EmiliaX
hellurei.
kirjoittelen nyt pienillä,koska vauva on sylissä.
eli saimme pikkuruisen tytön perjantaina 6.6. klo 17.23. synnytys kesti vajaa 5h.
tortaina alkoi supistella,ihan aamusta melko tiheään.ei kuitenkaan kovasti. käytin tyttöämme 1,5v lääkärineuvolassa ja mentiin sen jälkeen kauppaan. kaupan täti naureskeli että aiot saada synnytyksen käyntiin kun on kaksi lasta mukana ja neljä kassia ruokaa. auttoi kyllä ostoset autolle asti,hih.
Iltapäivällä neljän maissa oli suppareita jo 10min välein,joten soitin miehelle väliaikatilanteen ja pyysin että ilmoittais myös äidilleen. Mummot tulikin sitten yhtäaikaa meille lapsenvahdeiksi ja me miehen kanssa lähettiin synnärille n. 17 aikoihin.
Matkalla oli melko kipeitäkin supisteluja. Aattelin jo että syntyykö torstain puolella vai meneekö perjantaille..
Kätilö tutki minut ja olin vain 2cm auki. Supistelut loppuivat ja olisin halunnut kotiin yöksi,mutta eivät laskeneet.
Yö meni rauhallisesti. Jännitti,enkä nukkunut kuin nelisen tuntia. Supisteluja ei ollut.
J älleen aamusta taas alkoi säännöllisesti supistella 5-15 min välein,ei kovia,mutta tuntuvia (vaikea kuvailla) supisteluja.Soitin miehelle,että syö aamupalan rauhassa ja tulee kiirehtimättä sairaalaan(matkaa n. puoli tuntia). Mies kun saapui yhdeksän maissa niin supistukset TAAS loppui. Kyllä suututti kun halusin päästä jo tosi toimiin. No,minun onneksi varmaan loppuivatkin,kun yhtäkkiä kaikki synnytyshuoneet oli täynnä ja kätilö ei ehtinyt käydä kuin pikapikaa mun luona välillä katsomassa kohdunsuuta. Sanoinkin ettei mulla oo hätiä,ilmoittelen kyllä varmasti kun tarviin kivunlievennystä
)
Puoli 1 päivällä alkoi eka kova supistus. Niitä rupesi tulemaan taas 5-8 min välein. Tunnin päästä puoli 2 pyysin ilokaasua. Sen voimalla kestin kolmeen asti,jolloin lääkäri tuli antamaan pudendaalipuudutuksen ja puhkaisi kalvot. Puudutus tehosi ihanasti! Kivut hävisi ja halusin kävellä ja liikkua salissa. Neljän jälkeen piti ruveta taas ottamaan ilokaasua puudutuksen lisäksi. Hieman ennen viittä tuntui tosi painetta alavatsassa ja ponnistutti. Kätilö tarkisti kk:n tilanteen ja olinkin 10cm auki ilman reunoja ja sain luvan ponnistaa.
Aluksi se oli vaikeaa. Yritin puoli-istuvassa asennossa,eikä siitä mitään tullut. Kätilö maanitteli minut kylkiasentoon ponnistamaan ja se oli parempi! Yks kaks osasin homman! (höh,kaksi synnytystä jo takana..)Ponnistus kesti 28min, josta tosi kivuliasta oli 5-10min. Karjuin kuin leijona ja pukkasin! Mahtava tunne kun kipu hävisi kokonaan ja vauva oli maailmassa!
Oma vointi oli tosi hyvä jo heti synnytyksen jälkeen. Pääsin osastolle pari tuntia synnytyksestä. Saliin tuotiin välipalaa ja samppanjalaseissa pommacia.Juhlava tunnelma!
Ai niin,mies oli tosi kannustava ja hyvä apu tulkena. Tosi meinasin kerran potkasta häntä,kun mulla oli just tiukka supistus ja mies valitti,että onpa selkä kipeä!! Grr,asteikolla 1-10 mun tuskat oli varmasti kympissä ja miehellä ykkösessä!
Minäkään en halunnut epiduraalipuudutusta. Esikoisen synnytyksessä sen sain ja kipu kyllä hävisi,mutten tuntenut ponnistamisen tarvetta ja oli vaikeeta ponnistaa( Siispä repesinkin senkin takia aika reilusti silloin. Onneksi paranin suht nopeasti,mutta joillekin voi jäädä pysyviä haittoja. En siis suosittele. Lisään vielä että epiduraali vaikutti niinvoimakkaasti,etten itse kyennyt suihkuun ja pyörätuolissa veivät minut osaston puolelle. Jaloissa ei ollut mitään tuntoa pitkään aikaan. Kahdessa seuraavassa synnytyksessä ilman epiduraalia olen heti noussut jalkeille ja vointi on ollut paras mahdollinen.
kirjoittelen nyt pienillä,koska vauva on sylissä.
eli saimme pikkuruisen tytön perjantaina 6.6. klo 17.23. synnytys kesti vajaa 5h.
tortaina alkoi supistella,ihan aamusta melko tiheään.ei kuitenkaan kovasti. käytin tyttöämme 1,5v lääkärineuvolassa ja mentiin sen jälkeen kauppaan. kaupan täti naureskeli että aiot saada synnytyksen käyntiin kun on kaksi lasta mukana ja neljä kassia ruokaa. auttoi kyllä ostoset autolle asti,hih.
Iltapäivällä neljän maissa oli suppareita jo 10min välein,joten soitin miehelle väliaikatilanteen ja pyysin että ilmoittais myös äidilleen. Mummot tulikin sitten yhtäaikaa meille lapsenvahdeiksi ja me miehen kanssa lähettiin synnärille n. 17 aikoihin.
Matkalla oli melko kipeitäkin supisteluja. Aattelin jo että syntyykö torstain puolella vai meneekö perjantaille..
Kätilö tutki minut ja olin vain 2cm auki. Supistelut loppuivat ja olisin halunnut kotiin yöksi,mutta eivät laskeneet.
Yö meni rauhallisesti. Jännitti,enkä nukkunut kuin nelisen tuntia. Supisteluja ei ollut.
J älleen aamusta taas alkoi säännöllisesti supistella 5-15 min välein,ei kovia,mutta tuntuvia (vaikea kuvailla) supisteluja.Soitin miehelle,että syö aamupalan rauhassa ja tulee kiirehtimättä sairaalaan(matkaa n. puoli tuntia). Mies kun saapui yhdeksän maissa niin supistukset TAAS loppui. Kyllä suututti kun halusin päästä jo tosi toimiin. No,minun onneksi varmaan loppuivatkin,kun yhtäkkiä kaikki synnytyshuoneet oli täynnä ja kätilö ei ehtinyt käydä kuin pikapikaa mun luona välillä katsomassa kohdunsuuta. Sanoinkin ettei mulla oo hätiä,ilmoittelen kyllä varmasti kun tarviin kivunlievennystä
)Puoli 1 päivällä alkoi eka kova supistus. Niitä rupesi tulemaan taas 5-8 min välein. Tunnin päästä puoli 2 pyysin ilokaasua. Sen voimalla kestin kolmeen asti,jolloin lääkäri tuli antamaan pudendaalipuudutuksen ja puhkaisi kalvot. Puudutus tehosi ihanasti! Kivut hävisi ja halusin kävellä ja liikkua salissa. Neljän jälkeen piti ruveta taas ottamaan ilokaasua puudutuksen lisäksi. Hieman ennen viittä tuntui tosi painetta alavatsassa ja ponnistutti. Kätilö tarkisti kk:n tilanteen ja olinkin 10cm auki ilman reunoja ja sain luvan ponnistaa.
Aluksi se oli vaikeaa. Yritin puoli-istuvassa asennossa,eikä siitä mitään tullut. Kätilö maanitteli minut kylkiasentoon ponnistamaan ja se oli parempi! Yks kaks osasin homman! (höh,kaksi synnytystä jo takana..)Ponnistus kesti 28min, josta tosi kivuliasta oli 5-10min. Karjuin kuin leijona ja pukkasin! Mahtava tunne kun kipu hävisi kokonaan ja vauva oli maailmassa!
Oma vointi oli tosi hyvä jo heti synnytyksen jälkeen. Pääsin osastolle pari tuntia synnytyksestä. Saliin tuotiin välipalaa ja samppanjalaseissa pommacia.Juhlava tunnelma!
Ai niin,mies oli tosi kannustava ja hyvä apu tulkena. Tosi meinasin kerran potkasta häntä,kun mulla oli just tiukka supistus ja mies valitti,että onpa selkä kipeä!! Grr,asteikolla 1-10 mun tuskat oli varmasti kympissä ja miehellä ykkösessä!
Minäkään en halunnut epiduraalipuudutusta. Esikoisen synnytyksessä sen sain ja kipu kyllä hävisi,mutten tuntenut ponnistamisen tarvetta ja oli vaikeeta ponnistaa
( Siispä repesinkin senkin takia aika reilusti silloin. Onneksi paranin suht nopeasti,mutta joillekin voi jäädä pysyviä haittoja. En siis suosittele. Lisään vielä että epiduraali vaikutti niinvoimakkaasti,etten itse kyennyt suihkuun ja pyörätuolissa veivät minut osaston puolelle. Jaloissa ei ollut mitään tuntoa pitkään aikaan. Kahdessa seuraavassa synnytyksessä ilman epiduraalia olen heti noussut jalkeille ja vointi on ollut paras mahdollinen.