Kaverin "täydelliset" synnytykset!

[Plushplop]

Siis voiko oikeasti olla niin täydellisiä synnytyksiä, että toinen "tykkää" synnyttää? mulla on kaveri joka AINA jaksaa kehuskella omista synnytyksistään. " Ei jännitä synnyttäminen, odotan sitä innolla" "ihanaa päästä synnyttämään" jne. Siis joo, ymmärrän että voi joillakin synnytys mennä ihan mukavastikin, mutta se että kehutaan kuinka "lasten leikkiä" se oli ja kuinka "lueskelin synnytyksen" ja ponnistusvaiheesta on otettu kuvia jossa HYMYILLÄÄN (???) ( kuulemma, en ole nähnyt) ja muutenki tollanen "oltiin synnytyksen alettua kaupungilla viellä shoppailemassa vauvalle ja sitten pikkuhiljakseen synnärillepäin"..

Siis oikeasti, must tuntuu et mitä enemmän toi ihminen kuulee toisten huonoista synnytys muistoista, sitä enemmän se jaksaa hehkuttaa omia IHANIA synnytyksiään. Ja kertoo kuinka hänen kohdallaan saatiin perhehuonetta, ihana kätilö joka otti kaiken huomioon ( siis kipulääkitys juuri oikeaan aikaan ja se veikin KAIKKI kivut synnytyksestä sitten, ne mitä ehti olla ja ei nekään mitä oli, ollut pahoja jne).. Siis itse täydellisyys, niinkun on lapsensakin.

Huoh.. ja en tosiaan ole KATEELLINEN.. en vaan usko sen akan juttuja kun on luonteeltaan niin... aaarrrggh..

 

["vieras"]

Voi. Jotkut voivat jopa saada orgasmin synnyttäessään.

 

[Anatolia]

Mulla on kaksi oikein kivaa synnytystä takana. Ja on tosiaan kuvia, joissa hymyilen kesken synnyttämisen . Ponnistaessa vitsailin kätilön kanssa, miehen kanssa heitettiin läppää välillä, jne. Sai siinä töitäkin kyllä tehdä, mutta ei sekään kamalaa ollut.

Kipua en ole oikein tuntenut, epiduraali on toiminut taivaallisen hyvin, ponnistusvaiheetkin oli kivuttomia.

Ja odotan tosi innolla, että pääsen taas synnyttämään. Mun mielestä se on ehkä hienointa maailmassa.

Onko se sitten jotenkin väärin, että on tykännyt synnyttämisestä, ja että synnytykset eivät ole olleet kamalia?

 

[Plushplop]

Jep..

 

[plushplop]

Joo toi vastaus ei ollut sitte sulle Anatolia

 

["vieras"]

No, minulla on kaikki synnytykset olleet mahtavia ja olen asialla varmaan usein hehkuttanut, mutta tarkoitus on ollut se, että joskus edes positiivisiä synnytyskertomuksia, kun tuntuu , että yleensä kehutaan, kuinka rankaa on ollut jne.

 

["vieras"]

Jos et usko, niin googleta, löytyy paljon tietoa. En minä ymmärrä miten joku siihen pystyy, mutta kyllä, jotkut voivat saada orgasmin synnyttäessään.

 

[Anatolia]

Kolmannen pyrin kyllä synnyttämään ilman puudutuksia, ihan vaan siksi että haluan tietää miten helvetisti synnyttäminen voi sattua

 

[cc]

Aika kultaa muistot?
Voihan kaikki mennä "mukavasti" toisilla on helpompi lantio ja pienempi lapsi kuin toisilla. Mutta olisiko kuitenkin että se pahin ei niin aina jääkään mieleen? Mutta aika huonoa käytöstä tuommoinen hehkuttaminen on, varsinkin jos toisella on selkeästi huono muisto. Yrittääkö se sitten rohkaista jotain kolmatta..?

 

[popi]

joo, kaveritaitoja kannattaisi naisen harjotella: synnytyskertomuksissa tärkeää on antaa TUKEA toisten kokemuksille eikä loistaa itse. kannattaisi pitää suu kiinni, jos ei halua ärsyttää toisia ihanilla synnytyksillään....mulla ainakin oli ihan kamala synnytys! kamala synnytys on onnistuneempi synnytys! (ha ha vitsi, ei voi vertailla) :-D

 

[Kyllä,]

kumpikin synnytys meni mullakin tosi hyvin,ei ihan kivuttomasti ja ilman orgasmeja,mutta fiilis oli hyvä ja ei tullut mitään komplikaatioita tms.

 

[moekoe]

Mä kyllä tykkäsin kans synnyttämisestä.
Vaikea selittää, mutta mä jotenkin luotin mun kroppaan. Olin vähän turistina siinä hommassa sillä lailla, etten ollut suunnitellut mitään vaan olin ajatellut mennä tunteiden mukaan. Puudutuksia en saanut ollenkaan, koska missään vaiheessa en tuntenut olevani niin kipeä, että olisin niitä tarvinnut.
Ponnistusvaihe ei mulla sattunut oikeastaan ollenkaan, järjetön paineen tunne ja sellainen venymistunne tuli kyllä, mutta kipua ei ainakaan niin, että olisin kiinnittänyt siihen isommin huomiota.
Kuvia musta ei otettu (onneksi) mutta kätilöiden kanssa juttelin asioista normaalisti ponnistusten ja supistusten välissä.

Jotenkin se vaan tuntui sopivan mulle =)

 

[Anatolia]

joo, kaveritaitoja kannattaisi naisen harjotella: synnytyskertomuksissa tärkeää on antaa TUKEA toisten kokemuksille eikä loistaa itse. kannattaisi pitää suu kiinni, jos ei halua ärsyttää toisia ihanilla synnytyksillään....mulla ainakin oli ihan kamala synnytys! kamala synnytys on onnistuneempi synnytys! (ha ha vitsi, ei voi vertailla) :-D

Eli jos kysytään, millainen synnytyksesi oli, niin ei saa vastata, ellei se ollut ihan hirveä, ettei kysyjälle tule paha mieli? :xmas:

Se, kun toinen avautuu kamalasta synnytyksestään, ja toinen toteaa että "pyh, ei se kamalaa ole, ei mullakaan ollut, ihan piis of keik" on jo toinen juttu.

 

["joo"]

No mitä sä nyt tommosesta hermoot.

Kyllä mä ainaki nautin synnytyksestä, ottihan se kipeetä joo mutta kaikki on kiinni siitä miten asennoituu. Se kipu kuului siihen enkä pitänyt sitä mitenkään hirveenä. Odotan myös seuraavaa synnytystä innolla. ja ilman kipulääkkeitä mentiin ja silti se kipu ei ollu liian kova, se oli normaali vaihe ennen sitä hetkeä ku sai vauvan syliin.

 

[JonMa]

Kyllä minäkin kerron nauttivani synnytyksestä. Se on mahtavaa, eikä siitä mihinkään pääse. Esikoisen ponnistusvaiheessa naureskelin onnesta ja innostuksesta. Olen onnekas ja synnytykset menneet ilman suurempia ongelmia. En varmasti näin positiivisesti suhtautuisi jos jotain häikkää olisi ollut.

 

["vieras"]

Siis voiko oikeasti olla niin täydellisiä synnytyksiä, että toinen "tykkää" synnyttää? mulla on kaveri joka AINA jaksaa kehuskella omista synnytyksistään. " Ei jännitä synnyttäminen, odotan sitä innolla" "ihanaa päästä synnyttämään" jne. Siis joo, ymmärrän että voi joillakin synnytys mennä ihan mukavastikin, mutta se että kehutaan kuinka "lasten leikkiä" se oli ja kuinka "lueskelin synnytyksen" ja ponnistusvaiheesta on otettu kuvia jossa HYMYILLÄÄN (???) ( kuulemma, en ole nähnyt) ja muutenki tollanen "oltiin synnytyksen alettua kaupungilla viellä shoppailemassa vauvalle ja sitten pikkuhiljakseen synnärillepäin"..

Siis oikeasti, must tuntuu et mitä enemmän toi ihminen kuulee toisten huonoista synnytys muistoista, sitä enemmän se jaksaa hehkuttaa omia IHANIA synnytyksiään. Ja kertoo kuinka hänen kohdallaan saatiin perhehuonetta, ihana kätilö joka otti kaiken huomioon ( siis kipulääkitys juuri oikeaan aikaan ja se veikin KAIKKI kivut synnytyksestä sitten, ne mitä ehti olla ja ei nekään mitä oli, ollut pahoja jne).. Siis itse täydellisyys, niinkun on lapsensakin.

Huoh.. ja en tosiaan ole KATEELLINEN.. en vaan usko sen akan juttuja kun on luonteeltaan niin... aaarrrggh..

Jos panikoit jo pienestä ja jännität tulevaa saat kaikki lähelläs sekoks? "Joo ollaan kuultu". Itse aluks olin kuin "apua mitä tehdä "? ja toisella kertaa "joo menee rutiniilla"! "Käyn vaan pyöräýttämäss tuon ja tuun sitten" .

 

["miima"]

Esikoisen synnytys oli tiukemmassa, mutta siitä eteenpäin synnytykset olleet tosi helppoja ja olen niitä odottanut. Ja nelosen synnytyksessä kätilö ihmetteli jälkeenpäin, että miten mulla hymy puhkesi naamalle, kun pää oli syntynyt. Että ei sen tarvi olla jotain hullua tuskien taivalta.

Niin ja kylllä - mekin käytiin shoppailemassa, kun salit oli täynnä. Olin 3cm auki (venyttäen 5cm). Joten käytiin ostoksilla ja mies kävi syömässä, ja sen jälkeen päästiinkin saliin. En ymmärrä mitä "uskomatonta" siinäkin on?

Toki se, että jos toinen kertoo jostain traumoistaan, ja toinen sitten hehkuttaa helppoudella, niin eihän se nyt ihan korrektia ole. Mutta noin yleensä - eikö sitäkään nyt saa enää ääneen sanoa, jos synnytys on ollut kivaa? Millä lailla se nyt on pois siltä, jonka synnytys ei ole ollut niin kivaa. Tulee taas mieleen nämä kaikki imetys-sun-muut-sodat...

 

[samuelinäiti]

hmmh no eikai se synnytys mitään lastenleikkiä ollut mutten ehkä ajattele että se oli elämäni hirvein kokemus. siinä oli ne omat hetkensä hyvässä että pahassa. kaikin puolin ajattelen että kaikki meni hyvin vaikka olikin rankempaa kun olin osannut ikinä kuvitella. ymmärrän tollasen et ärsyttää mutta enpähän oo onneks ite joutunu tollasen ihmisen eteen että joku ihan kiljuis riemusta että kivaa se synnyttäminen. et ainoastaan se on yleensä kivaa siinä mielessä että saa sitten sen rakkaan vauvan syliin vihdoin.

 

["papsu"]

se on jännä kuinka erilaisia synnytykset voi olla. Siis että toinen ihminen ei tunne alkusupistusten jälkeen juuri mitään ja yks itkee ja huuta tuskaansa sen 10 tuntia. ....

 

[Anatolia]

[QUOTE="papsu";25889267]se on jännä kuinka erilaisia synnytykset voi olla. Siis että toinen ihminen ei tunne alkusupistusten jälkeen juuri mitään ja yks itkee ja huuta tuskaansa sen 10 tuntia. ....[/QUOTE]
Niinpä. Ja miten erilaisia samankin ihmisen synnytykset voi (kuulemma) olla.

Mulla alkusupistukset oli kaikkein ikävimpiä. Voisi sanoa, että kivuliaitakin. Mutta muuten en sitten kipua tuntenutkaan. Paitsi taas jälkisupistusten kourissa ollessani.

 

[pikkanen]

Mulla on synnytyksissä sattunut ihan perkuleesti, mutta muisto jokasesta on erittäin positiivinen ja tykkään synnyttämisestä. Mun mielestä saan myös tämän kertoa. Miksi pitäisi vaan kurjista kokemuksista saada kertoa? Tietty hetki pitää valita oikein. Ei ole kohteliasta hehkuttaa omaa ihanaa synnytystä, jos juuri toinen on kokenut traumaattisen synnytyksen. Ja se hehkuttaminenkin pitäisi osata tehdä niin, että se ei ole sellasta sädekehän kiillotusta, että olen täydellinen äiti ja synnyttäjä ja mikään ei tunnu miltään ja kätilötkin vaan kehuivat kuinka olen luotu synnyttämään. Sellanen nostaa kyllä kuulijalla karvat pystyyn.

 

["xxx"]

Mulla on kaksi oikein kivaa synnytystä takana. Ja on tosiaan kuvia, joissa hymyilen kesken synnyttämisen . Ponnistaessa vitsailin kätilön kanssa, miehen kanssa heitettiin läppää välillä, jne. Sai siinä töitäkin kyllä tehdä, mutta ei sekään kamalaa ollut.

Kipua en ole oikein tuntenut, epiduraali on toiminut taivaallisen hyvin, ponnistusvaiheetkin oli kivuttomia.

Ja odotan tosi innolla, että pääsen taas synnyttämään. Mun mielestä se on ehkä hienointa maailmassa.

Onko se sitten jotenkin väärin, että on tykännyt synnyttämisestä, ja että synnytykset eivät ole olleet kamalia?

Luulempa että jos ponnistusvaihe on kivuton, niin on ollut alun alkaenkin aika venynyt värkki Anteeksi, mutta pakko nauraa Ainakin se kipu mitä mulla siinä vaiheessa oli, kun pää tuli ulos...siitä oli hymy kaukana..Mutta toisilla tosiaan on "isommat paikat" toisilla ahtaammat->synnytys ei ole niin helppoa.

 

["xxx"]

[QUOTE="xxx";25889372]Luulempa että jos ponnistusvaihe on kivuton, niin on ollut alun alkaenkin aika venynyt värkki Anteeksi, mutta pakko nauraa Ainakin se kipu mitä mulla siinä vaiheessa oli, kun pää tuli ulos...siitä oli hymy kaukana..Mutta toisilla tosiaan on "isommat paikat" toisilla ahtaammat->synnytys ei ole niin helppoa.[/QUOTE]

Niin..Piti vielä lisätä, minähän vedinkin synnytyksen ilokaasulla, enkä tarvinut epiduraalia. Eikä siitä painajaista jäänyt, mutta eipä juuri hymyilyttänyt. Mutta olenkin ERITTÄIN ylpeä että kestin kaiken sen ilman suurempia kipulääkkeitä, mielestäni se on enemmän ylpeydenaihe kuin se että on vetänyt lääkekaapin tyhjäksi ja lukenut kirjaa ja naureskellut...

 

[Anatolia]

[QUOTE="xxx";25889372]Luulempa että jos ponnistusvaihe on kivuton, niin on ollut alun alkaenkin aika venynyt värkki Anteeksi, mutta pakko nauraa Ainakin se kipu mitä mulla siinä vaiheessa oli, kun pää tuli ulos...siitä oli hymy kaukana..Mutta toisilla tosiaan on "isommat paikat" toisilla ahtaammat->synnytys ei ole niin helppoa.[/QUOTE]
Gynen mukaan paikat oli kyllä kovin ahtaat ennen ekan lapsen saamista, ja vielä tokankin synnytyksen jälkeen tiukat... . Eppari piti ekassa synnytyksessä tehdä, vauva (pienipäinen ja pieni muutenkin) ei olisi mahtunut muuten tulemaan ulos.

Ponnistusvaihe on kivuton, kun puudutukset on hyvät, ja/tai kun asettuu sen kivun ulkopuolelle. Mulla oli varmaan molemmista kyse.

 

[KiiajaVille]

Asenne kohdallaan...