Kauppareissu HELVETISTÄ!!! Ja pian varmaan lastesuojelu oven takana...

Aikuiset ovat siksi aikuisia, että he pystyvät hallitsemaan reaktioitaan. Lapset eivät siihen pysty. Aikuisen ei todelllakaan ole pakko lähteä huutosirkukseen mukaan. MLLn sivuilla on lisää tietoa, jos kiinnostaa!

Tuo harmaa hei haloo EN OLE MINÄ !!
(kiroittelen täällä joskus harmaana tällä omalla nimimerkilläni, mutta nyt en!!)

Olen hiukkasen eri mieltä kuin harmaileva kaimani.

Ohjeet ja suositukset ja teoriat, hyvät päätöksetkin , ovat eri asia kuin se oikea elämä, kun kaikki menee pieleen ja käämit kärähtää. Niin vaan joskus käy, eikä se tarkoita sitä, että olisi loppuiäkseen tuomittu huonoon vanhemmuuteen tai että välittömästi pitäisi mennä terapiaan tai hakea perheneuvolasta apua vanhemmuuteen tai huostaanottaa lapsen... HEI HALOO tosiaan !


Minusta ap oli hyvinkin jaksavainen, voin kuvitella millaista on kun 15-20 min kakara karjuu, huutaa, jankuttaa, hokee samaa lausettaa eikä kuuntele, ota vastaan suostu ymmärtämään ettei nyt käy - esikoiseni oli sellainen, mikään ei auttanut, hän veti aikuisen kuin aikuisen hulluuden partaalle.

Ap:lla lapsen vähin ja pienin rangaistus todellakin oli se jäätelön menetys. Olisin itse varmaan vielä tuosta huonosta käytöksestä antanut huonearestin ja leffa-tai pelikiellon tai jotain vastaavaa.

 

Emilyn, onko sinulla persoonallisuushäiriö?

 

Teit oikein, kun et antanut periksi ja kun kotona molemmat rauhoituttuanne juttelitte asiasta =)
Mulla vanhin on vasta 5v, mutta TODELLA voimakastahtoinen poika. Erään kerran kaupassa ollessa (olin vain tuon 5v:n kanssa, 2 muuta kotona isän kanssa) poika alkoi riehua ja varoituksesta huolimatta ei totellut, niin otin käsipuolesta kiinni ja vein kotiin ja lähdin yksin uudelleen kauppaan.

Mie oon pistäny 5-vuotiaan kaupassa nurkkaankin. Niin pitkään käyttäyty nätisti ja nyt alkanu karkailla näkyviltä yms. Varmaan sitte minusta ottanu mallia, eihän lapsi noin käyttäydy, ellen minä ensin?! Raivareita olen harvoin omilla lapsilla todistanu kaupassa, vaikka pitäshän niiden hei reagoida siihen, kun minä välillä karjun niille?

 

Vitutuksen voi näyttää muullakin tavalla kuin raivoamalla, tosi surullista että jotkut eivät osaa ilmaista tunteitaan ilman hulluuskohtauksia. Kyllä minunkin tyttö näkee jos äiti hermostuu tai suuttuu, mutta ei mun tarvitse sille karjua ja kiroilla silloinkaan.

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Varmasti "äitiä kovasti harmittaa sinun käytöksesi, kultaseni. Sovittaisko, että seuraavalla kerralla käyttäydyt kiltimmin, sopiiko?"

 

Niin, tuo harmaa hei haloo on sitä mieltä, että aikuisen pitäisi hallita tunneraktionsa, mutta lapset eivät siihen pysty.
Olen kyllä ihan eri mieltä, ja minusta kouluikäisen todellakin pitäisi pystyä hallitsemaan raivokohtauksensa ja tunteenpurkauksensa, pettymyksen sieto ja pettymyksen tunteet eivät saisi tuon ikäisellä karata tuon kaltaiseen kauppakäyttäytymiseen.

1-2 vuotiaalta tuo on sallitua, ymmärrettävää, 5 vuotiaalta ei niinkään, mutta kouluikäiseltä ei todellakaan.

... ei, en todellakaan osaa kivittää ap.ta tästä, en vaikka tässä miettisin asiaa miltä kantilta tahansa. ...

 

Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..

Aaaargh

 

Vitutuksen voi näyttää muullakin tavalla kuin raivoamalla, tosi surullista että jotkut eivät osaa ilmaista tunteitaan ilman hulluuskohtauksia. Kyllä minunkin tyttö näkee jos äiti hermostuu tai suuttuu, mutta ei mun tarvitse sille karjua ja kiroilla silloinkaan.

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Sellaseen jenkki saippuasarja tyyliin? Kaamee pepsodent hymy naamalla, voi voi mamia halmittaa :xmas:

 

Onhan se varmaan liikaa palstalaisilta vaadittu, että löytyisi edes peruslukutaitoa. Kyse ei ole hermojen menettämisestä vaan siitä miten sen ilmaisee. Joillekin se näköjään on ainoa tapa että raivotaan ja huudetaan ihan kuin olisi joku maailmanloppu tullut siitä, kun lapsi kiukuttelee.

Tuskin ap nyt AINA on karjumassa pää punasena jos hermot menee Luultavasti hänkin osaa ilmaista tunteitaan muutenkin, nyt vaan mennyt kaikki päin persettä ja tullut raja vastaan.

Pahoillaanhan ap tapahtuneesta on joten ainakin mä saan sellasen käsityksen että ei ole milläänlailla ylpeä käytöksestään tai että edes pitäisi sitä omalla kohdalla hyväksyttävänä tapana toimia.
Valitettavasti valtaosa meistä on inhimillisiä ja teemme virheitä. Mutta onneksi niistä oppii.

 

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Levittää kätensä ja kuiskaa "äiti on nyt nääääin vihanen!"

 

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Levittää kätensä ja kuiskaa "äiti on nyt nääääin vihanen!"

 

Niin ap, ymmärrän minäkin sen, että tunnet itsesi huonoksi äidiksi, mutta eipä tuo yksi kerta susta sellaista kuitenkaan tee. Tekstistäsi päätellen tuo raivoaminen ei ole sinulle mikään harrastus, joten Emilyn voikin painua hevon helvettiin haukkumasta muita raivohulluiksi.
Itse olisin tuossa ap:n tilanteessa joko jättänyt lapsen nuhtelun jälkeen huomiotta, lähtenyt kotiin tai jopa räjähtänyt. En voi tietää kun ei ole noin käynyt. Mutta lapsi ei huutamisesta mene rikki, huutaahan lapsi vauvanakin ihan itse. Ja meidän poika on edelleen elossa, vaikka muutaman ärräpään olen hänelle sanonutkin muutaman vuoden aikana. Jokaisella vanhemmalla on rajansa, ja ne voi myöskin lapselle näyttää. Ei tietenkään selkäsaunan muodossa, mutta vaikka sitten huutamalla että perkele äiti/isä ei nyt jaksa tuota kiukuttelua.

 

No en yhtään ihmettele että lapsi käyttäytyy noin, kun äiti antaa mallia :headwall:

Missähän vaiheessa äiti manku jäätelöä ja työnsi mukulan naama verille?

Ekaluokkalainen tuskin ajatellut toista tönäistyään, että hei pistänpä sen naaman verille. Väärin tehty tottakai ja jätskin menetys oli ihan oikein. Mutta ei kannata ihmetellä että lapset ei yhtään tottele jos ei itse kykene pysymään kasvattavana aikuisena tuollaisissa tilanteissa. Hermot menee joskus varmaan jokaiselta mutta se miten sen ilmaisee, onkin eri juttu. Ei auta että aikuinen vajoaa lapsen tasolle.

MLL sivuilta löytyy hyviä ohjeita vaikeisiin tilanteisiin jos niitä ei kuitenkaan halua nettipalstalla ottaa vastaan jonkun kirjoittamana.

Mä oon kyllä Emilynin kanssa samaa mieltä. Lyökää vain.

Ymmärrän kyllä että ap suuttui, mutta että kiroili lapselleen ja käski pitää turvan kiinni? No, siinä meni yli. Positiivista oli se, että ei annettu periksi siinä jätski-asiassa.

 

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Levittää kätensä ja kuiskaa "äiti on nyt nääääin vihanen!"

Ei kyllä auttais meijän riiviöille tämmöinen keino, eikä nuokaan Klonkun tai Viblsp:n ehdotukset :/
Sillä karjaisulla saa ees hetkeks niiden huomion kiinnittymään muuhun kuin pahantekoon.. :ashamed:

 

tuttua NIIN TUTTUA.mä olen noissa tilanteissa kiehunut kanssa..otan lasta kädestä yms kiinni ja sit mennään kaupassa lasta raahaten ostokset tehden(ei suostu meillä käveleen vaan heittäytyy maahan yms tuo 3 ja 5 vuotias)
kotona jos jatkuu pistän huoneeseen ja oven kiinni.sit kun on rauhoittunut asia puhutaan.samoin tekee pihalla et rupee rissaan eikä usko otan haalarin kauluksesta tai kädestä kiinni ja roudaan mukana,en vastaa huutamiseen kuin kerran että suu kiinni tahto ei mene läpi ja sen jälkeen en sano lapselle mitään tai noteeraa mitenkään kiukkua vaan talutan ja puhun muille lapsille.eipä ole kauaa sitä sit jaksanut.

 

Emilyn, saatko sä oikeasti jotain kicksejä tuosta toisten ihmisten kivittämisestä vai mikä sua riepoo?

Tää on jo vanha viisaus mutta.. Kaupan kassana on nainen, joka hymyilee päivästä toiseen, on ystävällinen ja hoitaa hommansa, mutta sisäisesti kihisee kiukusta mutta nielee suuttumuksensa ja hymyilee päivästä toiseen. Kaupan kassalle taas käy ihmisiä, jotka tiuskivat, jopa huutavat, valittavat ja kiukuttelevat, kiroavat tai muutoin mesoavat kun joku kaupan palvelussa tai kassaneiden toiminnassa käy nyppimään - antavat siis rakentavaa asiakaspalautetta. No nämä ihmiset jatkavat elämäänsä tuon kauppareissun jälkeen. Vaan miten kävikään kassaneitimme, joka käyttäytyi hillitysti ja hallitusti päivästä toiseen, viikost atoiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? No, hän otti yksi kerta konekiväärin töihin matkaansa ja ampua ropsautti asiakkaat ja lopuksi itsensä. Sä Emilyn olet tuo kassaneiti.

Passiivisagreddiisvisuus on pahasta. Joskus on hyvä päästä höyryt pihalle, vaikka nyt sitten huutamalla ja kiroamalla - se ei ehkä ole nättiä seurattavaa, se ei ehkä ole oikeata ja korrektia tahi toivottavaa käytöstä, mutta se on inhimillistä. Parempi sekin kuin asioiden patoaminen ja siitä aiheutuva jättiräjähdys, mikä taas menee psykoosin tai muun mielenhäiriön piikkiin eikä enää ole pelkästään inhimillistä huonoa käytöstä. =)

 

minusta tuossa ei nyt ollut kyllä äidissä vika. Vaan tyttö jo noin iso ja käyttäytyy noin, uhmaa. Ja aivan oikein teit kun et jäätelöä antanut! Ja kyllä sitä välillä hermostuu toisetkin ja varsinkin tuollaisissa tilanteissa kun ei todella puhe mene perille. Tuosta käytöksestä olisi pitänyt antaa kunnon aresti tytölle päälle... ja selittää että, tälläsiä tilanteita ei saa tulla toiste. Ja kuinkas pikku veljen suu??

Niinpä tekisikin mieleni kysyä missä viva kun 7vee käyttäytyy noin, kuin pahainen uhmaikäinen. Kyllä meillä jo pienemmät ovat olleet ihan hallittavissa keskustelulla Mitä nää lapset aina uhmaavat vaikka minkä ikäisiä oisivat?

Lapset ovat erilaisia. On todella temperamenttisia lapsia ja sitten taas hyvin joustavia ja sopeutuvaisia. Näitä lapsia voi löytyä jopa saman perheen sisältä, samoilla opeilla kasvatettuina. Itse olin esikoiseni kanssa todella hyvä ja kaikkitietävä äiti, nyt pari lasta myöhemmin en puhu enää mitään lapsen kasvattamisesta tai käyttäytymisestä. Lapset kertakaikkiaan ovat kovin erilaisia!

Tsempit ap:lle!

 

No en yhtään ihmettele että lapsi käyttäytyy noin, kun äiti antaa mallia :headwall:

Missähän vaiheessa äiti manku jäätelöä ja työnsi mukulan naama verille?

Ekaluokkalainen tuskin ajatellut toista tönäistyään, että hei pistänpä sen naaman verille. Väärin tehty tottakai ja jätskin menetys oli ihan oikein. Mutta ei kannata ihmetellä että lapset ei yhtään tottele jos ei itse kykene pysymään kasvattavana aikuisena tuollaisissa tilanteissa. Hermot menee joskus varmaan jokaiselta mutta se miten sen ilmaisee, onkin eri juttu. Ei auta että aikuinen vajoaa lapsen tasolle.

MLL sivuilta löytyy hyviä ohjeita vaikeisiin tilanteisiin jos niitä ei kuitenkaan halua nettipalstalla ottaa vastaan jonkun kirjoittamana.

Mä oon kyllä Emilynin kanssa samaa mieltä. Lyökää vain.

Ymmärrän kyllä että ap suuttui, mutta että kiroili lapselleen ja käski pitää turvan kiinni? No, siinä meni yli. Positiivista oli se, että ei annettu periksi siinä jätski-asiassa.

Hei ihan tosissaan! Ei ap varmaan halunnut missään nimessä käyttäytyä näin, mutta jos kerran menee överiksi niin mikä siinä on niin kauheaa?? Ap ei kuitenkaan lyönyt lastaan, kiroilusta lapsi ei edelleenkään mene rikki. Meneekö sun elämä oikeesti aina ihan tasan niin kuin haluat, ja ilman pieniä virheitä?

 

Mua niin raivostuttaa ne töllistelijät.. Olin kerran poikani 3v kans kaupassa.koko kauppareissun ajan poika huusi kurkkusuorana,että haluaa nameja. Kieltäydyin ostamasta ja sanoin ettei ole karkkipäivä. No kassajonossa ohimoilla jyskytti jo ihan kiitettävästi. Takana jonossa oli iäkkäämpi rouva joka sanoi:"noin nuorella äidillä ei varmaan oo vara ostella ylimäärästä,niin minä voin sinun lapselle ostaa vaikka suklaapatukan." siinä vaiheessa mittani oli jo täysi. Totesin tädille RAUHALLISESTI ja kuuluvalla äänellä." osta ja vain. Ja piä sitten huoli,että joka ikinen kerta kun poika alkaa jotain vinkumaan,niin sinä olet paikalla sen hänelle ostamassa." hiljeni koko kassajono ja jopa poikakin. tää nyt meni ohi aiheen..

 

Tuskin jäi lapselle pysyviä traumoja. Suhteuttakaa hieman. Jotkut lapset saavat kuulla kiroilua ja huutoa joka päivä. Yksi kerta ei lasta riko varsinkin kun anteeksi pyytää ja katsoo ettei tilanne toistu. Ekaluokkalainen osaa myös syy-seuraussuhteen paremmin ymmärtää kuin leikki-ikäinen.

 

Tosta huutamisesta ja raivoomisesta lapsille tuli vaan mieleen, kun tästä nyt kerta keskustellaan..

Miksi se pitäisi mieltää jotenkin normaaliksi ja hyväksyttäväksi käytökseksi? Monikin sanoi, että se on ihan hyväkin tapa joskus purkaa kiukkua ja niin edelleen. Noh, tottakai ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa, ja mäkin olen ollut joskus varsinainen tuittupää (ennen lapsia) :xmas: Ja olen vieläkin melkoisen lyhytpinnainen, mutta sitä kiukkua ja ärtymystä voi purkaa muutenkin kuin huutamalla, ja se on mun mielestäni hyvinkin pelkästä opettelusta kiinni. Mä olen sanonut lapsille ihan suoraan, että äitillä on nyt TOSI huono päivä ja äitiä kiukuttaa, sekin jo helpottaa (ja ainakin meillä lapset huomaa, että nyt jätetään äiti rauhaan ja käyttää samaa mallia itsekin, 5-vuotias itkustaa omassa huoneessaan ja kertoo, kun on huono päivä, silloin annan purkaa itsekseen sitä pahaa oloa).

Eli mieluummin ajattelisi niin, että se huutaminen ja karjuminenkin on lähes yhtä epätoivottua käytöstä kuin lasten fyysinen kurittaminenkin, jos se ei ole niin hyväksyttyä kuin se monien mielestä pitäis olla, sitä tulee harrastettua paljon vähemmän

 

Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..

Aaaargh

Voi luoja noit MUMMOJA...

 

Ihmisten katsomisista tai ihmettelyistä ei kannata välittää! Itsellä on useampi lapsi murkusta uhmaikäiseen ja olen onnistunut ihan viime aikoinakin sanomalla uhmaikäiselle tiukasti kahvilan leikkipaikassa ja kun mies sitten nosti neidin olkapäälle ja kantoi ulos, saimme niin tuikeat tuijotukset ja supatukset parilta täti-ihmiseltä, että teki mieli näin ammattilaisenakin mennä kysymään niitä kasvatusohjeita... . Lapsille saa ja pitää asettaa rajat. Paras on, jos kaupasta voisi poistua rauhallisesti ja jämäkästi kiukuttelevan lapsen kanssa ja toinen aikuinen voisi hoitaa ostokset loppuun. Esim. yksinhuoltajalle tämä ei ole mahdollista. Lapselle saa sanoa tiukasti eikä huonoa käytöstä "palkita" jätskillä tms., joten sen osalta ap toimi hienosti. Toki aikuinen voi nätimminkin kiukun ilmaista, mutta meillä äideilläkin vain yksinkertaisesti joskus palaa pinna eikä siinä jaksa aina toimia tyylikkäästi. Jos menee yli, lapseltakin voi pyytää anteeksi esim. rumia sanoja, mutta silti tuoda esiin, ettei huonoa käytöstä kaupassa tulla jatkossakaan hyväksymään. Se, että ap tästä kirjoittaa, kertoo joka tapauksessa siitä, että hän tajuaa, että ihan joka kohta ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ei siinä nyt ainakaan ammatti-ihmisen vinkkelistä mitään erikoisen pahaakaan sattunut. Lapsikin toivottavasti käsitti, että vanhempaakin loukkaa ja rasittaa huono käytös ja että siinäkin tulee raja vastaan. Huomattavasti haitallisempaa kuin kaupassa suuttuminen, olisi ollut sen jätskin ostaminen ja lapsen vaientaminen sillä vain muiden ihmisten vuoksi.

 

Tosta huutamisesta ja raivoomisesta lapsille tuli vaan mieleen, kun tästä nyt kerta keskustellaan..

Miksi se pitäisi mieltää jotenkin normaaliksi ja hyväksyttäväksi käytökseksi? Monikin sanoi, että se on ihan hyväkin tapa joskus purkaa kiukkua ja niin edelleen. Noh, tottakai ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa, ja mäkin olen ollut joskus varsinainen tuittupää (ennen lapsia) :xmas: Ja olen vieläkin melkoisen lyhytpinnainen, mutta sitä kiukkua ja ärtymystä voi purkaa muutenkin kuin huutamalla, ja se on mun mielestäni hyvinkin pelkästä opettelusta kiinni. Mä olen sanonut lapsille ihan suoraan, että äitillä on nyt TOSI huono päivä ja äitiä kiukuttaa, sekin jo helpottaa (ja ainakin meillä lapset huomaa, että nyt jätetään äiti rauhaan ja käyttää samaa mallia itsekin, 5-vuotias itkustaa omassa huoneessaan ja kertoo, kun on huono päivä, silloin annan purkaa itsekseen sitä pahaa oloa).

Eli mieluummin ajattelisi niin, että se huutaminen ja karjuminenkin on lähes yhtä epätoivottua käytöstä kuin lasten fyysinen kurittaminenkin, jos se ei ole niin hyväksyttyä kuin se monien mielestä pitäis olla, sitä tulee harrastettua paljon vähemmän

no minä ainakin miellän inhimillisen normaaliksi, toisin sanoen kykenen käytöstä ymmärtämään. ei se lapselle karjuminen silti ole mielestäni hyväksyttävää tai oikein.

mutta toistan edelleen, että ap:han nimenomaan pyysi vinkkejä omien hermojensa hallintaan, eikö?

 

No en yhtään ihmettele että lapsi käyttäytyy noin, kun äiti antaa mallia :headwall:

Missähän vaiheessa äiti manku jäätelöä ja työnsi mukulan naama verille?

Ekaluokkalainen tuskin ajatellut toista tönäistyään, että hei pistänpä sen naaman verille. Väärin tehty tottakai ja jätskin menetys oli ihan oikein. Mutta ei kannata ihmetellä että lapset ei yhtään tottele jos ei itse kykene pysymään kasvattavana aikuisena tuollaisissa tilanteissa. Hermot menee joskus varmaan jokaiselta mutta se miten sen ilmaisee, onkin eri juttu. Ei auta että aikuinen vajoaa lapsen tasolle.

MLL sivuilta löytyy hyviä ohjeita vaikeisiin tilanteisiin jos niitä ei kuitenkaan halua nettipalstalla ottaa vastaan jonkun kirjoittamana.

Mä oon kyllä Emilynin kanssa samaa mieltä. Lyökää vain.

Ymmärrän kyllä että ap suuttui, mutta että kiroili lapselleen ja käski pitää turvan kiinni? No, siinä meni yli. Positiivista oli se, että ei annettu periksi siinä jätski-asiassa.

Hei ihan tosissaan! Ei ap varmaan halunnut missään nimessä käyttäytyä näin, mutta jos kerran menee överiksi niin mikä siinä on niin kauheaa?? Ap ei kuitenkaan lyönyt lastaan, kiroilusta lapsi ei edelleenkään mene rikki. Meneekö sun elämä oikeesti aina ihan tasan niin kuin haluat, ja ilman pieniä virheitä?

Ei mene. Mutta tämän aloituksen pointti ei vissiin ollut se, että ap:lle jaetaan 364kpl lohtuhalauksia, ja sanotaan että ei se mitään. Vai oliko?

 

Ap:lle voimia. Ihmisiähän me vaan ollaan ja rehellinen ihminen osaa puhua negatiivisita asioistakin, niinkuin sinä.Älä suotta tunne itseäsi huonoksi äidiksi
Suurinosa varmaan tässäkin pinossa olevista on just ja just parikymppisiä pikkuäitejä ,jotka eivät tiedä asioista juurikaan mitään tai elävät jossain toisessa "pilvilinnamaailmassa" sädekehä päänsä päällä. Helppohan se on toista osoittaa syyttävällä sormella.