Kertokaas taas yliluonnollisia kokemuksia!

Vihdoin sain luettua koko ketjun, jänniä juttuja!
Mun omat jutut:

Mun vanhempien luona kummittelee, tontilla on joskus ollut sikala, pihassa on 1800-luvulta peräisin oleva pappilan torppa ja takapihalla jonkun vanhan torpan raunioita. Kun oltiin muksuja, mun veli pelkäsi hirmuisesti olla aamuisin ennen kouluun lähtöä n. 1-2 tuntia itsekseen, kerran soitti paniikissa äidille, että alakerrassa leijuu punaisia silmiä. Kaikki nämä ''kummittelut'' on tapahtunut alakerrassa, lähinnä takkahuoneessa, muutama takkahuoneen viereisessä makuuhuoneessa, joka on joskus ollut myös minun ja siskoni huone. Enoni näki takkahuoneen seinällä olevan hiilihangon lähtevän heilumaan ja lopulta pyöri paikallaan. Kerran siskoni kanssa istuttiin takkahuoneessa ja siellä olevan vanhan ompelukoneen poljin lähti itsekseen liikkeelle. Nämä ovat aika raskaita esineitä eikä niitä kyllä mikään tuulenvire saa liikkeelle. Kerran olin lähdössä yläkertaan (portaat lähtevät takkahuoneesta) ja portaiden alapäässä ollessani yhtäkkiä jalkalamppu kaatui (lampussa on niin tukeva jalka ettei välttämättä kaadu edes tönäisystä ) ja seinällä oleva kukka tipahti lattialle, kuitenkin niin, että kukan suojaruukku jäi paikoilleen seinälle, kukka siis ''hyppäsi'' ruukusta. Kerran tulin kotiin (en enää muista missä olin ollut) ja menin huoneeseeni joka siis oli tämän takkahuoneen vieressä. Huoneessa olu stereot päällä, cd-soittimen luukku auki ja luukussa cd joka oli ollut kateissa jo ainakin vuoden päivät, kukaan ei ollut huoneessa kuitenkaan käynyt. Kerran takassa pidettiin tulta, kaikki siirtyivät yläkertaan ja monen tunnin päästä äitini muisti että takan luukut oli jääneet auki. Äiti meni sitten katsomaan takkaa, niin takka oli kouhittu ja luukut ja pellit olivat kiinni. Kaikki paikalla olleet olivat koko ajan yläkerrassa.

 

Minä ja äitini ajelimme Vimpelissä kauan sitten nuoruudessa. Äiti ajoi, ja oli myöhäinen ilta, pimeää jo. Yhtäkkiä siinä Vimpelin mielisairaalan kohdalla äiti teki äkkinäisen väistöliikkeen ja meni aivan valkoiseksi. Pysäytti auton äkkiä tien sivuun, koska alle jäi selvästi joku. Joku musta hahmo nimittäin oli yhtäkkiä maannut keskellä tietä! Ja minäkin sen näin, hävisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyi. Äitini sai kysyttyä.. Mikä se oli?? En tiennyt, ei näyttäny kyllä ihmiseltäkään oikeen..
Pakko oli ajaa takasinpäin ja tarkistaa koko tienoo. Missään ei näkyny mitään, jälkiäkään ei ollu minnekkään päin, eikä ketään näkyny missään. Autossakaan ei kuulunu kolausta vaikka alle selvästi jotain jäi. Eläin se ei ollut, nimittäin ihmisen muoto, mutta ei ollu kasvoja.

Hyi. Tämän jälkeen asiasta ei puhuttu.. Mutta se oli kamalaa!!!

 

up

 

 

Uppista

 

up

 

Esim. viime kesältä. Istuin yhtenä kauniina, valoisana kesäiltana siinä klo 23 maissa olohuoneessa lukemassa kirjaa, muu perhe oli mennyt jo nukkumaan. Vilkaisin kirjasta ylös eteiseen, jossa oli valot päällä - siis ihan kirkas valaistus. Vähän säikähdin, kun eteisessä seisoi miehen hahmo, ihan selkeä, jopa vaatteitten värit oli erotettavissa. Mies oli hieman kumarassa, nojasi keppiin ja katsoi minuun.
Sitten se vaan katosi.
Tajusin vasta sen kadottua, että se oli mun 90-luvun alussa kuollut vaarini, eli isän isä. Vaarilla oli tapana kulkea kepin kanssa viimeisinä vuosinaan.
Ihan muutama päivä tuon jälkeen selvisi, että mun isällä oli (tai on edelleenkin, mutta nyt hoitotasapainossa) vakava sairaus. Vähän karmaisi, kun tuli mieleen, että siitäkö se vaari tuli ilmoittamaan... en oo tästä kokemuksesta puhunut yhtään kenellekään, mutta tänne anonyyminä ajattelin sen kertoa.

Kokemuksia on muitakin, mun lapsuudenkodissani on aika monilla ollut selittämättömiä juttuja, sekä yhdessä nykyisin kesämökkikäytössä olevassa talossa siellä lähellä.... ym. Ei oikein voi olla täysin uskomatta yliluonnolliseen, kun on itsekin kaikenlaista kokenut ja lähipiirissä ihan täysjärkiset ihmiset myös.

 

Sain vihdoinkin tämän ketjun luettua kokonaa paljon jänniä ja kiehtovia juttuja. Nostan jos näitä tulis tänne vaikka lisää

 

Vaikka tää on jo vanha ketju, haluun lisätä tänne oman "tarinani": Olin sillon 12-13vuotias. Olimme hyvän kaverini (mua vuotta vanhemman) kanssa ulkoiluttamassa niiden koiraa n.yheksän aikoihin illalla. Oli jo tosi pimeää, ja näimme kolme miestä ja yhden naisen takanamme. Miehillä oli mustat vaatteet ja naisella taisi olla musta, pitkä takki. Huomasin että heillä oli mukana lastenvaunut. Aloimme kävellä lujempaa, ja leikin puhuvani puhelimessa jonkun kanssa, kaverini oli pelosta jäykkä sillä koirastakaan ei olisi mitään apua jos kimppuumme hyökättäisiin, sillä se oli tosi kiltti. Katsoimme taaksemme nopeasti, eikä siellä ollut ketään. Se oli tosi outoa, sillä tie oli suora, eikä sieltä olisi voinut lähteä toiseen suuntaan. Juoksimme kotiin enkä ole enää kulkenut siellä pimeällä :/

 

Tää ei kyllä oo mikään kummitusjuttu, mut kuiteski: Olin 16v. Äitini eno oli ollut Kehitysvammaisten hoitokodissa jo lapsuudesta, ja sieltä soitettiin äidille. Kysyin että kuka nyt on kuollut (siis ihan vitsinä) ja se vastas että; Kari kuoli viimeyönä! Soittivat siksi äidille, koska eivät olleet saaneet mummiani, eli Karin siskoa kiinni puhelimella. Mummini oli ollut silloin isänsä haudalla viemässä kukkia

 

ja ylös !

 

Vaikka tää on jo vanha ketju, haluun lisätä tänne oman "tarinani": Olin sillon 12-13vuotias. Olimme hyvän kaverini (mua vuotta vanhemman) kanssa ulkoiluttamassa niiden koiraa n.yheksän aikoihin illalla. Oli jo tosi pimeää, ja näimme kolme miestä ja yhden naisen takanamme. Miehillä oli mustat vaatteet ja naisella taisi olla musta, pitkä takki. Huomasin että heillä oli mukana lastenvaunut. Aloimme kävellä lujempaa, ja leikin puhuvani puhelimessa jonkun kanssa, kaverini oli pelosta jäykkä sillä koirastakaan ei olisi mitään apua jos kimppuumme hyökättäisiin, sillä se oli tosi kiltti. Katsoimme taaksemme nopeasti, eikä siellä ollut ketään. Se oli tosi outoa, sillä tie oli suora, eikä sieltä olisi voinut lähteä toiseen suuntaan. Juoksimme kotiin enkä ole enää kulkenut siellä pimeällä :/

anteeksi, mutta en oikein tajunnut miksi pelkäsit jonkun vaunulenkillä olevan naisen (miehensä ja ehkä veljensä tms kanssa) käyvän kimppuunne.. ? ennenkuin hävisivät oudosti siis..

 

äitini esikoinen kuoli 3 päivää syntymänsä jälkeen synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. vauva oli ollut koko elämänsä ajan teho-osastolla, erossa äidistäni. tuona vauvan kuolinyönä äitini heräsi hillittömään itkuun ja alkoi laulamaan jotain täysin hänelle tuntematonta laulua (mitä ei ilmeisesti ole olemassakaan), hän tiesi vauvansa kuolleen.
muutama kymmenen minuuttia myöhemmin hänelle tultiin tuomaan suru-uutisia vauvastaan.
tuon laulun sanat äiti kirjoitti ylös ja laittoi kuolinilmoitukseenkin.

tämä tarina oli niin surullinen ja hyytänä pienenä ja on sitä vieläkin

mummoni näkee enneunia pahoista ja surullisista tapahtumista, yleensä jonkin ötökän muodossa. koskaan ei vaan tiedä kenelle läheiselle tapahtuu.
kuulemma tuota äitini esikoisen syntymää edeltävänä yönä mummoni oli herännyt unesta ja nähnyt kuolleen lapsensa seisovan vierellään ja käskevän mummoni auttaa äitiäni..

Laitanpa oman korteni kekoon nyt sitten, tuo lauluasia on sattunut minullekin.


Asuin samanikäisen ystäväni perheen luona 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi (muutin sitten opiskelijakämppään). Isäni oli kuollut ollessani 3-vuotias ja äitini juuri ennen muuttoani ystäväni luokse. Olin asunut jonkun kuukauden verran uudessa kodissani kun yksi yö olin kävellyt unissani(?) ystäväni vanhempien sängyn reunalle istumaan. (En siis ole koskaan ennen tai jälkeen tämän kävellyt unissani). Ystäväni äiti oli ensin herännyt ja kysellyt että mikä minulla on. Huono olo tms. En ollut vastannut mitään, ollut ihan hiljaa vain, silmät auki. Ystäväni äiti oli herättänyt miehensä ja heidän kertoman mukaan, olin noin 20 minuuttia vain istunut siinä. He eivät olleet uskaltaneet herätellä tai "ravistella" minua.

Ihan yhtäkkiä olin alkanut laulamaan meille kaikille täysin outoa laulua, kukaan ei siis koskaan ollut kuullutkaan sitä ennen. Onneksi tämä ystäväni isä oli kirjannut ylös laulun sanat. Aivan yhtäkkiä olin laulun loputtua havahtunut unestani ja muistan vieläkin kuinka säikähtänyt olin kun heräsin heidän sängystään istualtani.

Myöhemmin lähipäivinä äitini äiti tunnisti laulun ja kertoi äitini laulaneen sitä isäni kuoleman aikaan. Laulun sanoista "paljastuu" viesti tyyliin: 'Kiitos, että pidät huolta lapsestani, mutta muista, että rakkauteni ei koskaan katoa'. Tämä siis kun lukee rivien välistä laulun sanoja. Ehkä se oli äitini, joka lauloi tätä ystäväni vanhemmille?

Kauhea ikävä äitiä!

 

äitini esikoinen kuoli 3 päivää syntymänsä jälkeen synnytyksessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. vauva oli ollut koko elämänsä ajan teho-osastolla, erossa äidistäni. tuona vauvan kuolinyönä äitini heräsi hillittömään itkuun ja alkoi laulamaan jotain täysin hänelle tuntematonta laulua (mitä ei ilmeisesti ole olemassakaan), hän tiesi vauvansa kuolleen.
muutama kymmenen minuuttia myöhemmin hänelle tultiin tuomaan suru-uutisia vauvastaan.
tuon laulun sanat äiti kirjoitti ylös ja laittoi kuolinilmoitukseenkin.

tämä tarina oli niin surullinen ja hyytänä pienenä ja on sitä vieläkin

mummoni näkee enneunia pahoista ja surullisista tapahtumista, yleensä jonkin ötökän muodossa. koskaan ei vaan tiedä kenelle läheiselle tapahtuu.
kuulemma tuota äitini esikoisen syntymää edeltävänä yönä mummoni oli herännyt unesta ja nähnyt kuolleen lapsensa seisovan vierellään ja käskevän mummoni auttaa äitiäni..

Laitanpa oman korteni kekoon nyt sitten, tuo lauluasia on sattunut minullekin.


Asuin samanikäisen ystäväni perheen luona 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi (muutin sitten opiskelijakämppään). Isäni oli kuollut ollessani 3-vuotias ja äitini juuri ennen muuttoani ystäväni luokse. Olin asunut jonkun kuukauden verran uudessa kodissani kun yksi yö olin kävellyt unissani(?) ystäväni vanhempien sängyn reunalle istumaan. (En siis ole koskaan ennen tai jälkeen tämän kävellyt unissani). Ystäväni äiti oli ensin herännyt ja kysellyt että mikä minulla on. Huono olo tms. En ollut vastannut mitään, ollut ihan hiljaa vain, silmät auki. Ystäväni äiti oli herättänyt miehensä ja heidän kertoman mukaan, olin noin 20 minuuttia vain istunut siinä. He eivät olleet uskaltaneet herätellä tai "ravistella" minua.

Ihan yhtäkkiä olin alkanut laulamaan meille kaikille täysin outoa laulua, kukaan ei siis koskaan ollut kuullutkaan sitä ennen. Onneksi tämä ystäväni isä oli kirjannut ylös laulun sanat. Aivan yhtäkkiä olin laulun loputtua havahtunut unestani ja muistan vieläkin kuinka säikähtänyt olin kun heräsin heidän sängystään istualtani.

Myöhemmin lähipäivinä äitini äiti tunnisti laulun ja kertoi äitini laulaneen sitä isäni kuoleman aikaan. Laulun sanoista "paljastuu" viesti tyyliin: 'Kiitos, että pidät huolta lapsestani, mutta muista, että rakkauteni ei koskaan katoa'. Tämä siis kun lukee rivien välistä laulun sanoja. Ehkä se oli äitini, joka lauloi tätä ystäväni vanhemmille?

Kauhea ikävä äitiä!

Niin luultavasti laulu oli jäänyt alitajuntasi muistiin, vaikket sitä itse muistanutkaan. Ihana tarina.

 

voisin laittaa oma lisäykseni tähän.
meillä oli jonkinlainen kokoontuminen eräässä kurssikeskuksessa jossa olin jo lapsuudestani asti käynyt. siellä on päätalo ja useita pienempiä mökkejä jossa on siis kaksi huonetta joissa molemissa on 3 sänkyä. välissä on ovi mutta se on lukittuna. nukuin siellä 2 muun kanssa ja heräsin yöllä noin 4 aikaan ilman mitään syytä ja näin miehen, uskoakseni sillä hän näytti pitkältä. mustana varjona, olihan yö joten oletin että joku tytöistä oli noussut ja mä katselin kun se hahmo käveli huoneen poikki ulos ovelle (ulos-ovi oli siis mun sänkyni vieressä ja olisin voinut siinä maatessani avata oven) mutta mies käveli ovelle sit mitään ei tapahtunut. mä sytytin valon ja oli tyhjää. kaverini toisesta sängystä kysyi sitten että näinkö minäkin sen. sit mä tajusin että taisin nähdä jotain yliluonnollista. tarkistin se väliovi mutta oli lukittuna ja se hahmo käveli siis 10-20cm minusta! mutta minä en jotenkin pelännyt koko tilanteen, tiesin kai ettei hahmo tekisi meille mitään. se on vain kurssikeskuksen asukki.

 

ÄLÄ KATSO TAAKSE!

 

ja tuon äskeisen lisäksi olen ollut tavallaan nähnyt unia mutta en kuitenkaan tiedä oliko ollut tapahtunut vai ei. (liian todentuntuinen unta että olisin erottanut todellisuudesta) Onneksi ystäväni tiesi tästä ja johduin kyselemään aina välillä että mikä tilanne on. Näen usein pikku juttuja unessa ja menee pari vuotta ennenkuin johduin tilanteeseen jossa muistin että olin nähnyt tästä unta. onneksi ei mitään kuolemisia ollut.

mulla ei ole ollut koskaan kovia päänsärkyjä. lähinnä yksi kuukaudessa ja kestää viidestä minuutista alle tuntiin eikä mitenkään sietämätöntä (olen onnekas tässä asiassa), mutta kävi niin kun pappani kuoli (ei oltu läheisiä) niin mulla oli koko päivä hyvin kovaa särkyä ja ihmettelin asiaa ja sietokyky lähenee loppua kun äitini soitti että pappa oli kuollut niin särky loppui kuin seinään.

 

huh onpa juttuja. mielenkiintoisia nuo unihalvauksia? kenties minullekin on käynyt vaikka mulle tapahtuu aina kun olen hereillä. usein vyötäröstä alaspäin tai puolet kehosta jäkistyi ja pistelee inhottavasti ja sattuu kun yritänkin liikua. (tai liikumattakin sattuu yhtä lailla) pahin taisi olla kun katselin kuuta sängystäni selälleni ja yhtäkkiä koko keho jäykistyi ja pistelee aivan jumalattomasti että en usko kestäväni sitä ja en pystynyt liikumaan mitenkään vaikka sattuu hirveästi. itkin jopa mutta sit se väheni hitaasti, en sitten uskaltanut nukkua vähään aikaan. mutta tuon (ikää 16V) jälkeen minulle ei enää tapahtunut noita.

 

Merkkailen tän ittellein

 

haamut menivät nukkumaan, mutta ketju nousi ylös itsestään

 

Kirjoitin blogiini jotain meillä kotona sattunutta. Lisää tulee jossain vaiheessa rauhalantilanemanta.blogspot.com
Pitää lukea koko ketju jossain vaiheessa.

 

merks. mielenkiintoista!

 

jumalaut.. päätin viimein keskittyä tähän ketjuun kunnolla ja eikös tytön vanna tipu saunan lauteilta hitomoisella ryminällä aurinko paistaa ja mie tärisen täälä sydärin partaalla |O

 

en itse ole kokenut juurikaan mitään selkeästi yliluonnollista, mutta uskon kyllä näihin asioihin. kun olin kuudentoista & opiskelin sellaisessa vanhassa oppilaitoksessa, pelkäsin aina hemmetisti kävellä pukukaapeille vaihtamaan vaatteet :ashamed: pitkä, hämärä käytävä jonka varrella oli pimeitä luokkia ovet auki... ja sitten ne pukukaapit olivat vielä sellaisessa hemmetin pommisuojassa, josta usein oli valot jo sammutettu kun saavuin |O samoin pelkäsin muksuna kotimme lähellä ollutta vanhaa pappilaa.. siitä pihan läpi oiottiin kesäisin uimarannalle ja iltauinnille mennessä pelotti perhanasti!

 

Hui, mitä juttuja!