Kesäkuun 2008 odottajat

  • Viestiketjun aloittaja MinttuO
  • Ensimmäinen viesti
Kolkyt ja risat
Nyt ketjumme löytyy myös vauvan hoito -puolelta nimellä Kesäkuiset 2008. Ei kun sinne riipustelemaan siis. Ja päivitetään sinne tietenkin taas kaikki uudet kesän ihmeet.

Supisteluita kuun lopun odottajille!
 
Nadele
Kun ei vieläkään ole nettiyhteyttä niin ei ehdi pitkiin selostuksiin, mutta tulin ilmoittamaan, etä meillä on ihana poika. Mitat 3430g ja 51cm syntyessään 24.6. Synnytys oli nopea ja helppo, ja voidaan pojun kanssa hyvin.
 
Eliisa-81
Tänään on laskettu aika ja ei mitään minkäänlaista merkkiä mistään. tää menee varmaan sen kaks viikkoa yli niin saan sitten heinäkuun puolivälissä tän, joopa joo. Eihän muuten väliä, tulkoon sitten kun on valmis, harmittaa vaan se kun kaikki on järkkäilly lomat sun muut just nyt ( niinkuin mies ja äitikulta ja anoppi), että olisi sitten vauvan ekat viikot apuna. Lisäksi nyt kun niillä on loma niillä on ihan liikaa aikaa kysellä ja ajatella tätä, niin että puhelimet käy tosiaan kuumina kun kaikki sukulaiset ja kaverit kyselee, ja jos ei heti vastaa niin luulee että ollaan lähetty kättärille...

Huomenna taas neuvolaan. Koitan nukkua edelleen hyvin, ulkoilen, kävelen ja syön hyvin ja lataan voimia varastoon. Kai se joskus tulee

Niin ja onnea nyt sitten Nadelellekin! Taidetaan olla vikat Alessian kanssa, eiköhän Äittä ole jo niin lähellä.

Eliisa rv 40+0
 
Pretty in Pink
Nonniin, ollaan kotiuduttu.

Pitkä ja piinaava tarina lyhyesti.

Mulla siis lähti synnytys käyntiin sillä toisella yrityksellä. Ekana päivänä sain kaksi puolikasta sytotecia, vauvan sydänäänet alkoi heittelemään ja lääkkeet lopetettiin. Aamulla taas jatkettiin - kokonaisilla tableteilla jostain kumman syystä. Annos oli liian tuju. Supistukset alkoivat päivällä yhdeltä. Ja sitten heti täydellä teholla: 3-4 minuutin välein, välillä minuutinkin välein sellaisia pitkäkestoisia supistuksia, että oli mennä taju. Pystyi vaan huutamaan, enkä saanut mitään muuta kivunlievitystä kuin suihkua ja ammetta. Sitä kesti sitten kahdeksan tuntia, kunnes joku kätilö tajusi antaa kipulääkettä. Se tuli aika viime tinkaan, mies kertoi, että oli aika karmean näköistä kun silmät alkoi pyöriä päässä... Kätilö oli vähän närkästynyt sairaalan käynnistelyistä, olin kuulemma jo kolmas sinä päivänä, jolla oli heti alusta lähtien sellaisia supistuksia, joita on normaalisti aivan synnytyksen lopussa. No, eka kipupiikki auttoi niin, ettei tarvinut huutaa ja toisen jälkeen nukuin yön keinutuolissa! Se oli kun olis taivaaseen päässyt! Olin helpottunut, koska jotenkin tiesin että kivun kannalta pahin vaihe on taatusti ohi.

Aamulla siirryttiin saliin, ja siellä puhkaistiin kalvot. Supistukset alkoivat kymmenen maissa. Sain ilokaasua ja epiduraalin, eli alatiesynnytysosuus oli ihan naurettavan helppo. Aukesin tunnissa 4 cm ja nukuin sillä välin. Kertonee jotain kivuista. Ponnistusvaihe lähti mukavasti käyntiin, osasin ponnistaa ja vauva alkoi tulla alas synnytyskanavassa. Ponnistusten aikana sydänäänet alkoi kuitenkin heikkenemään ja vauva juuttui kanavaan, koska oli tulossa pää vinossa. Paikalle soitetiin päivystäjä joka alkoi viritellä imukuppia ihan väkisin. Kokeili erilaisia viritelmiä ja soitti lopulta takapäivystäjän, joka myös yritti viritellä imukuppia. Lääkäri oli kuitenkin arvioinut korkeuden väärin, ja totesi heti, että vauva jumittaa. Aloin mennä paniikkiin, kun seurasin vauvan sydänkäyriä.

Mulle vakuuteltiin viimeiseen asti, että kaikki on hyvin - ja sitten yhtäkkiä mentiin niin että olin lentää kyydistä. Unta palloon ja vauva oli ulkona saman tien. Poika tuotiin heräämöön mulle ihan lyhyeksi hetkeksi ja samalla kerrottiin suoliston kehityshäiriöstä, jonka vuoksi poikaa lähdettiin heti viemään Tampereelle leikkaukseen. Mut jätettiin yksin sinne heräämöön itkemään. Ensin menetin lapseni syntymän ja sitten viedään koko lapsi...

Täällä sairaala oli ihan täynnä ja hoitajia sai odottaa. Hätäsektiossa tehtiin pystyviilto ja olin aika kipeä. Äiti tuli hoitamaan mua sairaalaan (ei siis ole siellä töissä). Onneksi tuli, koska lääkkeitä jäi tulematta eikä kukaan hoitaja auttanut pesuissa sun muissa. Mies lähti vauvan luo ja itse jäin ikävissäni sairaalaan. Mua ei siirretty vauvan luo rahasyistä, vaikka kyllä näkivät, että olin pimahtaa. En kuitenkaan luovuttanut, vaan aikani takuttuani siirto järjestyi.

Tampereella toipuminen sujui hyvin siihen asti, kunnes yksi tosi törkeästi käyttäytynyt hoitaja tyri ja meni poistamaan tikit ilman lääkärin lupaa alle neljän vuorokauden (!) ja sektiohaava repesi. En jaksa selittää tarkemmin, mutta se oli kaikkein järkyttävin kokemus ja viimeinen pisara kaiken päälle. Vauvan kanssa teholla vietetty aika oli jo vienyt kaikki ylimääräiset mehut.

Pääsimme kotiin kun vauva oli kahden viikon ikäinen. Meille on tulossa vielä leikkauksia parin kuukauden päästä ja ikinä ei tiedä miten hyvin ne onnistuvat ja mitä niistä vauvalle jää. Onneksi muita kehityshäiriöitä ei löytynyt, joita on 70 prosentilla saman häiriön jakavilla.

Nyt kuitenkin ollaan kotona ja leikitään kotisairaanhoitajia! :)
 
Iines2
Johan on P in P:lle sattunut kaikki mahdollinen ja mahdoton...Pääasia että olette hengissä ja onnellisesti kotona :) Pikaiset tervehtymiset teille molemmille! Hoitopuolelle tule kertomaan vauvakuulumisia, kun ehdit ja jaksat!
 
Lilybelle
Heippa, pitkästä aikaa ehdin tännekin. Meillä vauva-arki on mennyt ihanasti. Tosin nyt kaksiviikkoisena poika on alkanut kätisemään enemmän kuin aluksi. Tylsistyy varmaan jo helpommin, ja pitää päästä syliin ja tissille.

Onnea paljon uusille mammoille, en muista enää keitä olen onnitellut, mutta ainakaan en Mörköä ja Nadelea! Ihanaa että Pretty in Pink on päässyt kotiin viettämään vauva-arkea, onnea teidän tuleviinkin leikkauksiin. Hieno uutinen, että ei ollut muita kehityshäiriöitä vauvalla! Ja ihanaa, että Irinan prinsessan sydän on kunnossa!

Lopputsempitykset vielä Alessialle ja Eliisalle. ( ja Äitälle, jokohan on saanut vauvansa?) Ei mene enää kovin pitkään, kun kaikki ketjussa ovat vauvansa synnyttäneet!

Siirryn tuonne meidän uuteen vauvaketjuun, vaihdellaan kuulumisia siellä,
Lilybelle ja poju reilut 2 vk.
 
Äittä74
moikka,

kirjoitin täällä tuskaisena torstai-ja perjantaina vimeksi kun oli tiheät supparit ja käytiin sairaalas, mut jouduttiin kotiin.

Pe/la yö oli ihan järkky ja aamulla olin jo niin tuskastunut kipuun, että lähdimme uusiksi sairaalaan noin klo 05. Supistukset eivät olleet sen tiheämpiä tai kivuliaampia kuin perjantainakaan, mutta jotenkin se kipu kun oli päällä niin ei enää pystynyt olemmaan missään. Edeleen kun mentiin oli sama tilanne kohdunsuulla kuin to-pe, eli vain 2 cm AUKI! olin aika epätoivoinen. Sanoi kuitenkin, että kyllä te nyt jo sisälle tulette. Sitten parin tunnin päästä oli 6cm auki ja sain IHANAN EPIDURAALIN. vihdoin supistuskipu oli ohi ja siirtyi painontunteeksi. No, sitten meni vain 2 tuntia siitä ja vauva syntyi yhden minuutin nopealla ponnistuksella! :) Päivä siis la 28.6. rv 41+1.

Poikamme painoi 3600g ja on 52cm pitkä. Kolme yötä oltiin sairaalassa ja eilen kotiin. kaikki on mennyt ihan loistavasti. maitoa tulee ja hän on tyytyväisen oloinen, syö ja nukkuu. Esikoinenkin alle 2v tuntuu ottavan asian hyvin ja on selvästi iloinen nyt kun äiti ja vauva pääsivät kotiin!

kirjoitellaan tuolla vauvanhoitopuolella myöhemmin lisää!

terv. onnellinen tuplaäittä
 
Pretty in PInk
Alkuperäinen kirjoittaja Mörkö+tyttö:
linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6...........esikoinen
Eliisa81................29.6............esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm
30.5.08 Iines, rv 38+4, tyttö 3600g 51 cm
31.05.08, vieläkö yksi, rv 38+1,poika 2920g ja 48cm
05.06.08 Kolkyt ja risat, rv 38+0, poika 2750g ja 46cm
06.06.08 EmiliaX rv 39+0 ,tyttö 3065g ja 47cm
11.06.08 Pretty in Pink 40+4, poika 3750, 52,5cm
12.06.08 Juulia78 rv 41+1, poika 3885g 51,5cm
14.06.08 Lilybelle rv 40+5, poika 4370g, 52cm
14.06.08 Angsteri rv 39+6, tyttö 3900g, 50cm
16.06.08 Irina69 rv 38+6, tyttö 3530g, 49 cm
18.6.08 -Ama- rv 39+3, poika 3320g, 50 cm
18.6.08 Mörkö rv 40+0 tyttö 4700g, 53cm
21.06.08 Leenu1 rv 39+5 tyttö 3500g, 50cm
22.06.08 Ripuska rv 41+4 tyttö 3338g, 49cm
 
-Ama- ejk
linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
Nadele..................28.6...........esikoinen
Eliisa81................29.6............esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm
30.5.08 Iines, rv 38+4, tyttö 3600g 51 cm
31.05.08, vieläkö yksi, rv 38+1,poika 2920g ja 48cm
05.06.08 Kolkyt ja risat, rv 38+0, poika 2750g ja 46cm
06.06.08 EmiliaX rv 39+0 ,tyttö 3065g ja 47cm
11.06.08 Pretty in Pink 40+4, poika 3750, 52,5cm
12.06.08 Juulia78 rv 41+1, poika 3885g 51,5cm
14.06.08 Lilybelle rv 40+5, poika 4370g, 52cm
14.06.08 Angsteri rv 39+6, tyttö 3900g, 50cm
16.06.08 Irina69 rv 38+6, tyttö 3530g, 49 cm
18.6.08 -Ama- rv 39+3, poika 3320g, 50 cm
18.6.08 Mörkö rv 40+0 tyttö 4700g, 53cm
21.06.08 Leenu1 rv 39+5 tyttö 3500g, 50cm
22.06.08 Ripuska rv 41+4 tyttö 3338g, 49cm

Päivitin vaan listasta itseni pois odottajista kun olen jo synnyttäneiden listassa.

Synnytyskertomuksen lupaan tulla rustaamaan joku päivä, siihen taitaa vaan mennä niin kauan aikaa ettei nyt ehdi kun poika saattaa herätä kohta, eikä viitsisi kertomusta rustata osissa.

-Ama- ja Sintti 2 vkoa 2 pvää
 
Eliisa-81
Meille syntyi ihana tyttö ke 2.7. klo 5.21, mitat 3340g ja 50 cm

Tässä mun synnytyskertomus:

Lapsivedet huljahtivat klo 23.20 maanantai-iltana 30.6. Ajattelin että vautsi, odottelin jännittyneenä supistuksia ja että kohta lähdetään synnyttämään, mutta homma kestikin sit melkein kaksi päivää…
Käskivät kättäriltä mennä nukkumaan ja odottaa aamuun ja tulla silloin näytille. Supistukset alkoivatkin parin tunnin päästä ja en tosiaan nukkunut, aamulla mentiin ja olin mielestäni jo aika kipeä mutta tutkivat, olin vaan 1cm auki ja lähetettiin kotiin vielä.

Mentiin takaisin illaksi ja odotettiin käynnistystä, koska en ollut avautunut enempää. Olo oli silloin todella huono ja mieli apea, etenkin kun lähettivät vielä miehen kotiin yöksi ja sanoivat että hänelle soitetaan sitten jos jotain alkaa tapahtua. Odottelin ja keinuin kuumavesipullon kanssa, ja seuraavaksi tutkittaessa olinkin 3 cm auki, eli hetkeä ennen kuin olisi alkanut käynnistys! Olin niin helpottunut. Sitten olo kipeytyi nopeasti ja siirryttiin synnytyssaliin missä vaadin heti jumppapallolle, joka helpotti mua tosi paljon. Pyöritin lantiota siinä ja sitten tuli kuvaan ilokaasu. Pärjäsin näin pari tuntia mutta sitten alkoi olla yhtä huutoa ja tuskat oli aivan sairaat, niin sain epiduraalin, aah vaikutti reilun tunnin, joka paras hetki yli 24 tuntiin, kun supistuksia oli ollut jo niin kauan. Oltiin siis keskiviikkoaamussa kun alkoi ponnistuttamaan, halusin olla pystyssä ja mies kannatteli minua, roikuin ja ponnistelin. Välillä olin jakkaralla mutta ei oikein edennyt. Komennettiin puoli-istuvaan ja jatkettin ikuisuudelta tuntuvan ajan: äärimmäiseltä tuntuvaa
ponnistusta kesti tunnin ajan. Olen iloinen että oli harrastanut liikuntaa raskausaikana, en olisi muuten jaksanut. Kun kätilö alkoi puhua imukupista olin että ei perkele, sain lisävoimaa ja viimein ponnistin lapsen ulos! Napanuora oli tosi lyhyt, vain noin 20 cm, ja se oli ponnistuksen hidasteena.
Sitten koitti paras hetki: Syntymän jälkeen katselin ikkunasta auringon nousua ja kaikki oli niin kaunista, olo helpottunut, lempimusiikkini soi ja mies kylvetti lasta. Tuotiin aamiaista ja kohdeltiin kaikenkaikkiaan ihanasti ja huomaavaisesti. Ommeltiin kahdeksan tikkiä välilihaan ja sit mentiin viettää pari päivää lapsivuodeaikaa. Mies otti raskaasti kun ei saatukaan perhehuonetta vaan se joutui ravaamaan koko ajan laitoksen ja kodin väliä taksilla. Nyt ollaan kuitenkin kaikki yhdessä kotona, ja on mahtava olo. Tyttö on ihan rauhallisluontoisen kiltti ja kaikki sujuu ainakin nyt vielä helposti.

Kätilöistä: Synnytyksen aikana ehti hoitaa viisi eri kätilöä, mikä oli aika persiistä. Synnytyksen hoitanut oli kuitenkin aivan unelmien täyttymys: yhteistyö pelasi ja hän sai motivoitua minua vaativan ponnistusvaiheen läpi. Lapsivuodeajan kätilöt oli myös ihania, sain hyvää kohtelua, vaikka laitoksella olikin tosi kiire ( pääkaupunkiseudulla aika paha tilanne kun Naistenklinikalla sulku, Espooseen ei otettu, Porvoon sairaala kiinni…), eli kätilöopisto natisi liitoksissaan, mutta ehtivät neuvoamaan kaikki imetysjutut ja hoidon huolellisesti, ja kaikki uusi ja outo oli ihanaa oppia.

Eliisa ja pähkinätyttö 2 pvää
 
Pretty in Pink
Alkuperäinen kirjoittaja Mörkö+tyttö:
linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6...........esikoinen
Eliisa81................29.6............esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm
30.5.08 Iines, rv 38+4, tyttö 3600g 51 cm
31.05.08, vieläkö yksi, rv 38+1,poika 2920g ja 48cm
05.06.08 Kolkyt ja risat, rv 38+0, poika 2750g ja 46cm
06.06.08 EmiliaX rv 39+0 ,tyttö 3065g ja 47cm
11.06.08 Pretty in Pink 40+4, poika 3750 g, 52 cm
12.06.08 Juulia78 rv 41+1, poika 3885g 51,5cm
14.06.08 Lilybelle rv 40+5, poika 4370g, 52cm
14.06.08 Angsteri rv 39+6, tyttö 3900g, 50cm
16.06.08 Irina69 rv 38+6, tyttö 3530g, 49 cm
18.6.08 -Ama- rv 39+3, poika 3320g, 50 cm
18.6.08 Mörkö rv 40+0 tyttö 4700g, 53cm
21.06.08 Leenu1 rv 39+5 tyttö 3500g, 50cm
22.06.08 Ripuska rv 41+4 tyttö 3338g, 49cm
.
 
äittä74
moi Eliisa,

Tuo sinun synnytyksesi kuulosti aika paljon samalta kuin omani... mun löytyy ketjusta vähään aiemmin, eli meidän poika syntyi 28.6. lauantaina, ja kipeät supparit alkoivat TORSTAI-iltana, ja synnytys LAUANTAINA puoliltapäivin! mulla oli sikäli helppo loppuvaihe, että ponnistusvaihe kesti YHDEN MINUUTIN (tuntui tosin 10 minuutilta); minuutin kesto kuulemma on aika harvinaista, mut tuntemukset oli ihan samoja kun sulla. eli ei kertakaikkiaan pystynyt olee muuta kuin seisaallaan ja sitten yhtäkkiä tuli olo, että NYT VAUVA TULEE jo, ehdin vain huutamaan miehelle (joka nukkui sermin takana...) että soita kelloa, itse olin "jumissa" seurantakoneen kans toisel puolel sänkyä.

Mulla oli to/pe yönä ja pe/la yönä supistuksissa vajaa kahden tunnin "tauko"/heikkeneminen molempina öinä, joten sain pikkasen torkahdettua kipeiden suppareiden välillä. Noiden taukojen takia synnytystä ei lasketakaan alkaneeksi sieltä torstai yöstä, vaan vasta la-aamuyöstä, jolloin vasta kuulemma alkoi varsinainen "aktiivinen synnytys" ja supistukset oli ihan koko ajan 5-10min. Näin synnytykseni kesto oli virallisesti vain noin 10 tuntia. (mut oikeasti jotain yli 30 tuntia...huh huh)

Ei voi muuta sanoa, kuin että on todella ylpeä itsestään tuollaisen homman jälkeen!
Hyvää jatkoa sulle ja perheellesi!
 
Eliisa-81
Mörkö+tyttö:linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
*Martha 08..........04.06.08.........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Ripuska..............12.6.08.......esikoinen
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Äittä74...............20.6.08.........Toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6...........esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

Vauvaantuneet;

25.05.08 MinttuO, rv 38+2, poika 3460g 51cm
28.05.08 Thelma82, rv 38+6, poika 3870g 51cm
29.5.08 Katzu, rv 37+6, tyttö 3044g ja 49cm
30.05.08 Lynn_e, rv 40+0, poika 4200g 54cm
30.5.08 Iines, rv 38+4, tyttö 3600g 51 cm
31.05.08, vieläkö yksi, rv 38+1,poika 2920g ja 48cm
05.06.08 Kolkyt ja risat, rv 38+0, poika 2750g ja 46cm
06.06.08 EmiliaX rv 39+0 ,tyttö 3065g ja 47cm
11.06.08 Pretty in Pink 40+4, poika 3750 g, 52 cm
12.06.08 Juulia78 rv 41+1, poika 3885g 51,5cm
14.06.08 Lilybelle rv 40+5, poika 4370g, 52cm
14.06.08 Angsteri rv 39+6, tyttö 3900g, 50cm
16.06.08 Irina69 rv 38+6, tyttö 3530g, 49 cm
18.6.08 -Ama- rv 39+3, poika 3320g, 50 cm
18.6.08 Mörkö rv 40+0 tyttö 4700g, 53cm
21.06.08 Leenu1 rv 39+5 tyttö 3500g, 50cm
22.06.08 Ripuska rv 41+4 tyttö 3338g, 49cm
2.7.08 Eliisa81 rv 40+3 tyttö 3340g, 50cm



Kiitos äittä, samoin sinulle hyvää jatkoa! Tosiaan mullakin koko kesto oli jotain vajaa 30 tuntia, mutta virallisesti kesti vain 7 tuntia, kun oli vaihe että kohdunsuu ei avautunut ja suppariväli ajoittain "vain" 15 min.
 
-Ama- ejk
Jospa mäkin nyt vihdoin pääsisin kertomaan synntyksestä kun sain Sintin rauhoittumaan kantoliinaan ja kädet on siis vapaina kirjotteluun. Ajattelin laittaa tämän synnytyskertomusken tälle puolelle kun ei niitä vissiin ole tuonne vauvan hoito puolelle kirjoteltu.

Supistuksia alko tulemaan ma 16.6 aamusta klo 5, no niitä ei tullut montaakaan peräkkäin säännöllisesti ja päivänmittaan tuli muutamia sillontällön. Ma iltana sitten alkoivat uudelleen ja tuli säännöllisesti alkuun n. 1o min välein ja lopulta 5 min välein. Niitä kesti tiistai-aamuyölle asti kunnes ilmeisesti lopahtivat kun olin nukahtanut, nukkumisesta supistusten tullessa ei siis todellakaan tullut mitään. Noin tunti ennen lopahtamista mietin että jos vielä pari tuntia jatkuvat niin herätän miehen ja lähdetään synnärille näytille. Halusin antaa miehen nukkua, kun oli viikonlopulta reilusti univelkaa. Tiistaipäivää supistuksia tuli taasen epäsäännölliseti ja melko vähän, aamupalan jälkeen oksensin ja koko päivän olo oli kyllä melkoisen huono eikä syöminen onnistunut.

Alkuillasta lähdettiin miehen vanhemmille saunomaan. Saunan lämpiämistä siellä odotellessa alkoi supistuksia taas tulla 5 min välein ja alkoivat olla jo melko kivuliaita. Miehen äiti (lääkäri) oli sitä mieltä kun oltiin saunastas selvitty että voisitte kyllä lähteä synnärille ja veikkasi että Sintti olisi ulkona vielä yön aikana. Mies halusi katsoa illan jalkopallomatsin kotona, oli vissiin Ranska-Italia, joka oli sitten ollut mielettömän hyvä peli...

Kotiin kun päästiin olin kuulemma ollut jo niin kipeä (supistuksen tullessa hakannut sohvatyynyjä) ettei mies enää pystynyt katteleen mua ja lähdettiin sairaalaan. Sairaalamatka kesti noin 20 min ja makasin auton takapenkilla ja muistan purkaneeni tuskaani esim hakkaamalla auton kattoa. Hieman ennen sairaalaa sanoin miehelle että muuten en pelkää synnytystä mutta imukuppia en haluaisi, kaikki muu menee. Imukuppi-ulosautoista on jäänyt melkoisen traumaattinen käsitys, kun lapsi vedetään ulos niin ettei äiti ole laisinkaan tilanteen hallitsijana ja käsitykseni mukaan myös appari tehdään vakiona kaikille.

Sairaalaan päästyämme katilö laittaa mut käyrille, sykkeet hyvät ja voimakkaita supistuksia n. 3 min välein. Auki taisin olla muistaakseni kahdelle sormelle, olisiko kanavaakin ollu ihan aavistuksen jäljellä. Siirrymme saliin yötä vasten. Kipuun saan kuuman kaurapussin alavatsalle (jossa supistukset mulla tuntui) ja petidiiniä ja sen jälkeen olo on kyllä taivaallinen, saan nukuttua kolmisen tuntia, salissa on parisänky ja mieskin onneksi saa siis nukkua. Herätessä on huono olo ja oksennan. Kätilö taisi tässä vaiheessa tarkastaa kohdun suun ja jotain hyvin minimalista etenemistä vaan oli tapahtunut. Saan uuden annoksen petidiiniä ja taas reilu kolme tuntia unta, ja jälleen petidiinin vaikutuksen hiipuessa oksennan. Mutta stten onkin jo onneksi aamu ja pyydän epiduraalin. Ennen sen saamista pyydän kuitenkin vahingon välttämiseksi peräruiskeen.

Epiduraalin saamista odottelen tunnin ja sinä aikan supistuksia taisi tulla n.5 min välein. Ilokaasun avulla pystyn ihan hyvin tunnin odottelemaan, en tiedä oliko supistukset sitten vähemmän kivuliaita vai oliko ilokaasusta niin suuri hyöty. Vihdoin mukava anestesialääkäri saapuu paikalle klo 8 tasan ja epiduraali menee helposti paikalleen ja auttaa heti. Eli supistus ei tunnu käytännössä miltään. Myös takamus ja jalat tuntuu hieman puutuneelta. Epiduraalista tulee sellaista jännää kutinaa iholle, ei mitään pahaa mutta kosketus tuntuu hennolta kutitukselta, kätilö kertoo sen olevan erittäin yleinen, toisen vaikuttavan aineen aiheuttama sivuvaikutus, mutta onneksi se on lähes huomaamatonta.

Klo 10 tulee saliin gynekologiporukka, muistaakseni 2 tai kolme lääkäriä ja harjoittelijalääkäri. Kohdun suun tilanteen taisivat tarkastaa, mutta en muista mikä oli. Päättävät puhkaista kalvot ja laittaa oksitosiini-tipan. Tippa viritellään ensin ja sitten kalvojen puhkaisuun. Työskentely alakerrassa on epiduraalin ansiosta kivutonta, kosketus kyllä tuntuu muttei sen kummempaa.Kalvot puhki ja sykkeenseuranta-pinni laitetaan vauvan päähän. Vesi on vihreää, mutta se ei gynekologien mielestä ole huolestuttavaa, ilmatiet vaan pitää imaista syntyessä puhtaaksi ennen vauvan ensimmäistä huutoa. Mutta sitten tipahtaa vauvan syke noin 70:een. Lääkärin paikalle jalkoväliini vaihtuu erikoislääkäri erikoistuvan tilalle, minut komennetaan konttausasentoon, kasvoille ilmestyy happimaski, lääkäri laittaa sormet kohdunsuulle (epäily napanuoran luiskahduksesta) saan nitroa suihkeena kielelle. Syke palautuu pian normaaliksi ja tilanne rauhoittuu. Tämän hässäkän aikana mies salin nurkan keinutuolissa on ihan paniikissa ja pelkää hätäsektiota. Tilanteen rauhoituttua lääkärit kertovat meille että kalvojen puhkaisun yhteydessä olin liian pitkään selälläni ja kohtu painoi suuria verisuoniani ja siksi vauvan syke laski, mutta ei tarvitse olla huolissaan kun korjautui niin nopeasti. Ja kyse ei siis ollut siitä epäillystä napanuoran luiskahdusksesta kohdunsuulta emättimeen.

No, sitten vaan odotellaan. Meidän sairaalassa epiduraliin viritellään lisälääkeannoksia varten pumppu, josta tulee koko ajan pikkuhiljaa lisää lääkettä kun oma käsitys oli että sen selkään jätettävän katetrin kautta olisi saanut yksittäsiä lisäannoksia, mikä on tapa ilmeisesti ainakin TAYS:ssa. Mutta tämä jatkuva annostelu on oikein hyvän tuntuinen.

Noin klo 14 jälkeen alkaa oikeassa pakarassa tuntua supistuksen aikana sellaista ikävän tuntuista painetta. Kätilö laittaa sitä helpottamaan häpyhermon puudutuksen, ja se auttaa. Puudutus laitetaan neulalla emättimen kautta ja epiduraali vaikutti mulla tosiaan niin hyvin ettei edes neulanpisto tehnyt kipeää.

Noin klo 15 olen täysin auki ja saan alkaa harjoittelemaan ponnistusta. Hiljalleen saan oikeasti alkaa ponnistaa. Varsinaista ponnistustarvetta ei kuitenkaan missään vaiheessa tule, vaan supistuksen aikana tuntuu vaan lievää paineen tunnetta takamuksessa. Myöskään minkäänlaista kipua ei edelleenkään tunnu. Olen alkuun kyljelläni ja se tuntuu ihan hyvältä, mutta kätilö ehdottaa ponnistusten tehostamiseksi puoli-istuvaan asentoon vaihtamista. Toista jalkaa tukee kätilö ja mieskin saa vihdoin tässä vaiheessa roolin ja tukee toista jalkaani. Ehdin yhden supistuksen aikana ponnistaa vaan 2 kertaa, mutta sekin on jo rankkaa. Kätilö auttaa suunnan löytämisessä laittamalla sormensa jonnekin alapäähäni, ei tietoa mihin, mutta sinnepäin ponnistamalla vauva alkaa tulla paremmin ulos.

Ilmeisesti alusta asti ponnistusten aikana vauvan syke laskee alle sadan, mutta kun nousee aina ponnistamisen loputtua normaaliksi niin kätilö ja ponnistusvaiheessa salissa käyneet erikoistuvat lääkärit eivät näe siinä mitään pahaa.

N.klo 15.40 saliin tulee kuitenkin erikoislääkäri joka on sitä mieltä että kun olen ponnistanut jo yli puoli tuntia ja sykekin vauvalla aina laskee niin otetaanpa se nyt pois imukupilla. Vaikka sitä imukuppia ennen synnytystä pelkäsinkin niin tässä vaiheessa se kyllä tuntuu helpotukselta koska se ponnistaminen oli kyllä tosi rankkaa ja jos vauva ei kerta tarpeeksi nopeasti lääkäreiden mielestä ulos tule niin en laita vastaan.

Hetkessä sali on täynnä väkeä, 3 gynekologia, 1 lastenlääkäri, 4-5 kätilöä. Imukuppi asetellaan vauvan päähän ja seuraavalla supistuksella käsketään ponnistaa ja samalla vauva vedetään ulos. Miehen mukaan vetomatka oli vaan muutaman sentin verran. Ulosauttokaan ei satu yhtään, tuntuu vaan kun vauva liukuu ulos. Syntymäajaksi tuli 16.01. Hengitystiet imaistaan puhtaiksi ja samantien alkaa maailman suloisin rääkyminen. Tässä vaiheessa tulee se mieletön tunnekuohu, sekoitus rakkautta ja helpotusta siitä että kaikki on ohi ja ilmeisesti hyvin kun lapsi huutaa. Lastenlääkäri tarkistaa vauvan nopeasti, kätilö ja lastenlääkäri antavat pojalle yhdessätuumin 9 pistettä ja saan ihanan poikamme rintani päälle. Siinä me sitten kolmistaan pällistellään toisiamme, Sinttikin kiinnostuneena silmät ihan auki meitä katselee, vaikka vastasyntyneet eivät juuri mitään ilmeisesti näekään. Nopeasti ne kaikki imukuppiulosauttoon tarvittavat "ylimääräiset" ihmiset salista poistuvat ja yksi kätilö kursii alapäätäni ehommaksi, tässä vaiheessa kysyn että tehtiinkö episiotomia eikä sitä tehty, mikä on erittäin suuri helpotus. 1. asteen pienet repeämät paikataan yhteensä 3 tikillä. Tämän jälkeen imetän ensimmäisen kerran ja sitten saadaan onnittelukahvit ja minä lisäksi ruokaa. Sintti käy pesuilla ja mitattavana, mitathan olivat 3320g, 50cm, py 35 cm. Käyn nopeassa suihkussa ja sitten meidät viedään osastolle.

Tästä koitoksesta on aikaa tasan 4 vkoa ja yhtään ei kyllä jäänyt huonoja muistoja. Ehkä ensi kerralla en ota epiduraalia, jos vaikka sitten saisi itse vauvan ponnistettua ulos, mutta ei se imukuppi mua mitenkään harmita. Ilokaasuakin voisin koittaa enemmän tosissaan kivunlievityksenä. Jos joku ihmettelee sitä että en muista koko synnytystä kovinkaan tarkasti niin se johtuu siitä että sekä petiidiinistä että jossain määrin myös epiduraalista tuli niin raukea ja hieman humalainen olo, että se on syönyt muistia.

Tulipa pitkä, toivottavasti oikeasti kiinnostuneet jaksavat lukea. Itseäni ainakin ennen synnytystä kovasti kiinnosti lukea muiden kertomuksia.
 

Yhteistyössä