Kesäkuun 2008 odottajat

  • Viestiketjun aloittaja MinttuO
  • Ensimmäinen viesti
Alessia
lynn_e: En minäkään osaa neuvoja antaa, mutta lohduttavaa lienee, ettei se kestä ikuisesti. Ennen pitkää ovat parhaat ystävät!

Täällä heräsin jo kuudelta, kun makuuhuoneessa oli 26 astetta :) Puoli tuntia kärvistelin, sitten kävin avaamassa ikkunan ja nukahdin heti uudelleen. Onneksi säät ovat viilenemään päin (tosin en päivisin kärsi kuumuudesta, vanha vilukissa kun olen).

Rv 36+5
 
juulia78
Lauantaita kaikille....

Ensin Lynnelle. Mun neuvo on että pyri ottamaan tyttö mahdollisimman paljon mukaan vauvan hoitoon ja vältä sanoja ei äiti pysty kun vauva tarvitsee sitä tai tätä. Ota tyttö toiseen kainaloon kun imetät tms. Silleen että toinen huomaa ettei se uusi tulokas ihan täysin äitiä saa. kuitenkaan isäkään ei korvaa äidin huomiota vaikka olisi kuinka isin kulta.

Ja sittn itsekeskeisesti omiin tuntoihin, tänään ollut tunne että illalla voisi lähteä sairaalaan. Alaselässä kipua, suihkussa olin aamulla varmaan tunnin kun helpoitti oloa. Supistellutkin on, kuitenkin vielä turhan harvoin. Vatsa toiminut jo useamman kerran hyvin. Kassin jo siirsin alakertaan ja katsoin että kaikki tarpeellinen olisi mukana. Voi hyvin olla että nämä vielä niitä ennakoivia, mutta jos saman kaavan mukaan menee kuin esikoisen kanssa niin kyllä tässä sairaalaan lähdsetään.

No katsotaan ilmoittelenko huomenna aamulla että ihan oli taas turhia luuloja;)

Juulia ja vaavi 40+kolme
 
angsteri
Hienoa Juulia!! Nyt vaan vaikkapa imuroit, niin eiköhän se siitä käynnisty! :) Jännittää sun puolestasi!

Lynne, älä suotta koe huonoa omaa tuntoa tai surua esikoisesi puolesta. Tuollainen käyttäytyminen vanhemmalta sisarukselta on aluksi hyvin yleistä. Hänellä ei ole mikään huonosti, hän on vain mustasukkainen. Se menee ohi. Olen samaa mieltä kuin Juulia eli ota ihmeessä esikoinen mukaan vaikka imetystilanteisiin ja jos vaan kykenet, niin anna vauva isukille ja pelaa esikoisen kanssa vaikka jotain peliä, ilman vauvan läsnäoloa. Toivon, ettet pahoita mieltäsi vanhemman lapsesi käytöksestä. Koita nauttia vauvasta, mutta samalla huomioida esikoista. Voi tosin olla helpommin sanottu kuin tehty. Tsemppiä ja jaksamista!

Takaisin aurinkoon :) !
 
Ripuska
Lynne, voihan vitsi tuota mustasukkaisuus-mörpötystä. Ainoa mikä lienee "hyvää" tilanteessa on se, että se on täysin luonnollista ja osa terveellistä lapsen kehitystä. Tämmöstä löytyi lapsiperhe.netin sivuilta: Pienelle lapselle on myös helpottavaa tietää, että huomion määrä ei ole yhtä kuin rakkauden määrä. On hetkiä, jolloin joku tarvitsee hiukan enemmän huomiota kuin toinen. Kaiken - ajankäytön, suukkojen, uusien sukkaparien - ei aina tarvitse mennä tasajakoon, jos lapsella on perusluottamus siihen valtavaan rakkauteen, jota vanhemmat häntä kohtaan tuntevat. Jopa itsekeskeinen kaksivuotias ymmärtää, että vauvan täytyy syödä, kun sillä on nälkä. Tosin välillä tuntuu siltä, että sillä siunaaman hetkellä, kun istuu imettämään vauvaa, isommat tarvitsevat sinua. Kerran lasten pyytäessä kesken imetyksen apua palapelin kokoamiseen laskin vauvan rauhallisesti lattialle ja kävelin kiirettä pitämättä palapelin ääreen. Vauva kiljui, maito virtasi ja sydäntäni puristi, mutta aloin etsiä kulmapaloja muina miehinä. Lapset hätääntyivät: "Äiti, Elli itkee, mene antamaan sille maitoa!" Lapset saivat itse huomata vauvan tarpeet, ja sen jälkeen imetys sujui enimmäkseen rauhallisissa merkeissä. http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=31 Onkohan tuosta sitten mitään apua, vitsi kun itsellä ei ole kokemusta. Ei auta kuin pikkuhiljaa sen oman yhteisen ajan järkkääminen esikoisen kanssa, ns. ihan meidän yhteisten juttujen keksiminen, mitä ei sitten vauvan kanssa tehdäkään.

Ähhh, mulle tullut ihan kauhea loppuodotusajan ahdistus. Koko ajan kaikki tökkii ja on pinna kireellä. Menee hermo kun ei jaksais miettiä mitä pukee päälle; uusia ei viitti enää ostaa ja ahistaa kun on kiertänyt kaupoissa kaikki ne ihanat kesävaatteet joihin tuskin tulee mahtumaan tänä kesänä kuitenkaan. Ahistaa jalkojen turvotus kun ei mahdu ku yhdet läpykät jalkaan, ja ahistaa ainainen veskissä juoksu öisin (ja sitte ei saa enää unta ku on niin valoisaa ja kuumaa että herää joka kerta veskissä käydessä). Harmittaa kun on koko ä-loma mennyt tähän asti flunssasta potiessa, enkä ole päässyt uimaan enkä lenkille, todella vähiin on jäänyt ulkoilu ja siitä on nyt huono omatunto. Ja sitten nää alkaneet liitoskivutkin, kun kenkkasen tänne ylimpään kerrokseen jossa asutaan (meillä ei ole hissiä) niin on jo ihan pellit kiinni. Tuntuu ettei mies tajua tästä mitään, se on ihan innoissaan vauvan syntymästä mutta äh, tuntuu että se on sille niin helppoa, hänhän vain vierestä seuraa tätä prosessia. Ja synnytys, nyt oon alkanut siitäkin murehtia, että mahtuuko vauva, OSAANKOHAN synnyttää. Eilen kattelin YouTubesta synnytysvideoita joka ei ollut viksu tikki, naiset kirkuu ja huutaa tuskissaan. Miten mä siitä selviän? Ja mies vaan että "kyllä se hyvin menee".
(Tästä tulee nyt tosi positiivinen posti, hui)... Ja piste iin päälle kun tuo rakas siippani ilmoitti että hänen veljensä olisi vaimoineen tulossa MEILLE viettämään kesälomaansa tuossa viikon päästä.... Ja meillä on tosiaan l-a tulevana torstaina. Että ihan kiva juu, tänne meidän pieneen kaksioon asustelemaan mun, miehen ja uuden tulokkaan kanssa kaksi "ylimääräistäkin" vielä. Kiva siinä sitte jonotella veskivuoroa ja opetella imettämään ja yritttää toipua väsymyksesta ja tutustua vauvaan samalla. Yritin tätä selittää miehelle niin hän loukkaantui! Että heistähän olisi vaan apua kun olisi ylimääräisiä käsiä tässä kotosalla. Enkö mä nyt näe tässä jotain mitä hän näkee?
Ähhh, onhan tää tämmönen ahistus ihan normaalia, vai napottaako mulla nupit väärään ilmansuuntaan? Tekisi mieli katkaista koko peli ja "herätä" ja lähteä töihin. Vaan lienee myöhäistä jo... :)

 
angsteri
Pikaviesti Ripuskalle! Älä ihmeessä ota vieraita vastaan noin pian! Kyllä miehesi täytyy ymmärtää ja jos ei ymmärrä anna loukkaantua. Hassua, jos vieraat itse eivät tajua! Vielä yökylään tulossa, huh huh!
 
Irina69
Ja taas mun edellinen viesti katos, menee hermot!

Lyhyesti, jos tän sais perillekin. Pidä pääsi Ripuska, ei missään tapauksessa yövieraita alkuvaiheessa, kun teidän pitäisi vauvan kanssa tutustua toisiinne ja opetella omia rutiinejanne. Ylimääräisistä käsipareista ei ole kuin turhaa stressiä sulle tossa vaiheessa. Voi apua, tota miesten logiikkaa!

Onnen potku Juulialle, että teillä vihdoin alkaisi tapahtumaan ja pääsisit synnyttämään!
 
Lilybelle
Iltaa kaikille, paljon asiaa on tullut. Ensin Lynn_elle: takuulla tytön mustis-kausi menee ohitse, mutta alussa on varmaan vaikeaa olla itse coolja rauhallinen äiti, kun vauvahormonit saavat kaiken lisäksi omat tunnetilat herkiksi. Minusta muilla oli hyviä neuvoja, tyttö mukaan puuhiin ja välillä voi puuhata jotain pelkästään tytön kanssa. Sellaisia "isojen siskojen puuhia", joihin vauva ei vielä voi/saa osallistua. Itselläkään ei vielä kokemusta näistä tilanteista...

Irinalla on ollut ihanan aktiivinen eilispäivä. Niin näitä kesäpäiviä kannattaa viettää, niin aika kuluu nopeammin! Olimme kanssa esikoisen kanssa mummolassa pihalla koko eilispäivän, ihanaa oli ja poika juoksi minkä kintuistaan pääsi.

Juulialla on hyviä kuulumisia, odotamme jännityksellä uutisia!

Ja Ripuska, en minäkään kannata vieraiden tuloa samaan syssyyn kun vauva mahdollisesti tulee. Vanhempien täytyy rauhassa saada opetella rutiineja ja tutustua uuteen ihmiseen ilman että vieraat ovat kaikissa intiimeissa perhehetkissä mukana! Tsemppiä vaivojen suhteen, ne tosiaan käy hermoille. Ja eiköhän se herne saakin mennä nenään välillä.

Minuakin riepoo olla koko ajan puolitehoinen (vaikkei vaivoja olekaan) ja lisäksi sukulaiset häsäävät voinnin perään. (Onko supistellut, ei vauvamahaa noin lähelle grilliä, älä nyt kävele rappusia) Onneksi eivät tiedä oikeaa la:ta ;-) Omaa napaa vielä sen verran, että toissayönä oli lupaavan kipeitä supistuksia, mutta sen jälkeen ollut taas hiljaista. Blääh. Menen taas tänään toiveikkaana nukkumaan, josko yöllä jotain valmistelevaa tapahtuisi kohdunsuulla.

Lilybelle ja vaavi 39+5
 
Irina69
Kyllä eilinen reippaus on kostautunut tänään, oon ollut ihan nuutunut kirppari ja kauppareissun jälkeen.. No, täytyy mennä ajoissa nukkumaan, niin huomenna toivottavasti taas jaksaa paremmin.

Saas nähdä joko ens yönä jo alkaa jollekulle tapahtumaan, alkaa olla jo aikaa tuon meidän listan syntyneiden edellisestä päivityksestä. Kipeitä suppareita niitä odottaville ja kärsivällisyyttä ja hyvää vointia meille muille!
 
Kolkyt ja risat
Odottajat;

linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
Juulia78.............04.06.08.........Toinen (esikoinen 09/01)
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Iines 2..............06.6.08...........toinen (esikoinen 2004)
Pretty in Pink.......7.6.08............Ensimmäinen
Lilybelle.............9.6.08...........Toinen (esikoinan 10/05)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
EmiliaX...............13.6.08.........kolmas( 2004 ja 2006)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Irina69................24.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6...........esikoinen
Eliisa81................29.6............esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm
05.06.08 Kolkyt ja risat, rv 38+0, poika 2750g ja 46cm
 
Kolkyt ja risat
kirjoitan enemmän kun jaksan...tänään päästiin kotiin ja on vielä väsynyttä meininkiä...mutta täysin "odottamattahan" homma alkoi...vauva tuhisee söpösti vieressä, ihana on!
 
Lilybelle
Tuhannesti onnea Kolkyt ja risat! Tule kertomaan tarkemmin synnytyksen kulusta, kun toivut lisää koitoksesta. Pikku hiljaa alkaa porukkaa siirtymään odottavien listalta tuonne synnyttäneiden listalle. Kunpa itsekin pääsisi...täällä takana taas yksi rauhallinen yö supistusten suhteen, tilanne ei siis tunnu etenevän. Huomenna onkin jo la!

Lilybelle 39+6
 
Pretty in Pink
Huomenta siskot

Täällä olis yks turvonnut pallero - naama on kuin hukkuneella. Luomet roikkuu, huulet kuin kultakalalla ja muutenkin turpavärkin kohdalta pullottaa. Yöllä sormet oli ihan tajuttoman kipeät, eivätkä meinanneet taittua. Jippii.

Vauva on ollut liikkeeissään aika hiljainen eilen ja tänä aamuna, toivottavasti tästä päivästä tulee tulee tosi virkeä niin ei tarvi laskea liikkeitä. Jännä kun jaksoi olla tuon keskiraskauden rauhassa, loppua kohden kaikki pelot lisääntyy ja olo on vähän niin kuin alussa. Kai se on sitä kun on ensimmäinen lapsi, niin ei vain aivot riitä käsittämään että mahasta voisi tulla elävä ihminen ja nimenomaan elossa.

Ripuska: Älä missään nimessä suostu moiseen järjestelyyn!! Musta on kyllä tosi outoa, että joku on edes keksinyt ehdottaa tuollaista. Ainakin itse ajattelis, että kun maito nousee ja paidat kastuu ja on jälkivuotoa ja ehkä muuta kremppaa (vaikka istuminen ei onnistu) ja sitten on vielä uusi tulokas, jonka kanssa pitäisi opetella pärjäämään... Niin siinä on kyllä niin herkässä ja jotenkin haavoittuvaisessa tilassa, ettei tosiaan kyllä ihan heti vieraat kiinnosta.

Varmaan jo kerroinkin, että ollaan miehen kanssa sovittu että sairaalaan saa kutsumatta tulla vain isovanhemmat ja muita vieraita sitten pyydetään mikäli vointi sallii. Ajatteln, että se ensihetki on niin ainutlaatuinen kun saa oman vauvansa ensi kertaa esitellä, että haluaisi itse olla tilanteessa hyvällä mielellä mukana. Eikä sillain ahdistuneena tungettelijoista.

Lilybelle: Hyvä veto tuon lasketun ajan kertomatta jättäminen. Vaikka välillä epäilen auttaisiko sen kertomatta jättäminenkään kyselyjä ja varoitteluja. Mulla on ihan totaalisesti menny hermot kyselijöihin. Luulis että esim. yks neljän lapsen äiti olisi sen verran urakastaan viisastunut, ettei se ihan pokka päällä kysyisi, että "No, koska se syntyy??". Joo, Jumala yksin tietää eikä kerro, kysytty on...

No, pitäisi taas alkaa pakata sairaalakassia huomista varten. Oon kylvänyt sieltä tavaraa ympäriinsä. Ei millään jaksais pakata. No, vahingosta viisastuneena otan ainakin vähemmän tavaraa joukkoon. Pitäis varmaan kyllä käydä ostaas joku pokkari luettavaks, kun lehdet on niin äkkiää luettu. Viimeksi käynnistyspäivä oli sunnuntai, se meni kivasti kun tuli kauheasti ohjelmaa telkkarista. Nyt on maanantai eikä mitään tekemistä. Onneksi äitillä on vapaapäivä (ollaan kuin paita ja peppu) niin se voi tulla mua viihdyttämään. Sen jälkeen kun lääkkeet on annettu niin ei saa mennä ulos - siis vaikka ei tunnu miltään. Tylsää puuhaa kaikin puolin. Toivottavasti käynnistys onnistuis eikä menis montaa päivää, saatika sitten että pitäis tulla kotiin pitämään taukoa. Se on luojan lykky, että nyt ollaan pidetty lärvit kiinni: sairaalaan menosta tietää vain molempien vanhemmat ja yks kaveripariskunta. Eipä kukaan kysele perään! :)

Tässä muuten vinkkilistaa teille muille, joilla mahdollisesti käynnistetään. Kannattaa miettiä seuraavia juttuja mukaan 1. Oma tyyny, varsinkin jos on tottunut erikoistyynyyn, itsellä meni yöunet sen sairaalan lätyskän kanssa. 2. Omat mukavat olovaatteet, kyl ne sairaalan rentut on niin epämukavat ja kun ei tarvi vielä maitoja ja vuotoja varoa, niin...3. Omia sukkia ja alusvaatteita riittävästi. 4. Korvatulpat, jos sattuu tulemaan huonekaveri. 5. Omia yösiteitä. Mulle suositeltiin sairaalan siteen laittamista vesien menon varalta. Ei tulis mieleenkään hyppiä päivätolkulla niiden hervottomis vaipois, kun ei ole kerran pakko. 6. Lukemista tai kuuntelemista, mutta jotain ihan täyttä hömppää, muuhun ei jaksa keskittyä. 7. Jotain pientä evästä. Pääasiassahan siellä ei muuta tehdä kuin syödä, mutta joku iltapala tai aamupala voi olla sen verran vaatimaton, että joku hedelmä ennen nukkumaanmenoa voi yhtäkkiä olla kova sana. Niin ja nukkumisesta vielä sen verran että mun tuli ainakin kylmä, kun ilmastointi oli niin kovalla ja peitto ohut. Että vilukissoille villasukat mukaan.:)

Nyt ei tule muuta mieleen. Lynne voi halutessaan täydentää, kun on kaikkein kokenein ;)

Ja lopuksi onnittelut Kolkyt ja risat + koko perhe! Innolla odottelemme kertomustasi!

Terveisin, Pretty in Pink 40+1
 
Irina69
Onnea kolkyt ja risat! Heti kun eilen illalla vähän hätyyttelin, niin johan alkoi listalla tapahtua:)

PIP: Onnen potkuja sulle, toivotaan että vihdoinkin huomenna pääsisit tositoimiin eikä tarvisisi enää rampata käynnistyksessä ja tulla kotiin tyhjin käsin!

Irina ja Mirjami 37+5
 
angsteri
Onnea Kolkyt ja Risalle pikku prinssin syntymän johdosta! Olit sitten ensimmäinen kesäkuun puolella synnyttäneistä :) ! Nyt on sekin avattu!

Prettylle kovasti onnea ja pitkää pinnaa huomiseen! Eiköhän nyytti voi jo huomenna olla hyvinkin kainalossasi. Pidetään peukkuja!

Täällä on supistukset vähentynyt tosi radikaalisti. Tiistaina rupean tosi toimiin, eli ainakin ne 3 X S:t ja lenkkeilyä, ym.

rv 39+0

 
Katzu
Kolkyt ja Risalle hirmuisesti onnitteluja :)

Täällä menee kaikki ihan mallikkaasti. Ihana kun ollaan jo päästy aloittamaan ulkoilut. Melkoisesti vaan mietityttää minkälaisissa tamineissa tytön laittaa vaunuihin ettei ihan läkähdy :)

Ripuskalle: no minä en todellakaan huolisi yövieraita tuossa vaiheessa. Toivottavasti miehesi ymmärtää.

Muille hirvittävästi jaksamista "tuskaisiin" viime hetken odotuksiin. Kyllä teillä kaikilla on kohta pienet kääröt sylissä
 
*Martha 08
Onnea kaikille jo vauvansa saaneille <3!!!

JUULIA!!! sitä siis lähettiin jo synnärille :D Toivottavasti mieki jo oon siihen mennessä ko palaat.. ei sitä tiiä.

ETTE ARVAA!!! Mie nukuin koko yön! Kävin vain kerran vessassa ja jatkoin unia! 9h 30min!!!!!!! Taivas! Olo on ku uudella ihmisellä! Viimenen neuvola tänään!jee!

Tänään otan rennosti ja enkä ajttelekkaan koko odotusta :D

Hauskaa päivää kaikille!
 
Ripuska
Nukkuminen on kyllä niin parasta, jotenkin outoa ollut parina aamuna herätä niin että on oikeasti saanut nukuttua koko yön vain yhdellä vessakäynnillä! Heräsin sunnuntaina vasta 12 päivällä, tuntui tosi hyvältä! :) Todellakin, ihan kuin olis uusi ihminen! Tänään taas verenpainevisiitti neuvolassa, ähhh.. Pitäis mennä pitkäkseen ja levätä ennen sitä, aina jännityksestäkin se sitten nousee.
Vatsaa on taas jomotellut, menkkamaista kipua, ja vähän selkääkin... Vatsa pikkasen sekaisin, saanut pari kertaa jo käydä numero kakkosella tän päivän aikana mikä on outoa, yleensä ku noi kakkoskerrat on rajoittunut pariin / vk. Oiskohan nää nyt jotain enteitä sitten tulevasta? Tyhmä kysymys; tarviiko vauvalle ottaa omat vaipat mukaan laitokselle?? Ja mitä vaatteita sinne kannattaa itelle ottaa? Eilen pistin kassia valmiiks, vaan ei oikein tiedä että mitä kaikkea kannattaa..

 
Nadele ejk
Mulla ei ollut sitten lainkaan hyvä yö. Heräsin puolen tunnin välein ja koko yön näin unta kuolleista vauvoista. Olen nyt koko aamupäivän hysteerisenä tarkkaillut potkuja, että onhan Piste elossa :(

Havahduin eilen siihen, että synnyttäminen on mulle edelleen ihan epätodellinen juttu. Kyllä muut kesäkuiset voivat jakaantua niin paljon kuin ikinä, mutta ei se liity mitenkään minuun. Olen ollut raskaana jo ainakin monta vuotta ja tämä ei lopu koskaan, ihmisen perustila on raskaus. Onko muilla tällaisia ajatuksia, vai tuntuuko teistä siltä, että ihan kohta saatte vauvan hoidettavaksenne?

Alkuperäinen kirjoittaja Ripuska:
tarviiko vauvalle ottaa omat vaipat mukaan laitokselle?? Ja mitä vaatteita sinne kannattaa itelle ottaa? Eilen pistin kassia valmiiks, vaan ei oikein tiedä että mitä kaikkea kannattaa.
En tiedä pitääkö, ja vaihteleeko sairaaloittain, mutta laitoin kotiinlähtökassiin vauvalle yhden vaipan. Olen siis pakannut erikseen kaksi kassia ja otan toisen mukaan synnyttämään lähtiessä ja toisen saa mies tuoda sitten kun hakee meitä kotiin.
"Synnytyskassiin" pakkasin sisäkengät, CD-levyjä, evästä, kirjan, sukat ja hygieniatarvikkeet. Kameraa ei vielä voi laittaa, mutta se otetaan myös mukaan. Sukat pakkasin siksi, että sairaalan sukat on sellaisia lörppöjä, en tykkää yhtään. Muuten ajattelin olla sairaalan kamppeissa, niin ei tarvitse roudata verisiä alusvaatteita ja muuta lystikästä sitten kotiin pestäväksi. Kotiinlähtökassissa odottaa kotiinlähtövaatteet mulle ja vauvalle - ja se vaippa.
 
juulia78
Täällä edelleen,

Lauantaina oli kyllä hyvät ennakkoasetelmat ja kuinka kävi, kun mummi tuli hakemaan esikoista yökylään varmuuden vuoksi niin siihen ne kaikki oireet loppui, EI SIIS MITÄÄN TAPAHTUNUT!

Eli edelleen täällä mennnään päivä kerrallaan ja mietitään mitä oikein kuuluisi tehdä että alkaisi jotain tapahtua. Olen yrittänyt siivota, saunota ja seksiäkin on tullut harrastettua mutta huuhaata kaikki säännöt sun muut, tai ainakaan mulla ne ei näköjään päde. No oon jo alkanut asennoitumaan että kunhan ennen juhannusta olisi kotona niin hyvä olisi. Miehen kaksi työkaveria tällähetkellä puolisoidensa kanssa synnärillä, ja mä kotona ja mies töissä, jee-jee!

Vai meni kolkyt ja risatkin sitten jo pojan saamaan, HURJAN PALJON ONNEA! Et tiedä kuinka onnellinen olet kun ei tarvi miettiä että koska tulee lähtö, tälleen kun itelläkin pian 41 viikkoa jo täynnä...

Muuten olo itsellä ihan hyvä taas, vauva liikkuu ja ajoittain tekee ihan tuolla alapäässä kipeetä kun tuntuu että hän iskee kyntensä jonnekkin todella arkaan paikkaan, siis sellaista vihlontaa, alaspäin lykkimistä, siis hankalaa kuvailla, mutta kivalta se ei oo tuntunut.

Huomenna olisi neuvola sen uuden terkkarin kanssa, saas nähdä millainen siellä on vastassa, toivottavsti mukava...

Niin ja yks kysymys, onko tietoa katsotaanko vauvan kokoarviota jossain kohtaa uudelleen paremmin kun menee yli lasketunajan? Itel tosiaan lääkäri vaan käsikopelolla 35viikolla sanoi että kyllä mahtuu tulemaan ja terkka teki kokoarviota viikolla 38 käsikopelolla myös ja sanoi että isompi kuin esikoinen reilu 3kg mutta mitään tarkempia ei olla tehty ni mahtaako sellanen olla edessä???

Mutta palataan taas,

juulia ja vaavi 40+5
 
Kolkyt ja risat
Olin keskiviikkona neuvolassa päivällä eikä mitään merkkejä mistään...olisiis 37+6 menossa. Sitten neuvolasta parin tunnin kuluttua eli viiden aikaan olin kävelemässä yläkertaan esikoisen kanssa kakkavaipan ja vaatteiden vaihtoon ja valmistelemassa hänen päiväkodin kevätjuhliin menoa kun tunsin, että nyt tuli vettä housuihin. Sitten lirahti enemmän ja menin vessaan ja lapsivedethän ne alkoi pikkuhiljaa läikkyä, ei kaikki kerralla vaan hulahtamalla hieman kerrallaan. Esikoinen odottaa, että äiti vaihtaisi vaipan ja juoksee lelujensa kanssa huoneensa ja mun välillä. Mies tuli kotiin ja vaihtoi esikoisen vaipan, minä soitin synnärille ja sanoivat, että jos ei vielä supista, niin mene vain juhliin ja tule niiden jälkeen tarkistukselle. Pakkasin pikaisesti jotain sairaalakassiksi ja mentiin kevätjuhliin, kävelytyyli oli varmaan melkoinen...katsottiin esikoisen esitys, mutta sitten alkoi olla jo enemmän veden tuloa, joten lähdettiin sitten kesken bileiden, vietiin esikoinen hoitoon siskon luo ja Mäkkärin drive-innin kautta (juu oli nälkä...heh) synnärille n klo 19.30.

Päivystyksessä katsoivat käyrän ja kaikki ok, tarkistivat, että lapsivettähän se hulahtelu on ja "helliä" supistuksia tulee jo kassa. Lääkäri päätti, että otetaan sisään jo. Ei kun osastolle odottamaan kovempia supistuksia. Mies lähetettiin vielä kotiin.

Yhden aikaan yöllä alkoi supistella useammin ja hoitaja sanoi, että nyt vaan otat rauhallisesti ja jos tarvitset kivunlievitystä niin sanot, mutta yritä nukkua vielä ja olla rauhassa. Neljän aikaan supisteli sitten jo oikein kunnon kivuliaasti ja useammin. Taas käyrään ja kätilö katsoi, että jaahas oletkin jo 5cm auki joten ei kun synnytyssaliin ja soitapa miehelle. Miehen hälytin puhelimella siinä 4.30 maissa. Onneksi äitini oli tullut meille yöksi sillä mies haki esikoisen siskolta kotiin vielä illalla palattuaan kotiin. Mitään kipulääkettä en ollut tässä vaiheessa vielä ehtinyt pyytää.

Synnytyssalissa olin siinä viiden maissa aamulla ja kätilö alkoi touhuta välittömästi katsottuaan tilanteeni ja ehdotti heti, että nyt ei kun tippa käteen ja epiduraalia vaan ja mä olin sitä mieltä, että ei välttämättä tarvitsisi vielä, mutta hän sanoi että nyt tai ei ollenkaan joten suostuin. Sitten aloin ilokaasun nuuhkimisen ja se toimi oikein hienosti. Esikoisen kanssa siitä ei ollut apua. No jokainen raskaus on erilainen. Mieskin tuli paikalle pian. Kävin vessassa kun lapsen päähän oli laitettu pinni ja sitten takaisin sänkyyn kun anestesialääkäri tuli paikella....ja homma kesti. Ensin hän yritti löytää vasemmalla kyljellä maatessani pistopaikkaa...puudutus meni ok, mutta ei löytänyt hyvää kohtaa...ei kun istuvaan asentoon ja uudelleen puudutus ja taas etittiin oikeaa kohtaa...homma kesti ja kesti...lopulta kun hän sen laittoi niin ei se sitten kuitenkaan mitään auttanut kun supistukset vaan kovenivat ja aine oli mennyt ties minne kropassani. Ei kun hönkäilin ilokaasua kovaan tahtiin.

Sitten tuli olo, että nyt olisi saatava ponnistaa...kätilö sanoi, että odota vielä että pää on oikeassa kulmassa ja minä siihen että miten tässä nyt voi odottaa joten hän antoi luvan ponnistaa hieman mutta ei kovaa...hieman sen jälkeen klo 6.53 kätilö antoi ponnistusluvan ja toinen kätilö pitää toista jalkaani, toinen toista, mies on pääpuolella auttamassa ja tunnen kuinka ekalla ponnistuksella tapahtuu oikeasti jotain liikettä...esikoisen kanssa en tuntenut mitään kun epiduraali teki täysin tunnottomaksi...ponnistan toisen kerran, kätilö sanoo, että vielä pari kertaa ja pää on ulkona...minä epäuskoisena että voiko näin olla...sitten ponnistan ja pää on tosiaan ulkona...sattui...mutta sitten heti tulee ponnistustarve ja repivä kipu...OLKAPÄÄT aargh....ja sitten luiskaus ja loppukroppa tulee kuin liukumäessä...siinä ei kauaa nokka tuhissut sillä 6.55 syntyi pieni poikamme. 3 MINUUTTIA kesti...kylläpä oli onni onnettomuudessa ettei epiduraali toiminut sillä tunsin tarkalleen missä lapsi oli ja osasin ponnistaa oikein kun tunsinkin jotain. Esikoisen kanssa kävi koko ajan niin että hän luiskahti takaisin kun en tuntenut miten ponnistaa. Vauvelista näkyy ensimmäisenä isot pussit ja POIKAhan se tosiaan on...kuinka noin pienellä miehellä voi olla noin isot kassit?? Vauveli nostettiin heti rinnalle ja voi kuinka ihana se oli!!! Ei mennyt kauaakaan kun hän imi jo rintaa ja oli niin suloinen että.

Istukkakin tuli sitten, se tulikin jo aika helposti. Repesin hieman pojan tullessa vauhdilla, mutta tikkejä tuli vain 3-4. Puudutus tuntui ikävältä ja tunsin kun tikkejä tehtiin, mutta ei se sattunut, tuntui vain epämiellyttävältä. Vauva rinnalla kuitenkin helpotti oloa.

Lopputulos oli 2750g ja 46cm...niin pienenpieni poika...IHANA TUHISIJA!

Kätilö toi aamupalaksi meille teetä, omenamehua, appelsiinimehua, paahtoleipää ja jugurttia. Kävin suihkussa, joskin istuen koska huippasi kovasti. Sitten meidät kärrättiin pyörätuolilla synnyttäneiden osastolle, jonka viimeisen paikan sain sillä siellä oli syntynyt edellisenä päivänä 23 lasta ja meidän poika oli torstaipäivän seitsemäs kun tuli maailmaan klo 7. aamulla!!! Täyttä tuhinaa oli siis osastolla. Olipa siellä yhdet kaksosetkin.

Vauva nukkui melkein koko ensimmäisen päivän ja perjantaina sain herätellä syömään. Oli pakko antaa hieman luovuttajan äidinmaitoa kun ei raukka meinannut jaksaa imeä. Heräteltiin pullomaidolla ja sitten oma rinta perään. Perjantai-lauantain välisenä yönä pikkumies alkoi imeä enemmän ja tunsin kuinka maitoa nousi. Raukan kantapäistä otettiin 4-8 tunnin välein verikoe, jolla testattiin sokeriarvo. Se heilahteli ylös ja alas, mutta ekstramaito auttoi ja kun lauantaiaamuna oli lääkärintarkastus, niin saatiin lupa lähteä kotiin, mutta käskettiin mennä heti neuvolaan punnitukseen parin päivän päästä.

Lauantaina rinnat oli tosi kovana kun maito oli noussut ja vauva söi vain pieniä aikoja, sitten la-su yönä alkoi taas herkutella enemmän ja sunnuntaina söi joka toinen tunti joten alkoi rintojen pakotus helpottamaan. Äsken kävimmekin jo neuvolassa kun siellä oli yksi vapaa aika ja tarkistettiin paino: 50g oli tullut kahden päivän aikana joten ihan ok meininki.

Esikoinen kysyy aina herätessään tai ulkoa tullessaan, että missä vauva on ja tuo hänelle lelujaan...so far so good...mutta katsotaan missä vaiheessa hän tajuaa, että vauva on tullut jäädäkseen ja minkälainen mustasukkaisuus herää??? Se hieman pelottaa.

Kaiken kaikkiaan tämä melkein ns. luomusynnytys oli upea kokemus...olin vain onnellinen, että anestesialääkäri kämmäsi sen epiduraalin sillä vaikka sattui niin se kipu ohjasi ponnistamaan ihan eri tavalla kuin esikoisen kanssa kun ei tuntenut lähes mitään. Lisäksi oli hienoa, ettei välilihaa leikattu ja luonnollinen repeämä oli sen verran pieni, että voin jopa istua vaikken pitkiä aikoja niin kuitenkin jonkun verran.

Vielä on hieman heikko olo, mutta kotona on ihana lepäillä vauvan kanssa.

Tsemppiä loppuodottajille!!!
 
Alessia
Paljon onnea, Kolkyt ja risat, ja kiitos tarinastasi!

Nadele: Täälläin tuntuu, että olen *aina* ollut raskaana ja mahdotonta kuvitellakaan sitä elämänmuutosta, jonka lapsi tuo! Ja pelko pysyy... Tänään taas oli pakko mennä makoilemaan sohvalle ja odotella, josko lapsi alkaisi potkia. No alkoihan se, mutta silti sitä taas miettii, että onko se tarpeeksi aktiivinen... Olen muutamana päivänä laskenut liikkeitä ja parissa minuutissa tulee se 10 täyteen, mutta silti, minkäs peloilleen voi.

Viime yö oli ensimmäinen, jolloin selällään nukkuminen sattui, ja epätoivoisesti vaihtelin kyljeltä toiselle. Supistukset ovat myös voimistuneet, joten selvästi synnytystä kohti mennään. Mutta millä aikataululla, se jää nähtäväksi.

Tänään olin kyllä vähän sissi, menin jumppaan mutta en lähisalille vaan toiselle, joka on 5 kilometrin päässä - ja polkupyörällä! Ajattelin kyllä, että lompakko pitää ottaa mukaan siltä varalta että lapsivedet menee kesken matkan tai jotain, mutta UNOHDIN. Onneksi kaikki meni hyvin, mutta taas sitä mietti, että olikohan tässäkään mitään järkeä...

Rv 37+0
 
Irina69
Kiitos Kolkyt ja Risat tarinasta, voi kun itselläkin menisi tuo synnytys suht leppoisasti.

Nyt alkaa oikeesti olemaan sellainen olo, että vauva voisi syntyä jo. Alkaa pänniä toi jatkuva lamppaaminen labrassa ja äitiyspolilla. Mulla oli tänään sydänkäyrä äplk:lla ja matkoineen päivineen reissu kesti 4 tuntia, siihen se päivä sitten menikin, argh ja taas oon ihan poikki. Keskiviikko-aamusta on taas mentävä labraan jonottamaan mummojen ja pappojen kanssa ja tietty ravinnotta. Nälkäisenä sitä on vielä niin kiukkuinen, että räjähdys tulee, jos kukaan yrittää mua etuilla. Sit torstaina taas aamusta sydänkäyrään ja lekurille, siihen uppoaa sekin päivä..

Alkaa olemaan näitä kaiken maailman kipuja ja kolotuksiakin sen verran ettei enää tiedä mitä paikkaa valittais, kun kaikkiin paikkoihin sattuu. Ja mikään asento ei enää ole hyvä kuin hetken, joten pissaamisen lisäksi, öitä katkoo noi jakuvat kyljen vaihdot. Ja murr murr, oikeesti mustakin tuntuu, että mä oon ollut ihan liian kauan raskaana ja olisi jo korkea aika päästä normitilaan.

Hyviä vointeja kaikille, sekä vielä odottaville, että jo synnyttäneille!

Irina ja Mirjami 37+6
 
Lilybelle
Heippa, kiitos Kolkyt ja risat synnytyskertomuksesta! Tosi hienoa lukea toisten kokemuksista ja alkaa vähitellen asennoitumaan synnytykseen. Mahtavaa, että menitte vielä esikoisen kevätjuhlaan, siinä on meininkiä!

Minulla on tänään laskettu aika, eipä kummempia tuntemuksia. Viime yönä taas supistelu napakasti jonkin aikaa ja päivällä kanssa aina välillä. Mutta ihme, että olen suhteellisen rauhallinen, vaikka en usko lapsen ajallaan tulevan. Esikoisesta hypin seinille, kun piti yrittää kuluttaa aikaa. Tämän pikkukakkosen kanssa olen yrittänyt keksiä joka päivälle menoa esikoisen kanssa, niin ei aika tule pitkäksi. Eipähän se niin haittaa, jos lapsivesi lorahtaa jossain julkisella paikalla.

Nadele, on muuten täälläkin sellainen olo, että raskaus on se normaaliolotila. En myöskään usko meneväni synnyttämään, vaikka se kerran onkin jo koettu. Samalla tavalla seuraan muiden jakautumista, mutta en ilmeisesti usko, että meille oikeasti tulee noin parin viikon sisään vauva...

Juulia, esikoisen kanssa sain kokoarvion sitten yliaikaisuustarkistuksessa. Siellä ultrasivat vaavin. Tosin siinä vaiheessa on käynnistys muutenkin jo lähellä, mutta eipä se vauva enää viikossa ehdi kauheasti kasvaa. Varmaan huomisessa neuvolassa saat lähetteen yliaikaisuustarkistukseen...

Muillekin hyviä vointeja ja makeita unia!

Alessia, olet aika sissi urheilujesi kanssa. Itsekin olen pyöräillyt ihan loppuun asti, mutta en tässä loppuvaiheessa enää kovin pitkiä matkoja.
 
lynn_e
Peukkuja nyt PIP:lle että kaikki menee hyvin!!!!

Täällä yöt menneet vähän pipariksi kun pojalla ottaa mahasta. Cuplatonit otettiin eilennä käyttöön ja näytti vain pahentavan asiaa, jospa nyt oltaisiin hetki ilman.
 

Yhteistyössä