Oliko tuossa siis oikeasti noi vanhemmat pettyneitä siihen,että vauva syntyikin sektiolla eikä alakautta?Pettyneitä,että synnytys ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan?Mä olen ehkä todella omituinen otus,mutta mä en voi ymmärtää,miten kukaan voi olla pettynyt kun lopputulos on kuitenkin terve ja tyytyväinen lapsi.Toisaalta,enhän mä ymmärrä sitäkään,että jotkut todella tekevät tarkkoja suunnitelmia synnytyksen suhteen eli HALUAVAT ammeeseen ja HALUAVAT sitä ja tätä yms.Toki on hyvä miettiä etukäteen,mitkä asiat saattaisivat omalla kohdalla tuntua hyviltä ja kokeilun arvoisilta,mutta se,että ihan tehdään lista kuinka minä sitten synnytän ja se kädessä mennään sairaalaan,että näin tämä menee ja ollaan pahuksen pettyneitä kun ei nyt ihan sen listan mukaan mentykään.
Vauva tulossa
- Viestiketjun aloittaja Shokeerattu Letkajenkka
- Ensimmäinen viesti
.
Samaa mieltä! Ja kun en tiennyt minne olin menossa, miksi minun olisi pitänyt pelätä?
Enhän ollut koskaan synnyttänyt...
Enhän ollut koskaan synnyttänyt...
Nimenomaan!Sektio tehdään vauvan ja äidin hyvinvoinnin takia eikä siksi,että lekurit ym. hoitohenkilökunta nyt haluaa romuttaa jonkun haaveet "täydellisestä" synnytyksestä.Ihan hölmöä touhua.Alkuperäinen kirjoittaja NetanJahu:
Ja voi kun sun eka oli pikkuinen kun syntyi!Onneksi kaikki meni sitten hyvin kuitenkin loppujen lopuksi.Oletan ainakin näin..
Juu meni hyvin vaikka rankkaa aikaa oli kun teholla meni 2kk ja mentiin päivä kerrallaan. Nyt on 6v reipas eskarilainen.Alkuperäinen kirjoittaja Shokeerattu Letkajenkka:Nimenomaan!Sektio tehdään vauvan ja äidin hyvinvoinnin takia eikä siksi,että lekurit ym. hoitohenkilökunta nyt haluaa romuttaa jonkun haaveet "täydellisestä" synnytyksestä.Ihan hölmöä touhua.Alkuperäinen kirjoittaja NetanJahu:
Ja voi kun sun eka oli pikkuinen kun syntyi!Onneksi kaikki meni sitten hyvin kuitenkin loppujen lopuksi.Oletan ainakin näin..
Seuraavan kans päästiin rv:lle 35+5 ja kolmannen kans 39+1 viikolle, seuraava varmaan menis sit yli lasketun ajan! Mut taitaapi olla jo lapsiluku täynnä.Tosta voi jo sanoa,et onneks se sektio on keksitty ja osataan tehdä hyvin nykyään. =)Alkuperäinen kirjoittaja NetanJahu:Juu meni hyvin vaikka rankkaa aikaa oli kun teholla meni 2kk ja mentiin päivä kerrallaan. Nyt on 6v reipas eskarilainen.
Diido
Tärkeintä toki on vauvan hyvinvointi mutta varmastihan se ottaa päähän jos ei saa synnyttää!
En tuota ohjelmaa katsonut, mutta ...
Miksi ei?
Kyllähän osa vanhemmista pettyy kun ultrassa selviää ettei lapsi ole sitä sukupuolta kun toivoi. Ja muita typeriä juttuja, mutta niistä pääsee yli, eikö?
Olisin minäkin "pettynyt", jos olisi sektio tehty, koska pelkäsin sektioon joutumista enemmän kuin mitään muuta.
Tottakai jos lapsen, tai oma, henki olisi ollut kyseessä, ei siinä olisi minulta edes kysytty tehdäänkö vai ei, ja olisin onnellinen että on terve ja elossa oleva lapsi, mutta todennäköisesti silti olisin ollut pettynyt.
Miksi ei?
Kyllähän osa vanhemmista pettyy kun ultrassa selviää ettei lapsi ole sitä sukupuolta kun toivoi. Ja muita typeriä juttuja, mutta niistä pääsee yli, eikö?
Olisin minäkin "pettynyt", jos olisi sektio tehty, koska pelkäsin sektioon joutumista enemmän kuin mitään muuta.
Tottakai jos lapsen, tai oma, henki olisi ollut kyseessä, ei siinä olisi minulta edes kysytty tehdäänkö vai ei, ja olisin onnellinen että on terve ja elossa oleva lapsi, mutta todennäköisesti silti olisin ollut pettynyt.
Mä ymmärrän että ainakin aluksi voi olla sitäkin pettymystä. Jos on urakoinut ja odottanut että pääsee puskemaan eikä sitten voikaan, niin voi se tuntua ensin pettymykseltä. Tuttuja nuo ajatukset itellekin kun kaik meni mönkään ja päädyttiin sektioon. Vaikka kysessä olikin molempien terveys ja turvallisuus eikä muuta vaihtoehtoa ollu. Ne ajatukset kyl hälveni siinä vauvan myötä.
kokenut
No. Mä otin esikoiseni odotuksen vakavasti. Suunnittelin synnytystä ym. niin kuin kaikissa oppaissa kehotettiin tekemään. Ajatuksissani synnytin luomusti ja mahdollisimman lempeällä tavalla. Totuus iski päin kasvoja. Synnytys kesti melkein 2 vuorokautta, ja erinäisten syiden takia minut pumpattiin täyteen lääkkeitä. Olin myös kiinni noin miljoonassa piuhassa, joten se siitä omasta aktiivisuudesta. Lopulta tilanne päätyi hätäsektioon.
Totta kai olin synnytyksen jälkeen ensi sijaisesti onnellinen terveestä lapsesta. Se oli ilman muuta paras palkinto kaikesta kärsimyksestä. Samalla olin kuitenkin pettynyt. Itseeni. Tunsin, etten osannut synnyttää oikein. Yhdessäkään lukemassani oppaassa ei ollut kerrottu sitä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Liika äidin aktiivisuuden korostaminen oli saanut aikaan sen, että melkein kaksi vuotta syytin itseäni epäonnistumisesta.
Epäonnistumisesta? Nyttemmin ajattelen niin, että synnytyksessä ei voi onnistua sen enempää kuin epäonnistuakaan.
Totta kai olin synnytyksen jälkeen ensi sijaisesti onnellinen terveestä lapsesta. Se oli ilman muuta paras palkinto kaikesta kärsimyksestä. Samalla olin kuitenkin pettynyt. Itseeni. Tunsin, etten osannut synnyttää oikein. Yhdessäkään lukemassani oppaassa ei ollut kerrottu sitä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Liika äidin aktiivisuuden korostaminen oli saanut aikaan sen, että melkein kaksi vuotta syytin itseäni epäonnistumisesta.
Epäonnistumisesta? Nyttemmin ajattelen niin, että synnytyksessä ei voi onnistua sen enempää kuin epäonnistuakaan.
dd
Se nainenhan oli pättänyt miehen puolesta, millaisen "kokemuksen" mies haluaa ja oli todella pahoillaan siitä, kun ei ollut mennyt toiveiden mukaan. Mies sen sijaan oli vilpittömän oloisesti sitä mieltä, että on tärkeintä että kaikki ovat elossa ja se tärkein asia, vauva, on kotona ja sylissä!
vieras
Mä olen ihan tyhmä kun ajattelen tällaista, mutta kun itse epäonnistuin imetyksessä niin olen onnellinen että olen edes onnistunut synnyttämään lapseni alakautta.. Mut nää on taas näitä asioita joissa muiden kohdalla mulle on ihan sama miten lapsi syntyy ja saa ruokansa mutta jotenkin sitä itselleen on vaan niin ankara...
vieras
Mä olen ihan tyhmä kun ajattelen tällaista, mutta kun itse epäonnistuin imetyksessä niin olen onnellinen että olen edes onnistunut synnyttämään lapseni alakautta.. Mut nää on taas näitä asioita joissa muiden kohdalla mulle on ihan sama miten lapsi syntyy ja saa ruokansa mutta jotenkin sitä itselleen on vaan niin ankara...