Keittis on vittumaisen itseriittoinen mutsi ja sen lapset jotain pilipalipentuja

Miksei omia lapsiaan saisi nostaa jalustalle? En kyllä ole mitään tällaista huomannut enkä tunne keittiönoitaa sen tarkemmin. Mutta on kunnioitettavaa että joku uskaltaa laittaa itsensä likoon ja yrittää auttaa jotakuta jopa virtuaali-ihmistä! Hyvä se on siellä harmaana huudella ja suoltaa sitä katkeraa ulostetta omasta elämästään.

Jos uskoo, että omissa lapsisa on yliluonnollisia kykyjä tai muuta soopaa, niin mulla menee ainakin yli.
Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

 

Jollakulla on pahoja itsetunto-ongelmia, ja on allerginen nimenomaan naisille jotka saavat tämän persoonan tuntemaan huonommuutta. Liekö joku äiti-kompleksi lapsuudesta. Omituinen pakkomielle olla oikeassa. Faktat kun sen jo kertovat.

 

Miksei omia lapsiaan saisi nostaa jalustalle? En kyllä ole mitään tällaista huomannut enkä tunne keittiönoitaa sen tarkemmin. Mutta on kunnioitettavaa että joku uskaltaa laittaa itsensä likoon ja yrittää auttaa jotakuta jopa virtuaali-ihmistä! Hyvä se on siellä harmaana huudella ja suoltaa sitä katkeraa ulostetta omasta elämästään.

Jos uskoo, että omissa lapsisa on yliluonnollisia kykyjä tai muuta soopaa, niin mulla menee ainakin yli.
Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

Ovatko sinunkin lapsesi räkänokkia?

 

En tunne sinua, niin en voi sanoa mitään tähän, enkä palstaile koko aikaa, joten en osaa tehdä syväanalyysia. Täähän on vain virtuaalimaailmaa. IRL ihmettelisin onko koko tukiverkostosi täällä kaksplus palstalla ja onko sinulla muuta elämää kuin lähes aikuiset lapsesi ja kaksplusyhteisö (+ työ)?

HUOM!!

Hih...onkohan meillä kenelläkään muuta elämää kuin lapset, suku (Keittiskin on maininnut vanhempansa monesti), työ/opinnot (näitä ei kaikilla ole), ystävät (niistäkin Keittis on maininnut) ja tämä palsta? Lisäksi tulee mieleen ainakin Keittiksen koira, matkustelu, ruoanlaitto...eli harrastukset/vapaa-ajanvietto.

Mitä muuta tukiverkostoa ja elämää pitäisi vielä olla?

 

Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

Voi kuule, eivät kaikki ihmiset samanlaisia ole. Eivät todellakaan. Ja se pätee sekä aikuisiin että lapsiin.

 

samaa mieltä. Lapsiaan tulee tukea ja kannustaa se on fakta, ap tekee sen minusta vain niin mikä minua henk-koht. tökkii.

Osaatko sanoa, mikä siinä tökkii? Olisin kiinnostunut kuulemaan, jotta voisin ottaa opikseni. Luonnolliestikaan en täällä palstalla lasteni elämää sen kummemmin paljasta, koska se elämänsä neitssä paljastaminen on heidfän eikä mun tehtäväni. Mutta kerro mulle, mikä tökkii? Osaan ottaa hyvin vastaan negatiivistäkin palautetta ja ihan mielelläni toimisin toisin, jos se jollekin palstalaiselle tuo paremman mielen.

kuvittelet kaikkea hullua. esim mainitset että sun lapsi on jotenkin ihmeellinen, kun häntä on pyydetty käymään kylässä jossain ulkomailla.

eiköhän aika moni opiskelija pyydä kavereitaan kotiinsa käymään? Ei tarvitse olla indiikko tai kissankulta vai mitä niitä on.

kuvittelet, että sun lapset on erilaisia kuin muut. se on mun mielestä sairasta.

 

Minä ainakin olen huomannut että kukaan köyhä ei saa valittaa vähiä rahojaan, koska sinä olet pärjännyt vielä vähemmällä rahalla, yksinhuoltaja ei saa valittaa koska sinäkin olet ollut ja pärjännyt ja pienten lasten äiti ei saa väsyä, koska sinä olet jaksanut. Kuulostat usein minun anopilta, mutta niin se vaan on että aika kultaa muistot ja minun lasten vauva-ajasta ei ole montaakaan vuotta ja silti en osaa enää täysin sympatioin eläytyä vauvan äidin ongelmiin. Mutta ehkä sinulla on parempi muisti.

 

Jos uskoo, että omissa lapsisa on yliluonnollisia kykyjä tai muuta soopaa, niin mulla menee ainakin yli.
Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

On ihan mukavaa, jos SINÄ tiedostat jotain yliluonnollisia kykyjä tossa mun junnussa Itse en ole sellaista junnussa koskaan huomannut. Linkkaa mulle tähän - kiitos ystävällisyydestäsi - se ketju, missä olen sanonut likalla olevan yliluonnollisia kykyjä.

 

Miksei omia lapsiaan saisi nostaa jalustalle? En kyllä ole mitään tällaista huomannut enkä tunne keittiönoitaa sen tarkemmin. Mutta on kunnioitettavaa että joku uskaltaa laittaa itsensä likoon ja yrittää auttaa jotakuta jopa virtuaali-ihmistä! Hyvä se on siellä harmaana huudella ja suoltaa sitä katkeraa ulostetta omasta elämästään.

Jos uskoo, että omissa lapsisa on yliluonnollisia kykyjä tai muuta soopaa, niin mulla menee ainakin yli.
Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

Ovatko sinunkin lapsesi räkänokkia?

No jospa suomennan tuon räkänokan. Mun lapset on ihmisiä. He tekevät virheitä. samoin keittiksen. huom pelkästään ihmisiä. Jotka käyttäytyvät keittiksen kirjoittelujen perusteella aika halveksuvasti muita kohtaan pitäen itseään parempana.

 

Nyt kun mietin, niin olet luultavasti ihan oikeassa. Mä en ota tätä palstaa kovinkaan vakavasti :/

Miksi sitten teit tälläisen aloituksen,mitä hait tällä?

 

kuvittelet kaikkea hullua. esim mainitset että sun lapsi on jotenkin ihmeellinen, kun häntä on pyydetty käymään kylässä jossain ulkomailla.

eiköhän aika moni opiskelija pyydä kavereitaan kotiinsa käymään? Ei tarvitse olla indiikko tai kissankulta vai mitä niitä on.

kuvittelet, että sun lapset on erilaisia kuin muut. se on mun mielestä sairasta.

Missä mä olen sanonut, että lapseni olisi jotenkin ihmeellinen, kun on saanut kutsun kylään? Ole ystävällinen ja nosta se ketju tähän.

Kerro mulle myös, missä olen sanonut lapseni olevan indigo? Tai kissankulta tai vaikka sudenpaska? Nosta se ketju tähän, kun niin varmasti asiasta olet perillä ja minä taas en ole mielestäni ikinä puhunut tällä palstallani lapsistani indigoina, kissankultina enkä edes häränpaskoina.

 

Näin se homma etenee ja jalostuu Kukkapuska sinne myös!

Kiitos =) Mä olen luopunut jo monesta vaivannäöstä palstalaisten sughteen verrattuna siihen 7 vuuoden takaiseen, mutta ei mua edelleenkään kovin hirveästi inspiroi pohtia tuikituntemattomien ihmisten ongelmia tai elämäntilanteita. Jostain käsittämättömästä syystä kuitenkin tällä palstalla aina silloin tällöin tulee eteen kirjoittaja, jonka elämäntilanne muistuttaa jossain määrin jollain tavalla jotain omaa elämäntilannettani joskus vuosia sitten ja siten siitä myös syntyy ajatus, että oiskohan mulla jotain neuvoa, millä voisin tuota ihmistä auttaa. Joskus onnistun, joskus en. Toisaalta... miksi ihmeessä mun pitäisi ketään edes yrittää auttaa? Miksi tuhlaisin aikaani johonkin virtuaalihenkilöön? Loppujen lopuksi nämä mietiskelyni auttaa jotakuta palstailijaa ovat aivan idioottimaisia. Jos senkin ajan keskittyisin vain tekemään duunihommia, kävisin Floridassa 4 kertaa vuodessa.

Sun kirjoituksesi sai mut kyllä heräämään ja kiitos sinulle siitä :hug: Luultavasti olisin sanut maksettua junnulle viikon matkan New Yorkiin pelkästään sillä tuntimäärällä, mitä viimeisen vuoden aikana olen palstalla käyttänyt muiden ihmisten kuuntelemiseen ja tukemiseen. Ehkä olisi myös aika luopua tästä mustasta nikistä ja siirtyä harmaiden joukkoon?

Harmaana on turvallista olla vaikka on mullakin nikki mutta käytän sitä harkiten

 

Nyt kun mietin, niin olet luultavasti ihan oikeassa. Mä en ota tätä palstaa kovinkaan vakavasti :/

Miksi sitten teit tälläisen aloituksen,mitä hait tällä?

siinähän se aloitusviestissä lukee miksi tän ketjun avas

 

Kun minä olen tyytyväinen/iloinen/huvittunut lasteni tekemisistä/sanomisista kerron sen mielelläni jollekin. Ja usein sitten erehdyn tekemään sen täällä. Täytynee lopettaa sellainen yltiöpäinen positiivisuus ja kirjoittaa vaan ikävistä asioista tai säästä, kerta positiivisuus tuntuu joitakuita häiritsevän.

 

Missä mä olen sanonut, että lapseni olisi jotenkin ihmeellinen, kun on saanut kutsun kylään? Ole ystävällinen ja nosta se ketju tähän.

Katsos, jos mainitset jostain asiasta palstalla, niin kuvittelet sen olevan erikoista tai jopa ainutlaatuista.
Niinhän se homma täällä toimii: kaikki positiivinen koetaan leuhkimisena ja sinä, että kuvittelee olevansa paljon muita parempi.

Vika ei ole sinussa, ei minussa (samaa skeidaa olen saanut täällä kuulla) vaan niissä, jotka kuvittelevat kaikkien kirjoitusten olevan piiloteltu hyökkäys juuri heitä tai heidän lapsiaan vastaan. Jos esim. kerron olevani iloinen siitä, että viisivuotiaallani on paljon kavereita, niin jonkun mielestä se tarkoittaa että pidän asiaa ainutlaatuisena tai erikoisena, ja mittaan ihmisen arvon sillä paljonko kavereita hänellä on (eli ne, joilla ei ole kavereita, eivät ole minkään arvoisia).

Se on palstan henki :|

 

Miksi sitten teit tälläisen aloituksen,mitä hait tällä?

Hain pelkästään sitä, että mun persoonani ei sotkisi muiden palstailijoiden tekemiä aloituksia. Eli jos joku kysyy jotain ja mä vastaan, ei joku kolmas ala nokittaa mua siinä ketjussa. Nokitus siis pliis tässä ketjussa ja sitten sille ketjun aloittajalle jatketaan aiheesta eikä Keittiksestä, Keittiksen lapsista, Keittiksen taloudellisesta tilanteesta yms, millä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa. Jos joku näkeepunaista mun nikkini nähdessään, niin olisi mukavaa, jos ne vuodatukset tulisi tähän ketjuun ja siellä aiheen ketjussa keskusteltaisiin vaan aiheesta eikä Keittiksestä.

 

siellä on minusta juuri tuosta indigo-spesiaali-lapsiajattelusta enemmän eräiden kohdalta..

 

Kun minä olen tyytyväinen/iloinen/huvittunut lasteni tekemisistä/sanomisista kerron sen mielelläni jollekin. Ja usein sitten erehdyn tekemään sen täällä. Täytynee lopettaa sellainen yltiöpäinen positiivisuus ja kirjoittaa vaan ikävistä asioista tai säästä, kerta positiivisuus tuntuu joitakuita häiritsevän.

mua ainakin surettaa et pitäis enimmäkseen negatiivisia asioita kertoa lapsistaan et olis tavallista..tai et iloaan ja onnellisuutta ei saa tuoda esille, kun se ahdistaa muita.

joten eipä kuule kiusallakaan lopeteta sitä onnellisuuden hehkuttamista, eihän? :saint:

 

mutta eikö se ole just sitä "harmitonta rönsyilyä" mitä itsekin harrastat hyvällä omallatunnolla jo kahdeksatta vuotta tällä palstalla!?

Sori, mutta ei pidä heitellä kiviä jos ITSE asuu lasitalossa!

 

Miksei omia lapsiaan saisi nostaa jalustalle? En kyllä ole mitään tällaista huomannut enkä tunne keittiönoitaa sen tarkemmin. Mutta on kunnioitettavaa että joku uskaltaa laittaa itsensä likoon ja yrittää auttaa jotakuta jopa virtuaali-ihmistä! Hyvä se on siellä harmaana huudella ja suoltaa sitä katkeraa ulostetta omasta elämästään.

Jos uskoo, että omissa lapsisa on yliluonnollisia kykyjä tai muuta soopaa, niin mulla menee ainakin yli.
Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

Ovatko sinunkin lapsesi räkänokkia?

No jospa suomennan tuon räkänokan. Mun lapset on ihmisiä. He tekevät virheitä. samoin keittiksen. huom pelkästään ihmisiä. Jotka käyttäytyvät keittiksen kirjoittelujen perusteella aika halveksuvasti muita kohtaan pitäen itseään parempana.

Ja anna kun epäilen että sinulla ei lapsia olekaan. Tuot täällä vain ikävää katkeruuttasi esiin ja näet kaikessa sellaista mikä saa sinun huonommuutesi taas nousemaan esiin ja aiheuttaen näin ahdistusta. Onko Sinulla mitään muuta elämää tai tukiverkostoa?

 

Missä mä olen sanonut, että lapseni olisi jotenkin ihmeellinen, kun on saanut kutsun kylään? Ole ystävällinen ja nosta se ketju tähän.

Katsos, jos mainitset jostain asiasta palstalla, niin kuvittelet sen olevan erikoista tai jopa ainutlaatuista.
Niinhän se homma täällä toimii: kaikki positiivinen koetaan leuhkimisena ja sinä, että kuvittelee olevansa paljon muita parempi.

Vika ei ole sinussa, ei minussa (samaa skeidaa olen saanut täällä kuulla) vaan niissä, jotka kuvittelevat kaikkien kirjoitusten olevan piiloteltu hyökkäys juuri heitä tai heidän lapsiaan vastaan. Jos esim. kerron olevani iloinen siitä, että viisivuotiaallani on paljon kavereita, niin jonkun mielestä se tarkoittaa että pidän asiaa ainutlaatuisena tai erikoisena, ja mittaan ihmisen arvon sillä paljonko kavereita hänellä on (eli ne, joilla ei ole kavereita, eivät ole minkään arvoisia).

Se on palstan henki :|

Ei, samassa lauseessa jossa keittis mainitsi matkasta, hän kertoi lapsensa olevan hänen mielestään joku kristalli

 

Missä mä olen sanonut, että lapseni olisi jotenkin ihmeellinen, kun on saanut kutsun kylään? Ole ystävällinen ja nosta se ketju tähän.

Katsos, jos mainitset jostain asiasta palstalla, niin kuvittelet sen olevan erikoista tai jopa ainutlaatuista.
Niinhän se homma täällä toimii: kaikki positiivinen koetaan leuhkimisena ja sinä, että kuvittelee olevansa paljon muita parempi.

Vika ei ole sinussa, ei minussa (samaa skeidaa olen saanut täällä kuulla) vaan niissä, jotka kuvittelevat kaikkien kirjoitusten olevan piiloteltu hyökkäys juuri heitä tai heidän lapsiaan vastaan. Jos esim. kerron olevani iloinen siitä, että viisivuotiaallani on paljon kavereita, niin jonkun mielestä se tarkoittaa että pidän asiaa ainutlaatuisena tai erikoisena, ja mittaan ihmisen arvon sillä paljonko kavereita hänellä on (eli ne, joilla ei ole kavereita, eivät ole minkään arvoisia).

Se on palstan henki :|

Ei ollenkaan. Keittiksen lisäksi olet sinä sellainen hahmo, joka leuhkii paljon. Esim kavereiden määrä ei kerro ihmisestä mitään.

 

Kaikki ovat aivan samanlaisia räkänokkia. piste.

Voi kuule, eivät kaikki ihmiset samanlaisia ole. Eivät todellakaan. Ja se pätee sekä aikuisiin että lapsiin.

Kyllä ovat siinä suhteessa, että kukaan ei ole täydellinen tai parempi kuin toiset.

 

Tätä se on taas.. Hyeenat kimpussa.

 

Ei ollenkaan. Keittiksen lisäksi olet sinä sellainen hahmo, joka leuhkii paljon. Esim kavereiden määrä ei kerro ihmisestä mitään.

Mä taas en mielestäni leuhki. Olen kyllä tyytyväinen erinäisiin asioihin elämässäni, ja tykkään itsestänikin yleensä, ja periaatteenani on se etten ruikuta ja rutise turhista.

Tätä mä juuri tarkoitin: joku kertoo elämästään positiivisia puolia ja on tyytyväinen esim. lapsiinsa tai johonkin omaan saavutukseensa, ja toinen kokee sen järkyttävänä leukimisena.

Koskaan en olekaan kuvitellut/väittänyt että kavereiden määrä kertoisi ihmisestä mitään. Saan kai silti olla tyytyväinen, että mulla on kavereita, ja lapsilla myös?