Marlaa, hyvältä kuulostaa! Hyvä että pidit pääs lääkeannoksen suhteen
Et sä sinne kuole ja muutenkin selviät siitä hianosti!!
Iinamiina, voihan... kyllä sua koetellaan.. mutta sinänsä hyvä, että nyt sit kaikin asein limiksen kasvatukseen ja mä oon ihan varma, että saat nuo työasiat järjestettyä. Muista että ennen kaikkea sun pitää pitää omia puolias eikä sun kaverin eli jos ei sijaistaminen tän takia onnistu niin sitten ei onnistu, älä ota siitä sen enempiä paineita. mitä tahansa kelle tahansa voi tulla, että joutuukin vastoin tahtoaan perumaan jo sovitun asian, sille ei vaan voi mitään.
Wilma ja
Eina, kummallakin teillä näyttää hyvältä! Nyt vaan peukut ja kaikki muut korkeelle ja ristiin ja mitä ikinä, että saatte kummatkin hyvänlaatuisia alkioita!!
Susu, eihän tuo sokeri paljon onneks koholla oo, mun maalaisjärki sanois, että sen sais ruokavaliolla korjattua (mut tietysti eri asia sitten onko mun maalaisjärkeen luottamista..
Elli, oon niin pahoillani.. mutta täytyy varmaan vaan jaksaa ajatella, että tuon pienen enkelin pienen elämän kuului olla vain tämänmittainen. Nyt kädet ristiin, että toiset selviää ja pääsisit turvallisin mielin kaikin puolin jatkamaan odotusta. Ja tosiaan niinku despekin sanoi, pidä tosiaan itestäs huolta ja ajoissa hakeudut lääkäriin, jos ei mikään pysy sisällä.
Despe, voi kurjuus, kun et saa nyt lopussakaan nautiskella vaan raskaudesta.. Mua on kaikenlaisiin kolotuksiin aika paljon auttanu lämmitetty kaurapussi, varmaan oot kokeillukin, mut jos et niin suosittelen hankkimaan! Mulla on kans istuessa tai maatessa hiukan sellasta etovaa oloa, mutta erilaista kyllä kuin alkuraskaudessa. Oon ymmärtäny sen liittyvän siihen, että kohtu painaa selän puolella olevaa suurempaa verisuonta, ja se aiheuttaa heikottavan olon.
Tikru, huihui, pari viikkoa siis enää..
ellei tyttö sitten vielä pyörähdä ympäri mikä varmaan tietysti olis toivottavaa. Mutta tsemppiä kovasti! Helpottaako odottamista yhtään kun tietää mahdollisen syntymäpäivän jo vai onko kahta kauheempi jännitys?
Sairaalakassi ei varsinaisesti oo pakattuna, mut on kyllä jääkaapin ovessa lista, mitä siihen sitten pakataan ja hiukan jo koottu tavaroitakin sitä varten. Ootan kyllä jo synnytystä ihan hirveesti.. Parina iltana mulla on ollu sellanen olo, että voisko nyt alkaa käynnistymään, mutta äh.. kunhan kuvittelen vaan. Verenpaineet mulla on aina neuvolassa mitattuna koholla, joten joudun niitä nyt ahkerasti seuraamaan.. Kotona onneks lukemat pysyy kurissa.
En tiiä purkautuuko jännitys niin vai mitä, mut on miehen kaa tullu muutamia ikäviä riitatilanteita.. Tai mulla menee hermo (omasta mielestäni tietysti ihan syystä) ja sillä menee mun reaktioon hermot ja sitten mä itken pahimmillaan aivan tolkuttomasti, ihan yli äyräiden, ja mies menee jäkkiin, puhumattomaks tai lähtee jonnekin ja ja ja.. Ja mä oon sellanen, että en meinaa kertakaikkiaan kestää sellasta epämäärästä riitaista oloa, mun tartteis saada puhuttua ja selvitettyä ja mies taas ei jaksais puhua.. Noh, aina näistä on selvitty ja saman päivän aikana vielä sovinto saatu aikaseks, mutta nyt jotenkin enemmän miettii, että miten ihmeessä me sitten osataan käyttäytyä ku fiksut aikuiset, ku meillä on lapsi. Kun ei haluais että lapsi joutuu kattelee sellasta äitin rääkymistä.. Joo, sori kun näitä nyt tänne purin, kun on aika pieniä murusia vaan tällaset murheet.. Sitä paitsi ihmisiähän vanhemmatkin on, eikä aina tarvii kai olla niin äärimmäisen rakentava.. Väsyttää vaan kun riidat aina pyörii samojen asioiden ympärillä..
Barba, miten voit? Entä
Sera?
Halitus kaikille!! :heart: