo Aukusti. (Perintönimiä molemmat.)
Yöt meillä menee vaihtelevasti, nyt jo vähän paremmin. Toivolla meinas olla mahavaivoja, jotka kokoajan vaan paheni. Viime torstaina sitte katkes kamelinselkä ku poika huus ittensä violetiks eikä hengittäny. Lääkäriin en tässä perhanan arvauspalvelujen luvatussa kaupungissa edes viitsiny lähteä (esim. mun veljen 45 asteen vinkkeliin murtunu selkäranka diagnosoitiin virtatientulehdukdeks!). Oma diagnoosi oli tuntien googlettamisen jälkeen mahdollinen
refluxia. Päätin sitte omin nokkineni antaa pojalle gavisconia (joo, tiedän et aina pitäis kysyä lääkäriltä lupa), sitä ku meillä oli, alkuun ihan hevoskuurilla ja nyt vähemmän, ja pojan vaivat on hävinny ku tuhka tuuleen! Cuplatonia on menny lähes alusta, mut eihä se siihen auta, ku poika ihan selvästi ei puklannu edes enään vaan OKSENS. :x
Onks kellään muulla ollu tätä kyseistä vaivaa?
Muuten kaveri on vallan jäntevä, alusta alkaen on pää pystyssä makoillu mahallaan lattialla maailmaa kattelemassa ja käänty selälleen omin voimin jo viikon iässä. Kohta se varmaan jo kävelee!
Loppuun vielä kuva mamman kullasta :heart: Haukotteleva Toivo 2vk:
Rypäle ja Toivo 4vk