Kesäkuun 2008 odottajat

PIP: Ei ole määrätty lääkitystä, ilmeisesti sen takia kun ainoastaan maksa-arvot on olleet koholla, mutta sappihapot on pysyneet kuitenkin alle sen kymmenen. Nyt viime pe otettiin muitakin kokeita mm. c-hepatiitti, jotta voidaan sulkea niiden vaikutus maksa-arvoihin pois, huomenna tosiaan uudet labrat ja lekuri to aamusta. Nythän vauva olisi jo onneksi täysiaikainen ja painoarviokin oli reilu viikko sitten jo 3,1 kg, joten siltä kantilta ei enää ole huolta vaikka synnytys jouduttaisiinkin käynnistämään aiemmin.

Aamu on mennyt yhtä sun toista tohottaessa ja äsken käytiin vielä isännän kanssa kaupassa ennen kuin hän lähti töihin, nyt on veto ihan pois. Jospa huilisi pari tuntia, niin jaksaisi sitten illasta tehdä meidän molempien lempiruokaa eli kaalilaatikkoa, nam. Kaali tosin saattaa närästyttää, mutta niin tuntuu tekevän kaikki muutkin ruuat, joten siinähän se samassa menee.

Emilialla on käynyt hyvä tsäkä synnytysten kanssa, itseä huolestuttaa toi lähteminen ettei lähtis liian aikaisin ja joutuis takaisin kotiin odottelemaan, onneksi synnärille voi soittaa ja osaavat siellä neuvoa, koska on hyvä aika tulla. Isäntäkin on joka toisen viikon iltavuorossa, joten jos meinaa saada sen kyytiämään iltaviikolla, niin täytyy ajoissa soittaa, mutta toisaalta turhan takiakaan ei viitsisi hälytellä. Käskin kyllä laittaa puhelimen sointiäänen isommalle ja pyysin tsekkailemaan välillä oonko soitellut, olisihan se kiva täällä yrittää tavoitella, kun toinen ei kuule puheluita. No, onneksi taksillakin pääsee..

Mulla on ollut tota turvotusta jaloissa tässä loppuvaiheessa, mutta aika hassusti eli vain vasen nilkka ja jalkaterä on turvoksissa heti aamusta ja oikea saattaa vähän turvota illasta jos oon ollut paljon liikkeellä. Jalat on siis ihan ihan eri paria, onko kenelläkään muulla tällaista? Mistähän tuo toispuoleisuus voisi johtua? Hassun näköistä kuitenkin, ihan kuin toinen jalka olis vaihtunut jonkun muun kanssa.

Irina ja Mirjami tasan 37

 

Tiistaita kaikille,

Täällä enää päivä LA:aan ja olo sen mukainen. Pikkasen jännittää meneekö sittenkin yliaikaiseksi vaikka jo viikkoja sitten meinasivat että tulisi ennenaikaisena. No jos on tämä tulokas yhtä täsmällinen kuin esikoinen niin huomenissa oltaisiin synnyttelemässä Tässä siis jännitellessä aika menee...

juulia ja vaavi 39+6

 

Sain tänään kutsun synnytystapa-arvioon - KOLME PÄIVÄÄ ENNEN LASKETTUA AIKAA. Ärsyttää, että joutuu odottaa huomiseen asti ennen kuin pääsee selvittämään asiaa. Neuvolalääkäri kun sanoi, että se pitäisi hoitaa kolme VIIKKOA ennen laskettua aikaa. Miten ne edes antaa tuollaisen ajan?? Kävin tänään tutustumassa sairaalaan ja ymmärsin, että kiirettä ja ruuhkaa piisaa, mutta silti...

 

Heippa, tässä alkaa muiden kertomuksia lukiessa tulla itsellekin todeksi, että on tosiaan synnyttämisen ajat lähellä. Vaikka menisi vielä viikkojakin...Pitäisi ehkä pakata sairaalakassia tai ainakin tehdä listaa. Olen lykännyt pakkaamista, kun oletan tämän lapsen tulevan yliaikaisena kuten edellinenkin. Pelkään, että jos pakkaan kassin, niin sitten aika käy entistä pidemmäksi.

Juulia, jännä jos toinen lapsi menisi yliaikaiseksi, yleensähän ne toiset kai tulevat edellistä aikasemmin? Tosin kai lapsissa on siinäkin suhteessa temperamenttieroja.

Irina, mulla kanssa närästyttää ihan kaikki, vedestä lähtien. Aika tylsää, mutta kai sitä vielä jonkun viikon pahimmillaan kestää.

Hyvää vointia kaikille odottaville ja jo synnyttäneille!
Lilybelle 39+1

 

Odottajat;

linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
Juulia78.............04.06.08.........Toinen (esikoinen 09/01)
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Iines 2..............06.6.08...........toinen (esikoinen 2004)
Pretty in Pink.......7.6.08............Ensimmäinen
Lilybelle.............9.6.08...........Toinen (esikoinan 10/05)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
EmiliaX...............13.6.08.........kolmas( 2004 ja 2006)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Kolkyt ja risat.......19.6.08..........toinen (esikoinen 10/2005)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Irina69................24.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6...........esikoinen
Eliisa81................29.6............esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm

 

Thelmallekin hurjan paljon onnitteluja pojan johdosta!! Synnyttäneiden määrä vain lisääntyy! Yhtään ei ole vielä tullut kesäkuun puolella tai sitten he eivät ole vain päässeet ilmottautumaan tänne.

Alessia, aikas oudolta kuulostaa toi synnytystapaarvioinnin ajankohta. Kannattaisiko sun kysyä syytä siihen? Jos siinä on tapahtunut jokin virhe?

Juulialle ja muille huomisen lasketunajan kohtaajille kovasti tsemppiä!

Täällä vielä odotellaan. Nyt rv 38+2

 

Hurjasti onnea täältäkin Thelmalle ja koko perheelle!

Eiköhän noita kesäkuun vauvojakin ala kohta tulla ihan urakalla, kun noita laskettuja aikoja alkaa olla niin lähellä. Täällä odottelen kieli pitkällä, että kaalilaatikon voisi nostaa uunista pois, ihan kamala nälkä ja kaalilaatikko on mun ihan ehdoton lemppari. Tein kaksi isoa vuoallista sitä, saa nähdä kestääkö se edes kahta päivää, kun tykätään siitä molemmat niin paljon

 

Huomenta...

Ei nukuta, olo ylikierroksilla. Tämäkin harvinaista kun yleensä olen erittäin aamu-uninen. Eilen illalla pientä supistelua mutta sitten ne vaan loppui KIITOS tsempeistä, harvemmin varmaan menee toinen yliaikaiseksi mutta nyt alkaa näyttää jo heikolta. Jotenkin sellanen olo kun jo viikkoja sitten väläytettiin että saattaa tulla jopa ennenaikaisena niin missäs kohtaa nyt ollaankaan. Neuvola olisi iltapäivällä, sielläkään tulee tuskin esiin mitään uutta.

No jatketaan odottelua

Juulia ja vaavi 40tasan

 

Juulia, oletko yrittänyt jo joillain keinoin saada synnytystä alkamaan(esim.sauna, siivoaminen, ruohonleikkuu, lenkkeily)? Toivotaan, että pääsisit pian synnyttämään! Itse koitan sinnitellä sinne ensi viikolle.

 

Saunassa käynyt lähes joka toinen päivä, kuten yleensä, siivonnutkin olen joo. Muutenkin kyllä viimeaikoina jo tehnyt jos jonkinlaista rankempaa puhaa mut ei niin ei.... Mihis tää vauveli hyvästä paikasta lähtis... =)

 

Moro, onnea kuitenkin Juulia tasaviikoista! Ei se vauva varmaankaan kauaa odota ennen kuin putkahtaa maailmaan. Mutta tiedän myös että viimeiset odotushetket la:n jälkeen tuntuvat tosi pitkiltä!

Täällä olo on entisellään, eli painava kuin mikä. Ennakoivia supistuksia on tullut viime päivinä enemmän kuin aiemmin ja ihan kuin olisivat vähän napakampiakin. Mutta eipä se vielä ennusta synnytyksen alkamista millään lailla. Mutta ilmeisesti salaisest toivon, ettei kauheasti menisi yli, koska tänään sain jopa vauvan tuttipullot keitettyä ja sairaalakassiinkin meni muutama tavara.

Onnea Thelmalle vauvasta! Lisää synnytyskertomuksia odotellessa.
Lilybelle ja vauva 39+2

 

On tämä kummaa. Näköjään ne kohdunsuun tilanteet voi olla mitä vaan ja lapsi voi syntyä milloin vaan sitä huvittaa. Mun tuttuakin makuutettiin prenalla pari viikkoa ennen aikaisen syntymän pelossa ja sitten se vauva ei meinannut tulla ulos millään. Sitten jollain toisella alkaa synnytys etuajassa ihan ilman merkkejä ja tuosta noin vaan on vauva pihalla plumps.

Mulla tuo eka käynnistys kyllä vei ilon tästä loppuajasta. Nimittäin sen jälkeen aika on tuntunut niin pitkältä. En ollut oikein etukäteen spekuloinut että koska se vauva nyt syntyy eikä ollut sellaista tuskasta odotusta. Käynnistyksen myötä tuli sitten tyhjättyä se kalenteri ja sitten ollaankin oltu lirissä. Varsinkin kun mies on varsinainen ilonpilaaja ei anna mun lähteä mihinkään kivaan paikkaan kun "synnytys käynnistyy silloin." Blaablaa.

No, onneksi on tämä kokemus takana kun maanantaina taas käynnistellään, niin ei ota niiiiin vakavasti jos kotia laitetaan. Vaikka varmaan se on taas pettymys. Mulla kuitenkin paikat ihan entisellään, no sormelle auki, mutta kaulaa on jäljellä vielä metri.

Hiiohei. Mulla pettää nyt kontrolli ja lähden ostamaan jäätelön.

 

Jäätelö on hyvä apu hermoihin! Ja tuo metri kohdunkaulaa on hauska Toivottavasti maanantain käynnistys on kuitenkin edellistä menestyksekkäämpi!

 

Toista lasta jo pukkaamassa, mutta ei olla mulle erikseen mistään synnytystapa-arviosta puhuttu. Tekeekö sen neuvolan tätsä vai lääkäri vai joku muu? Vai tarkoittaako se lähinnä sitä, että tsekataan onko raivotarjonnassa ja tuleeko alakautta vai pitääkö miettiä muita vaihtoehtoja eli onko se lähinnä siinä tapauksessa, että jotain epäillään ettei "normitapa" onnistu?

Meillä vauveli ollut neuvolan mukaan raivotarjonnassa jo jonnin aikaa joten ehkä siksi asiasta ei ole edes erikseen mainittu?

Meidän neuvolalääkäri on muuten sellainen tosi nuori nainen, joka ei edes tuossa vikassa lääkärissä osannut keksiä miten päin vauva siellä on, paitsi että se pää on alaspäin...eikä hän auttanut mua ylös siitä tutkimuspöydältä vaan piti itse kingetä ja se ei ole oikein helppoa enää tässä vaiheessa...vauvan painoarviosta ei ole HAJUAKAAN....hohhoijaa...no onneksi on toinen eikä esikoinen kyseessä, joten se ei mua liiemmälti haittaa kun osaan jo lukea hieman enemmän noita omia tuntemuksia enkä ole niin herkkis kuin eka kerralla. Lisäksi neuvolan tätsä on rautainen ammattilainen, joten ei ole hätää kun hän on joka kerta osannut tsekata tarkkaan miten päin siellä ollaan ja sanonut, että on se ihan normaalikokoinen. Mutta kyllä mua ihmetyttää välillä minkälaisia amatöörejä sitä on liikkeellä ja minkä ihmeen takia mun pitää sen vastaanotolla rampata kun tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä, aikaa vaan menee. Vähän samaa on meidän lastenneuvolan tätsässä, joka on tosi nuori kanssa ja vielä hieman arka ja hiljainen...kun olin juuri edellisessä asuinpaikassa tottunut sellaiseen topakkaan vanhempaan naiseen, joka oli kanssa tosi rautainen ammattilainen...no arvasinkin kyllä, ettei sama onni voi jatkua...no me käydäänkin kyllä sairauksien sattuessa kyllä aina yksityisellä eikä siellä neuvolassa niissä asioissa muutenkaan rampattaisi joten eipä tuo haitanne. Tulee vaan mieleen, että miksi sitä ylipäätään pitää tuolla neuvolalääkärissä käydä...

En sano, että neuvolalääkärin tai lastenneuvolan terkkarin pitäisi olla itse lapsellinen ihminen, mutta kyllä se hieman auttaisi jos jotain tietäisi millaista on olla raskaana ja synnyttää. Sitten toisaalta taas aiemmassa asuinpaikassa mulla oli todella hyvä mies neuvolalääkärinä, joka tiesi enemmän kuin minä raskaana olemisesta...

Mitä mieltä olette, pitäisikö teidän mielestänne odottaa ennenkuin vastavalmistuneita lääkäreitä laitetaan tekemään näitä hommia?? Jossainhan heidänkin on opittava, mutta tuntuu, että kyllä heidätkin jotenkin pitäisi syynätä, että ovatko nyt ihan asiansa osaavia. Tämäkin neuvolalääkäri on kyllä nyt äitiysloman sijainen ja se varsinainen vakkarilääkäri on tosi topakka ja hyvä ja harmitti todella paljon, että hän ehti juuri siirtyä mammailemaan kun meikäläinen tuli raskaaksi.

Tänään on tuo lastenneuvolan tyyppi äitiysneuvolan tätin lomasijaisena joten tämänkin päivän neuvolakäynti tuntuu jo etukäteen sellaiselta, että mä oon ihan hohhoijaa turhautunut....Meillä on tosiaan lastenneuvola ja äitiysneuvola eri paikassa eli esikoisen kanssa käyn viereisen koulun terkkarilla, johon sitten vauvankin kanssa menen, mutta äitiysneuvola on eri paikassa kun tuolla koululla ei ole tilaa aikuisen tutkimuspöydälle...onneksi nyt tänään mulla on muutenkin asiaa tuohon äitiysneuvolan lähettyville, joten ei mene ihan turhaksi tämä reissu sitten vaikka se topakka täti onkin lomalla ja sitäpaitsi multa otetaan kuitenkin tuo hemppa, joka meni sen verran alhaalle muutama viikko sitten, että se on hyvä tarkistaa nyt. Sen se nyt varmaan osaa kuitenkin ottaa....

Olinpas negatiivinen...mutta viime viikolla vaan tosiaan turhautti kun oisin voinut lähteä mökille jo edellisenä päivänä, mutta kun tuo neuvolalääkäri on vaan perjantaisin aina siellä ja oli pakko sinne vastaanotolle mennä ja se oli sitten yhtä turhan kanssa.....

Kävin muuten eilen jalka- ja käsihoidossa...ihanaa...ainoa harmittava asia on, että nyt tuo ranskalainen manikyyriaine ilmeisesti allergisoi eli kun rapsutan noilla kynsillä kun kutittaa, niin saan ihottumaa...voi HARMI....eli täytynee nyt luovuttaa ja ottaa ne ihanat lakat kynsistä pois. BLAAH...jalkahoitaja sanoi eilen, että sä et sitten varmaan haluakaan kynsilakkaa varpaisiin ollenkaan ja mä olin vaan että miten niin??? No hän siihen, että kun kohta synnyttävät usein ei halua sillä jos joutuisi leikkaukseen eli hätäsektioon tms niin pitäisi lakat olla pois...mä sanoin siihen, että kuule laita vaan ne lakat...jos hätäsektio tulee niin kyllä sitten sairaalan tätsät saa auttaa ne ottaan pois tai mies...mutta minähän aion nyt nauttia näteistä varpaankynsistä...ehkä nuo sormen kynsien lakat joudun nyt sitten uhraamaan tuon allergisoinnin takia, mutta ainakin on kivan näköiset varpaat ja niistä EN LUOVU jos ehkä mahdollisesti johonkin leikkaukseen joskus joutuisin!

On muuten numero kakkoshädällä käynti tullut vaikeammaksi tässä loppuaikana...mites muilla? Luulin jo mökillä ollessa kun keskellä yötä piti lähteä puu-ceehen, että onko tää nyt jo synnytyspolttoja, mutta onneksi se sitten oli vain numero kakkosta. Se oli vaan niin tuskaista että enteileeköhän tämä tuskainen vessassa juokseminen jo tulevaa, saas nähdä?

Joku puhui kuinka helteet ahdistaa ja mä taas olen ihan toisenlainen. Mä oikein nautin kun tulee kuuma. Esikoista odottaessa oltiin kesällä pari kuukautta ennen laskettua aikaa sukuloimassa Kanadassa ja koko kuukausi oli sellaista +30C. Kaikki kyseli että eikö sua ahdista ja mä olin vaan iloinen helteistä. Yleensä olen sellainen vilukissa, että olen mieluummin lämmössä.

Nyt aamupalalle...esikoinen kyllä heräsi jo 5.30!!! Huh...mutta sitten mies onneksi hoiti hänet ja mä sain nukkua lisää ja nyt olen sitten taas pari tuntia ollut koneella surffailemassa (ja ok vastasin yhteen työmeiliin....hups) mutta nyt alkaa olla sen verran nälkä, että täytynee mennä alakertaan aamupalalle. Esikoinen on hoidossa muutaman päivän viikossa tässä kesäkuussakin, joten saan vielä valmistella ja nautiskella kotona yksin...
Mites te muut joilla on toka tai kolmas tulossa...aiotteko pitää isommat päiväkodissa vai kotona? Meillä on tarkoitus, että esikoinen jatkaa kolme lyhempää päivää viikossa päiväkodissa.

 

Kolkyt ja risat: No yksi syy joutua synnytystapa-arvioon olisi varmasti perätila, mutta mulla neuvolalääkäri lähetti mahdollisesti ahtaan lantion vuoksi. Tai enpä tiedä. Kuulemma jotku lähettää kaikki alle 160-senttiset, joten ehkä se on sitäkin.

Soitin tänään sairaalaan tuosta myöhäisestä ajasta, ja ne vaan sanoivat, että ehtiihän sitä tutkia vaikka synnytys käynnistyisi ennen kuin arvio on tehty! Mä en enää kaikelta itkemiseltä pysty setvimään tuota asiaa, mutta mies on nyt soittanut neuvolaan ja sieltä sanottiin, että neuvolalääkäri on merkinnyt lähetteeseen, että arvio on tehtävä viikon sisällä. Joten sairaalassa on mokattu, kun tuo on jäänyt huomaamatta. Mies nyt soittaa sinne...

 

Miehet vain asialle!

Mun verikoetulokset harhaili jossain neljä päivää vaikka kuinka soittelin perään. Viimein mies soitti prenalle ja kas vain tulokset saatiin puolen tunnin sisällä.

 

Onnea Thelmalle!

Mulla oli tänään "viimeinen" lääkäri ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Vauvan pää on jo tosi alhaalla (sf-mittakin oli pienentynyt ja huomasin itsekin eilen, että maha on alempana), mutta kohdunsuu pehmeydestään huolimatta yhä 2cm ja kiinni. Hyvä noin, ei tarvitse ainakaan vielä pelätä synnyttävänsä ennen muuttoa. Olisi siskontytön ristiäisetkin 15. päivä ja haluan sinne. 16. päivän olen vauvalle ilmoittanut, että sitten saa tulla jos haluaa
Kaikki mittaustulokset oli ok, myös sappihapot. Eipähän tarvitse pelätä hepatoosia.

Kolkyt ja risat: Minäkään en olisi saanut kokoarviota, jos en olisi käynyt ison sf-mitan takia ylimääräisessä lääkäriultrassa. Ainakaan siskolle ei arvioitu vauvan kokoa, joten se ei varmaankaan ole itsestäänselvyys. Se voi olla, että eivät halua arvailla kokoa niissä paikoissa, joissa neuvolassa ei ole ultralaitteita - ainakaan meillä ei siis ole.

 

No niin... sairaalasta sanottiin, että synnytyslääkäri on vastoin neuvolalääkärin mielipidettä vaan päättänyt, että synnytystapa-arvio riittää tehdä kolme päivää ennen laskettua aikaa. (Ja välissä on viikonloppu, joten jos päätetään leikata, niin ennen laskettua aikaa ei ehditä!) Ja ratkaisu tehtiin kuulemma lääketieteellisin perustein, vaikka tuo kiireellisyys johtui ehkä enemmän muista syistä... Mies lohdutti, että ehkä tilanne ei sitten näytä kovin pahalta, mutta mistä sen tietää kun päätöksen tekee henkilö, joka ei ole koskaan edes nähnyt mua.

Täytyy miettiä josko kävisi yksityisellä, mutta kyllä tuntuu turhauttavalta maksaa sellaisesta.

 

Pienisuuri mies

III-käynnistysyritys 30.05.08 rv 40+0

Kolmas kerta kun aamulla herään, mietin että onko tämä juuri se päivä kun saisimme meidän pikkuisemme. Kaksi kertaa aikaisemmin sitä oli yritety tipalla käynnistää tuloksetta, pettymysten kera aina palattu kotiin - ei vieläkään.

Tässä aamussa oli kuitenkin se ero, että tällä kertaa minulta oli luvattu puhkaista kalvot jotta saataisiin niin liikkeelle ns. luonnollinen synnytys.

07:30 lähdettiin miehen kanssa ajamaan kohti Kokkolaa. Tunnelma - no, ei juuri eronnut normaalista. Epäuskoisena lähdin matkaan, kassi kuitenkin pakattuna mukaan. Vauva potkiskelee mahassa, mietin ajatuksissani että onkohan nämä nyt niitä viimeisiä hetkiä, täytyy muistaa nauttia...silittelen masua.

08:00 saavumme sairaalaan. Kätilöopiskelija ottaa meidät vastaan ja ohjaa saliin suoraan. Tunnin verran istun käyrässä, siinä seurataan vauvan sydänääniä sekä mahdollisia supistuksia joita piirtyy tasan nolla, melko huvittavaa.

9:00 lääkäri saapuu paikalle. Tarkastetaan kohdunsuun tilanne, 3-4cm auki - kanavaa hieman jäljellä. Olin yllättynyt, edellisillalla kohdunsuu oli ollut auki 1-2cm (olimme olleet siis edellisenä pvänä käynnistyksessä). Samalla lääkäri tekee kalvoihin reiän josta ei vettä vielä suuremmin tihku. Samalla vauvalle laitetaan pinni päähän. Tällä reiän tekemisellä toivotaan olevan riittävä vaikutus saamaan aikaan omat supistukset.

10:10 todetaan että pelkkä kalvojen rei`ittäminen ei riittänyt saamaan aikaan supistuksia vaikka lapsivettä onkin valunut jo reilummin parilla vessareissulla. Saan supistuksia varten tipan käteen. Tapahtuukohan tässä nyt mitään...

11:00 mies lähtee käymään kaupungilla asioilla ja syömässä, itse jään hieman torkkumaan ja saankin unenpäästä kiinne.

11:50 mies laittaa vielä viestiä että tuntuuko missään, onko kiire? Vastaan vain että ei. Mutta juuri kun viesti on lähetetty tulee piiiitkä ja tuntuva supistus, aivan erilainen kuin aikaisemmin tähän asti. Näitäkö ne olikin? Nyt muistui mieleen se todellisuus.
Onneksi mies saapuu kuitenkin pian.

13:00 maissa alan kyselemään mahdollisia kivunlievityksiä. Siinä vaiheessa olen istuskellut jumppapallon päällä todeten sen melko huonoksi. Päädymme epiduraaliin koska en ole uskaliaalla päällä lähteä kokeilemaan mitään "uutta". Lääkäri tilataan paikalle jotta saadaan epiduraalille lupa...pisin tuntinen alkaa.

14:00 saapuu vihdoin lääkäri. Siinä vaiheessa makoilen jo sängyllä puuskutellen supistusten aikana, ei tee enää mieli liikkua tai puhua niiden aikana. Pettymyksekseni kuitenkin vain 4cm auki mutta lupa epiduraalille saatu. Tilataan toinen lääkäri laittamaan se. Tippaa lisätään samalla koska supistuksiin halutaan tehoa.

15:00 maissa saapuu lääkäri. En oikeasti tiedä miltä se mies edes näytti, äänen vain muistan. Silloin supistukset olivat jo NIIN kovia että silmiä puristin jo yhteen, aivan kuin se kipu katoaisi kun laittaa silmät kiinne supistuksen aikana. Keskityin hengittämiseen. Epiduraali laitettu mutta painontunne jäi supistusten aikana, aivan erilaista kuin tytöstä josta olin aivan kivuton epiduraalin jälkeen.

16:00 kätilön suosituksesta istun kiikkuun joka on taivas, aina supistuksen aikana tulee kova paine alapäähän, tunnen kuinka vauva puskee itseään alas ja alas, joskus tulee jopa se kakkaamisen tunne siitä paineesta kun niin alhaalla käy. Mutta olo on hyvä ja rauhallinen, keinu oli aivan ihana. Mieskin käy tässä välissä syömässä, itse melkein jopa torkahdan supistusten välillä joka on vain 1min. Tässä vaiheessa tippaa lasketaan jotta saataisiin hieman suurempaa väliä supistuksille ettei nyt ihan rytinäksi menisi.

17:00 paineen tunne kasvaa, nousen keinutuolista tutkimusta varten. Pakko päästä vessaan ja vaihdilla, oksennus tuli välittömästi. Sisätutkimuksessa 7cm auki. Hui sentään, kohta on menoa. Haluan takaisin kiikkuun.

18:50 hälytetään kätilö paikalle, paine on jo niin suuri. Mutta kipua ei edelleenkään ole. Käyn vielä pissalla, se oli järkyttävä kokemus. Ponnistuttaa aivan kamalasti, pöntöllä tuli suuri tehokas supistus joka laittoi väkisin ponnistamaan neljä kertaa. Kätilö vain toivoo että pidättäisin enkä ponnistaisi mutta ne vain tulee. Suuren työn takana on päästä takaisin sänkyyn, tuntuu että vauva tipahtaa aivan juuri.

19:00 auki 10cm mutta reunamaa jäljellä. Kätilö testaa supistuksen aikana pystyykö hän painamaan reunan pois vauvan pään tieltä - onnistuu. Lupa ponnistaa annettu. Alkuun tuntuu epätoivo, ei tästä mitään tule, en osaa. Sitten yhtäkkiä keksin miten ponnistetaan oikeasti ja alkaa tapahtumaan, vauva alkaa syntymään hiljalleen. Reunamaa siirretään sivuun joka ponnistuksella, se ottaa kipeää. Vauvan pää jumittaa pitkään samassa kohdassa. Vihdoin kun reunat saadaan jäämään ns. vauvan pään taakse, alkaa tapahtumaan. Tunnen ponnistuksen aikana kuinka pää tulee ulommas.
Järkyttävä polte, kipu ja repimisen tunne tulee tilalle. Kuinka ihmeessä ihminen on luotu tällaiseen? Supistuksen aikana ehdin ponnistamaan vain 2-3kertaa. Kätilöt ovat todella kannustavia ja ihania.

19:50 meinaa iskeä epätoivo...

kunnes vihdoin, vihdoin tunnen kuinka ponnistus saa vauvan pään taas liikkeelle. Kerään voimia seuraavaan supistukseen jonka aikana syntyy pää, ponnistan niin kovasti kuin ikinä pystyn, huudan niin kovasti kuin ikinä pystyn koska kipu on jotain aivan kamalaa, mutta pää on ulkona! Seuraavalla ponnistuksella syntyy loppuvartalo. Meidän vauva on maailmassa, poika 4200g 54cm. Nousen välittömästi käsieni varaan
katsomaan että siinä se todellakin on, meidän poika. Letkulla imevät toiselta keuhkoja puhtaaksi lapsivedestä, hetki meni ennenkuin kuulimme ensimmäiset itkut, mutta me kuulimme ne.

Saan vauvan rinnalle, ihana toinen! Mies on niin sekaisin ja haltioissaan että kolmesti joudun sanomaan että hae kamera. Olisi unohtanut kuvata nämä ensihetket.

 

:O :´) Mä melkein synnytin Lynnen kanssa! Ihana kertomus. Lisää!

Mä olen yrittänyt henkisesti valmistaa miestä synnytykseen ja lähinnä siihen, että pysyy musta kaukana ja hiljaa kunnes toisin pyydän. En yleensäkään siedä sitä, että muhun kosketaan kun tekee kipeää ja voin vain kuvitella kuinka tuo piirre moninkertaistuu kun kyseessä on synnytyskivut.Huomasin jo tuolloin ekassa käynnistyksessä, että sitä alkoi jotenkin jännästi keskittymään ja halusi vain olla rauhassa. Ja toinen siinä sitten suunnilleen retkitunnelmissa syö eväitä ja nauttii "synnytyksestä" ja sen tuomasta jännityksestä. Onhan se lapsi miehenkin, mutta kyllä se synnytys on kuitenkin naisen koitos. Mua jo ainakin etukäteen jännittää, että mies alkaa puuttumaan mun kielenkäyttöön tai johonkin muuhun tosi olennaiseen ja mun pitää hälyyttää vartiat paikalle etten kurista sitä.

No, nyt täällä vain pötköttelen auringossa ja kerään voimia lähteä kuntosalille. Siellä on nimittäin ihan halvatun kuuma ja tämän mahan kanssa nyt muutenkin. Ilmastointi ei jotenkin toimi siellä kunnolla...Niin ja sellaisen olen unohtanut kertoa (ja kiviäkin kiinnostaa) että voin taas lenkkeillä! Nivelkivut katosivat kaksi viikkoa sitten. Että niinkin voi käydä - odotin että pahenisivat loppua kohden.

Anoppi tuossa soitteli, mies ei ollut näemmä kertonut maanantain käynnistyssuunnitelmista, hyvä niin. Viimeksi kerrottiin asiasta vähän kaikille ihan avoimesti ja voi mikä tulitus siitä alkoi. Eikä vain läheisten taholta. Kaikki on koko ajan uutisia vaille - niin kuin me nyt ei ilmotettais syntymästä. Daa. Tänään jopa naapuri (paritalossa kun asutaan) käveli sisään auki jääneestä ulko-ovesta katsomaan onko vauva jo syntynyt. Olin sitte just tulossa suihkusta ja onneksi oli edes kylppärin ovi kiinni.Että sellaista.

Tässä siis pieni etukäteisvaroitus mahdollisille käynnistettäville, että kannattaa tehdä just niin kun me ei tehty. Tai siis asiahan on jokaisen oma, mutta mulle oli kyllä yllätys kuinka joidenkin ihmisten käytöstavat saattaa loppua kuin seinään kun on mahdollisuus päästä tirkistelemään ja vähän rinnallaelämään toisen draamaa. Seuraavan kerran hiippaillaan sairaalaan salaa.

 

Lynne, kiitos aivan upeasta synnytyskertomuskestasi!! Kiitos, että löysit aikaa sen kirjoittamiseen!! Mulla taisi sitä lukiessa tulla pari onnenkyyneltäkin sun puolestasi... Toivottavasti et laita pahaksesi, jos tulostan sen ja annan myös mieheni lukea? Tietää sitten vähän mitä tuleman pitää.

Alessia, mä edelleen ihmettelen tuota sun lääkärien touhua. Kannattaisiko sun soittaa sille neuvolalääkärille ja kertoa, että haluat sen tosiaan niin pian kuin mahdollista ja että sairaalalääkäri ei kuunnellut häntä. Mä sain rakenneultrassa extrakohtelua, kun sanoin, että jos he eivät edes veikkaa sukupuolta, niin joudumme menemään yksityiselle. Sulla sentään on pelko tuolla takana. Liioittele vähän pelkojasi, niin niiden on oikeasti PAKKO tehdä se arvio aikaisemmin!!!! Älä turhaan luovuta -meidän verorahoista ne palkkansa saavat. Tsemppiä!

Niin ja vielä kolkyt ja risalle, että täältä löytyy toinen auringonpalvoja!! Ihanan kuumaa!!

Täällä kaikki ok. Ei mitään uutta tai mullistavaa.

 

Jänskää, aina kun avaa sivun niin on uusi vauva ilmestynyt mualimaan Ihan mieletöntä - realistista ja epärealistista- että omakin laskettuaika on jo ens viikolla. Kyllä on aika hurahtanut!

Irina69 - mulla on ihan samankaltaiset kokemukset jalkojen turvotuksesta. Aamusta on heti vasen jalka turvokki ja iltaisin oikea. Oon tuuminut että voisikohan johtua esim nukkumisasennosta tai siitä miten päin veri pumppaa ja kiertää elimistössä? Oon huomannut että hieronta ja liikunta kyllä jelppaavat, ja se magnesiumin otto iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Sitten tuo synnytystapa-arviojuttu jota oon kovasti itekin miettinyt. Mulla ei kanssa sanottu ko. "arviossa" juuta eikä jaata. Vikassa (kolmannessa) lääkärivisiitissähän se tehtiin (kai?) neuvolassa. Ainoastaan sanoi ettei murtunut häntäluu ole ainakaan alatiesynnärin esteenä. Koon lääkäri arvioi nelikiloiseksi syntymähetkellä, mutta tietty olisi NYT kiva tietää että minkäköhän kokoinen rimpsessa mulla masussa vetelee breakdancea, nimittäin paino nousee tasaista tahtia viikko viikolta, eikä kovin innosta ajatus viisikiloisesta vauvasta...

Lisäksi erikoista on että vaikka vauva on aika pitkään ollut mulla raivotarjonnassa, niin silti ovat neuvolassa ihan ymmyrkäisenään että missäköhän asennossa vauva on ja miten päin. Oon jo alkanu miettii et jollen olisi nähnyt UÄ-kuvia niin olisi huolissani että onko sillä kaikki raajat tallella!? Kun eivät osaa arvioida että kuinka alhaalla pää on jne. Itse kyllä ihan selkeästi tunnen liikkeet nyt huomattavasti alempana kuin aikaisemmin...

Vatsa on alkanut toimimaan aikaisempaa paremmin, ihanaa! Saattoi parhaimpana muumiaikana mennä viikkokin ilman "tyhjennystä" (ja ummetushan on niin ihanaa, senhän tiedämme kaikki , nyt vatsa toimii ihan ns. normaalisti kerran päivässä ainaskin.

Verenpaine ollut pikkasen kohollaan ja sitä voivottelevat joka toinen kerta neuvolassa (ollut aina esim. lääkäriaikoina korkeampi). Nyt sitte pitäis levätä hiukka enemmän ja olla nostelematta ja kovasti siivoilematta. Tylsistyttää. Mutta ihme ku eivät ole pistäneet mua mihinkään sokerirasituksiin tai muihin kokeisiin, ilmeisesti kun pissa kuitenkin ollut koko ajan tosi jees.

Tuntuu välillä että jos olisi joku neuvolantätikaveri niin voisi sillaikin hoitaa tuon neuvolassakäynnin, eipä sieltä kauheasti ole infoa kyllä saanut.. Nyt muuten alkanut mietityttää synnytys, että OSAANKOHAN mä!? Kun puhutaan tuosta pushkemisesta että siinä pitäis taktiikka olla ja vaikka mitä... jänskää.. Arskaa on tullu otettua niin että reidetkin kärähti, ohhoh. Kelpaa viettää kesistä vaikkei arska sitte ens kuussa enää paistaiskaan.

 

Thelmalle +muulle perheelle onnittelut pikku nyytistä

Lynnelle kiitoksia synnytyskertomuksesta.

Nyt ei muuta ehdi

 

Thelmalle isot onnittelut!!

 

huomenia,

Kiitos Lynne synnytyskertomuksestasi, oli aivan ihana lukea kertomuksesi

Minne ovat kadonneet muut 4.6 la:n omaavat henkilöt? Olisi kiva kuulla kokemuksia miltä tuntuu kun menee vauva yliaikaiseksi, tai muut ketjumme ihmiset kellä aiemmat raskaudet yliaikaisia? Mulle meinaan tää yliaikaisuus tuli siis täysin puskista. Nyt vasta huomaan kuinka täysin olin siihen luottanut että vauva syntyy ennen la:aa tai viimeistään laskettuna aikana ja pettymys oli eilen melko kova. Siis eilen mua ärsytti kaikki! Ja ne puhelut ja viestit... Tuntui meinaan että kaikki kaverit kyllä muisti eilen että no joko on tuntemuksia ja jokos ollaan lähdössä jne. Alkoi vaan enemmän ottamaan päähän kun itsekin sitä niin paljon oli odottanut.

No tänään uusi päivä ja olokin on jo parempi, päivä kerrallaan eteenpäin niin eikö se tästä. Eilen tosiaan oli neuvola-aika. Siellä ei siis mitään uutta, kaikki kunnossa. Jännää sikäli että paino on nyt kaikenkaikkiaan edelleen lähtötilanteeseen verrattuna miinuksella, lähes neljä kiloa! No parempi niin kuin se että olisi tullut aikaisemman painon päälle vielä parikymmentä kiloa. Kivaa tässä on se että vakiterkkari jää nyt lomalle, eli nyt kun alkaa käynnit neuvolaan sitten kaksi kertaa viikossa niin eikös siellä ole sitten joku kesäsijainen mua vastaanottamassa. Tai jos ei kerkiä enää neuvolaan niin ainakin se sijainen tulee meille kotikäynnille vauvan syntymän jälkeen. Mielestäni ei kiva, koska sijainen mulle täysin outo tyyppi. Selvitä sitten sellaiselle miten on mennyt ja kerro mahdollisista vaivaoista sun muista.

Niin mä ja mun positiivisuus, taas menee lähes valituksen puolelle, joten tsemppiä kaikille ja ollaa "kuulolla"

juulia ja vaavi 40+yksi