Kesäkuiset 2022

@Pampula3 meillä utraava lääkäri oli sitä mieltä, että vauva on aivan selkeästi tyttö ja tuntui olevan asiasta vakuuttuneempi kuin itse olin, vaikka @hanba tyyliin sitä tacoa siellä vilkuiltiin oikein läheltäkin Onkohan se nykyään kuinka yleistä, että sukupuoli katsotaan väärin? Tuntuisi jotenkin, että nykylaitteet ja systeemit olisi parempia. Minullakin on tuttavapiirissä eräs, jolle 15 v sitten 4 eri lääkäriä oli ultrannut ja kaikkien mielestä tyttö oli tulossa, mutta poikahan se oli. Tuntuu, että nykyään joillekin on vaan sanottu, ettei sitä sukupuolta oikein näy varmaksi, mutta arvellaan toista. En ole kuullut nyt viime vuosina kenestäkään, että olisi tullut eri kuin ultrassa luvattu.

 

@Pampula3 meillä utraava lääkäri oli sitä mieltä, että vauva on aivan selkeästi tyttö ja tuntui olevan asiasta vakuuttuneempi kuin itse olin, vaikka @hanba tyyliin sitä tacoa siellä vilkuiltiin oikein läheltäkin Onkohan se nykyään kuinka yleistä, että sukupuoli katsotaan väärin? Tuntuisi jotenkin, että nykylaitteet ja systeemit olisi parempia. Minullakin on tuttavapiirissä eräs, jolle 15 v sitten 4 eri lääkäriä oli ultrannut ja kaikkien mielestä tyttö oli tulossa, mutta poikahan se oli. Tuntuu, että nykyään joillekin on vaan sanottu, ettei sitä sukupuolta oikein näy varmaksi, mutta arvellaan toista. En ole kuullut nyt viime vuosina kenestäkään, että olisi tullut eri kuin ultrassa luvattu.

Nykylaitteet on kyllä hyviä ja tarkkoja, mut joskus se näkyvyys voi tietysti olla haastava useasta syystä. Kyllä se useammin taitaa kuitenkin olla niin että tyttöarvaus menee pieleen kuin toisinpäin. On ainaki ite tosi vaikea kuvitella miten vois toisin päin mennä pieleen, etenkin jos näkyvyys on hyvä. On ne kivespussit ja pippeli nyt niin selkeitä.

 

Meillä on etunimi tytölle valkattuna, esikoinen sen poimi jostain meidän puheista omaan käyttöönsä ja kutsuu nyt vauvaa sillä nimellä, joten voi olla, ettei voida enää vaihtaa Pojallekin löytyy valmiiksi nimi, jos olis käyny vahinko ultrassa

@Pampula3 Täällä esikoinen oli selvä tyttö ultrassa, kuopuksesta sanottiin ”melkein” varma mutta sekin vahvistui varmemmaksi kontrolleissa. Tästä kolmannesta en tiedä, oliko miten selvä tapaus, koska sukupuoli kirjotettiin lapulle!

Oon hoitovapaalla, joten käytännössä äitiysvapaan aloitus vaikuttaa lähinnä taloudellisesti. Pitää miettiä, kituutanko kodinhoidontuella vielä hetken ennen mammista vai mammiksen jälkeen Äitiysrahan määrä menee kuopuksen mammiksen mukaan, kun hän on alle 3v seuraavan LA, eli sitä ei tartte miettiä

 

Nykylaitteet on kyllä hyviä ja tarkkoja, mut joskus se näkyvyys voi tietysti olla haastava useasta syystä. Kyllä se useammin taitaa kuitenkin olla niin että tyttöarvaus menee pieleen kuin toisinpäin. On ainaki ite tosi vaikea kuvitella miten vois toisin päin mennä pieleen, etenkin jos näkyvyys on hyvä. On ne kivespussit ja pippeli nyt niin selkeitä.

Tätä mäkin oon miettiny, miten voisi mennä toisin päin pieleen Mutta lähipiirissä on käynyt juuri niin, että poikaa luvattu ja tyttö syntynyt

 

@Matkallamamaksi kokosi kyllä kattavan listan tuolla aikaisemmin hankinnoista. Meillä kans hyvin samankaltainen lista ja iso osa jo hankittu.
Kuulin yhdeltä ystävältä, jolla synnytys lähestyy hyvin vahvasti (viikon sisällä),että kannattaa hommata kertakäyttöisiä vuodesuojia (esim. Vauvan vuodesuojia) joita sit on kotona valmiiksi kun lapsivesien menon aika koittaa. Niitä voi käyttää myös sängyssä suojana. Niitä on mm. Marketeissa vaippahyllyjen luona.

Potkut on vahvistuneet paljon ja niitä mukava tunnustella ainakin vielä. Paino ei oo oikein noussu, alle kilo edelleen 2 kk takaiseen on tullut vaikka Keskivartalo näyttääkin lihonneelta (ei vielä selkeää vauvamahaa). Jalat on kuitenkin alkaneet turvota työpäivien aikana, oonkin nyt ottanut käyttöön reisimittaiset melko voimakkaan puristuksen tukisukat.

Tänään 23+0 ja neuvola-aika jossa saadaan raskaustodistus. Tuntuu uskomattomalta, että alkaa olla viikot käsillä, jolloin pikkuinen voisi jo selvitä hengissä ennenaikaisesta synnytyksestä.

Nimiasiaa, meillä tulee toiseksi nimeksi mun toinen nimi, joka myös on miehen puolen suvussa kulkenut jo pidemmän aikaa. Mullakin suvussa kyseistä nimeä on jonkinverran. Vahva tyttölupaus siis saatu. Ensimmäiseksi nimeksi mietitty yhtä ihan perinteistä suomalaista nimeä, jota ei oo vielä kummankaan puolen lähisuvulla. Mulla tosin kaksi serkkua omaa sen etunimen, muttei olla heidän kanssaan juurikaan tekemisissä, eli ei haittaa nimivalinta (+sukunimi on eri).

Ostettiin Mauri Kunnaksen vauvakirja, siinä oli yhdellä sivulla kohta, missä oli nimi vaihtoehtoja, aateltiin sinne koota molemmille mieleisiä nimiä.

Nyt oon aloittanut tekemään käsitöitä jo tulevalle pikkuiselle. Pari myssyä olen jo tehnyt, ja arvelin tumppuja ja sukkia kans tehdä. Sit kun on ollut rv 28 seuraava äitiyspolin ultra, ja ehkä mahdollisesti saatais vahvistus sille, että tyttö olis tulossa, nii sit uskaltais alkaa enemmän tekemään myös tyttömäisiä juttuja.

 

Toi sänkysuoja jonka @KirJoh89 mainitsi on muuten hyvä vinkki! Suosittelisin ite tosin sellasta koko sänkyyn laitettavaa kestosuojaa, sama kuin vauvoilla. Nimittäin mulla tissit tulvi myös öisin ekat kuukaudet synnytyksen jälkeen ja sitä oli sängyssä. Vauvat on nukkuneet vieressä, joten mahdolliset pisuvahingotkin saa suojaan Kertakäyttöset on suht pieniä ja jos yhtään pyörii yöllä, voi mennä paikoiltaan…

 

Mulla oli neuvola tällä viikolla ja pääsin hakemaan äitiyslomaa, odotan kyllä sitä innolla, ihana päästä töistä pois! Loma alkais nyt sitten toukokuun puolessa välissä.
Nimi on kyllä meillä iso ongelma, mulla ja miehellä sellaisia ehdotuksia, joita aina toinen ei hyväksy Pojan nimeä on musta kyllä tosi vaikea keksiä. Ja vaikka mies on ulkomaalainen ja valinnanvaraa olisi enemmän senkin takia, koska voitais ihan hyvin ottaa kansainvälinen nimi, niin mikään ei tunnu hyvältä tai sovi sukunimeen, joka ei siis oo suomalainen... Haluisin nimeen kuitenkin jotain suomalaista mutta on tää kyllä savotta

Noista supistuksista, aluksi tai ehkä en vieläkään tiedä, miltä sen edes pitäisi tuntua mutta nyt olen järkeillyt että vatsan kovettuminen ilmeisesti on supistus? Ja näitä tulee samantien kun oon kävellyt tai harrastanut jotain reippaampaa liikuntaa puoli tuntia, on tullut jo pari viikkoa. Tuntuu, ettei mitään enää voi tehdä ilman tätä vaaraa. Toki ovat kivuttomia ja onneksi työ on istumatyötä mutta ilmeisesti tämä vauva haluaa, että otan tosi rauhassa. Vaikeaa kyllä mulle...

 

Tuo vuodesuojavinkki on muuten ihan super! Mulla kans aluksi tissit öisin kasteli kaikki paikat. Ja tuokin totta että jos imettää vauvaa sängyssä/jos vauva nukkuu vieressä nii kyllä sieltä aina sit jotkut pissat tai puklut välillä sänkyyn tulee.

Pitääpä muistaa sitte lähempänä synnytystä virittää valmiiksi. Mulle vaan tosi vieras ajatus että synnytys käynnistyis vedenmenolla kun eka lähti supistuksilla ja kalvot lopulta puhkaistiin sit jossain kohtaa.

Oon alkanu nyt vähän miettiä jo synnytystä, sillai varovaisesti. Toivoisin että pärjäisin kotona mahdollisimman pitkään ja sit sais käyttää ammetta/suihkua sairaalassa ainakin avautumisvaiheessa. Epiduraalia en haluaisi ensisijaisesti, kohdunkaulan puudutetta taas voisin kokeilla ja voisi myös koittaa vähä enempi kokeilla ilokaasua kun viimeksi luovutin sen suhteen tosi nopeasti vaikka todennäköisesti en vaan osannut sitä hengittää tarpeeksi voimakkaasti. Spinaalia pidän kans sellaisena ässänä hihassa jos ei muut keinot riitä. Haluaisin synnyttää pystyasennossa; ehkä jakkaralla. Saapa nähä miten käy mutta niin innolla odotan sitä. Ja myös vähä haikeudella kun voi hyvin olla viimeinen synnytys mulle.

 

@Wasi Joo nuo mahan kovettumiset kuulostaa juurikin harjoitussupistuksilta. Tärkeää on että levossa menee ohi eivätkä tuu kipeiksi tai "jää päälle" säännöllisinä. Kyllä sitä raskausaikana saa herkistyä kuuntelemaan kehoa ja höllätä aina jos yhtään siltä tuntuu.

 

Meilläkin nimi pojalle mielessä jo (ja olis kyllä tyttöäkin varten ollut). Meillä siis ultraava lääkäri oli vähän epävarma, että onko se nyt varmasti poika vai ei, ja kahteen otteeseen rakenneultran aikana sitä tutkaili, eli näköjään näinkin päin mahdollista. Kyselen kyllä uudelleen sitten kontrolliultrissa, että vieläkö näyttää pojalta. Kyllä me kuva saatiin mukaan siitä, minkä pitäisi pippeli olla, mutta otappa noista kuvista selvää.

Mullakin hoitovapaa vaihtuu äitiysvapaaksi, niin se alkaa sitten kun on viimeistään jäätävä äitiysvapaalle.

Minäkin olen synnytystä jo vähän miettinyt. Seuraavassa kontrolliultrassa sype-keskustelu, jolloin toivottavasti saan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Oletan, että omalla kohdalla synnytys taas käynnistetään, mutta toivon että sitä ei tarvitsisi tehdä, tai että ainakin käynnistettäisiin huomattavasti lähempänä laskettua aikaa kuin viimeksi.

Käynnistystavoista haluan keskustella myös, viimeksi käynnistettiin useampi päivä oksitosiinilla ja ballongilla, ja ballonki-käynnistys oli oikea painajainen. Sattui enemmän kuin itse synnytys. Olin siinä vaiheessa oikeasti varma, että kuolen kipuun.

Kivunlievitystä myös mietin, koska viimeksi epiduraali vei jalat alta enkä pystynyt kuin makaamaan siinä perinteisessä asennossa selällään, enkä halua joutua ponnistamaan siinä asennossa enää koskaan. Samoin ponnistamisen tarvetta en tuntenut lainkaan ja jouduin sokkona ponnistamaan sen koko kolme tuntia mitä ponnistusvaihe kesti, niin vähän mietityttää mitä muita vaihtoehtoja olisi, että kuitenkin sitten pärjäisi sen kivun kanssa.

Viimeksi ponnistaminen sattui niin jumalattomasti, että tuli sellainen tunne, ettei uskalla ponnistaa kun se vaan lisää sitä kivun määrää potenssiin sata. Ja kun se ponnistusvaihe ei tuntunut loppuvan koskaan..

Haluaisin kans ponnistaa jonkinlaisessa pystyasennossa (seisaallaan, osittain kyykyssä tai polviseisonnassa) tai kontallaan, mikä nyt sitten itse h-hetkellä helpoimmalta tuntuu.

Monenlaista jäänyt mielen päälle esikoisen synnytyksestä, ja toivon etten joudu kokemaan samaa uudelleen. Toivottavasti saisin sypekeskusteluista edes pientä mielenrauhaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevassa synnytyksessä tapahtuu. Olis ihanaa, jos siitä tulis edes jollain tasolla korjaava kokemus, koska tämä pieni tulee olemaan meidän viimeinen lapsi.

 

Mulla on 2 lasta entuudestaan ja olen pitänyt jotenkin tärkeänä sitä että ei kannata kauheasti synnytystä suunnitella kun ei se kuitenkaan mene niin.. Monella on jäänyt jotain hampaankoloon synnytyksestä, mutta sitten kun on asiasta enemmän keskustellut niin se onkin vaan sitä että asiat ei ole mennyt niin kun on suunnitellut. Toki omat synnytykset on ollut kovin helppoja, mutta ainoa minkä tiedän tälläkin kerralla että en halua ilokaasua. Synnytystilanteessa en halua olla päästä sekaisin ja väitän että en osaa sitä oikein hengittää enkä sitä halua siinä kohtaa opetella. Ensimmäinen synnytykseni oli perätila ja sekin jo opetti että mennään sen mukaan mitä eteen tulee. Ja hyvinhän se meni! Samoilla linjoilla lähetään tähän kolmanteenkin synnytykseen. Se mitä eteen tulee niin se ratkaistaan siinä hetkessä parhaalla mahdollisella tavalla!

 

@Matkallamamaksi hyvä juttu, että pääset sype-keskusteluun! Mulla on vähän samankaltaisia ajatuksia (vaikkei olekaan synnytyspelkoa), siltä osin, että eka synnytys ei ollut kaikkein mukavin kokemus. Toivoisin myös, että nyt tällä kertaa ei tarvisi käynnistellä, mutta pahoin pelkään, että se on jälleen edessä. Samalla lailla toivon, että pääsisi edes lähemmäs sitä vko 39, että keho olisi valmiimpi ja yhteistyöhaluisempi koko synnytykseen. Ekasta kerrasta jäi fiilis, että keho vaan runnottiin lääkkeellisesti läpi jostain, mihin se ei ollut valmis. Pahin fiilis jäi episotomiasta.

Ymmärrän kyllä myös @Zabadabaduu ajatuksen, että liikaa ei kannata suunnitella, ettei pety.

Itse tältä synnytykseltä toivoisin kuitenkin, että saisin luonnollisemman alun supistuksineen ja että pääsisin ammeeseen avautumisvaiheessa. Tietenkin ymmärrän, että ei se välttämättä kuitenkaan ole sitten mahdollista.

 

@Matkallamamaksi Toivon kyllä niin että sype-käynti antais sulle paljon hyvää toiseen synnytykseen valmistautumiseen.

@Zabadabaduu Joo kyllähän se niin on, että ei synnytystä voi kukaan etukäteen käsikirjoittaa. Mut on silti tosi tärkeää miettiä mitä itse toivois ja miten toivoo että henkilökunta juuri sun kanssa toimii, jotta se kokemus sit lopulta olis mahdollisimman hyvä vaikkei kaikki meniskään siten miten ite olisi toivonu. Se on kumminkin aina tiivistä yhteistyötä kätilöiden, synnyttäjän ja lääkäreiden välillä ja avoin, rehellinen kommunikaatio on äärimmäisen tärkeää kaikissa vaiheissa.

Menin ite tosi takki auki ekaan synnytykseen kun ei just yhtään tienny että miltä kaikki lopulta tuntuu jne, mut sit opin mm. just sen että epiduraali ei välttämättä olekaan se paras vaihtoehto mulle, sillä vaikka se vei kivun pois täydellisesti, niin se vaikeutti ponnistusvaihetta. Lisäksi tällä kertaa haluaisin kokeilla olla vielä aktiivisempi ite ja nähdä mihin ne omat voimavarat oikeasti riittää. Viimeksi tuntu että heti kun meni sairaalaan niin alkoi kestää paljon huonommin supistuksia, ja siksi haluan nyt yrittää olla mahdollisimman pitkään kotona. Mutta tosiaan aika näyttää miten kaikki menee. Tottakai se päätähtäin on terve ja hyvinvoiva vauva ja myös äiti joka on sellaisessa kunnossa synnytyksen jälkeen että voi siitä vauvasta huolehtia.

 

Samaa mieltä kuin @hanba siitä että tuo itselle rauhaa, kun tietää vähän jotain omia toiveita, vaikka tietystikään synnytystä ei voi suunnitella etukäteen. Siinä kivun keskellä on tosi vaikeaa tehdä mitään päätöksiä tai vasta siinä vaiheessa pohtia omia toiveita kivunlievityksestä, asennoista yms. niin minusta niitä on hyödyllistä miettiä etukäteen.

@Bluebelle Mullekin tehtiin eppari ekassa synnytyksessä pitkän ponnistusvaiheen päätteeksi, ei sieltä muuten olisi ulos tultu. Olin etukäteen toivonut, että sitä vältettäisiin viimeiseen saakka, mutta näin kävi. Vähän mietityttää, onko nyt mahdollisuus revetä helpommin leikkausarven takia?

 

@hanba ihan sama homma täällä, että sen ekan synnytyksen kanssa en ollut kauheasti valmistautunut ja se ehkä vähän kostautui. Luulin, että kätilö aktiivisesti ehdottaisi sairaalassa kaikkea, eikä näin tapahtunut. Nyt kun olen asiaan vähän enemmän perehtynyt, niin osaisin itse pyytää eri asioiden kokeilemista. Myös ihan sen miettiminen, että mitä sitten haluan kokeilla tai miten toimin, kun se kipu äityy ihan älyttömäksi.

@Matkallamamaksi mua kanssa huolettaa, että miten tuo aikaisempi eppari vaikuttaa asiaan. Olen myös miettinyt (mutten vielä toteuttanut) välilihan venytystä, öljyämistä tai hierontaa, että auttaisiko se asiaa. Tuo on kyllä sellainen asia, mikä tulee synnytystoivelistaan itsellä, etten todellakaan toivo epparia uudelleen.

 

Mulla ekassa synnytyksessä leikattiin eppari ja toisessa se "repesi" itsestään. Leikatun paraneminen oli hieman pidempi prosessi, tosin silti se kipu kesti pahimmillaan vaan päivän, mutta revenneestä en ollut niin kipeä päivääkään.. Että mun mielestä luonnollisesti "revennyt" parani paremmin, ennen synnytystä en tehnyt asian eteen mitään. Nyt on edellisistä niin monta vuotta väliä, että saa nähdä leikataanko vai ei?!

Kyllä mäkin ajattelin molemmissa synnytyksessä, että käytän kivunlievityksenä kuumaa suihkua ja vaikka mitä, mutta enhän mä mihinkään suihkuun ikinä kerennyt.. Että lähden tähän kolmanteenkin kyllä sillä lailla että tehdään mitä kerätään ja katsotaan mikä auttaa!

Mä en ollut kummassakaan synnytyksessä oikeestaan niin kipeä että en olisi ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtuu. Keskustelin paljonkin kätilön kanssa että mitä lievitystä on tarjolla ja mitä kannattaa ottaa missäkin vaiheessa. Toki tämäkin vaihtelee varmasti sen kätilön mukaan, minkälainen persoona siellä on auttamassa. Toki olen saanut vain hyvää palvelua synnyttäneiden ja synnyttämättömien osastoilta!

 

Noista eppareista, niin todellakin kannattaa sitä hieroa ja öljytä. Ainahan se arpikudos on vähän heikompaa mistä syystä se helpommin sit repeää uudelleen. Mutta ei ne läheskään aina repeä ja se välilihan tukeminen pään syntyessä on kyllä minun näkemyksen mukaan tosi hyödyllistä; olipa ensimmäinen tai viides tulossa.

Ja kyllä luonnollisesti revennyt kudos yleensä paraneekin paremmin kuin leikattu. Episiotomian ei kyllä pitäs tänä päivänä olla mikään rutiini enää missään sairaalassa, vaan sen tekemiselle pitää löytyä indikaatio; joko äidin tai vauvan (tai molempien) osalta. Voi tietty olla että tästäkin maasta vielä löytyy niitä semmosia "vanhan kansan" kätilöitä jotka ovat oppineet siihen että kaikille ensisynnyttäjille PITÄÄ leikata eppari, mikä oli käytäntö vielä ainakin 90-luvun alussa. Joka tapauksessa se ei ole enää tätä päivää tutkimustiedonkaan valossa. Ihan samoin kuin ennen katkaistiin suht paljon kireästi kaulan ympärille kiertyneitä napanuoria, mut nykyään osataan erityisellä manööverillä auttaa vauva ulos ilman tarvetta leikata sitä, mikä on tietenkin vauvalle paljon parempi kun hän saa sieltä napanuoran kautta syntymän jälkeenkin vielä merkittävän määrän verta elimistöönsä (napanuoran pitäisi aina saada sykkiä loppuun ja tyhjentyä kunnolla jos vauvan vointi sen sallii!).

Ah, kerrankin ei haittaa yhtään herätä aikaisin esikoisen kanssa ku saa katella jääkiekkoa heti aamusta.

 

Enpä ole ajatellutkaan koko eppariasiaa ja sitä, että se voisi vaikuttaa tulevaan synnytykseen jollain tavalla. Hyvää juttuq täällä siitäkin asiasta.
Mulla eka synnytyksestä yli kymmenen vuotta aikaa, mutta hyvin on vielä muistissa. Niin hyvät kuin huonotkin hetket. Nyt en oo vielä osannu ajatella tulevaa synnytystä. Tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Ehkäpä tässä kohta pitäs tajuta että se oikeasti lähestyy.

 

Täällä tänää rv25+0. Hullua miten se aika vierii eteenpäin! Potkut kovenee ja eilen mieskin bongasi ensimmäisen iskun kättänsä vasten ihmeteltiin myös hetki, miten mun vatsa liikkui vauvan liikkeiden mukaan. Aivan uskomatonta ja liikuttavaa Tällä hetkellä oireina on öisin suonenvedot ja pissalla ravaaminen. Liitoskipuja ja rasituksen jälkeen harkkasupistuksia. Muuten ihan hyvä ja onnellinen olo. Tossa jokin aika sitten tuntui, että kaikki itketti ja harmitti, mutta onneksi meni se alakuloisuus ohitse.

 

Tuosta sukupuoliasiasta: meidän ultraaja oli kyllä todella asiantunteva, tai ainakin osas näytellä sellaista! Kerto kyllä niin hienosti kaikkia juttuja ja sukupuolesta oli kyllä sataprosenttisen varma. Ja tyttöhän siellä tosiaan on! Ja nimikin on jo melkein valmiina. Etunimi ainakin ja seuraavat nimet vielä hieman hakusessa. Meillä on molemmilla edellisillä lapsilla 3 nimeä niin tälle tytsylle tulee kanssa! Nimeen tulee luultavasti ainakin 2 nimeä suvuista. Onko muilla jotain perustetta nimille vai onko vaan semmoinen mieluinen nimi muuten?

 

@Charrypie - 86 Vau miten pitkällä oot jo. Ja ootan kans ite sitä että liikkeet alkais näkyä vatsan läpi selkeästi. Poika on taas vaihtanu asentoa niin ettei tunnu kovin voimakkaasti liikkeet. Mulla oli ekassa raskaudessa tuota suonenvetoa kans puolen välin jälkeen ja keski kyllä pitkään. Niin inhottavaa herätä siihen yöllä. Toivottavasti menis pian ohi sulla.

@Zabadabaduu Meillä ei tule lapsilla suvusta nimiä tarkoituksella ainakaan. Haluttiin että voidaan vapaasti antaa kaikille lapsille nimet joista ite tykätään ilman painetta löytää suvusta sopivaa. Pitääkin tosiaan alkaa sitä nimeä kohta jo vähä ajattelemaan enempi.

 

En oo vielä aatellu synnytystä, mutta töällä ollu hyvää keskustelua aiheesta. Amme synnytys vois olla se mun juttu, tosinsiihen ei saa kaikkea kivunlievitystä. Olisin valmis ottamaan kyllä kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Oma kipukynnys melko korkealla. Toivoisi että ei joutuisi tekemään epiosotomiaa, vaan vauva mahtuis tulemaan ilmn repeämistä. Toivoisin myös, että synnytyksessä auttavat kätilöt ohjaisivt valintojen suhteen aktiivisesti ja tarjoisivat erilaisia vaihtoehtoja.
Suurimpana toiveena tietysti on alatiesynnytys, mutta jos se ei mahdollista sit hyväksyn myös sektion. Mun äidillä on pitäny ahtaan lantion vuoksi kaikki lapset ottaa ulos sektiolla. Mut mun kahdella siskolla, joilla lapsia, on mahtuneet kaikki tulemaan alakautta (yksi hätäsektio tosin ollut). Et ei vielä tietoa omasta synnytystavasta.

 

@KirJoh89 Ainakin meillä päin ammesynnytyksessä on mahdollista saada kohdunkaulan puudute ja häpyhermon puudute. Pitää vaan olla niiden laiton jälkeen sängyssä käyrillä 30min ennen ammeeseen takas menoa. Monissa sairaaloissa ammeeseen saa myös ilokaasun. Selkäpuudutteet on nou nou ja ainakin meillä opiaattipohjaisen kipulääkkeen annosta pitää olla vähintään 2h ennen ammeeseen menoa.

Kivasti siihen siis saa kuitenkin lääkkeellisiäkin kivunlievityksiä ja lääkkeettömien rooli siinä varmasti vielä suurempi on jos veteen synnyttää. Ammeeseen synnyttäessä ei ikinä tehä episiotomiaa, mut tottakai luonnolliset repeytymät on mahdollisia. Mut lämmin vesi toisaalta pehmittää kudoksia ja auttaa niitä venymään + ammeessa ponnistaminen tapahtuu omaan tahtiin rauhallisesti ja silloin yleensä ne kudokset ehtii hyvin mukaan siihen.

Mulla houkuttais kyllä veteen synnytys kans mut kun muistelen esikoisen synnytystä nii en kyllä todella tiedä kykenenkö ilman selkäpuudutuksia siihen. Mut toisaalta jos menis näppärästi synnytys eikä kestäis sitä vuorokautta nii ehkä sitä sit pystyiskin.

 

Mä tänään sitten päätin vetää kunnon ilmalennon ja suoraan selälleni, kun kolasin pihaa. Soitin äitiyspolille ja käskivät näytille. Siellä sitten maattiin käyrillä 2h ja vielä lääkäri ultrasi. Kaikki kuitenkin onneksi hyvin pienellä kovasti potki ja liikkui. Painoa oli nyt 875g ja 25+4 siis menossa.
Ja olipa muuten mahtavat tilat uudessa majakkasairaalassa!

 

Huh @Charrypie - 86 onneksi kaikki oli kunnossa! Mä oon jättänyt kolaamisen nyt muille, tuntuu että pienikin voimanponnistus saa aikaan liitoskipuja tms. Eilisestä asti on jomottanut oikealla puolella jatkuvasti mutta kun soitin tästä neuvolaan, sanoivat, että kuulostaa ihan normaaleilta kasvukivuilta näille viikoille (23+5). Toivottavasti näin. Nyt tosin jo vähän vähentyneet niin voin harkita vähän pidempää ulkoilua tänään.