Kauppareissu HELVETISTÄ!!! Ja pian varmaan lastesuojelu oven takana...

...sori, mä näin vaan mielessäni TUON tilanteen.

Jaiks. :snotty: =)

 

Kyllä 7v on jo niin iso että pitää ymmärtää eikä jankata jankkaamistaan asiasta mistä on keskusteltu selvällä suomenkielellä. Seuraavan kerran kun alkaa vänkyttää, niin vie autoon takaisin odottamaan siksi aikaa kun käyt kaupassa.

 

Tapahtuu vastaavaa täälläkin Ei keltään voi täydellisyyttä odottaa. Ja Emilyn voi tulla selittämään juttujaan vasta sit, kun oma lapsi on ton ikäinen ja saa vastaavat raivarit...

Oma lapsi on kohta 3vee ja on kyllä saanut varmasti pahempiakin raivareita kaupoissa kuin apn kuvailemassa tapauksessa

3 vee on 3vee. Mut 7-8 veen pitäisi ymmärtää jo enemmän. Ne raivarit ei oo ihan sama kun 3 veen uhma. Tervetuloa takas vastaamaan 5 vuoden päästä!

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

 

Mun mielestä et tehny mitään väärää. Hermot menee kyllä kun tarpeeksi joutuu kestämään ja äiditkin on ihmisiä vaikka Emilyn ja kaltaisensa meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolella onkin.

Musta on tää nykymeno muutenki niin naurettavaa kun kuvitellaan että lapset menee rikki huutamisesta ja äiti tuomitaan välittömästi. Onnea teille jolla on helpot kakarat, oma ei ole ja tiedän tasan tarkkaan miltä ap:sta tuntuu! Ja mitä hemmetin väliä sillä on jos kirjoittaa keskustelupalstalle lapsestaan "toi"?!?!? Kyllä mä ainakin omaa raivopäätä katon välillä ja mietin mikä TOI hirviö on joka käyttäytyy kuin sekopää. Tosin meillä ei huutaminen tehoais edes mutta uhata täytyy just jutuilla kuten lelut lähtee jäähylle jos ei tottele(ite ei pysy) tms. Ja koska on niin kovapäinen lapsi, niistä kans pidetään kiinni tai muuten sen kanssa ollaan kusessa.

Mä jätän julkisilla paikoilla noteeraamatta raivarit, vaikka yleensä se siitä vaan yltyy. Että semmonen kiva lapsi, ymmärrän hyvin että meni hermot sielläkin...

 

minusta tuossa ei nyt ollut kyllä äidissä vika. Vaan tyttö jo noin iso ja käyttäytyy noin, uhmaa. Ja aivan oikein teit kun et jäätelöä antanut! Ja kyllä sitä välillä hermostuu toisetkin ja varsinkin tuollaisissa tilanteissa kun ei todella puhe mene perille. Tuosta käytöksestä olisi pitänyt antaa kunnon aresti tytölle päälle... ja selittää että, tälläsiä tilanteita ei saa tulla toiste. Ja kuinkas pikku veljen suu??

Joo, tyttö on tosiaankin kotiarestissa tottelemattomuudesta. Ymmärtää itekin, miksi. Anteeksi pyydettiin molemmin puolin tyhmää käytöstä.

Pikku-ukko selvis loppujen lopuksi vähällä. Hampaat ei ainakaan heilu suussa, pikkusen aristaa painettaessa. Huulessa kunnon reikä ja turvotus

 

No ei kannata tulla kyselemään neuvoja tilanteeseen, jos ei voi hyväksyä sitä että se raivohulluäiti-käyttäytyminen ei todellakaan toimi.

Miksi se sun pentus sitten raivoaa jos itse olet semmonen viilipytty? Ei taida omatkaan konstisi tehota vai?
Sitäpaitsi, sulla on tosiaankin vielä senverran pienet muksut, etten lähtis sinuna neuvomaan kouluikäsen äitiä.

Tai ainakaan tuomitsemaan.

 

Luultavasti olisin toiminut ihan samalla lailla kun sinä, ap.
Joskus olen napannut oman lapseni kainaloon ja kantanut autoon ja vielä autosta kotiin, hän ei rauhoitu alle puolessa tunnissa vaikka jäisi ilman huomioo. Nykyään noita "kohtauksia" ei onneksi ole ollut, tyttö nyt siis ekaluokkalainen, sillä enää en jaksaisi autoon häntä kantaa.
Älä ota sterssiä tapahtuneesta, niitä sattuu.

 

miks pitää jonkun tulla vielä kääntämään veistä haavassa kun ap on muutenkin jo pahoillaan tapahtuneesta?? toivottavasti toi emilyn ei oo ainakaan missään palvelualalla kun on noin epäempaattinen ihminen. :|

 

jaa pitäisikö noista hulluuskohtauksista tuntea olevansa surkea äiti...

no en vaan jaksa tuntea sellaista. Ihan samanlaisia kohtauksia saan itsekin. Ja kyllä ne isommatkin lapset, koululaiset, saa tuollaisia kohtauksia ja tekevät tyhmyyksiä, ihan kuten me aikuisetkin teemme tyhmyyksiä./ikäviä juttuja. Ja aikuisetkin joskus käyttäytyvät toisilleen kurjasti.

 

Lukiko Rouva Emilyn edes tuota avausta!?!

Sympatiani ap:n puolella, raivokohtaus lapsella kaupassa ei ole mitään mukavaa. Varsinkin tuon ikäisellä, joka tasan tietää saavansa ulkopuolisten huomion huutamalla. :hug:

Neiti Emilyn B) Luin toki ja pisti todellakin kiehumaan..

 

Miks ihmisten pitää siellä kaupassa alkaa edes töllistelemään jos jonkun lapsi saa tollasen kohtauksen... Silmät pyöreenä ihmetellään ja huokaillaan, ärsyttävää!!! Se on kuitenkin ihan normaalia ja varmaan jokaisella lapsella noita raivokohtauksia tulee ihan julkisillakin paikoilla. En minä ainakaan ala pällistelemään ja voivottelemaan jos kaupassa tollanen tilanne tulee vastaan, eiköhän se äiti tai isä tilanteen yritä hoitaa ihan itse, antakoon sitten vaikka lapsen huutaa koko reissun ajan jos ei muu auta.

 

Ymmärrän kyllä että joskus sitä kilahtaa. Äiti voi olla väsynyt, stressaantunut, kiukuttelua on jatkumoa kiukuttelu aamulle/yölle jne. Lapsi on jo sen verran iso, että kestää kyllä sen että äiti saa 'hulluuskohtauksen'.

Mä myös kannatan, että ensi kerralla annat huutaa, et noteraa mitenkään. Siis et edes niin, että sanot että älä huuda, vaan kerta kaikkiaan et huomioi lasta yhtään. Jos ei siltikään meinaa riittää hermot, menkää penkille mitä kaupoissa siinä kassojen luona yleensä on ja istut siinä kunnes lapsi on rauhoittunut. Laula vaikka itsellesi tai mieti jotain ihanaa, mistä sulle tulee hyvä olo ja jätä lapsen raivari huomioimatta.

Ja jätskin poisottaminen oli mun mielestä ihan ok juttu. Tuon ikäiseltä kuuluukin jo odottaa väkivallatonta elämää. Kaksi vuotias nyt ehkä vielä tönii ym miettimättä. Mutta kyllä ekaluokkalainen tietää jo, että siitä kyllä seuraa jotain.

Mulllekin olis voinut käydä jotensakin noin. Mikä tossa mun mielestä meni yli niin oli se sun huutaminen kotona. Siinä vaiheessa ois jo pitänyt saada hermot jäähjtymään ja vaikka mies väliin ja hätiin! Mulla palaa nopeasti pinna ärsytettynä, joten pari kertaa kauppa reissulla MINÄ olen kävellyt pihalle jäähyttelemään. Mies jäi lapsen kanssa kauppaan. Ehkä ap voisi kokeilla samaa?

Kerran meinasin, etten jaksa kuunnella sitä huutoa yhtään enää, et kävelen kaupasta kotiin. Sen verran järkeä oli päässä, että jäin siihen kaupan pihalle oottelemaan miestä ja lasta et on hoitaneet ostokset loppuun. Vartin taisin siinä ootta ja kummasti ei enää tehnytkään mieli kävellä muutamaa kilometriä

 

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

Yksi lastenpsykologi on sanonut, että kyllä lapsille saa näyttää että vanhemmillakin on rajansa ja se raja menee missä äiti/isä räjähtää.

 

Meilläkin välillä vähän hankalia tilanteita ollu kaupassa kun yksin kolmen pienen kanssa käy. Kai ne vaan kasvattaa ja seuraavalla kerralla osaa jo tehdä viisaammin. Joskus kun tuo meidän isompi tyttö on alkanu raivoamaan kaupassa oikein kunnolla kun ei oo haluamaansa saanut, ni kyllä on saanu laskea useampaan sataan ja mieli olis tehny pois lähteä, mutta yksin en uskalla sitä autoon jättää ja 30km suuntaansa ei viitsi ihan huviajelun takia ajella.

Luulen että aika harva näiltä "tällaisilta" kauppareissuilta selviää edes kerran kokeilematta.

 

Tapahtuu vastaavaa täälläkin Ei keltään voi täydellisyyttä odottaa. Ja Emilyn voi tulla selittämään juttujaan vasta sit, kun oma lapsi on ton ikäinen ja saa vastaavat raivarit...

Oma lapsi on kohta 3vee ja on kyllä saanut varmasti pahempiakin raivareita kaupoissa kuin apn kuvailemassa tapauksessa

3 vee on 3vee. Mut 7-8 veen pitäisi ymmärtää jo enemmän. Ne raivarit ei oo ihan sama kun 3 veen uhma. Tervetuloa takas vastaamaan 5 vuoden päästä!

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

Eiköhän kaikki tiedä nää plaaplaat siitä, että aikuisen kuuluu hallita hermonsa ja kuuluu rauhallisesti auttaa lasta ja tarvittaessa selittää omista reaktioistaan hämmentyneelle lapselle, että ymmärtää kyllä.

On paljon asioita, joiden KUULUISI mennä tietyllä tavalla, jotta ne menisivät parhaimmalla mahdollisella tavalla lasta ja koko perhettä ajatellen, mutta kun se ei sitten käytännössä kuitenkaan auta se pelkkä tieto. :kieh:

 

jaa pitäisikö noista hulluuskohtauksista tuntea olevansa surkea äiti...

no en vaan jaksa tuntea sellaista. Ihan samanlaisia kohtauksia saan itsekin. Ja kyllä ne isommatkin lapset, koululaiset, saa tuollaisia kohtauksia ja tekevät tyhmyyksiä, ihan kuten me aikuisetkin teemme tyhmyyksiä./ikäviä juttuja. Ja aikuisetkin joskus käyttäytyvät toisilleen kurjasti.

Minuun sopii se eppujen laulu, kun "joka päivä elän hölmöillen", vai miten se meni...

 

Kannattaa jättää äiti täydellisen (=Emilyn) kommentit omaan arvoonsa, kun 3v on pikkasen eri asia kuin ekaluokkalainen.
Et oo kyllä ainut, tuommoisia tilanteita sattuu monelle muulle, onneks jotkut siellä kaupassakin ymmärtää, varsinkin samanikästen lasten vanhemmat.
Muutaman kerran oon kans ärähtäny esikoiselle sen käyttäytymisestä kaupassa ja siksi on välillä jäänyt kotiakin. Ja jos esim. on karkkipäivä tai joku muu kiva juttu tulossa, pitää kiristää Eli hyvällä käytöksellä ansaitaan palkinto.
Eniten ärsyttää mummot kaupassa, kerranki esikoinen halus ottaa autokärryt (ja olin aiemmin sanonut et nyt niitä ei oteta, kun käydään vaan nopeasti hakemssa maitoa) ja se kinus siinä kärryjen kohalla ja heittäyty lattialle. Lähdin sit jatkamaan matkaa ja huutava poika jäi ihmettelemään ja juos perään. Hetken päästä meijän perässä kulki joku mummeli ja pysäytti meidät ja oli raahannut meille ne helvetin autokärryt. Poikahan kiipes innoissaan kärryihin, mä sanoin mummolle et en ota kärryjä. "No poika on jo kyydissä". Lähdin vaan kävelemään ja mummo työnteli autokärryjä maito-osastolle asti :ashamed: Vähän hävettää näin jälkeen päin, mut olin niin tuohtuneena siinä..

 

minusta tuntuu että kouluikäisellä on pahempia raivareita,kuin esim.3veellä.itse olisin varmaan tehnyt samoin,kuin ap.

jeesustelijoille ja täydellisille emilyneille tiedoksi että jostain se sunkin muksu mallin on ottanut ja taitaa oma äiti olla lähimpänä...

 

Mä en ymmärrä miksi tunteiden purkautuminen on pahasta. Mun mielestä on parempi päästää vihat ulos kuin padota niitä sisällä.

Ja miten olisin itse käyttäytynyt. Riippuu ihan päivästä, toisena päivänä olisin jaksanut hermostumatta ja ehkä välillä jättänyt tytön isänsä kanssa ja lepuuttanut korvia sivummalla. Toisena päivänä taasen olisin hermostunut vähintään yhtä pahasti kuin ap.

 

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

Yksi lastenpsykologi on sanonut, että kyllä lapsille saa näyttää että vanhemmillakin on rajansa ja se raja menee missä äiti/isä räjähtää.

Joo ja hän tietysti tarkoitti pää punaisena "nyt perkele turpa kiinni" huutamista :xmas:

 

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

No tuotanoin, minusta raivoominen on ihan normaalia ja inhimillistä. Terveempiä lapsia niistä kasvaa joiden kotona joskus raivotaankin ja näytetään vitutus, kuin sellasissa viilipyttykodeissa jossa tunteenilmaisu on sallittua vain terapeutin välityksellä.

En edes ymmärrä miksi ap nyt on pahoillaan asiasta, vain elämää ei sen enempää! =)

 

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

Yksi lastenpsykologi on sanonut, että kyllä lapsille saa näyttää että vanhemmillakin on rajansa ja se raja menee missä äiti/isä räjähtää.

Joo ja hän tietysti tarkoitti pää punaisena "nyt perkele turpa kiinni" huutamista :xmas:

No aika klassinen räjähtäminen.

 

Kiva kuulla että, asiat nyt puhuttu ja pikku vesselikin kunnossa Älä välitä, ei tuo yksi kerta tee sinusta yhtään sen huonompaa äitiä. Kyllä se hermo välillä noiden lasten kanssa on kovilla. Ja varmasti monella äidillä käynyt "samalla tapaa" kuin sinullakin. Vaikka nyt taas ovat niin täydellisiä olevinaa melkeis kaikki ja syyttävät. Minusta tuossa ei äidin käytös ollut paha vaan tytön ja hälle aresti kuului ja uskon että, tästä oppi jotain HYVÄÄ KEVÄTTÄ SINNE!!!

 

Tapahtuu vastaavaa täälläkin Ei keltään voi täydellisyyttä odottaa. Ja Emilyn voi tulla selittämään juttujaan vasta sit, kun oma lapsi on ton ikäinen ja saa vastaavat raivarit...

Oma lapsi on kohta 3vee ja on kyllä saanut varmasti pahempiakin raivareita kaupoissa kuin apn kuvailemassa tapauksessa

3 vee on 3vee. Mut 7-8 veen pitäisi ymmärtää jo enemmän. Ne raivarit ei oo ihan sama kun 3 veen uhma. Tervetuloa takas vastaamaan 5 vuoden päästä!

No voi lässynlässyn, samaa soopaa tuli 3 vuotta sitten että "odotas kun lapsesi on 2-vuotias ja uhmaiässä" Tässä ei kuitenkaan ole kyse minun lapsiluvustani tai heidän iästään, ap ja muutkin raivohullut voivat soittaa vaikka perheneuvolaan ja kysyä että miten tuossa tulisi käyttäytyä ja sama ohjeistus tulee joltain psykologiltakin, että se vanhemman raivoaminen ei auta yhtään - vai kyselettekö sitten psykologeiltakin että montako lasta ja minkä ikäisiä hänellä on?

Ainakin meidän kaupungin perheneuvolassa - perhetyöntekijä - on sitä mieltä, että vanhemmat saavat riidellä, vanhemmat saavat väsyä ja korottaa ääntäänkin ja että on aivan inhimillistä, ymmärrettävää, jos ja kun vanhemmalla palaa käämit ja ääni nousee isompiin desibeleihin.

Eli kyse on siitä, että elämä vaan on näin ja lapset käyttäytyy toisinaan huonosti, toisinaan aikuisillakaan ei aina niin tasaisesti mene: huuto lapselle tai riita puolison kanssa voi äityä isoksikin.
LYömisestä tai pahoinpitelystä ei nyt puhuta, ei siitäkään että tilanne on jokaipäiväistä ja -hetkistä.

 

No en yhtään ihmettele että lapsi käyttäytyy noin, kun äiti antaa mallia :headwall:

Okei
:headwall:

Näitä mä en kaivannu, vaan nimenomaa neuvoja miten välttää tämmöset tilanteet!

Lopetat sen raivoamisen. Hyvin yksinkertaista. Jos muksu kiukkuaa, ei se kauaa jaksa kun jätät sen noteeraamatta.

Hmm... mä selitin ensin siististi, miksi sen jätskin menetti. Ja tyttö vaan ulvoo ja ulvoo. Olin noteeraamatta tota kiukkua n 15-20 min ja se vaan sillä konstilla ylty.

Yltyyhän se kun hakee sitä huomiota ja siinähän tyttö sitten lopulta onnistuikin. Luuletko että sinun käyttäytyminen jotenkin auttoi tilannetta? Tuskin. Olisit antanut ulvoa niin kauan että olisi kyllästynyt.

Sulla ei tosiaan oo kokemusta mun ekaluokkalaisen kaltasesta lapsesta :/
Oon joskus viisaiden neuvosta antanu raivota ja riehua niin kauan, että kyllästyy. Tiiätkö kauan se kesti?
2 tuntia, eikä loppua näkyny sillonkaan... Mutta se on toinen asia, en jaksa selittää sitä asiaa enempää.