Kauppareissu HELVETISTÄ!!! Ja pian varmaan lastesuojelu oven takana...

mulla olisnapsunut vielä pahemmin, ja varmaan olisin huutanut lasta kovempaa.. hyvä ettet antanut periksi, ja varmasti itse tilanne on ollut epämiellyttävä kun ihmiset katsoo ja silti siinä aikuisena pitäisi koittaa käyttäytyä, harva meistä oikeasti onnistuu hillitsemään hermonsa
itsellä on vasta 2v mukula joten en voi varmaksi sanoa miten kannattaisi toimia, mutta ihan hyviä ohjeitahan täällä on tullut, eli lapsi ulos kaupasta jne.
mie varmaan ilmottaisin tylysti etttä ellei huuto lopu nyt, niin siitä seuraa sitten rangaistuksia lisää.. lelut takavarikkoon, joku kiva reissu jää välistä etc. ja jos huuto vaan jatkuis niin varmasti korvasta sen mukulan raahaisin kaupasta ulos..
kyllä ekaluokkalaiselta voidaan jo odottaa hyvää käytöstä ja itsehilintää vaikka harmittais, joten tuollaisessa tilanteessa ei mulla ainakaan sympatiaa heru lapselle...
oma jos ois kyseessä niin varmasti tekis tiukkaa olla läpsäyttämättä, tosin mulla on vielä muutama vuosi aikaa kehittää tätä mun pinnaa...

 

Kannattaa käydä hammaslääkärissä varoiksi näyttämässä.
Ihan tulevaisuutta ajatellen,jos jotain kuitenkin tulee on tieto tapahtuneesta kirjattu.
Muuten voit unohtaa koko homman,kyllä tuon ikäinen tietää jo mistä naruista vedellä ja varsinkin julkisella paikalla.

 

Kiitos lohduttavista sanoista. Tiedän kyllä etten oo ainoo, mutta se silti saa tuntemaan olon huonoks...
Oli helpottavaa lukee muidenkin kokemuksia samanlaisista tilanteista. Ehkäpä näistä sitten viisastuu!

Ja Emilyn, muiden haukkuminen raivohulluks ei oo kauheen hyvää käytöstä! Älä opeta lapsilles, että muita voi nettipalstoillakaan haukkua noin :attn:
Ja jos olisit lukenu alotuksen kunnolla, en huutanu pää punasena sitä turpa kii juttua vaan ärisin sen kaupassa. Huuto ja ärina on täysin eri asia. Kotona huusin pää punasena ihan muuta. Tottelemattomuudesta ja huonosta käytöksestä.

Nyt lähetään ulos lasten kanssa.

 

oppiipa lapset kinastelunjälkeen sopimaan ja pyytämään anteeksi.
harva meistä on niin viilee ettei koskaan räjähtäisi..
eihän se ole koskaan kivaa huutaa tai kuulla huutoja mutta ei niiltä tuu säästyyn elämänaikana.

 

Ei mene. Mutta tämän aloituksen pointti ei vissiin ollut se, että ap:lle jaetaan 364kpl lohtuhalauksia, ja sanotaan että ei se mitään. Vai oliko?

no oliko aloituksen pointtina ap:lla saada kuulla sataan kertaan sama asia, minkä jo itse tiesi? eli että toimi väärin?

 

Mua niin raivostuttaa ne töllistelijät.. Olin kerran poikani 3v kans kaupassa.koko kauppareissun ajan poika huusi kurkkusuorana,että haluaa nameja. Kieltäydyin ostamasta ja sanoin ettei ole karkkipäivä. No kassajonossa ohimoilla jyskytti jo ihan kiitettävästi. Takana jonossa oli iäkkäämpi rouva joka sanoi:"noin nuorella äidillä ei varmaan oo vara ostella ylimäärästä,niin minä voin sinun lapselle ostaa vaikka suklaapatukan." siinä vaiheessa mittani oli jo täysi. Totesin tädille RAUHALLISESTI ja kuuluvalla äänellä." osta ja vain. Ja piä sitten huoli,että joka ikinen kerta kun poika alkaa jotain vinkumaan,niin sinä olet paikalla sen hänelle ostamassa." hiljeni koko kassajono ja jopa poikakin. tää nyt meni ohi aiheen..

Ihan loistava kommentti sille mummolle! Monesti itse erilaisissa tilanteissa älyää vasta jälkikäteen mitä olisi pitänyt sanoa, mutta sulla leikkasi samantien. Ja onnistuit vielä tekemään pointtisi selväksi olematta loukkaava. Varmasti aika moni paikalla ollut jäi miettimään, ja muistavat ehkä tuon aina kaupassa kiukuttelevan lapsen nähdessään.

 

Ootas vaan kun lapsi saa päähänsä huikata kassatädille että äiti vähintäänkin vetelee raipalla pitkin kinttuja tai että "mä haluan mummolaan kun kotona annetaan kepistä". Ne ne vasta on kivoja lauseita nyky-yhteiskunnassa. Et todellakin, 7v osaa ja 7v PITÄÄ käyttäytyä, eihän se voi koulussakaan tuommosia kilareita saada jos ope ei anna jotain tiettyä asiaa. Tai voi kokeilla mutta rangaistus siitäkin heltiää.

 

Mun mielestä ap toimi just oikein. Lapsi menetti jäätelön ja joutui rattaissa kotiin. Huonosta käytöksestä seurasi rangaistus. Mä en keksi mitään mitä tekisin toisin.

Jos ekaluokkalainen huutaa ja raivoaa tuolla tavalla, niin kyllä sille on tehtävä tiukka stoppi. Kolmevuotias on kuitenkin aivan eri asia kuin ekaluokkalainen.

Se, että ap itse suuttui ja huusi lapselleen, on mun mielestä täysin normaalia sekin. Kuitenkin koettelemuksia oli aika monta ennen kuin pinna paloi. Ja voin vaan kuvitella miten raivostuttavaa olla kaupassa jos ja kun iso lapsi huutaa ja raivoaa vieressä. Stressaavaa, raivostuttavaa ja hävettävää.

Se, joka tuossa tilanteessa onnistuu hillitsemään omat hermonsa, omistaa lehmän hermot. Olkoon hän niihin tyytyväinen. Mutta turha sentään lähteä syyllistämään jos joku suuttuu moisesta.

Lapsi ei mene rikki siitä että vanhempi suuttuu. Just luin oivan mietteen, jossa todettiin lapselle syötettäväksi valheellista maailmaa jos vanhemmat aina vaan on pitkäpinnaisia ja iloisia. Tyyliin: "voi kun kivan piirustuksen teit. Ei haittaa että varastit tussit kaupasta ja sotkit samalla koko kaupan seinän niillä" ). Eli ihan oikeesti lapselle pitää myös selvästi osoittaa väärät ja oikeat teot. Mitä haastavampi (lue: temperamenttisempi) lapsi, sitä selkeämmät rajat. Jos aina vaan hymyillään ja taputetaan päätä, tai korkeintaan sanotaan "tsot tsot kulta", niin lopputulos saattaa olla hmm...huolestuttava.

Monesti vedotaan siihen että jos aikuisten kanssa pitää kerran "osata käyttäytyä" niin kyllä sitten lastenkin. Mutta kyllä mä ainakin suutun myös aikuisille, korotan ääntänikin jos oikein suututtaa. Näin teen myös lapsilleni, sillä vaikka kuinka olen koittanut pidentää pinnaani, niin en pysty. Se vaan katsokaas ei ole mikään opittu juttu.

Ap: teette sovinnon tytön kanssa, kerrot miten sua harmittaa se että suutuit kovasti, pyydät anteeksi, kerrot miten huonosti tyttö käyttäytyi ja miten et tule jatkossakaan hyväksymään moista käytöstä.

Ja ennen kaikkea: jätä näiden mollaavien besserwissereiden kommentit omaan arvoonsa :hug:

 

Tosta huutamisesta ja raivoomisesta lapsille tuli vaan mieleen, kun tästä nyt kerta keskustellaan..

Miksi se pitäisi mieltää jotenkin normaaliksi ja hyväksyttäväksi käytökseksi? Monikin sanoi, että se on ihan hyväkin tapa joskus purkaa kiukkua ja niin edelleen. Noh, tottakai ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa, ja mäkin olen ollut joskus varsinainen tuittupää (ennen lapsia) :xmas: Ja olen vieläkin melkoisen lyhytpinnainen, mutta sitä kiukkua ja ärtymystä voi purkaa muutenkin kuin huutamalla, ja se on mun mielestäni hyvinkin pelkästä opettelusta kiinni. Mä olen sanonut lapsille ihan suoraan, että äitillä on nyt TOSI huono päivä ja äitiä kiukuttaa, sekin jo helpottaa (ja ainakin meillä lapset huomaa, että nyt jätetään äiti rauhaan ja käyttää samaa mallia itsekin, 5-vuotias itkustaa omassa huoneessaan ja kertoo, kun on huono päivä, silloin annan purkaa itsekseen sitä pahaa oloa).

Eli mieluummin ajattelisi niin, että se huutaminen ja karjuminenkin on lähes yhtä epätoivottua käytöstä kuin lasten fyysinen kurittaminenkin, jos se ei ole niin hyväksyttyä kuin se monien mielestä pitäis olla, sitä tulee harrastettua paljon vähemmän

no minä ainakin miellän inhimillisen normaaliksi, toisin sanoen kykenen käytöstä ymmärtämään. ei se lapselle karjuminen silti ole mielestäni hyväksyttävää tai oikein.

mutta toistan edelleen, että ap:han nimenomaan pyysi vinkkejä omien hermojensa hallintaan, eikö?

Joo. Ja mä ymmärsin et kyse oli yhdestä kerrasta. Tuskin kukaan kuitenkaan sitä hyväksyy että jatkuvasti lapsille huudetaan.

 

Emilyn, saatko sä oikeasti jotain kicksejä tuosta toisten ihmisten kivittämisestä vai mikä sua riepoo?

Tää on jo vanha viisaus mutta.. Kaupan kassana on nainen, joka hymyilee päivästä toiseen, on ystävällinen ja hoitaa hommansa, mutta sisäisesti kihisee kiukusta mutta nielee suuttumuksensa ja hymyilee päivästä toiseen. Kaupan kassalle taas käy ihmisiä, jotka tiuskivat, jopa huutavat, valittavat ja kiukuttelevat, kiroavat tai muutoin mesoavat kun joku kaupan palvelussa tai kassaneiden toiminnassa käy nyppimään - antavat siis rakentavaa asiakaspalautetta. No nämä ihmiset jatkavat elämäänsä tuon kauppareissun jälkeen. Vaan miten kävikään kassaneitimme, joka käyttäytyi hillitysti ja hallitusti päivästä toiseen, viikost atoiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? No, hän otti yksi kerta konekiväärin töihin matkaansa ja ampua ropsautti asiakkaat ja lopuksi itsensä. Sä Emilyn olet tuo kassaneiti.

Passiivisagreddiisvisuus on pahasta. Joskus on hyvä päästä höyryt pihalle, vaikka nyt sitten huutamalla ja kiroamalla - se ei ehkä ole nättiä seurattavaa, se ei ehkä ole oikeata ja korrektia tahi toivottavaa käytöstä, mutta se on inhimillistä. Parempi sekin kuin asioiden patoaminen ja siitä aiheutuva jättiräjähdys, mikä taas menee psykoosin tai muun mielenhäiriön piikkiin eikä enää ole pelkästään inhimillistä huonoa käytöstä. =)

Nimenomaan. :flower:

 

Näyttää jo ap liuenneen keskustelusta ja täällä mammoilla keskenään täysi sota päällä

Muutama konkreettinen vinkki tilanteesta selviytymiseen on annattu, itsekin yhden esitin. Niitä vain ei paljon noteerata. Juututaan taas vain joukolla yhden palstalaisen mollaamiseen.

 

Mua niin raivostuttaa ne töllistelijät.. Olin kerran poikani 3v kans kaupassa.koko kauppareissun ajan poika huusi kurkkusuorana,että haluaa nameja. Kieltäydyin ostamasta ja sanoin ettei ole karkkipäivä. No kassajonossa ohimoilla jyskytti jo ihan kiitettävästi. Takana jonossa oli iäkkäämpi rouva joka sanoi:"noin nuorella äidillä ei varmaan oo vara ostella ylimäärästä,niin minä voin sinun lapselle ostaa vaikka suklaapatukan." siinä vaiheessa mittani oli jo täysi. Totesin tädille RAUHALLISESTI ja kuuluvalla äänellä." osta ja vain. Ja piä sitten huoli,että joka ikinen kerta kun poika alkaa jotain vinkumaan,niin sinä olet paikalla sen hänelle ostamassa." hiljeni koko kassajono ja jopa poikakin. tää nyt meni ohi aiheen..

Ihan loistava kommentti sille mummolle! Monesti itse erilaisissa tilanteissa älyää vasta jälkikäteen mitä olisi pitänyt sanoa, mutta sulla leikkasi samantien. Ja onnistuit vielä tekemään pointtisi selväksi olematta loukkaava. Varmasti aika moni paikalla ollut jäi miettimään, ja muistavat ehkä tuon aina kaupassa kiukuttelevan lapsen nähdessään.

Mä tapaan sanoa että niin kauan kun se olen minä, joka menen lapsen kanssa hammaslääkäriin, niin kukaan ei anna luvatta karkkeja. Saati ostele tuommosen käytöksen jälkeen, siinä olis täti saanu kaivella marspatukoitaan sieltä mihin ei aurinko paista

 

Tosta huutamisesta ja raivoomisesta lapsille tuli vaan mieleen, kun tästä nyt kerta keskustellaan..

Miksi se pitäisi mieltää jotenkin normaaliksi ja hyväksyttäväksi käytökseksi? Monikin sanoi, että se on ihan hyväkin tapa joskus purkaa kiukkua ja niin edelleen. Noh, tottakai ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa, ja mäkin olen ollut joskus varsinainen tuittupää (ennen lapsia) :xmas: Ja olen vieläkin melkoisen lyhytpinnainen, mutta sitä kiukkua ja ärtymystä voi purkaa muutenkin kuin huutamalla, ja se on mun mielestäni hyvinkin pelkästä opettelusta kiinni. Mä olen sanonut lapsille ihan suoraan, että äitillä on nyt TOSI huono päivä ja äitiä kiukuttaa, sekin jo helpottaa (ja ainakin meillä lapset huomaa, että nyt jätetään äiti rauhaan ja käyttää samaa mallia itsekin, 5-vuotias itkustaa omassa huoneessaan ja kertoo, kun on huono päivä, silloin annan purkaa itsekseen sitä pahaa oloa).

Eli mieluummin ajattelisi niin, että se huutaminen ja karjuminenkin on lähes yhtä epätoivottua käytöstä kuin lasten fyysinen kurittaminenkin, jos se ei ole niin hyväksyttyä kuin se monien mielestä pitäis olla, sitä tulee harrastettua paljon vähemmän

no minä ainakin miellän inhimillisen normaaliksi, toisin sanoen kykenen käytöstä ymmärtämään. ei se lapselle karjuminen silti ole mielestäni hyväksyttävää tai oikein.

mutta toistan edelleen, että ap:han nimenomaan pyysi vinkkejä omien hermojensa hallintaan, eikö?

Kyllä kyllä, mutta kuten usein käy, aloituksen aihe hieman laajenee En minä tosiaankaan aloittajaa syyllistä, kyllähän tuota tapahtuu eikä ne lapset kerrasta tai parista rikki mene. Kirjoitin vaan oman mielipiteeni siitä, että kun toiset on sitä mieltä, että on hyvä joskus räjähtää lasten nähden, ei se kuitenkaan nyt niinkään tarpeellista ole.

 

Lukiko Rouva Emilyn edes tuota avausta!?!

Sympatiani ap:n puolella, raivokohtaus lapsella kaupassa ei ole mitään mukavaa. Varsinkin tuon ikäisellä, joka tasan tietää saavansa ulkopuolisten huomion huutamalla. :hug:

Rouva Pinkikin sitten varmaan hoitelee lapsensa uhkailun uhkailemalla lastaan? =)
Että huudetaan vaan turpa kiinni,siitähän se lapsi ottaakin opikseen =)

 

Äiti parka ei ole mikään yliolento joka ei koskaan polta päreitään, anna ap itsellesi anteeksi ja usko lujasti ettei lapsi varmaan menny rikki mitenkään, joskus vaan sattuu näitä huonoja päiviä, se on niin helppoa tuomita täältä kaukaa , minä kuitenkin annan sulle ison halauksen , elämässä sattuu ja kaikkea ei voi ennakoida.

 

Kyllä mä uskon että maailman sivu on perheissä huudettu, vielä useemmin lapset piesty, ja sinä et sitä kuitenkaan tee. Ihmisillä on erilaisia tapoja riidellä, etkä sä nyt niiin kauhea ollut Ja aika rohkeaa sinänsä kertoa tuo täällä. Itellä ei vielä puhuvia lapsia ole, joten en tiedä mitä oikeasti tekisin. En ainakaan sitä jäätelöä ostaisi, ja toivoisin että jonain päivänä lapsi vielä oppis että turha vinkua.

Mun miehen perheessä ei muuten oo ikinä tapeltu huutaen (tai lähinnä appi vaan on hiljaa ja lähtee pihalle) ja se oli sitten aivan hirveää alussa kun minä huusin ja meillä oli ihan oikeita riitoja

 

Kiitos lohduttavista sanoista. Tiedän kyllä etten oo ainoo, mutta se silti saa tuntemaan olon huonoks...
Oli helpottavaa lukee muidenkin kokemuksia samanlaisista tilanteista. Ehkäpä näistä sitten viisastuu!

Ja Emilyn, muiden haukkuminen raivohulluks ei oo kauheen hyvää käytöstä! Älä opeta lapsilles, että muita voi nettipalstoillakaan haukkua noin :attn:
Ja jos olisit lukenu alotuksen kunnolla, en huutanu pää punasena sitä turpa kii juttua vaan ärisin sen kaupassa. Huuto ja ärina on täysin eri asia. Kotona huusin pää punasena ihan muuta. Tottelemattomuudesta ja huonosta käytöksestä.

Nyt lähetään ulos lasten kanssa.

Öö, sä itse kirjoitit ihan alunperin sanan "hulluuskohtaus"
Ja selvästi myös sen, että raivosit. Vai mikä termi olisi miellyttävämpi, kun käytöksesi oli raivoamista ja itse tosiaan tuon hulluuden sanoit.. heh B)

 

no oliko aloituksen pointtina ap:lla saada kuulla sataan kertaan sama asia, minkä jo itse tiesi? eli että toimi väärin?

Minusta toimi ok. Ei missään nimessä väärin.

 

Onhan se varmaan liikaa palstalaisilta vaadittu, että löytyisi edes peruslukutaitoa. Kyse ei ole hermojen menettämisestä vaan siitä miten sen ilmaisee. Joillekin se näköjään on ainoa tapa että raivotaan ja huudetaan ihan kuin olisi joku maailmanloppu tullut siitä, kun lapsi kiukuttelee.

Mutta juuri siitähän on kyse, että kun hermot menee, on mielestäni parempi purkaa ne heti pois, eikä sulkea sydämmeen. Huonoasia on, jos ne heromot menevät aina kun lapsi kiukuttelee vähäkin eikä tietenkään ole hyväksi aina huutaa. Mutta nimenomaan ei ne aikuisenkaan hermot kestä loputtomiin ja kun ne menee, niin niitä ei pitäisi padota.

 

Tuli kyllä NIIN epäonnistunut ja huono äiti olo, ettei tosikaan :/ Ihan vastasuuden varalle, haluisin kuulla, miten muut olisitte toiminu :wave:

Alotan ihan alusta:
Oltiin kauppaan lähössä ja lupasin tolle ekaluokkalaiselle, että saa syödä jätskin reissun jälkeen(2 muuta oli saanu jo aiemmin).
Lapset sitte jäi ton ukon kanssa ostarin leikkipaikalle siks aikaa, kun kävin pikasesti hoitamassa yhen jutun.
Ei menny kauaakaan, kun ukko soittaa, että tuu äkkiä sieltä. Keskimmäisellä on naama auki. Toi ekaluokkalainen oli tönässy pojan ihan tahallaan likumäessä ja poika oli kaatunu suoraan naamalleen mäkeen. Ylähuuli halki ja hampaisiin sattu pienikin kosketus
Sanoin heti tolle vanhimmalle, että jätski jää todellakin saamatta tommosen käytöksen jälkeen.
Siitä sitten alko se helvetin reissu! Toi ulvo ja vinku, että MÄ HALUUN SEN MUN JÄTSKIN! SÄ LUPASIT, ETTÄ MÄ SAAN JÄTSKIN! EPÄREILUU, KU MUUT SAI MUT MÄ EN! Tota ulvomista jatku ja jatku...
Selitin asian ihan siististi ensin, että miks se jätski jää saamatta ja käskin lopettaa jo sen jankkaamisen ja huutamisen. Ei kun toi vaan jatkaa sitä samaa ulinaa.
Kaupassa sitten loppujen lopuks meni hermo mullakin täysin :/ Otin tota naamasta kiinni sen verran, että sain kattomaan mun silmiin ja ärisin jo itekin tolle lapselle, että nyt perkele turpa kiinni :ashamed: Ihmiset tottakai kattoo vieressä murhaavasti ja puuskuttaa, että kuinka äiti voi lapselle puhua noin.
Kassalla olin jo ihan hermorauniona, kun tyttö vaan jatko yhä sitä ulinaa. Sanoin sitte raivona, että jos et kassanjälkeen heti lopeta, paan sut rattaisiin ulvomaan. No, eihän se lopettanu ja uhkaus oli jo tehty, niin pakko se oli toteuttaa.
Näin sitte mentiin kotiin asti, huutava ekaluokkalinen rattaissa.
Kotona sitten kilahdin ihan täysi!!! Huusin ja karjuin pää punasena tytölle hunosta käytöksestä ja tottelemisesta. Mieli olis tehny ottaa vyö jä räiskiä persus punaseks(EN TODELLAKAAN SITÄ TEHNY, ENKÄ OLIS MISSÄÄN TILANTEESSA TEHNY! Sen hetkistä mielentilaa vaan paras kuvata näin.).

Kun rauhotuttiin molemmat puhuttiin asia selväks. Siltikin mä tunnen itteni todella epäonnistuneeks ja huonoks, kun en saa lastani tottelemaan kaupassa :|

Tilanne olis varmasti ratkennu sillä, että tyttö olis viety kotiin. Eilen vaan oli semmonen pakkotilanne, että jouduttiin ukon kanssa yhessä hoitaa toi kauppareissu.

Kertokaa, miten tämmösessä tilanteessa voi selvitä ilman tommosta "hulluuskohtausta"?!

EIKÖHÄN JUURIKIN SE REMMI OLISI AUTTANUT.

 

Lukiko Rouva Emilyn edes tuota avausta!?!

Sympatiani ap:n puolella, raivokohtaus lapsella kaupassa ei ole mitään mukavaa. Varsinkin tuon ikäisellä, joka tasan tietää saavansa ulkopuolisten huomion huutamalla. :hug:

Rouva Pinkikin sitten varmaan hoitelee lapsensa uhkailun uhkailemalla lastaan? =)
Että huudetaan vaan turpa kiinni,siitähän se lapsi ottaakin opikseen =)

hermojaan ei voi siis menettää 7-vuotiaan raivareihin niin, että karjuu, mutta raskaana ollessa ne voi menettää niin, että vetää röökiä? just. hauskaa jeesustelua

 

No kerroppa meille huonoille äideille miten se siun suuttuminen/hermostuminen sitten ilmenee? Miten ne negatiiviset tunteet sitten pitäis oikeaoppisesti ilmaista?

Levittää kätensä ja kuiskaa "äiti on nyt nääääin vihanen!"

Uudestaan!

*Teletapit*

 

Lukiko Rouva Emilyn edes tuota avausta!?!

Sympatiani ap:n puolella, raivokohtaus lapsella kaupassa ei ole mitään mukavaa. Varsinkin tuon ikäisellä, joka tasan tietää saavansa ulkopuolisten huomion huutamalla. :hug:

Rouva Pinkikin sitten varmaan hoitelee lapsensa uhkailun uhkailemalla lastaan? =)
Että huudetaan vaan turpa kiinni,siitähän se lapsi ottaakin opikseen =)

hermojaan ei voi siis menettää 7-vuotiaan raivareihin niin, että karjuu, mutta raskaana ollessa ne voi menettää niin, että vetää röökiä? just. hauskaa jeesustelua

Älä mun juttujani tähän vedä,mutta huudelkaahan te vaan lapsillenne mitä sattuu =)
Ja sä et edelleenkään näköjään tiedä koko juttua ja monta röökiä silloin poltin.

 

Menee mullakin hermot joskus ja sit huudan.Lapsistani ja muistakin ihmisistä puhun kuitenkin aina hän,ei se tai toi. Elukoista sanon se tai toi.

 

No en yhtään ihmettele että lapsi käyttäytyy noin, kun äiti antaa mallia :headwall:

Missähän vaiheessa äiti manku jäätelöä ja työnsi mukulan naama verille?

Ekaluokkalainen tuskin ajatellut toista tönäistyään, että hei pistänpä sen naaman verille. Väärin tehty tottakai ja jätskin menetys oli ihan oikein. Mutta ei kannata ihmetellä että lapset ei yhtään tottele jos ei itse kykene pysymään kasvattavana aikuisena tuollaisissa tilanteissa. Hermot menee joskus varmaan jokaiselta mutta se miten sen ilmaisee, onkin eri juttu. Ei auta että aikuinen vajoaa lapsen tasolle.

MLL sivuilta löytyy hyviä ohjeita vaikeisiin tilanteisiin jos niitä ei kuitenkaan halua nettipalstalla ottaa vastaan jonkun kirjoittamana.

Mä oon kyllä Emilynin kanssa samaa mieltä. Lyökää vain.

Ymmärrän kyllä että ap suuttui, mutta että kiroili lapselleen ja käski pitää turvan kiinni? No, siinä meni yli. Positiivista oli se, että ei annettu periksi siinä jätski-asiassa.

Hei ihan tosissaan! Ei ap varmaan halunnut missään nimessä käyttäytyä näin, mutta jos kerran menee överiksi niin mikä siinä on niin kauheaa?? Ap ei kuitenkaan lyönyt lastaan, kiroilusta lapsi ei edelleenkään mene rikki. Meneekö sun elämä oikeesti aina ihan tasan niin kuin haluat, ja ilman pieniä virheitä?

Ei mene. Mutta tämän aloituksen pointti ei vissiin ollut se, että ap:lle jaetaan 364kpl lohtuhalauksia, ja sanotaan että ei se mitään. Vai oliko?

Oliko pointtina sitten se, että ap tuomitaan yhdestä kirosanasta? Minä lohdutin ap:ta, juu, myönnän, mutta perustelin myös että miksi. Ap:han sanoi, että on omasta mielestään huono äiti, ja kysyi, miten muut olisivat tilanteessa toimineet. Vastasitko itse siihen kysymykseen? Ärsyttää kun täällä palstalla yleensä vaan haukutaan kaikkia ei-niin-täydellisiä-äitejä, ja juuri mitään positiivista ei voi sanoa. Kotona leikitään kivaa perhe-elämää ja negatiiviset tunteet tullaan kaatamaan sitten tänne muiden niskaan.