*KESÄKUUN KULLANKERÄT* Elokuussa

Tuolla odotuspuolella aikoinaan juteltiin lapsettomista ystävistä, ja heidän suhtautumisestaan raskauteen ja tulevaan vauvaan. Olisi mukava kuulla, miten ystävänne ovat nyt vauvaan ja teihin ottaneet kontaktia?


Tuommosta en muistakkaan siltä puolelta. Tosin kerkisinkin olla siellä niin vähän aikaa mukana. =)
Mun serkku (paras ystävä) katkas välit melkeempä kokonaan kun sai tietää et ootan. Sekin kyllä selvis mulle vasta vauvan syntymän jälkeen et minkä takia oli tää "välirikko". 5v ovat miehensä kanssa käyneet lapsettomuus hoidoissa ja nyt ihan vähän aikaa sitten päättivät lopettaa hoidot.
Tosi koville se niillä ottaa, serkku on halunnu lasta jo ihan teini iästä asti.

Mutta nyt asiaan. Kun vauva syntyi niin sitten alkoi taas pitämään yhteyttä ja hoitelee vauvaa kun nähään.
Ite sanoikin että ei tykkää yhtään raskaana olevista, minkä ymmärrän ihan täysin. Sanoi että se vauva ei enää tunnu niin pahalta kun se iso maha.
Enemmän kun ilonen kyllä oon kun voidaan olla ihan kun ennenkin.

 

Höh, en näköjään onnistunu tossa tekstin lainaamisessa.
No mutta, eiköhän siitä tuu asia ymmärretyksi. =)

 

Huomenta!

takana hyvin nukuttu yö....jo perinteiseen "Molla" tapaan.

Lapsettomista ystävistä keskusteltiin......mulla on kaksi lapsetonta ystävää, muilla onkin jo muksuja. Molempiin pidän yhteyttä ja he minuun, aivan samalla tavalla kuin ennen raskauttakin ja pirpanan syntymää. Toisesta tuleekin "Mollan" kummi-täti. Juttelen mollasta luonnollisesti ja he kyselevät myöskin....ymmärtävät että neiti on nyt iso osa-elämääni.
Mutta toki puhumme muustakin.

Me ollaan Lohjalta. Täällä ei taidakkaan olla väkeä täältä????

Kokeilin eilen Tuttelia "Mollalle" kun nyt opiskelen iltaisin ja joudun harjoitteluja ja näyttöjäkin tekemään. Voipi joskus käydä niin että tarvetta korvikkeillekin tulee.
Maistui aivan siinä missä tissikin...pulauttelee kyllä enemmän ja pulautukset haisevat aivan kamalalle.

Tintti

 

Mullakin alkoi menkat tällä viikolla. Ensi viikolla tulee kaksi kuukautta synnytyksestä.
Täysimetän.....edellisillä kerroilla menkat alkaneet vasta noin vuoden päästä synnytyksestä.
Yllätyin melkoisesti....mut kai ihan normaalia????? :ashamed:

 

Mullakin alkoi menkat tällä viikolla. Ensi viikolla tulee kaksi kuukautta synnytyksestä.
Täysimetän.....edellisillä kerroilla menkat alkaneet vasta noin vuoden päästä synnytyksestä.
Yllätyin melkoisesti....mut kai ihan normaalia????? :ashamed:

Meillä kans täysimetyksellä ja kuten tuolla yllä kirjoitin niin 2 kuukautta synnytyksestä alkoi, et joko myö ollaan ihan epänormaaleja tai sit näinkin voi käydä

 

täällä ollaa Joutsenosta :wave:

 

Kiitos....Kielletty vertaistuki löytyi oitis :kieh:
Jospa sit vain näinkin voi käydä.....

 

Tervehdys! Tuossa jo heinäkuussa kirjoittelinkin, mutta siihen on jäänyt kirjoittajan ura. Täällä on sairastettu nyt kaksi rintatulehdusta ja kolmanteen on antibiootit odottamassa. Uhkaavasti nänni jo punottaa. hmm käyköhän se rinnan läpi ja sitten rauhoittuu vai mikä!!
Iita syntyi siis 11.7. vkolla 42+0, kesäkuusta hieman venähti. Syntymä pituus 51 cm ja paino 3800g. Kolmen viikon ikäisenä pituutta oli tullut 5 cm lisää ja painoa kilon verran.

Iita on nyt 6 viikon ikäinen ja itkee kovasti. Ovatko muut havainneet tällaista ilmiötä? Missään ei ole hyvä jne. Neiti nukahtaa yöunille ja rauhoittuu hienosti tältä listalta lukemani "tassuttelu" ohjeella, mutta herää jo 10-15 min päästä ja taas ei ole hyvin. Nukahtaa taas kuitenkin samoin neuvoin. Kun saa Iitan nukkumaan, nukkuu hän hyvin. Ei tuo ilta nukuttelu mitään, mutta yöllä kun hän herää syömään 2.30 tunnin nukuttelu sessiot eivät oikein houkuta. Loppu yö meneekin sitten taputtelussa. Esikko herää puoli seitsemän, joten tämä äiti alkaa olemaan jo hieman väsynyt. Muuten Iitan rytmi on alusta lähtien ollut 6.30 herätään päivään 12.00-15.00 päiväunille vaunuihin ja iltaunille 20.30-22.30. Syönnit 2.30 ja 5.00 noiden hereillä oloaikojen välissä sitten syödään ja otetaan pienempiä tirsoja milloin missäkin.

Kiloja on jäljellä vielä reilu 15 jotka aion karistaa kesään mennessä. Kilot tulivat tupakanpolton lopettamisesta ja kas kummaa raskaaksi tulin, niin niiden laihduttaminen jäi odottamaan parempaa aikaa. Nyt on meidän lapsiluku täynnä ja äitikin saa palata mittoihinsa. Tosin toivoisi, että pääsisi näistä tulehduksista, jotta jaksaisi aloittaa liikkumisen. Olen kyllä antanut itselleni jälkitarkastukseen asti aikaa palautua ilman ylimääräistä ressiä.
Jos ei nämä tulehdukset lähde joutunee imetyksen lopettaa, muuten mennään täysimetyksellä, vaikka Iita vastiketta juokin joka ilta. Tuo vastikkeen ja tuttipullon opettelu tuli jo esikoisen aikana, jotta joskus itse pääsee jonnekin. Esikoisen aikana itseltäni ei maitoa tullut niin, jotta olisi voinut pumppailla talteen ja taas toisaalta tuttipullo tulee olla mukana kokoajan, jotta se kelpaa sitten tarpeen tullen.

Kuinkas teitin lantionpohjanlihasten harjoittelu sujuu. Itse olen niin kypsä tähän "pissavaivaan". En muista esikonajasta, jotta koska uskalsi lähteä ulos ilman suojaa.

D-vitamiinit ajattelin aloittaa sitten 3 kk ikäisenä. Esikoisen kanssa tuskailtiin ja hänen kanssa parhaaksi keinoksi oli antaa tipat 5 krt päivässä. Näin tuska näytti olevan pienempi. Esikko oli talvivauva joten aloitin tipat kuusiviikkoisena. Iitan kanssa uskaltaa odottaa tuonne 3 kk, koska auringostakin vitamiinia saa.

Jälkitarkastus aika tuli ja olen miettinyt ottaisinko kupari vai hormonikierukan. Olen hieman "allerginen" noille hormoneille ja en haluaisi ottaa, mutta ei kyllä kiinnosta nuo kuparikierukan aiheuttamat kivuliaat ja runsaat kuukautiset. Onko kellään kokemusta pillereiden ja hormonikierukan erosta?

Iita viihtyy hyvin yksikseen, saattaa höpistä tunninkin jumppalelulle ja äiti kiittää, kun siinä samassa saa tehdä kotitöitä pois alta. Meillä esikko on päiväkodissa kahtena päivänä viikosta, joka "helpottaa" kummasti.

Hilmuska ja Iita 6vko

 

Hilmuska ja Iita vaikuttavat Etelä-Pohjanmaalla

 

Ihana, omaa aikaa.. sitä on tällä viikolla ollutkin ihan kiitettävästi. Mies lähti esikoisen kanssa ostoksille tunti sitten ja poika on nukkunut koko ajan.. varmaan nukkuu sen parisen tuntia mikä on tullut tässä muutaman päivän aikana tavaksi. Sen verran ovat varmaan vielä shoppailee joten täytyy itsekin shoppailla netissä, Huuto.netissä lähinnä.. ostoslistalla vanhat kunnon sadut VHS.nä, tyttö on alkanut kiinnostumaan noista saduista Muumien
ja Nalle Puhin lisäksi, nyt Pieni Merenneito suosikki.. täytyy etsiä Tuhkimoa, Pinokkia, Lumikkia joita äitikin tykkää katsella..

tintti-mamma: olen kanssa miettinyt että joko täällä alkaa hampaat kohta vaivaamaan kun kuola valuu..
esikoisella alkoi muistaakseni myös tässä 2 kk tienoolla vaivaamaaan ja oli 4,5 kk kun ekat hampaat, 2 kerralla, puhkesi. Täytyy vaan yrittää muistaa sitten "harsokäsitellä" hellästi pikkuisen ikeniä niin säästyy muutamilta itkuilta.

Tiivari: hartiat ovat olleet jumissa aikkas lailla nämä 2 kuukautta. Luulin että eivät menisi kun 13 kiloista tyttöä olen kannellut mutta kaipa se asento on vain erilainen joka sitten aiheuttaa.

Galluppia palautumisesta.. kiinnostaa tietää miten olette palautuneet. Hätäilenkö mutta muistelen että esikosta olisin palautunut aiemmin.. muisti voi pettää.
Tuntuu että vaikka tässä about lähtöpainossa on, niin maha ei ole..
lisäksi väsymys vaivaa vaikka nukun n. 23 - 9, tosin parilla syötöllä ja omilla vessareisuilla.
Lisäksi lonkat ovat kipeämmät kuin loppuraskaudessa.. ja hikoilen välillä niin että käämit palaa.. onko muilla vielä / ollenkaan vastaavaa?
Hikoilu itse asiassa alkoi vasta viime viikolla josta taisin jo kirjoittaakin.

raihnainen äää & Nookku 10 vko

 

Espoosta kirjuutellaan.. :wave:

 

Täytyy vaan yrittää muistaa sitten "harsokäsitellä" hellästi pikkuisen ikeniä niin säästyy muutamilta itkuilta.

Kerroppa tästä lisää :wave:

 

äitiäitiäiti....ehkäpä tosiaan hampaita. Kuolaaminen vain lisääntynyt ja nyrkillä hankaa suuta kokoajan. Tuo "harsokäsittely"...tarkoittaa mitä?

palautumisesta Mulla on synnytyksestä aikaa mennyt kahdeksan viikkoa. Paino on lähtöpainossa, (tosin tästä pitäisi ottaa vielä viisi kiloa pois niin olisi hyvä.) Tämä oli kolmas synnytys....itse koen olevani palautunut parhaiten. Jo sairaalasta kotiin tullessa koin olevani kunnossa toisin kuin ennen. Vuoto kesti pari viikkoa mutta kipuja ei ollut. Maha tosin pömpötti aikaisemmin en muista että olisi edes ollut näin iso synnytyksen jälkeen. Mutta onpa tosin venytetty aina kerran lisää. Ja ruskea tumma viiva yhä tallella.
Hikoilua on.....mutta ainakin mulla on aina ollutkin imetyksen ajan.
Silmänaluset ovat tummat vaikka saan nukuttua aika kivasti. Mutta katkoksia tulee kun täytyy imettää tai neidin nukkuessa pumpata rinnat jotka valuttavat pitkin sänkyä.
Mutta kroppa tuntuu olevan kunnossa. Jälkitarkastus vasta kahden viikon kuluttua.

 

"Harsokäsittely".. =)
Täältä palstalta esikoisen aikaan hyväksi havaittu vinkki eli kun alkaa hampaat kutista ja aiheuttaa kitinää niin harsolla tai vastaavalla käy ikenet läpi kevyesti niin auttaa siihen tilanteeseen. Meillä noista puruleluista ei ole aina ollut kauheasti hyötyä, tuosta "harsokäsittelystä" paljonkin.

 

Ystävistä...Kaikki kasassa edelleen niin lapsettomat ja lapsia omaavaat. Esikko ku syntyi kaikkosivat vähäks aikaa meidän lapsettomat ystävät, kun ne vissiin luuli että me eletään vaan perhe-elämää. Mutta aika nopeasti ne tajusivat,että me ollaan edelleen samoja ihmisiä kuin ennen, meitä on vaan yksi lisää. Nyt ei samoja ongelmia ole. Ymmärrän kuitenkin lapsettomia ihmisiä, että niitä ei kiinnosta vauva-arjesta jutella, koska eihän ne siitä mitään tiedäkään. Itsekään en vauva-arjesta jaksa alvariinsa jutella, kuulumiset yleensä kerron, mutta siihen se jääkin - jos ei joku välttämättä halua lisätietoa meidän arjesta. Pitää vaan yrittää ymmärtää, vaikka nuo lapsoset ovat meidän elämämme suuria rakkauksia ja silmäteriä :heart:

Palautumisesta...Täällä on palauduttu hyvin synnytyksestä nyt 7vkoa. Painoa vielä on, mutta sen saa pois aikanaan. Maratonille olisin voinut lähteä jo seuraavana päivänä synnytyksestä, sen verran hyvä olo oli eikä paikat ollu kummemmin kipeenä.

 

Ai niin, Sipoossa vaikutetaan

 

Meidän neiti taitaa tietää että tänään pitää olla ihmisiksi. Meillä nimittäin parin tunnin päästä ristiäiset ja vauva nukkunut melkein koko päivän. Pelkäsin tätä etukäteen että miten saamme kaiken laitettua kondikseen jos vauva on itkuinen eikä nuku. Aloitin aikasin aamulla laittamaan ja itsenikin tälläsin jo aamusta kun vauva nukkui... Nyt nukkuu miehen rinnan päällä ja mulle jäi aikaa istahtaa koneellekkin. =) On ollut ihanaa laittaa ja kaunistaa uutta kotia. Ensimmäiset juhlat täällä. Meillä kaikki sisustus on ruskeaa, mustaa ja valkoista (valkoista paljon=valoisaa) ja nyt sit laitoin vaaleanpunaisia ruusuja useampaan paikkaan (paljon!!) ja kaikkia muutakin vaaleanpunaisia juttuja kahvipöytään jne... Passaa vallan mainiosti! Kaunista vaikka itse sanonkin. :ashamed:

 

Hei Kesäkuiset!
Olen taustaillut ja kirjoittanut tähän ketjuun vain yhden kerran. Itselläni on tänä juhannuksena 20.6. syntynyt tyttö ja tammikuussa 2006 syntynyt poika. Nyt uskaltauduin mielenkiinnosta kysymään, että KUINKA MONI täällä on lykännyt D-vitamiinin antamista tai antaa sitä selkeästi suositusta vähemmän ja harvemmin? Tuntuu, että aika moni. Nimittäin itse jätin ne melkein kuukaudeksi lähes olemattomiin, kun aloituksen jälkeen neiti kitisi koko päivän vatsavaivoja ja syy vaikutti selvältä. Luin täältä ja muualta vertaiskokemuksia D-vitamiinien lykkäämisen mielekkyydestä mm. siksi, ettei suolisto ole vielä kehittynyt, että osittaisimetyksessä vauva saa niitä korvikkeesta (meillä menee vastiketta noin 6-7 x 30 ml vuorokaudessa) ja että esim. Ruotsissakin vitamiinin anto kehotetaan aloittamaan vasta myöhemmin. Devitolin pois jättämisen jälkeen neidistä tuli jälleen aurinkoinen ja täysin itkuton päivisin.

Kuitenkin oma neuvolantätini Helsingissä korosti vitamiinien tärkeyttä eikä pitänyt toimintaani suositeltavana. Nyt taas parin päivän käytön jälkeen tyttönen valittaa vatsavaivojaan jatkuvasti, ja olen ottanut Cuplatonit peliin joka syötöllä.

Onko D-vitamiinien käytön lykkääminen 3 kk:n ikään tosiaan niin ei-suositeltavaa ja voi aiheuttaa oikeasti jotain ongelmia?

 

Helsingistä :wave:

 

kielletyn viestiä lukiessani tuli vähän sellanen fiilis, että ihanaa ettei olla ainoita "toisemme löytäneitä" miehen kanssa Mies on kuin teini-ikäinen, toinen puoli kaulasta on vauvan kuolassa, toinen miehen Onneks mies ei puklaile sentään.. Se tästä vielä puuttuis!
Tosin halatessamme (esim ku mies tulee töistä), hölmönä aina taputan pyllylle Eilenkin pärisytin sen huulia.. kaikkea se joutuu kestämään! :heart:

Alakautta synnyttäneet - painaako teidän häpyluu? Kun seison suorassa, molemmat jalat tiukasti maassa vierekkäin, niin häpyluuhun tulee ihme paine, ihan kun olis just lonksahtamassa irti

D-vitamiineista- korvikelapsena Alex saa siitäkin jo jonkun verran D-vitamiinia, joten en ole (eikä th siitä mitään pahaa sanonut) joka päivä muistanut niitä tippoja antaa. Devitol käytössä täällä, enkä ole huomannut mitään vatsavaivoja niiden myötä. Sanotaanko että 4-5pv/vk saa tipat. Aurinkoahan saa vaunuissa (perkeikkeles!) silloin tällöin kun sattuu "väärään" suuntaan kulkemaan ja aurinko paistaa suoraan UV-harson läpi, ei ihme että on aina tulikuuma kun vaunut on vielä mustat. Ohiajavat varmaan ihmettelee miks kävelen aina jommalla kummalla puolella vaunuja; yritän kävellä niin, että mun vartalo toimisi varjona. Mitään liinaa siihen eteen en viitsi laittaa, happihan raukalta loppuis!

Kävin eilen pitkästä aikaa kavereiden kanssa ulkona, mies jäi kotiin pojan kanssa. Pari olutta join, humalassa en ollut, mutta silti tuli kauhea olo aamuksi. Onneksi burana auttaa. Tsiisus mikä toleranssin puute! Eipä tässä vaiheessa mitään sen kummempia juhlimisia harrastetakaan, mutta silti.. 3 olutta ja krapula! :kieh:

Tänään alkaa valioliiga! :heart: Pitää psyykata poika olemaan illan kiltisti, kun lupasin miehelle hoitaa äijän (vaikka kotona ollaan siis..) että saapi katsoa rauhassa

Ystävistä - sattumoisin suurin osa ystävistä on eläin- ja lapsirakkaita siinä määrin, ettei mies- eikä naispuoliset kaverit ole jättäneet. Raskausaikana oli vähän hiljaisempaa, kun torkuttelin pitkin päivää Nyt on kiva kun miehen töissäollessa lomalaiset käy päiväsaikaan kahvittelemassa ja kiikuttamassa poikaa pitkin asuntoa.

Tsemppiä nimiäisiin niitä viettäville! Ja onnea uusista nimistä :flower:

Elppa & Alex 8+3

 

Onko D-vitamiinien käytön lykkääminen 3 kk:n ikään tosiaan niin ei-suositeltavaa ja voi aiheuttaa oikeasti jotain ongelmia?

Henk. koht. olen sitä mieltä, että vastasyntyneen suolisto ei voi olla kehittynyt ns. "vieraisiin" aineisiin elimistössä. Itse aloin antamaan tippoja vasta 6 vkon ikäiselle, ja 1 tipalla mennään edelleen. Ja meillä ei ole ollut minkäänlaisia vatsavaivoja. Ajattelinkin nyt vähitellen nostaa määrän 2 tippaan.

Meillä 70-luvulla syntyneille lapsille on D-tipat aloitettu silloisten suositusten mukaan vasta 2,5 kk ikäisenä. Eikä tämä ikäluokka kovin huonosti voi.

Suositukset muuttuu eri aikoina. Kuka sitä sitten lopulta tietää, mikä on oikein ja mikä väärin tehty. Ihmisiähän ne suositusten laatijatkin on. Itse koitan pärjätä maalaisjärjellä. Ymmärrän toki neuvolantädin nuhtelut. Hän tekee työtään NYKYISTEN suositusten pohjalta, ja hänen työnsä on neuvoa asiakkaitaan niitä noudattamaan. Muuten hän taitaisi saada nuhteet omalta esimieheltään...

 

elppa, täällä kanss teini rakkaus kukoistaa, just samoin mulla et mies toisella puolella kaulaa ja vauva toisella
Täällä ei olla viel seksiä harrastettu, vaikka haluja on, jopa unet alkaa oleen märät!!, mut aloitin torstaina mini-pillerit, niin ens viikon perjantaina sais sitten purkaa haluja...huoh, nostan hattua mun rakkaalle miehelle, 3-4kk ilman, on mulla ihana mies, antaa kumminki hellyyttä senki puolesta :heart:

Palautunu olen ihan mainiosti, väliliha-lihakset sain jo kuosiin sairaalassa, sektio-mammahan ei saa tehdä mitään jälkitarkastukseen asti, muuta ku kävellä..niin nyt se treenaaminen alkaa!!! Olen saanu nyt kaikki raskauskilot pois, mutta nyt olis 10kg viel, mitä painoin viime kesänä...

Annan d-vitamiinia joka toinen päivä...

ja mä ja "Lotta" vaikutamme vaasassa =)

 

D-vitamiinit jää meillä taas. Annoin niitä tosi varovasti silloin 2-viikon paikeilla, tyyliin yks-kaks tippaa, mut hirvee kitinä oli aina, enkä sit viittiny enää antaa. Tänään yritin jekoviteilla devitolien siaan: yks tippa ja hirvee huuto nyt koko illan, just nukahti (vihdoin!) tohon miehen olalle. Et palataan asiaan sitte joskus.

Mulla on kaverit vähän sellasia osa, et pitää aika huonosti yhteyttä. Suurin osa asuu eri paikkakunnilla, eikä sitä aina ite jaksais soitella perään, et millois tuut tänne päin (mä siis jäin tänne synnyinkaupunkiin, muut läks). Pari parasta pitää kuitenki hyvin yhteyttä ja tulee välillä ihan vaan vauvaaki kattomaan. Esim yhen kaverin kanssa oltiin eilen kahvilla pari tuntia ja Toivo oli kotona isänsä kanssa, ni tänään tää kaveri tuli meille viel pikasee, ku halus vielä vähän vauvaa sylitellä, ennenku taas palailee Jyväskylään.

Ja Porvoossa siis ollaan, niinku oon monesti tainnu mainitakki (yleensä negatiivisissa yhteyksissä :kieh: ).

Palautunu oon kai ihan hyvin, sektioiduks. Mähän lähin heti muutamaa tuntia leikkauksesta liikkeelle, kotiin parin päivän päästä ja siitä asti oon vaunulenkkeilly. Kuus viikkoo käskettii olla tekemättä mitään, mut kuukauden kohilla rupesin kyl vähän tota crosstraineria koklailemaan. Kilot on karvan verran alle sen, mitä ekas neuvolas (silloin 73 ja risat, nyt 72 ja risat) mut pudotettavaa olis kyllä vielä reilusti (mittaa kuitenki vaan 170cm). Herkut vaan maistuu vähän liianki hyvin... Mulla on koneella itseasias kuva vikoilt raskausviikoilt, viikko synnytyksen jälkeen ja nyt ku ottais vielä, ni vois olla aika kiva verrata... Mut vaik kilot on menny, on kyllä vartalo ihan erilainen! Ei toivookaan, et menis sellasetkaan housut jalkaan, mitkä meni vielä joulunaki (vaik oli kiojaki tullu jo vaikka kuinka paljon)! :kieh: En mä muuten jaksais näist kiloist välittääkää, mut ei kyl olis varaa uusia koko garderoobia... :headwall:

Olikohan vielä jotain....? Laho pää. :xmas:

Rypäle ja Toivo, 6+5

 

kaverit osa pitää hyvin yhteyttä, osa ei ollenkaan.

palautuminen olin varmaan palautunu täysin 2 viikkoo synnytyksestä..

Mie sain semmosta huutia noist d-vitamiineista ku annoin vaa 2 päivässä ku pitäs antaa kolme, et aloin antaa sit kolmea. (siis täyskorvikkeella) Olin kyl vähä yllättyny,ku monessa asiassa toi neuvola täti on ollu tosi rento, mut nyt tuli hirvee saarna siitä miten d-vitamiini on niin tärkeetä jne. En kyl oikeesti usko et mitää kävis jos oisin toho kahteen jättäny mut en haluu samanlaista saarnaa toista kertaa..

 

Kokeilleenpa osaanko linkittää sitterin lelujen lumoissa olevan töyhtöhyypän.. =)

http://www.aijaa.com/v.php?i=2544558.jpg

Kokeillaan vielä tuliskos tähän..

[img<A HREF="http://www.aijaa.com/v.php?i=2544558.jpg" TARGET="Aijaa.com"><IMG SRC="http://www.aijaa.com/img/t/00689/2544558.t.jpg"></A>]

Ei ole töihin paluuta.. en edes kuvaa saa tänne laitettua..

Ei ole paras mahdollinen kuva mutta hyvin näkyy tuo alun perin muotitukka, nyt jo ylipitkä..