Kesäkuun 2008 odottajat

Tervetuloa ketjuun Gatto. Tässä uusin lista (toivottavasti)... Lisää itsesi listalle

Lynn_e...............30.05.08.........Toinen (esikoinen 10/06)
linnaeaborealis.....04.06.08.........Esikoinen
Juulia78.............04.06.08.........Toinen (esikoinen 09/01)
Thelma82...........05.06.08........Esikoinen
vaahteranlehti.....06.06.08.........Esikoinen (km 8/07, "km" 12/05)
mä-80...............06.06.08..........Toinen (esikoinen 03/06)
Iines 2..............06.6.08...........toinen (esikoinen 2004)
MinttuO.............06.06.08...........kolmas (eka 2004, toinen 2006)
Pretty in Pink.......7.6.08............Ensimmäinen
Lilybelle.............9.6.08...........Toinen (esikoinan 10/05)
Paksukainen........12.06.08.........Toinen (esikoinen 11/04)
Vieläkö yksi.........13.6.08..........neljäs (-96,-98,-01)
EmiliaX...............13.6.08.........kolmas( 2004 ja 2006)
Riksu81.................13.6.08...........esikoinen
Katzu................13.6.08...........esikoinen (km 12/2006)
Angsteri..............15.6.08..........esikoinen
Mörkö................18.6.08...........toinen (esikoinen 2006)
Kolkyt ja risat.......19.6.08..........toinen (esikoinen 10/2005)
Äittä74...............20.6.08...........toinen (esikoinen 08/06)
Leenu1................22.6.08..........toinen (esikoinen 11/05)
ylva....................23.6.08...........toinen (esikoinen 06)
Irina69................24.6.08...........esikoinen
-Ama-.................22.6.08...........esikoinen
Nadele..................28.6.08...........esikoinen
Alessia................30.6.08...........esikoinen

 

Näköjään puolivälin ylittäminen ei ole syy lopettaa pahoinvointia. Aloitin aamun oksentamalla. Oli aika ylläri, kun en ole moneen (kolmeen?) viikkoon puklannut kertaakaan. Toissapäivänä oli paha olo aamulla, mutta se meni syömällä ohi.

Hankittiin eilen vauvatarvikkeista pinniksen laitapehmusteet ja lakanat. Sain myös serkulta kasapäin vastasyntyneen vaatteita ja muutaman äitiyspaidan.

 

Tervetuloa Gatto! Et ole yksin noiden liitoskipujesi kanssa, mulla alkoi häpyliitoskivut jo kans viikolla 16 (nyt 22+6) ja vaihtelevasti ovat jatkuneet tähän päivään asti. Vaihtelevasti tarkoitan, että pahoina päivinä, jos on tullut käveltyä liikaa, niin kivut ovat niin helvetilliset ettei pysty edes liikkumaan.

Pelkoja on ainakin mulla välillä ihan mahdottomasti, vauva on molempien ensimmäinen, eikä mun edes pitänyt tulla raskaaksi luomuna. Nyt kun kuitenkin tärppäsi, niin vähän väliä on pelkotiloja, että meneekö kaikki hyvin ja onko lapsi terve. Mitään varsinaista syytä ei näille peloille ole, muttei niille aina mitään mahda.

Toivottavati Nadelen pajoinvointi menee ohi, mulla ei ole onneksi pahoinvointia ollut, mutta muuten maha on kasvanut niin, että alkaa välillä oleen tosi tukala olo. Kääntyily yöllä ja vaatteiden pukeminen etc. alkaa jo tuntua hankalalta, kuitenkin raskautta jäljellä vielä 4 kuukautta. No, ehkä tää vähän helpottaa, kun tulee kevät ja voi edes pukeutua vähän kevyemmin (pääsee mm. hehtaari sukkiksista eroon.

 

Tervetualoa minunkin puolesta, Gatto! Peloista: Myös mä olen jatkuvasti huolestunut siitä, onko lapsi terve. Lähipiiriin syntyi sairas lapsi, joka kuoli muutaman kuukauden ikäisenä, joten realisti täytyy olla. Onneksi tähän asti kaikki on näyttänyt hyvältä.

Pariin viime päivään on osunut kolme "tärkeää" virstanpylvästä:

1) Ensimmäistä kertaa tuntematon ihminen kysyi, että "onko siellä pikkuinen".

2) Tähän asti on kaikki vanhat housut mahtuneet päälle, mutta tänään huomasin, että enää kahdet sopii!

3) Asia-joka-pitää-tehdä-ennen-lapsen-syntymää: Pyysin että mies vie mut synttäri-illalliselle Michelin-ravintolaan, kun en ollut ikinä käynyt. Söimme neljän ruokalajin illallisen; tosin raskauden vuoksi en voinut syödä alkukeittoa enkä juustolautasta (enkä ottaa viinimenua, harmi!), mutta niiden tilalla sain jotain muuta. Ruoka oli tosi hyvää mutta annosten pieni koko kyllä yllätti. Onneksi en ollut kovin nälkäinen

 

Hyvä kuulla, että teillä muillakin on liitoskipuja! Siis ihan sillä, että tietää sitten niiden olevan normaaleja. Mulla alkoin tällä viikolla ihka ensimmäiset nivuskivut. Ei mitään kovin ruusuista. Ja Nuki sen kun potkii aina vaan voimakkaammin. Eilen ne tuntui ensimmäistä kertaa epämiellyttäviltä. Siitä ne vaan voimistuu... hyvä niin.

Gattolle tervetuloa munkin puolesta! Nadelelle tsemppiä pahoinvointiin! Ja kiitos kaikille hoitopöytä "kyselyyn" vastanneista! Sai vähän selvennettyä omia hankintoja.

Meillä on tiistaina 4D-ultra ja sitä odotellaan jo kovasti.

A & N 24+0

 

Tervetuloa Gatto keskustelemaan tänne

Mulla ei ainakaan toistaiseksi ole alkaneet nuo liitoskivut voimistua. Jos tämmöisenä pysyy, niin ei mitään ongelmaa.

Eilen testasin kaverilta lainaan saatua tukivyötä kävelylenkillä ja vähän paremmin sieti alamaha kävelyä. Kyllä se kiristys tuli edelleen,mutta ei niin voimakkaana.

Muuten täällä kaikki on

Katzu ja Nöpö 24+2

 

Mulla on nyt alkaneet selkäkivut. Olen aika yllättynyt, koska mulla on hyvät selkälihakset. Eikä vatsakaan vielä paljoa paina. Mulla selkä kipeytyy istuessa, vaikka kuinka yrittäisin istua hyvässä asennossa. Myös nukkuessa on ollut vähän tukalaa. Kokeilin viime yönä selällä maatessa pitää polvien alla tyynyä, koska suorana makaaminen ei tuntunut hyvältä.

Ensi viikolla mulla on neuvola, joten täytyy siellä kysellä vinkkejä. Tänään mulla tuleekin 22 viikkoa täyteen, joten saan neuvolasta Kelan paperit.

 

Ja vielä yksi juttu... Serkkuni lapsilla on tasan vuosi ikäeroa, ja hän eilen kehui miten hyvä ratkaisu se oli (nooh, alkuhan on varmasti raskasta). Mulla on eka tulossa ja olin suunnitellut - jos mahdollista - kahden vuoden ikäeroa lapsille. Nyt aloin miettimään, että mitä jos yrittäisikin mahdollisimman pientä ikäeroa... Sanoin miehelle että pistää asian pohdintaan. Mutta katsotaan miltä tuntuu kun tää eka on syntynyt!

 

Minä en uskaltaisi kahta ensimmäistä tehdä kovin pienillä väleillä. (Jos ajatellaan, että pieni väli on vuosi tai alle.) Koska vaikea sitä vaan on tietää vauvan ollessa joku kaksikuinen, että miten sen kanssa tulee pidemmän päälle menemään, tai että kestääkö esimerkiksi oma pää kuinka hyvin kotiäitiyttä. Sen lisäksi tämä ensimmäinen raskaus on ollut niin hurja kokemus, että meille ei tule toista raskautta ennenkuin ensimmäisen lapsen voi viedä hoitoon. Ei minusta olisi vauvan hoitajaksi siinä kunnossa, missä olin loppuvuodesta.
Meillä on kyllä suunnitelmissa toinen alle kolmen vuoden ikäerolla, eli jos kaikki menee hyvin, niin yritys alkanee sitten joskus kun ykkönen on reilun vuoden.

 

Mekin ollaan kaavailtu kahden vuoden ikäeroa, mutta kuten Nadele sanoi niin katsotaan nyt kunhan saadaan yksikin uunista ulos. Jos hänen kanssaan on kauhean vaikeaa, niin kyllä se varmasti siirtää seuraavan hankintaa.

 

Jep jep, vuoden ikäero on sellainen että kaikki sen kokeneet tuntuu sanovan JÄLKEENPÄIN, että kyllä kannatti, mutta hektisimmillään on varmasti melkoista helvettiä

Aah, sain siskoltani 500 poikien nimen listan, jonka hän oli kerännyt omaa esikoistaan varten. En voinu kuin haukkoa henkeä lukiessani sitä: siellä tuntui olevan kaikki ne nimet, joista ollaan miehen kanssa neuvoteltu! (Tosin juuri mistään ei olla yksimielisiä) Siellä oli jopa niitä nimiä, joita oltiin piloillaan heitelty (mä sanoin että annetaan kaupungin nimi, ja sitten ehdotin että RIO).

 

Meilläkin on jo vähän noita nimiä mietitty etukäteen. On vain niin vahva poika-olo, etten osaa oikeen muuta ajatellakaan. Mies taas odottaa tyttöä, joten hän kai hoitaa sitten tytön nimen

Meillä on lapsille tulossa vähän reilu 2 vuotta ikäeroa. Täytyy sanoa, että ilman laajaa tukiverkkoa olisin nyt jo pulassa. Ensimmäisen uhmaikä kolkuttelee ja oma jalka on heikossa kunnossa. Ikinä ei voi tietää etukäteen, mutta kaikesta (kai) selviää...

Mulla on kanssa aivan hirmuinen hinku reissuun. Kohta lähdetään sentään parin päivän reissulle Ruotsiin -mutta ehkä sitä ei voi edes laskea.. Mies suunnittelee pitävänsä sen isäkuukauden ensi vuoden helmi-maaliskuussa, joten ehkä sitten lähdetään reissuun. Täytyy vain miettiä kohde jonne voi lähteä kahden pienen lapsen kanssa, eli taitaa Thaimaa/Kanaria olla pinnalla. Sinne ainakin monet tuntuu lasten kanssa lähtevän. Viime kesän matkailun perusteella suosittelen matkustelua ennen kävelemään oppimista. Esikoinen istui silloin vielä kiltisti rattaissa. Nyt ei enää onnistuisi.

 

heipä hei pitkästä aikaa...

Meidän lapsilla ikäerot 1v10kk ja nyt tulee 1v8kk. Ihan ok on ollut. Tottakai välillä rankkaa mutta niin varmasti oli ikäero mikä hyvänsä. Pikkasen helpompaa varmasti on nyt kolmannen kanssa kun noista vanhemmista on seuraa toisilleen (luulen niin ainakin) senpä näkee sitten. =)

Rasittavaa kun taas sataa lunta...mä olen siihen jo ihan kyllästynyt. Ja tämä maanantai lähti vielä käyntiin jotenkin huonosti niin olen ollut kiukkupiukko koko aamun. Ja kävin just kolaamassa pihan ja heti alkoi satamaan uudelleen....ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

Mä olen niitä ihmisiä joiden mielestä kevät voi tulla heti joulun jälkeen...en kaipaa hiihtokelejä...=/

Issiashermo ilmeisesti vaivaa (ei ole ollut aikaisemmissa raskauksissa) se kipuilee tossa oikeassa jalassa heti lantion alapuolella. Ollut jo monta päivää. liitoskivut tekee öistä aika hankalia. Paras paikka nukkua on olohuoneen sohva. Siinä nukuttu toistaiseksi vain päiväunia.

Muuten masuasukki potkii ja pyörii kovasti. Olen välillä miettinyt että loppujen lopuksi tämä raskaus on tähän saakka tuntunut aika erinlaiselta kuin aikaisemmat. Jotenkin voinnin yms. kannalta erinlainen. Sukupuoltahan emme tiedä...tyttöä toki toivoisin kun kaksi poikaa jo on mutta...=)

Nyt mentävä...

MinttuO ja ryyni rv 25+3

 

Aamupäivää kaikille, hymyilen täällä kuin Hangon keksi, kun 4D on nyt takana

Kaikki näytti olevan kunnossa (tsekattiin tosi hyvin selkärankaa myöten kaikki paikat). Vauva on keskikokoinen eli painoa on nyt peräti 584g (22+6). Ja ultrassa varmistui, että tytön tylleröhän siellä masussa on, tämä Femedan Bruno Cacciatore kysyi ensin haluanko tietää sukupuolen ja kertoi sitten vauvan olevan 100%:sti tyttö. Tosi miellyttävä kokemus ja tosi hyvin näkyi kaikki kasvonpiirteitä myöden tuossa 4D kuvassa, mukaan tuli iso kasa ihania kuvia ja sitten tietty DVD.

Olen ostellut noita tytön vaatteita jo edellisestä ultrasta lähtien (kun vauva jo silloin näytti tytölle), nyt voin huokaista helpotuksesta ettei tarvitse laittaa jo ostettuja vaatteita myyntiin. Ja tietty kotimatkalla piti piipahtaa KappAhaliin, kun se sopivasti osui matkalle. Sieltä tarttui mukaan ihana vaaleanpunainen kyläilymekko pitsikaulus bodyn ym. tykötarpeiden kanssa. Niin ja tietty äipälle pari tunikaa, kun kevätmallistot on jo tullut kauppoihin. Pitänee tehdä nyt jonkinlainen inventaario ja listata jo olemassa olevat + äippäpakkauksessa tulevat vaatteet, ettei tuu ihan mahdottomasti hamstrattua vaatteita, vauvat kasvaa kuitenkin niin nopeasti.

Ai niin, tänään siirryin uudelle kuukaudelle eli olen nyt kuudennella kuukaudella, eilen oli tasan 4 kuukautta laskettuun aikaan.

Nyt on mentävä lepuuttamaan selkää, otti koville tuo aamullinen keikka, kun tuli aika paljon kuitenkin istuttua.

 

Voi Irina, oon kade Oltiin viikonloppuna reissussa, joka lyötiin lukkoon niin myöhään, etten ehtinyt saada varattua 4D-ultraa samalle visiitille. Täällä meillä päin kun ei mahdollisuutta ole. Ekat vapaat ajat oli tälle päivälle, joten siinä meni se ultramahdollisuus :/ Voin kuvitella, että oli ihana kokemus.

Siitä äitiyspakkauksesta: siinä on sen verran reilun kokoisia vaatteita ja niin peruskamaa, että luulen ettei tavarat mene "päällekkäin" sun omien ostoksien kanssa. Ainakaan itse en olisi niistä pakkauksen vaatteista ostanut itse juuri mitään - voi olla että ne pakkauksen puolipotkarit tulee eniten käytetyiksi. Monet vaatteet oli sellaista tosi ohutta (valmiiksi rutussa-tyyppistä) puuvillaa.

Tarkoitus ei nyt siis ole diivailla, varmasti pakkauksen tavaroista tulee olemaan apua. Onhan siinä järki, että koot on isoja ja niiden käyttöikä on pitkä. Ehkä vaan itse tykkään pukea isomman vauvan johonkin muuhun, kuin vauvaiseen potkupukuun. Nauratti hirveesti kun katsoi niitä yksiäkin potkareita jotka oli kyllä aika reilut. Sen kokoinen lapsihan jo suunnilleen kiroilee ja haluaa oman kännykän

Oli pakkauksessa sitten kivojakin vaatteita, esim sellaiste turkoosit college-housut. Saa varmaan ihan kivoja yhdistelmiä kun yhdistelee pakkauksen vaatteita omiin ostoksiin.

Ps. Mintulle pitkiä hermoja....

Toivottelee, P in Pink 25+2

 

Joo, olen itsekin katsonut niitä äitiyspakkauksen vaatteita, ettei niistä kyllä moni kaupassa lähtisi mukaani ja aika isojakin ovat, joten ihan hyvällä omallatunnolla olen vaatteita ostanut. Mutta liika on liikaa niissäkin, en vain voi vastustaa kaikkia söpöjä pikku asuja

Olen itse ollut, varsinkin nuorempana, aikamoinen vaatefriikki ja aikoinaan asuja löytyi joka lähtöön ja sävy sävyyn, nykyisin en enää jaksa omista vaatteistani niin paljoa piitata, mutta vauvan vaatteita on nyt tullut ostettua tyyliin koko asu kerralla, että värit varmasti sointuvat. Se vaan ei aina tule ostoksilla mieleen, että vastaavia asuja on jo aikas paljon ja samaa kokoa..

Saa nähdä mihin värisilmä ja sävy sävyyn pukeminen unohtuu, kun valvoo yön vauvan kanssa ja tulee aamulla kiire esim. neuvolaan. Kaipa sitä tulee silloin kaivettua ensimmäiset puhtaat vaatteet jotka eteen sattuu, väreistä viis

 

Mulla oli eilen ensimmäinen kunnollinen yhteydenotto pojan kanssa. Juttelin sille ja painoin samalla vatsaa kädellä, niin sieltä tuli TOOSI kova potku vastaukseksi! Oli se aika liikuttavaa!

 

Meillä on kanssa ollut hauskaa noiden liikkeiden kanssa. Mies on ne tuntenut päältä päin pitkään, mutta nyt liikkeet myös näkyy ja välillä jopa vaatteiden läpi. Naapuriin varmaan kuulostaa siltä kuin katsottais jotain jääkiekko-ottelua, kun oikein vauva peuhaa ja sitä ihmetellään. Eilen vauva näytti tulevalle sedälle, kuinka koko mahan saa kivasti heilahtamaan puolelta toiselle

Saas nähdä koska alkaa tulla ahdas olo. Kohdun korkein kohta on jo suunnilleen neljän sormen levyyden päästä navasta. Olin viikonloppuna pakahtua kun söin liikaa. Kun on puolimahaa täynnä vauvaa ja toinen puoli ruokaa, niin siinä ei jää paljon tilaa vetää keuhkoja täyteen )

 

Itsekin innostuin äsken tuijottelemaan vatsaani ilman paksua puseroa päällä (oon vilukissa ja aina pitää olla niin julmetusti päällä) ja näkyyhän nuo liikkeet jo selvästi päällekin päin, vatsa vaan heiluu. Vauva ilmeisesti hermostui aamun ultrasta, kun on liikuskellut sen jälkeen epätavallisen paljon, yleensä möyrii eniten illalla. Täytyy illalla näyttää isännälle, kun se pääsee töistä, että miten vilkkasti se meidän typykkä vatsaa heiluttaa

Huono puoli tuossa liikuskelussa on tuo jatkuva pissahädän tunne, sitten vessassa ei kuitenkaan tule kuin pieni liraus. Vauva on nyt perätilassa poikittain ja onnistuu jotenkin painamaan virtsarakkoa tosi muhevasti. Vähän väliä täytyy könytä sohvalta ylös vessaan, onneksi en nyt ole töissä, olis aika noloa juosta vessassa kesken palaverin puolen tunnin välein..

 

Meillä liikuskellaan siihen malliin, että se ei aina ole enää äidistä kivaa. Piste (nyt 22+2) on keksinyt, mistä pääsee ulos ja potkuista päätellen yrittää raivata tietä vapauteen. Ei mikään paras tunne

Tänään meni töissä ihan ok, ei ainakaan vielä ole kuin pari kertaa supistellut.

 

Mä koitan jorista tänne jotakin, että kesäkuiset pysyy etusivulla.

Millaiseksi koette fyysisen kuntonne?

Huomaan, että hengästyn esim. rappusissa ja ylämäessä herkemmin. Kuntosalilla teen treenin ihan normaalisti, mutta mun on ihan _järkyttävän_ kuuma koko ajan. Tekis mieli juosta välillä pihalle hengittämään! Lenkillä samaa ei niin huomaa, kun on kuitenkin vielä kylmät ilmat. Varmaan loppumetreillä se uinti on poikaa kun vesi on viileää ja saa olla melkein alasti

Missä vaiheessa te meinaatte alkaa himmata liikuntaa? Mä oon tiputtanu liikunnan 6krt/vko siihen 4-5krt/vko. Tosin jonain päivänä silti saatan käydä lenkillä ja vielä sitten uimassa ja salilla (lenkillä en tietenkään juokse). Että vaihtelua on. Ehkä liikun keskimääräistä lyhyempiä aikoja.

Pitääkö sitä liikuntaa oikeastaan himmatakaan minkään tietyn periaatteen mukaan jos vointi on hyvä eikä sen kummemmin supistele tms? Oon ajatellu jatkaa samaa rataa niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Varmaan sitten lopussa kun vauva laskeutuu niin lenkit ei enää tunnu kivalta ja ne jää itsestään pois?

 

Minäpä voin tunnustaa, että säännöllinen liikunta ei kuulu nykyään minun harrastuksiini ja poden siitä jokapäiväistä huonoa omaa tuntoa. En voisi kuvitellakaan juoksevani tai jumppaavani tämän mahan kanssa...Mutta taidan tänään käydä kävelyllä, tuli niin luuseri olo. Illat menee esikoisen kanssa ulkoillessa ja kotihommissa, ja siihen on helppo sitten lässähtää.
Mahtavaa, että jotkut jaksaa urheilla! Tsemppiä P in Pinkille! Ja eikös sitä niin sanota, että kuulostelemalla omaa oloaan, voi liikuntaa jatkaa samaan malliin. Jos tuntuu hyvältä, niin antaa palaa

 

Mä harrastan liikuntaa saman verran kuin ennenkin eli kolme kertaa viikossa. Kaksi kerta bodypumpia, kerran bodystepiä ja joka toinen viikko samassa yhteydessä bodybalance. Stepin kanssa jännitän, kauan sitä voi jatkaa. Hypyt olen jättänyt pois mutta siltikin tuntuu, ettei sitä enää kauaa jaksa. Alan sitten sen tilalla käydä balancessa joka viikko.

Pumpissa vaihtuu ohjelma kohta ja kevennän sitten hieman painoja (tähän mennessä lähinnä selässä olen joutunut pienentämään), mutta ihan tosissani aion treenata niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

 

Urheilu ei kuulunut ohjelmistoon ennen eikä jälkeen raskauden, mutta säännöllisesti tulee liikuntaa, kun kävelen töihin n. puoli tuntia suuntaansa. Nyt suppareiden takia täytyy sitten taapertaa aika varovasti, mutta liikunta kuin liikunta. Ja autoa kun ei ole, niin joka tapauksessa kävelen joka paikkaan.

 

Minulla on jäänyt salilla käynti ja spinning pois heti.

Nytkin jo rauhallinen kävely saa alamahan juilimaan todella ilkeästi. Eli tuskin paljon muuhun pystyisinkään, mutta ihan mukava olisi salillakin käydä. Kotona on käsipainot, joita välillä heiluttelen

Eiköhän Pretty In Pinkillä kerrat vähene kun lapsi syntyy Ei taida ehtiä enää ihan niin montaa kertaa. Tietty sitäkin silmällä pitäen voi olla hyvä himmailla jo hieman aiemmin vauhtia, muuten saattaa kropassi ihmetellä kun liikuntotottumus muuttuu niin radikaalisti.