Kaupunkilapset vs. maalaislapset

[Kowalski]

ja onhan maalla toki paljon lapsille enemmän tekemistä ja vapautta elää kuin kaupungissa

Niin, maaseudullahan on perinteisesti ollut erittäin hyvät harrastus- ja kouluttautumismahdollisuudet.

 

[mamizuukkeli]

No ihan sillei että meillä asuu sukulaisetkin tässä lähellä suurin osa :heart: ettei me keskenämme nökötetä ja kun on oma talo niin ihmisiä käy kyllä tosi paljon kylässä.

 

[ex-kaupunkilainen]

Maalla asuttu jo 13 vuotta enkä enää kaupunkiin lähtis. (...tai siis onhan tää kaupunki, mutta ydinkeskustaan on 35 km...)
On ihanaa kun isot piha, oma metsä, ranta jne...
Istun päivät pitkät toimistossa ydinkeskustassa ja saan siitä tarpeekseni.
Keskustassa on lisäksi koko ajan melua ja tosi huono ilma.

 

[vieras]

Niin, maaseudullahan on perinteisesti ollut erittäin hyvät harrastus- ja kouluttautumismahdollisuudet.

Riippuu varmasti paljon siitä missä suunnassa Suomea asuu. E-P:llä on ainakin ihan hyvät mahdollisuudet opiskeluun ja harrastamiseen.

 

[etta]

Niinpä. Tätä just tarkoitin. Me asuttiin turun kokoisen kaupungin keskustassa talossa, jossa ei ollut hissiä eikä parveketta. Lapset olivat alle neljävuotiaita, lisäksi oli koira. Minä koin sen erittäin rasittavana ja aikataulutettuna.

No en minä vaan, asumme Hgissä keskustassa ja meillä ei ole hissiä, tosin on parveke, lapset alta kouluikäisiä. Joo, jos mennään kauemmas puistoon, niin vietävähän ne on, mutta mitä sitten - mennään usein fillarilla pidempääkin lenkkiä & pysähdytään sitten eri leikkipuistoihin tai uimaan joko maauimalaan tai meren/järvenrannalle. Siinäpähän saadaan itsekin liikuntaa.

Elämä on juuri niin rankkaa, kuin sen haluaa ottaa. Minä en ota mitään stressiä siitä, että asumme kaupungin keskustassa - kaikin puolin tarjonta on vaan monipuolisempaa

 

[mamizuukkeli]

Ja kyllä täällä harrastaa saa, ja lapset käyttää mielestäni mielikuvitusta enemmän täällä maalla leikkien rakentamiseen kuin kaupungissa, ei tarvitse olla mitään valmista harrastus paikkaa ja hienoja välineitä aina

Ja koulutusmahdollisuudet, kyllä meillä koulu on ja täytyy nyt katsoa mitä noi isompana haluaa, ei ole pakko jäädä kotiin nyhvään vielä lukion/ammattikoulun ajaksi. :heart:

 

[vieras]

ja kun ne tulee siihen ikään, että ne haluu mennä perjantai iltana kylille, niin on helppo kun ne on pakko sinne viedä ja hakea pois. nuorisolta jää monta tyhmyyttä tekemättä kun valvonta pelaa. ja onhan maalla toki paljon lapsille enemmän tekemistä ja vapautta elää kuin kaupungissa

Tai sitten v*tuttaa ihan pirusti, kun koskaan ei saa kyytiä keskustaan koska äidin olisi pakko viedä eikähän se jaksa aina. Ja on pakko liftata niiden aikamiespoikien raktorin kyytsään ja siellä ne yrittää vonkaa aina, ei mitään valvontaa ja heinälatoon heittämässä jos ei tökkää talikolla silimään. Valvonta ei pelaa todellakaan aina.

Harrastukset on sitä pellossa elämistä, kun "pensa maksaa ja muutenkii ovat kalliita kaupungisa" niin kouluttaa vaan sitä seropia takapihalla ja käydää kuopalla iilimatoja väistellen pulikoimas. Viritetään pyörät kolmosvaihteelle ja junnitaan mettäpolkuja tai pelataan palloa sänkipellossa kun ei kunnon kenttiä. Talavella kolataan järvenjää luisteluun, muttei sinne saa mennä kuin pari viikkoo talvesta kun pakaset ei jäädytä kestäväksi.

Siksipä olen ensimmäisen polven "kaapunkilainen" enkä muuttaisi korpeen kirveellä uhattunakaan. Täällä on talvella jääradat ja kesällä luistelukentät, kirjasto ja kauppa kävelymatkan päässä ja kavereita jotka tulevat synttäreille, eikä kutsun saadessaan sano "kyl tulisin mutta ku tee asutte nii kaukana...". Vaikka hiekkalaatikko on lapsille pienempi kuin se lapsuuenkodin takapihan sorakuoppa, niin kyllä me täällä paremmin viihdytään perheenä.

Vain minun kokemukset ja perusteltu mielipide

 

[Myös]

ja kun ne tulee siihen ikään, että ne haluu mennä perjantai iltana kylille, niin on helppo kun ne on pakko sinne viedä ja hakea pois. nuorisolta jää monta tyhmyyttä tekemättä kun valvonta pelaa. ja onhan maalla toki paljon lapsille enemmän tekemistä ja vapautta elää kuin kaupungissa

Tai sitten v*tuttaa ihan pirusti, kun koskaan ei saa kyytiä keskustaan koska äidin olisi pakko viedä eikähän se jaksa aina. Ja on pakko liftata niiden aikamiespoikien raktorin kyytsään ja siellä ne yrittää vonkaa aina, ei mitään valvontaa ja heinälatoon heittämässä jos ei tökkää talikolla silimään. Valvonta ei pelaa todellakaan aina.

Harrastukset on sitä pellossa elämistä, kun "pensa maksaa ja muutenkii ovat kalliita kaupungisa" niin kouluttaa vaan sitä seropia takapihalla ja käydää kuopalla iilimatoja väistellen pulikoimas. Viritetään pyörät kolmosvaihteelle ja junnitaan mettäpolkuja tai pelataan palloa sänkipellossa kun ei kunnon kenttiä. Talavella kolataan järvenjää luisteluun, muttei sinne saa mennä kuin pari viikkoo talvesta kun pakaset ei jäädytä kestäväksi.

Siksipä olen ensimmäisen polven "kaapunkilainen" enkä muuttaisi korpeen kirveellä uhattunakaan. Täällä on talvella jääradat ja kesällä luistelukentät, kirjasto ja kauppa kävelymatkan päässä ja kavereita jotka tulevat synttäreille, eikä kutsun saadessaan sano "kyl tulisin mutta ku tee asutte nii kaukana...". Vaikka hiekkalaatikko on lapsille pienempi kuin se lapsuuenkodin takapihan sorakuoppa, niin kyllä me täällä paremmin viihdytään perheenä.

Vain minun kokemukset ja perusteltu mielipide

½Sait minut nauramaan, varsinainen sanaseppo, ihana. Onneksi ei nyt asiat ole ihan noinkaan, mutta hyvin kuvasit kokemuksiasi.

 

[kolmen äiti]

Aha. Me asutaan Espoossa ja ikkunasta näkyy peltomaisema. Asutaan paritalossa ja meillä on oma piha, tässä asuu paljon lapsia joten kavereita löytyy omasta pihasta. Piha on turvallinen ja viihtyisä. Joka paikkaan on hyvät yhteydet. Bussilla pääsee Hki 25 minsassa. Kaupat ja palvelut on lähellä, sekä koulut. Mun mielestä tää asumismuoto- ja paikka on ihanteellinen lapsiperheelle. En muuttais kerrostaloon enää ikinä (ok, ehkä joku jugend kämppä menis sitten kun lapset muuttaa pois kotoota), enkä muuttais myöskään maalle jonnekkin korpeen missä laspet pitää kuskata joka paikkaan, eikä naapurustossa ole kavereita..

 

[Kowalski]

Ja kyllä täällä harrastaa saa, ja lapset käyttää mielestäni mielikuvitusta enemmän täällä maalla leikkien rakentamiseen kuin kaupungissa, ei tarvitse olla mitään valmista harrastus paikkaa ja hienoja välineitä aina

Niin...tuollainen valmiiksi pureskeltu ja rakennettu leikkipaikka aukeaa esim. meidän kaupunkikotimme takapihasta...

Peltoa/ketoa, jonka takana metsää ja luonnonsuojelualuetta. Täällä on paljon metsikköä, takapihalla seistessä saa ihailla traktoria, ylämaankarjaa on kesäisin ihan vieressä, meri ei ole kaukana, jne.

Toisessa suunnassa on sitten useampi leikkipaikka, pari leikkipuistoa, HopLop, iso marketti leikkipaikkoineen, suuri ostoskeskus kävelymatkan päässä, urheilukentät, yms, jos kaivataan sitä valmiiksi rakennettua . Siellä on myös paljon ikätovereita ja leikkiseuraa. Keskustaan neljä kilsaa. Palvelut lähellä, sairaanhoito toimii 24/7, yms.

Eli on varaa valita kummasta vaihtoehdosta tahansa.

 

[Ninni]

Niin, maaseudullahan on perinteisesti ollut erittäin hyvät harrastus- ja kouluttautumismahdollisuudet.

Riippuu varmasti paljon siitä missä suunnassa Suomea asuu. E-P:llä on ainakin ihan hyvät mahdollisuudet opiskeluun ja harrastamiseen.

Tää pisti mullakin silmään ja seinäjoen kupeessa asutaan. Maalla asutaan ja 15km päässä on kaikki mitä ollaan tarvittu, no, yliopistoa täällä ei oo, mutta ei oo kyllä kaivattukkaan..

 

[ap]

voi hyvä tavaton! Olen edelleen pahoillani, etten ilmaissut itseäni täysin selkeästi! Kyse oli YDINKESKUSTASSA ASUMISESTA. Ihan turha esitellä kuvia jostain lähiöstä, kun kyse ei ollut siitä. Aitoa kaupunkiasumista ei meillä Suomessa ole kuin suurimpien kaupunkien keskustoissa. suurin osa lähiöistä on jo maaseutua.

 

[******]

Molempi parempi Asutaan lähellä kaupunkia, jonne voi mennä esim harrastamaan eri lajeja, joita täällä ei voi harrastaa. Voi olla ainakin isommille lapsille hyvä juttu ja sitten teineille, että on mahdollisuuksia opiskella, harrastaa jne. Asutaan lähellä oman kunnan palveluja (kaupat, päiväkoti, koulut, terveyskeskus jne), että arki on helppoa. Silti asutaan niin maalla, että ilma on puhdasta, ei ole liikenteen melua ja päästöjä, piha on turvallinen ja luonto lähellä. Lapset voi ihan huoletta päästää pihalle leikkimään ja itsekin saa sen verran mullassa möyriä kun kiinnostaa.

 

[Vieras]

Me asumme Turun lähiössä kerrostalossa, mutta onneksi meillä on maalla kesämökki. Siellä poikamme oppii tekemään kaikkia niitä asioita, joita ei voi kunnolla oppia kaupungin kerrostalossa. Samoin on ollut mun miehen laita lapsuudessa ja hän on tosi kätevä käsistään, kun on saanut lapsena treenata maalla.

Totta kai voi olla kätevä käsistään myös kerrostalolainen, mutta kun on pienestä pitäen ollut esim. vasara ja pensseli kädessä, niin kyllä se silloin helpommin myös aikuisena sujuu.

VAikka kaupungissa onkin omat hyvät puolensa, niin välillä on tosi mukavaa päästä mökille luonnonhelmaan.

 

[Keittiönoita]

Mä haluaisin asua Helsingin keskustassa, mutta en todellakaan lasten kanssa. Lähiöasuminen on ihan jees silloin, kun lapset on pieniä.

 

[vieras]

Kaupunki tai maaseutu? Mit vit? En asu kaupungissa, mutten kuitenkaan maaseudullakaan!

Asun kunnassa, jossa hippusen vajaa 6000asukasta ja sen kylässä jossa n. 200asukasta, lähimpään kaupunkiin 10km, jossa 30 000asukasta, seuraavaan lähimpään kaupunkiin, jossa 70 000 asukasta on matkaa n.50km ja sitten seuraavaan, jossa reilusti yli 100 000asukasta kertyy matkaa vajaat 100km!

Harrastusmahdollisuudet on hyvät tässä kunnassa, jonka keskustaan meiltä matkaa 5km eikä tuonne lähimpään kaupunkiinkaan sen kummallisempi ole mennä. Kavereita on tuossa ihan lähellä, joka ikkunasta näkyy talo, joissa kaikissa asuu kavereita, lapsiperheitä täällä on yli puolet väestöstä, loput sitten sitä vanhempaa väkeä, joilta lapset muuttaneet jo omilleen...

Ruokakaupat, apteekit, postit, pankit, terveyspalvelut, jäähallia jne, kirjasto, autokoulu, kampaamoja, jopa pitseria ja pubi jne löytyy tuolta 5kilsan päästä, sinne pääsee pyörälläkin, jos haluttaa. Ala-asteelle on alle 3km meiltä, joiltakin 10km, yläasteelle ja lukioon tuo 5km ja sinne on ilmainen bussikuljetuskin.

Lähimmässä kaupungissa on kaikki erikoisliikkeet, mitä vaan voi toivoa ja ei noihin isompiinkaan kaupunkeihin pitkä matka ole, jos on jotain mitä ei täältä lähempää muka saisi.

Ja myöhemmin, jos ja kun nuoriso alkaa haluta kaupunkiin itse, niin bussit kulkee kerran tunnissa ja pyörillä/mopoillakin pääsee halutessaan.

 

[vieras]

Tää pisti mullakin silmään ja seinäjoen kupeessa asutaan. Maalla asutaan ja 15km päässä on kaikki mitä ollaan tarvittu, no, yliopistoa täällä ei oo, mutta ei oo kyllä kaivattukkaan..

Niin ja Vaasan Yliopisto sijaitsee aika lähellä esim. meiltä on sinne 100 km. Ja sieltä Seinäjoelta menee Tampereellekkin pienessä hetkessä junalla joten mun mielestä ihan hyvät mahdollisuudet opiskella vaik mitä. Melkein joka paikkakunnalta löytyy joku amk-yksikkö ja jos ei amk:ta niin sitten on ammattikoulut, mullikset ja kauppakoulut, unohtamatta lukioita.

 

[Kowalski]

Tää pisti mullakin silmään ja seinäjoen kupeessa asutaan. Maalla asutaan ja 15km päässä on kaikki mitä ollaan tarvittu, no, yliopistoa täällä ei oo, mutta ei oo kyllä kaivattukkaan..

Niin ja Vaasan Yliopisto sijaitsee aika lähellä esim. meiltä on sinne 100 km. Ja sieltä Seinäjoelta menee Tampereellekkin pienessä hetkessä junalla joten mun mielestä ihan hyvät mahdollisuudet opiskella vaik mitä. Melkein joka paikkakunnalta löytyy joku amk-yksikkö ja jos ei amk:ta niin sitten on ammattikoulut, mullikset ja kauppakoulut, unohtamatta lukioita.

15 km on jo mun mielestä kaukana, sadasta kilsasta puhumattakaan

Suhteellisia käsityksiä nuo välimatkat, riippuen siitä mihin on tottunut.

 

[vieras]

15 km on jo mun mielestä kaukana, sadasta kilsasta puhumattakaan

Suhteellisia käsityksiä nuo välimatkat, riippuen siitä mihin on tottunut.

Voihan se tietysti olla 15 minuuttia bussilla menee n. 10 minuutissa.

 

[vieras]

15 km on jo mun mielestä kaukana, sadasta kilsasta puhumattakaan

Suhteellisia käsityksiä nuo välimatkat, riippuen siitä mihin on tottunut.

Voihan se tietysti olla 15 minuuttia bussilla menee n. 10 minuutissa.

Siis 15 km kilometriä.

 

[Kowalski]

Voihan se tietysti olla 15 minuuttia bussilla menee n. 10 minuutissa.

Täh? 15 minuuttia menee 10 minuutissa? *muoks* korjasitkin jo.

Mun mielestä lähellä oleminen on sitä, että jonnekin paikkaan (kouluun, työpaikalle, päiväkotiin...) pääsee vaikkapa pyörällä vartissa tai kävellen 5-10 minuutissa. 15 kilsan matka on jo sen verran pitkä, että sitä ei aamulla lasten kanssa kävellä tai pyöräillä.

 

[Saraldo]

ja kun ne tulee siihen ikään, että ne haluu mennä perjantai iltana kylille, niin on helppo kun ne on pakko sinne viedä ja hakea pois. nuorisolta jää monta tyhmyyttä tekemättä kun valvonta pelaa. ja onhan maalla toki paljon lapsille enemmän tekemistä ja vapautta elää kuin kaupungissa

Tai sitten v*tuttaa ihan pirusti, kun koskaan ei saa kyytiä keskustaan koska äidin olisi pakko viedä eikähän se jaksa aina. Ja on pakko liftata niiden aikamiespoikien raktorin kyytsään ja siellä ne yrittää vonkaa aina, ei mitään valvontaa ja heinälatoon heittämässä jos ei tökkää talikolla silimään. Valvonta ei pelaa todellakaan aina.

Harrastukset on sitä pellossa elämistä, kun "pensa maksaa ja muutenkii ovat kalliita kaupungisa" niin kouluttaa vaan sitä seropia takapihalla ja käydää kuopalla iilimatoja väistellen pulikoimas. Viritetään pyörät kolmosvaihteelle ja junnitaan mettäpolkuja tai pelataan palloa sänkipellossa kun ei kunnon kenttiä. Talavella kolataan järvenjää luisteluun, muttei sinne saa mennä kuin pari viikkoo talvesta kun pakaset ei jäädytä kestäväksi.

Siksipä olen ensimmäisen polven "kaapunkilainen" enkä muuttaisi korpeen kirveellä uhattunakaan. Täällä on talvella jääradat ja kesällä luistelukentät, kirjasto ja kauppa kävelymatkan päässä ja kavereita jotka tulevat synttäreille, eikä kutsun saadessaan sano "kyl tulisin mutta ku tee asutte nii kaukana...". Vaikka hiekkalaatikko on lapsille pienempi kuin se lapsuuenkodin takapihan sorakuoppa, niin kyllä me täällä paremmin viihdytään perheenä.

Vain minun kokemukset ja perusteltu mielipide

Hyvin sanottu ! Mä olen aina asunut max 6km keskustasta. ja olen erittäin tyytyväinen siihen! On ollut helppo matkustaa harrastuksiin, kun joukkoliikenne pelaa. Lapsena oli paljon leikkikavereita, vaikka asuttiinkin omakotitaloalueella (lähiössä olisi ollut vielä enemmän kavereita). Oli ihanaa asua sellaisessa paikassa, missä kaikki ei tunne kaikkia.

Mies asui lapsuutensa sekä lähiössä että maaseudulla. Eikä koskaan halua palata takaisin maaseudulle. Tai mihinkään pieneen kuntaan. Hän aloitti tupakoinnin 11-vuotiaana, kun se oli sen kylän poikien ainoa harrastus. Jalkapalloa olis voinut pelata, mutta kylän ainoa kenttä oli 10km päässä heidän asuinalueestaan. Kalastaa voi, mutta ei sitäkään jaksa koko kesää tehdä. Talvella ei ollut senkään vertaa tekemistä. Kyläkoulussa oli vähän lapsia ja kaikki tiesi kaikkien asiat jopa paremmin kuin asianosainen itse. Lisäksi hän oli ainainen ulkopuolinen, koska ei ollut alkuperäinen kuntalainen. Hinku kaupunkiin oli kova ja teinit maksoi maltaita täysi-ikäisille ajokortinhaltijoille, että saisivat kyydin ikivanhassa Datsunissa. Kyyti takaisinpäin oli sitten toinen juttu, koska kyseisen Datsunin omistaja oli itsekin yöllä jo ympärikännissä.

Lapsilla on maalla varmaan ihan kivaa ala-asteikään saakka, mutta sen jälkeen...

 

[Mama the Strange]

Mä asun keskisuuren kaupungin lähiössä, piha on rauhallinen ja turvallinen, talon takana avautuu metsä... mutta mutta en voi ikinä päästää lasta yksin pihalle, koska asutaan kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Ja kyllä se päivittäinen hiekkalaatikon reunalle raahautuminen ottaa päähän. Olisin onnellinen, jos olis sellanen oma piha, jossa lapsi vois vapaasti mennä ja tulla. Ehkä joskus.

 

[vieras]

Täh? 15 minuuttia menee 10 minuutissa? *muoks* korjasitkin jo.

Mun mielestä lähellä oleminen on sitä, että jonnekin paikkaan (kouluun, työpaikalle, päiväkotiin...) pääsee vaikkapa pyörällä vartissa tai kävellen 5-10 minuutissa. 15 kilsan matka on jo sen verran pitkä, että sitä ei aamulla lasten kanssa kävellä tai pyöräillä.

No ala-asteet on yleensä 5 km päässä ja sinne polkee pyörällä vartissa. Yläasteet ja muut koulut on sitten yleensä keskustassa jonne matkaa voi tulla sitten se 10-30 km riippuen asuuko jossain pitäjän rajalla vai keskustan asutusalueen jälkeen. Jos ei omista autoa, niin silloin ihminen varmaan luonnollisesti asuu keskustan "lähiöalueella" jolloin matkat on lyhyitä.

 

[vieraileva tähti]

Tai sitten v*tuttaa ihan pirusti, kun koskaan ei saa kyytiä keskustaan koska äidin olisi pakko viedä eikähän se jaksa aina. Ja on pakko liftata niiden aikamiespoikien raktorin kyytsään ja siellä ne yrittää vonkaa aina, ei mitään valvontaa ja heinälatoon heittämässä jos ei tökkää talikolla silimään. Valvonta ei pelaa todellakaan aina.

Harrastukset on sitä pellossa elämistä, kun "pensa maksaa ja muutenkii ovat kalliita kaupungisa" niin kouluttaa vaan sitä seropia takapihalla ja käydää kuopalla iilimatoja väistellen pulikoimas. Viritetään pyörät kolmosvaihteelle ja junnitaan mettäpolkuja tai pelataan palloa sänkipellossa kun ei kunnon kenttiä. Talavella kolataan järvenjää luisteluun, muttei sinne saa mennä kuin pari viikkoo talvesta kun pakaset ei jäädytä kestäväksi.

Siksipä olen ensimmäisen polven "kaapunkilainen" enkä muuttaisi korpeen kirveellä uhattunakaan. Täällä on talvella jääradat ja kesällä luistelukentät, kirjasto ja kauppa kävelymatkan päässä ja kavereita jotka tulevat synttäreille, eikä kutsun saadessaan sano "kyl tulisin mutta ku tee asutte nii kaukana...". Vaikka hiekkalaatikko on lapsille pienempi kuin se lapsuuenkodin takapihan sorakuoppa, niin kyllä me täällä paremmin viihdytään perheenä.

Vain minun kokemukset ja perusteltu mielipide

Meidän kylästä löytyy päiväkodin ja koulun lisäksi valaistu kenttä (joka talvella jäädytetään), kirjasto ja nuorisotilat. =) Lähin kauppa on 20km päässä, se on ainut miinus, muuten täällä on ihanan rauhallista, luontoa ympärillä. Itse olen kaupunkilaislapsi enkä kaipaa vähääkään kaupunkiin takaisin kun muistan miten lapsena pelotti siellä puliukkojen seassa.