Meilläkin nimi pojalle mielessä jo (ja olis kyllä tyttöäkin varten ollut). Meillä siis ultraava lääkäri oli vähän epävarma, että onko se nyt varmasti poika vai ei, ja kahteen otteeseen rakenneultran aikana sitä tutkaili, eli näköjään näinkin päin mahdollista.
Kyselen kyllä uudelleen sitten kontrolliultrissa, että vieläkö näyttää pojalta. Kyllä me kuva saatiin mukaan siitä, minkä pitäisi pippeli olla, mutta otappa noista kuvista selvää.
Mullakin hoitovapaa vaihtuu äitiysvapaaksi, niin se alkaa sitten kun on viimeistään jäätävä äitiysvapaalle.
Minäkin olen synnytystä jo vähän miettinyt. Seuraavassa kontrolliultrassa sype-keskustelu, jolloin toivottavasti saan vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Oletan, että omalla kohdalla synnytys taas käynnistetään, mutta toivon että sitä ei tarvitsisi tehdä, tai että ainakin käynnistettäisiin huomattavasti lähempänä laskettua aikaa kuin viimeksi.
Käynnistystavoista haluan keskustella myös, viimeksi käynnistettiin useampi päivä oksitosiinilla ja ballongilla, ja ballonki-käynnistys oli oikea painajainen. Sattui enemmän kuin itse synnytys. Olin siinä vaiheessa oikeasti varma, että kuolen kipuun.
Kivunlievitystä myös mietin, koska viimeksi epiduraali vei jalat alta enkä pystynyt kuin makaamaan siinä perinteisessä asennossa selällään, enkä halua joutua ponnistamaan siinä asennossa enää koskaan. Samoin ponnistamisen tarvetta en tuntenut lainkaan ja jouduin sokkona ponnistamaan sen koko kolme tuntia mitä ponnistusvaihe kesti, niin vähän mietityttää mitä muita vaihtoehtoja olisi, että kuitenkin sitten pärjäisi sen kivun kanssa.
Viimeksi ponnistaminen sattui niin jumalattomasti, että tuli sellainen tunne, ettei uskalla ponnistaa kun se vaan lisää sitä kivun määrää potenssiin sata. Ja kun se ponnistusvaihe ei tuntunut loppuvan koskaan..
Haluaisin kans ponnistaa jonkinlaisessa pystyasennossa (seisaallaan, osittain kyykyssä tai polviseisonnassa) tai kontallaan, mikä nyt sitten itse h-hetkellä helpoimmalta tuntuu.
Monenlaista jäänyt mielen päälle esikoisen synnytyksestä, ja toivon etten joudu kokemaan samaa uudelleen. Toivottavasti saisin sypekeskusteluista edes pientä mielenrauhaa, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevassa synnytyksessä tapahtuu. Olis ihanaa, jos siitä tulis edes jollain tasolla korjaava kokemus, koska tämä pieni tulee olemaan meidän viimeinen lapsi.