Oi, kylläpäs täällä olikin luettavaa. Ihana kuulla teistä jokaisesta!
Eina ja
Wilma, loistavat ultranäkymät, luottavaisin mielin vaan eteenpäin
..ja
Marlaa, jos jotain vikaa onkin, niin se on selätettävissä! Teillä on siitä elävä esimerkki kotona, ja monella meistä on siitä elävä esimerkki kasvamassa sisällämme.
Elli, mä kans ihailen sun asennetta. Nyt oikein sellasta keväistä kasvamisen ihmettä pikkuisimmallekin!
Lili, tsemppiä ihan mahottomasti!!
Barba, onpa hyvä, että et joutunu oottaa sitä tukea syksyyn asti! Nyt vielä toivotaan, että on kyseessä oikein pätevä ja sulle sopiva tuen antaja. ..ja tosiaan tsemppiä juttelemiseen miehen kanssa. Voisko olla niin, että sun mielessä kynnys on vähän turhankin korkeeks kasvanu ja että lopulta puhuminen on helpompaa kuin kuvitteli? Tai eihän siitä tunnetta tule puuttumaan, mut voisin kuvitella, että teille molemmille on kuitenkin helpotus, jos uskaltaudutte puhumaan. Ja vielä sellanen, että mulla on pari tuttavaa, jotka on myös lahjasoluilla tulleet raskaaksi, ja varmaan 100% suosittelevat sitä muillekin. Iso juttuhan se on, mutta isot jutut tässä on joka tapauksessa kyseessä.. eli en usko, että on millään lailla ylitsepääsemättömästä asiasta kyse.
Susu, toivottavasti nyt meni sokerirasitus paremmin! ..ja ihana kuulla sun, Seran ja
Lakan kuulumisia
Sydänäänten kuuleminen on aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa, edelleenkin. Tsemppiä teille kaikille! ..niin ja Susu, meillä ei oo doppleria mut oon ymmärtäny, että usein menee aika pitkälle ennenku sillä kuulee, että älä huoli.
(.) Mieli on aika malttamaton, tietää että kovin monesta viikosta ei enää voi olla kyse, mutta aika tuntuu matelevan. Yritän kuitenkin ottaa kaiken ilon irti tästä ajasta vielä, kyllähän tässä sellasen ison ihmeen kanssa elellään, että ei voi edelleenkään oikein käsittää.. Nähtiin piiiitkästä aikaa meiän pikkuinen ultrallakin (tosin erittäin antiikkisella sellaisella), kun hoitaja tarkisti, että onhan varmasti jo pää alaspäin. Voi mahoton miten kaipaakaan saada lapsen jo syliin.. ja miten äärettömän onnekas oon, että se on pian totta. Muistissa on vielä niin tuoreesti se tyhjän sylin tunne, kun käsivarsiin oikein sattuu, kun kaipaa niin paljon, eikä tiedä, saako koskaan syliinsä tyhjyyttä enempää.. Jotenkin syvältä sydämestä kirpaisee kun teidän monien syvää kaipuuta ajattelen..
Iso voimahali :hug: kaikille jotka sitä tarvii :heart:
