Kaverin mielestä teen väärin vauvan nukuttamisen suhteen, miten on?

Minun vauvani ovat kyllä olleet ihan vierelläni aivan kokoajan. Vessassa kävin siteet vaihtamassa yms yksin mutta usein silloinkin joku vierailijoista piti lasta sylissä. Joskus varmaan joku nukkunut siinä sängyssään joka on sitten ollut vierelläni.

Tuostahan se alkaa; kun heti synnärillä katkaistaan äidin ja lapsen välinen luonainen side ei äiti sen jälkeen enää tunne kunnolla. Hän jättää lasta enemmän ja enemmän yksin ja vauva tuntuu raskaalta, vaikealta ja hänen luotaan pitään päästä pois Todella surullista.

Et oo tosissas..

Miten niin? Ei olisi tullut mieleenikään jättää juuri sisältäni tullutta lasta yksin. Ei lapsen riippuvuus äidistä lopu synnytykseen, se jatkuu vielä fyysisellä tasolla n 9kk ja sen jälkeen henkisellä tasolla vielä jonkun aikaa.

Miksi minun olisi pitänyt jättää lapseni yksin synnärillä?

 

Sä et ole synnärillä ollut vai? NIINHÄN NE TEKEE! Ihan totta joka ainoa sana. Kyllä hoitajat vaan ottaa vauvat kansliaan nukkumaan että äitikin saa levätä, silloin vauva nukkuu omassa rullattavassa kopassaan siellä kansilassa tai sen vieressä. Viimeksi 7 viikkoa sitten kun siellä olin niin oli viisikin vauvaa kauniisti tuhisemassa siinä käytävällä. Eikä yhdelläkään ollut äitiä vieressä.

Minun vauvani ovat kyllä olleet ihan vierelläni aivan kokoajan. Vessassa kävin siteet vaihtamassa yms yksin mutta usein silloinkin joku vierailijoista piti lasta sylissä. Joskus varmaan joku nukkunut siinä sängyssään joka on sitten ollut vierelläni.

Tuostahan se alkaa; kun heti synnärillä katkaistaan äidin ja lapsen välinen luonainen side ei äiti sen jälkeen enää tunne kunnolla. Hän jättää lasta enemmän ja enemmän yksin ja vauva tuntuu raskaalta, vaikealta ja hänen luotaan pitään päästä pois Todella surullista.[/quote]

PIlalle meni kun joutui yksin nukkumaan vai?
Nykyään ei enää vierailijoita sallita kuin sen tunnin ajan päivässä että aika likasissa siteissä sitä olisi joutunut olemaan. :x Suihkussakin on ihan hyvä käydä, ellei omaksi niin ainakin muitten iloksi ettei ihan hirveästi lemua. Itse en pidä saippuaisena vauvaa sylissä missään tapauksessa ihan turvallisuussyistä.

Kohta kuitenkin kysyt niin ei, en koe tuota 7 viikkoista täysimetettyä vauvaani mitenkään raskaana, vaikeana, enkä halua hänen luotaan pois. Täytyy myöntää että joskus oikein pahoina päivinä tuo kuvaus sopii kun ajatellaan pahimmassa uhmaiässä olevaa esikoistani. Vauvani nukkuu omassa kopassaan, eli ä-pakkauksen laatikossa, joka on kiinni meidän sängyssä. Minun ei tarvitse kuin kättä hiukan ojentaa niin voin silittää, laittaa tuttia suuhun, peittoa paremmin tms. Joskus nukkuu imetyksen jälkeen mun viereen, mutta sillon taas mä en saa kunnolla nukuttua joten sitä en suosi kuin ollessani ihan poikkiväsy. Nytkin tyttö tuossa tuhnuttaa laatikossaan välillä vähän piereskellen. Enpä sanoisi että sillä asiat kovin huonosti on.

 

älkää enää pliis vastatko "attachment theory"- nimimerkille! Sama jauhanta jatkuu ja mistään se ei tiedä edelleenkään mitään!

rauhotus ny... mee vaiks nukkuu niin helpottaa ja niistä se herne pois

 

^Meni lainaus pieleen. Eli alemmasta kaksi ensimmäistä kappaletta lainattua at:lta, ei se ylin.

 

^Meni lainaus pieleen. Eli alemmasta kaksi ensimmäistä kappaletta lainattua at:lta, ei se ylin.

 

Keskosethan nukkuvat aivan yksin keskoskaapissa. Tai täysaikasetkin joutuvat joskus tehohoitoon tai valohoitoon. Onko niin että näille lapsille tulee pysyviä henkisiä vaurioita? Kyllä ainakin minun lapseni (vaikka oli melkein 1kk keskolassa (=syntymäpaino 2050g/vkl 34) kotiin päästyään itki ja jokelsi ihan "normaalisti".

 

Minkä ikäinen vauva?

Muutaman kuukauden. Näin on nukahtanut oikeastaan ihan parin viikon ikäisestä asti.

Yök Miten sä pystyt? Ei parin viikon ikäinen vauva edes osaa vaatia äidin läsnäoloa kun luulee sen olevan itsestäänselvyys. Vittu kun en ymmärrä mikä ihmisiin on mennyt!!!! Miten voi edes tulla mieleen hylätä lapsi noin?

Voi hyvä jumala mitä jeesustelua. Hylätä lapsi, ARGHHHHH

 

Senhän tietää heti että heille tulee vaurioita, kun on mahdoton kolmea vauvaa pitää sylissä (imettää) koko ajan ja kahdenkin kanssa se on aika vaikeata...

 

Ap ja pari muuta ovat kertoneet että lapsi nukahtaa yleensä itsekseen sänkyyn ja jos alkaa hätääntymään niin mennään lohduttamaan.

Jostain syystä tämä on viestiketju muuttunut sellaiseksi että nämä kyseiset vauvat ovat yksin, hylättyinä, itsensä apaattisiksi parkuneita kuten romanialaisissa lastenkodeissa konsanaan. Taitaa joku mutsi olla katkera kun vielä kantaa jotain parkuvaa puolitoistavuotiasta yöt ympäri kun nämä eivät osaa nukkua ilman äitiä. Tai kantoi, eikä vielä jälkikäteenkään tajua että olisi voinut tehdä jotain toisin.

 

HYVÄNEN AIKA!!! Minä se vasta huono äiti olenkin!! Rakas vauvani vietti ensimmäisen elinviikkonsa keskolassa ja vasta muutaman päivän ikäisenä sain hänet ensi kerran syliini! Ei aloittu imetystä MISSÄÄN VAIHEESSA koska se ei ollut mahdollista perussairauteni takia. Läheisyyttä vauvani on saanut niin paljon, kuin vaan voi. Mutta, koko elämänsä hän on nukahtanut omaan sänkyynsä, heti kun hänet sinne laittaa. Alusta asti ollut kova ottamaan kontatkia ja tekee sitä yhä edelleen. Vierastaa hieman outoja ihmisiä, (ikää nyt 6kk), äidin ja isän läsnäolo rauhoittaa lapsen. On siis erinomaisen turvallisesti kiintynyt lapsi.

Koko elämänsä ajan ollut todella helppo ja TYYTYVÄINEN vauva ja kaikki kehuvat miten kiltti ja rauhallinen hän on. Hän on alusta asti saanut hellää hoitoa ja huolenpitoa sekä isältä että äidiltä. <3

Ap, älä välitä ilkeistä kommenteista. Teet aivan oikein, olet hyvä äiti.

 

meillä on tyttö nukahtanu aina itsekseen. on kyllä samassa huoneessa nukkunut 2,5v saakka.

musta se et lapset tuntevat itsensä hylätyiksi jne.. on ihan turhaa jeesustelua!

 

Eli laitan vain vauvan sänkyyn ja sinne se sitten nukahtaa jossain vaiheessa. Saattaa ääntelyä sieltä kuulua, mutta annan olla ja vauva nukahtaa sitten puolen tunnin sisällä. Jos sitten oikea itku tulee, niin toki sitten menen hätiin, mutta harvemmin näin käy.

Itse olen ajatellut, että on vain hyvä että vauva osaa nukahtaa yksin omaan sänkyynsä! Kaverin mielestä taas vauvaa ei saisi noin vain jättää yksin vaan pitäisi olla ainakin samassa huoneessa niin kauan kuin nukahtaa, ettei koe oloaan hylätyksi (tai jotakin sinne päin selitti asiaa.. ) Kuulemma voi olla lapseen pysyvä vaikutus, vähän sama kuin jos äiti ei huomioi lapsen itkua eikä lapsen tarpeita tyydytetä. Minä taas en usko tähän ollenkaan... Eri juttu jos itkuisena ja rauhattomana jäisi sinne sänkyyn, mutta ihan tyytyväisenä jos on siellä niin mitä ihmeen haittaa siitä voi olla? Paremminkin ajattelen, että lapsi luottaa itseensä, kokee ympäristön turvalliseksi ja uskaltaa olla yksin vähän vanhempanakin.

No mikäs siinä jos vauva noin tyytyväisenä nukahtaa Tietää että äiti tai isä on lähellä jos hätä tulee. meillä ei moisesta ole ollut toivoakaan, mutta hyvä että teillä toimii.

 

HYVÄNEN AIKA!!! Minä se vasta huono äiti olenkin!! Rakas vauvani vietti ensimmäisen elinviikkonsa keskolassa ja vasta muutaman päivän ikäisenä sain hänet ensi kerran syliini! Ei aloittu imetystä MISSÄÄN VAIHEESSA koska se ei ollut mahdollista perussairauteni takia. Läheisyyttä vauvani on saanut niin paljon, kuin vaan voi. Mutta, koko elämänsä hän on nukahtanut omaan sänkyynsä, heti kun hänet sinne laittaa. Alusta asti ollut kova ottamaan kontatkia ja tekee sitä yhä edelleen. Vierastaa hieman outoja ihmisiä, (ikää nyt 6kk), äidin ja isän läsnäolo rauhoittaa lapsen. On siis erinomaisen turvallisesti kiintynyt lapsi.

Koko elämänsä ajan ollut todella helppo ja TYYTYVÄINEN vauva ja kaikki kehuvat miten kiltti ja rauhallinen hän on. Hän on alusta asti saanut hellää hoitoa ja huolenpitoa sekä isältä että äidiltä. <3

Ap, älä välitä ilkeistä kommenteista. Teet aivan oikein, olet hyvä äiti.

sun lapses tulee olemaan sulle ikuisesti katkera ensimmäisten elinviikkojensa takia
:snotty:

 

Sä et ole synnärillä ollut vai? NIINHÄN NE TEKEE! Ihan totta joka ainoa sana. Kyllä hoitajat vaan ottaa vauvat kansliaan nukkumaan että äitikin saa levätä, silloin vauva nukkuu omassa rullattavassa kopassaan siellä kansilassa tai sen vieressä. Viimeksi 7 viikkoa sitten kun siellä olin niin oli viisikin vauvaa kauniisti tuhisemassa siinä käytävällä. Eikä yhdelläkään ollut äitiä vieressä.

Minun vauvani ovat kyllä olleet ihan vierelläni aivan kokoajan. Vessassa kävin siteet vaihtamassa yms yksin mutta usein silloinkin joku vierailijoista piti lasta sylissä. Joskus varmaan joku nukkunut siinä sängyssään joka on sitten ollut vierelläni.

Tuostahan se alkaa; kun heti synnärillä katkaistaan äidin ja lapsen välinen luonainen side ei äiti sen jälkeen enää tunne kunnolla. Hän jättää lasta enemmän ja enemmän yksin ja vauva tuntuu raskaalta, vaikealta ja hänen luotaan pitään päästä pois Todella surullista.

PIlalle meni kun joutui yksin nukkumaan vai?
Nykyään ei enää vierailijoita sallita kuin sen tunnin ajan päivässä että aika likasissa siteissä sitä olisi joutunut olemaan. :x Suihkussakin on ihan hyvä käydä, ellei omaksi niin ainakin muitten iloksi ettei ihan hirveästi lemua. Itse en pidä saippuaisena vauvaa sylissä missään tapauksessa ihan turvallisuussyistä.

Kohta kuitenkin kysyt niin ei, en koe tuota 7 viikkoista täysimetettyä vauvaani mitenkään raskaana, vaikeana, enkä halua hänen luotaan pois. Täytyy myöntää että joskus oikein pahoina päivinä tuo kuvaus sopii kun ajatellaan pahimmassa uhmaiässä olevaa esikoistani. Vauvani nukkuu omassa kopassaan, eli ä-pakkauksen laatikossa, joka on kiinni meidän sängyssä. Minun ei tarvitse kuin kättä hiukan ojentaa niin voin silittää, laittaa tuttia suuhun, peittoa paremmin tms. Joskus nukkuu imetyksen jälkeen mun viereen, mutta sillon taas mä en saa kunnolla nukuttua joten sitä en suosi kuin ollessani ihan poikkiväsy. Nytkin tyttö tuossa tuhnuttaa laatikossaan välillä vähän piereskellen. Enpä sanoisi että sillä asiat kovin huonosti on. [/quote]

on sillä toosi huonosti asiat usko pois, kun tuo kasvatusguru tiätää paremmin

 

HYVÄNEN AIKA!!! Minä se vasta huono äiti olenkin!! Rakas vauvani vietti ensimmäisen elinviikkonsa keskolassa ja vasta muutaman päivän ikäisenä sain hänet ensi kerran syliini! Ei aloittu imetystä MISSÄÄN VAIHEESSA koska se ei ollut mahdollista perussairauteni takia. Läheisyyttä vauvani on saanut niin paljon, kuin vaan voi. Mutta, koko elämänsä hän on nukahtanut omaan sänkyynsä, heti kun hänet sinne laittaa. Alusta asti ollut kova ottamaan kontatkia ja tekee sitä yhä edelleen. Vierastaa hieman outoja ihmisiä, (ikää nyt 6kk), äidin ja isän läsnäolo rauhoittaa lapsen. On siis erinomaisen turvallisesti kiintynyt lapsi.

Koko elämänsä ajan ollut todella helppo ja TYYTYVÄINEN vauva ja kaikki kehuvat miten kiltti ja rauhallinen hän on. Hän on alusta asti saanut hellää hoitoa ja huolenpitoa sekä isältä että äidiltä. <3

Ap, älä välitä ilkeistä kommenteista. Teet aivan oikein, olet hyvä äiti.

sun lapses tulee olemaan sulle ikuisesti katkera ensimmäisten elinviikkojensa takia
:snotty: [/quote

Luultavasti. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mun on vaan pakko hyväksyä tää. Tosin, olen niin suunnattoman onnellin tästä ainokaisestamme (joka valitettavasti myös ainoaksi jäänee), etten ole lainkaan huolissani tästä asiasta. Kasvatusalan ammattilaisena ja lääkäreiden vakuuttelujen jälkeen, uskon että lapsestamme kasvaa hyvin tasapainoinen ihminen. Myöhemmät kokemukset ja kasvatustyyli ratkaisee hyvin paljon myös.

 

edes noita lainauksia osaa. Minä surkea.

 

Jos vauvalla on turvaton olo, hän kyllä ilmaisee sen. Minä en näe mitään väärää tai huonoa siinä että tyytyväinen vauva jutustelee itselleen ja sitten nukahtaa itsekseen.

Kaksi minun lapsistani on tehnyt hiljaista "unimölinää" ennen nukahtamista. Aina sama ääni, ja rauhoittuu siihen sitten itsekseen. Tietää että kun mölinä alkaa niin vie petiin tai kärryyn ja antaa nukahtaa sinne. Kahta muuta taas on pitänyt heijata kärryissä tai sylissä tai nukuttaa rinnalle.

 

Mä olisin kyllä onnellinen, jos mulla olis noin hyvin nukahtava vauva. Aivan unelmatapaus.

 

mä en ite pystyis tohon, en pystyis jättämään vauvaa yksin tuolla lailla. Ja musta tuntuis pahalta jos oma lapsi ois niin etäinen ettei edes kaipais mua.

 

mutta eikö olekin kauheeta; meiän pikkumies on nukkunut laitokselta tultuaan joka ikisen yön omassa huoneessaa

ei oo kauheeta vaan sairasta ja täysin luonnotonta!

 

Noilla äideillä joilla vauva iholla kiinni 24/7 ei taida olla kovin isoa perhettä tai tyytyväistä lasten isää/aviopuolisoa.
Haluan olla muillekkin lapsille äiti kuin vauvalle ja haluan olla aviomiehelle/ lasten isälllekin hyvä puoliso, kaippa isäkin saa vauvaa välillä hoitaa, vai omitteko vastasyntyneen vain itsellenne?

 

Ei ole ihme kun on niin paljon yliväsyneitä äitejä jos lapsi ei edes saa nukahtaa yksin vaikka siihen kykenisi. Vauvakin osaa itkeä jos tuntee olonsa vähänkin huonoksi eikä epäröi tehdä sitä. Käsittämätöntä hyysäämistä..

 

Meillä tyttö on 4kk iästä nukkunut omassa huoneessa ja AINA omassa sängyssään. Hereillä ollessa istuu sylissä ja on "aii" meille ja hakee läheisyyttä kun siltä tuntuu.

 

No joo, tosi ihana ja pehmeä attachment parenting äiti, joka tällä huutelee "HYI SAATANAA", VITTUA jne. Sääliksi oikeasti, käy, jos at:llä on lapsia.

terveisin perhepetiäiti, joka ei hauku eikä solvaa muita

 

Jäin miettimään, että mitäs jos isä haluaa hoitaa lasta? Mites kiintymyssuhteen silloin käy?
Eihän lapsi voi samaan aikaan olla äidin lähellä...

Miten vastasyntynyt kokee sen, että jätän hänet isälle hoidettavaksi tai vauva nukahtaa isän syliin?