kannattaako tyytyä kelan elatustukea pienempään elatusmaksuun

Mies maksaa lastenvalvojan määräämän summan, ei mitään "omaa arvioita".

Lastenvalvoja ei voi määrätä mitään summaa maksettavaksi. Lv tekee laskelman om:n ohjeiden mukaisesti, ja vanhemmat yhteisellä sopimuksella päättävät elastuavusta. Jos sopua ei synny, seuraava taho on käräjäoikeus.

Ap:lle sanoisin, että tehkää ehdottomasti lv:n luona virallinen sopimus. Pääset tulevaisuudessa vähemmällä eikä energiaasi tuhlaannu turhaan vääntämiseen.

 

Minä en ainkaan tyytyisi tuohon. Miehen pitää maksaa tulojen mukaan.

Ei vaan lapsen kulujen mukaan!

 

Sano ap rehellisesti onko lapsi sinun yksin suunnittelemasi kun alkoi biologinen kello tikittää? Minä suunnittelin lapsen yksin ja valehtelin miehelle ehkäisystä. Olin jo 37-vuotias. Mies tietää ja käy lasta tapaamassa ja olen kaiken hänelle tunnustanut. Mutta mitään en ole häneltä vaatinut, en tunnustamista enkä rahaa. Tapaamassa käy ihan vapaaehtoisesti ja minulle on tärkeintä että lapsi tietää kuka on hänen isänsä vaikka ei sitä paperilla olekaan. Enkä saa elareita myöskään Kelasta koska en ole niitä hakenut. Yksin lapsen halusin ja yksin myös elätän.
Mutta onnea vauvasta ja toivottavasti saat asiat järjestykseen!

 

Heh, kun muksu sai alkunsa, suunnittelin kyllä eroa enkä lasta ja kun saatiin tietää lapsesta, siitä oli kyllä voitonriemu kaukana. Miten lapsen edes voi huijata? Valehtelemalla ehkäisystä?

Mies ei oo paha eikä ilkeä ja tosiaan lapsen takia haluaisin pysyä väleissä. Tiedä sit miten mahdollista se on... Juuri sen takia oonkin sopimassa pienempää maksua kun ei tunnu reilulta et hän joutuis maksamaan vaikka ei olisi halunnut pitää lasta. Toisaalta raskaus on yhtä lailla molempien vastuulla niin sekin tuntuisi epäreilulta että kantaisin taloudellisen vastuun yksin. En myöskään haluaisi säätää ja sopia ja perustella maksuja joka kk erikseen.

 

Sano ap rehellisesti onko lapsi sinun yksin suunnittelemasi kun alkoi biologinen kello tikittää? Minä suunnittelin lapsen yksin ja valehtelin miehelle ehkäisystä. Olin jo 37-vuotias. Mies tietää ja käy lasta tapaamassa ja olen kaiken hänelle tunnustanut. Mutta mitään en ole häneltä vaatinut, en tunnustamista enkä rahaa. Tapaamassa käy ihan vapaaehtoisesti ja minulle on tärkeintä että lapsi tietää kuka on hänen isänsä vaikka ei sitä paperilla olekaan. Enkä saa elareita myöskään Kelasta koska en ole niitä hakenut. Yksin lapsen halusin ja yksin myös elätän.
Mutta onnea vauvasta ja toivottavasti saat asiat järjestykseen!

Kyllä on synkkä tulevaisuus ihmiskunnalla kun tollaset ihmiset lisääntyy...

 

Hommahan on niin, että jos isällä ei ole varaa maksaa eli todetaan varattomaksi syystä tai toisesta, saat kelasta sen minimin, mikä on noin 150e/kk. Mutta jos meet tekeen lastenvalvojalla sopimuksen, että isä maksaa 50e/kk, et saa mitään kelasta. Ja tulevaisuudessa saat tapella, että mies maksais enemmän. Jos mies ei ole yhteistyöhaluinen siinä vaiheessa, kun puhutaan korotuksesta, asia hoidetaan käräjäoikeuden kautta.

 

Kyllä on synkkä tulevaisuus ihmiskunnalla kun tollaset ihmiset lisääntyy...[/QUOTE

Voi kiitos kauniista sanoista. Minä sentään uskallan asian myöntää, en nyt tarkoita että tämä olisi ollut ap:n tilanne, kunhan kysyin.

Lapsi on muuten jo 16 enkä näe hänen tulevaisuuttaan ainakaan miten erityisen synkkänä. On luokkansa paras oppilas ja oikein tyytyväinen elämäänsä.

 

Etkö sinä "miestä huijannut" ajatellut lasta tehdessäsi miten vaikea olisi yksinhuoltajana saada vielä kokonainen perhe? Vai etkö halunnut perhettä? Mulla haaveena on ollut nimen omaan perhe ja on ollut tosi kipeä juttu että vaikka lapsi on ihana, oon tosi sidoksissa häneen enkä mitenkään voi nyt deittailla tai muuten pyrkiä tähän tavoitteeseen. Mies sen sijaan on vapaa menemään kuten ennenkin, tämä ei häntä rajoita juurikaan.

 

Kuulostaa jotenkin karmealta, että isyyden tunnustusta mietitään taloudellisen kannattavuuden perusteella.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oikeus vähintään juridiseen isään ja äitiin, eli kannatan isyydentunnustusta ja miettisin raha-asioita sitten erikseen, niitä en tähän sotkisi.
Jos todella tarvitset ne rahat (elatusavun), niin sopimus lastenvalvojan kautta, sillä isä ei näytä itse asiaa ymmärtävän, eikä häntä tarvitse siinä paapoa ja suostua välirikon pelossa pienempiin summiin kuin todellinen tarve on.

Isä voi muuten vaatia säännölliset tapaamiset ilman huoltajuuttakin ja käytännössä nuo tapaamiset voivat olla osittainen asumisjärjestely isän luona juhlapyhiä sisältäen.
Ja jos äiti päättää jättää isyydentunnustuksen välistä, voi isä vaatia itse tunnustusta niin halutessaan.
Ihanteellistahan se olisi, että isät vaatisivatkin itse tunnustuksen jos äiti ei sitä ole vaatinut ja vaatisivat myös mahd. laajat tapaamiset, vaikkeivät lapsen äidin kanssa olisikaan lasta yhteistuumin hankkineet.
Noin niinku lasten kannalta ajateltuna. Harmi vaan, että harvempi yh-/erotapaus tuntuu menevän lasten etujen mukaisesti, vaan tilanteista tulee aikuisten välistä ja taloudellista sotaa.

 

Lapsesi isä vaikuttaa itsekeskeiseltä ja ei selkeästi ymmärrä lapsen aiheuttamia kuluja. Voisiko hänelle hyvässä hengessä perustella, että lastenvalvoja on sopimusta tehdessä avustamassa koska valvoo kaikkien etuja. Ja koska tämä on yleinen käytäntö Suomessa, ei mitkään omat hatarat laskelmat. Mies saattaisi vaikka ymmärtääkin asian.

Mahdollisen perinnön takia ehdottomasti isyyden tunnustus. Ja myös vastuullisuuden takia, ei kela ole mikään pohjaton rahakaivo. Mahdolliset tapaamiset lapsen ollessa isompi, on osa vanhemmuutta. Vaikka mies lapsesi isä onkin tällä hetkellä erittäin ajattelematon, hänellä on silti oikeus tavata lastaan ja se pitää vain äidin niellä.

 

Älä suostu yhteishuoltajuuteen, sillä se mies voi joskus halutessaan vaatia viikko-viikko systeemiä ( lapsi viikoksi isälle)! Vaadi yksinhuoltajuus. Mä en haluaisi tuollaisen miehen kanssa olla tekemisissä, en vaatisi isyyden tunnustamista, koska sitten sä oot oikeasti loppuikäsi sidottu tuohon mieheen sen lapsen kautta. Anna vauvan kasvaa, ja katso haluuko mies tavata lasta, mutta paperilla älä vaadi mitään, niin se ei voi tehdä teidän elämää hankalaksi!!Lapsi ansaitsee isän joo, mutta jos isällä ei aidosti ole mitään halua olla isä, ei kannata pakottaa.

Minähän en tästä välttämättä tiedä, mutta noinkohan oikeasti on mahdollista vaan "vaatia yksinhuoltajuus" ilman painavia syitä? Ja tuskin sellainen pätevä syy on se, että haluaa estää lapsen ja isän yhteisen ajan tai vierailut / osittaisen asumisen isän luona. Ja kuten tässä muutama kirjoitti, tapaamisoikeushan olisi silti.

 

Olisi todella julmaa lasta kohtaan salata isyys. Kyllä lapsella on oikeus tietää vanhempansa, ei se ole äidin eikä isän leikkijuttu. Samoin olisi varsin tylyä lasta kohtaan olla pitämättä huoltajana hänen puoliaan, lapsella on oikeus saada kunnollinen elatus kummaltakin vanhemmalta. Miten lie pystyt tulevaisuudessa pitämään lapsen puolia, jos noin pienissä asioissakin jo matelet?

 

Isyyttä ei olla salaamassa vaan isä aikoo kyllä olla ja on jo mukana lapsen elämässä, mm.käy hoitamassa lasta yhtenä iltana viikossa että pääsen harrastukseen. Samoin kuin isän puolen suku on jo mukana. Isä on vaan itse laskenut että kela on arvioinut lapsen kustannukset reilusti yläkanttiin ja kokee että 150e elarit on silkkaa rahastusta. Siksi siis pohtii ettei tunnustaisi isyyttä.

Pk-seudulla pelkät asumiskustannukset on sitä luokkaa että mä kyllä todella tarvitsen ne elatusmaksut pärjätäkseni lapsen kanssa. 50e on tosi vähän.

 

Ciervo: isä on itse sanonut ettei pieni lapsi sovi hänen elämäänsä tällä hetkellä enkä usko että siis pyytää mitään asumisjärjestelyitä. Lasta hoitaessa kun ei kuulemma edes pystynyt sähköpostia kirjoittamaan (muksulla oli itkuisempi ilta). Tavata saa niin usein kuin haluaa, haluaa 1-2krt viikossa.

Tää on mulle ihan fine, mutta en vaan sitten halua sitäkään että mä hoidan koko arjen ja kaikki tylsät taloudelliset ym.vastuut yksin ja isä haluais sitten myöhemmin lasta itselleen vaikka jouluksi tms.

 

[QUOTE="xxxxx";29831952]Etkö sinä "miestä huijannut" ajatellut lasta tehdessäsi miten vaikea olisi yksinhuoltajana saada vielä kokonainen perhe? Vai etkö halunnut perhettä? Mulla haaveena on ollut nimen omaan perhe ja on ollut tosi kipeä juttu että vaikka lapsi on ihana, oon tosi sidoksissa häneen enkä mitenkään voi nyt deittailla tai muuten pyrkiä tähän tavoitteeseen. Mies sen sijaan on vapaa menemään kuten ennenkin, tämä ei häntä rajoita juurikaan.[/QUOTE]

Ei mulla ole koskaan ajatuksena olla saada muunlaista perhettä. Olemme molemmat olleet ihan tyytyväisiä elämäämme. Lapsi on toki aina ollut yhteydessä isäänsä ja isän puolen sukulaisiin. Kaikki tietävät että lasta ei ole virallisesti tunnustettu.
Lapsen isä on toki ilmoittanut halustaan tunnustaa lapsi kun tämä on täysi-ikäinen.

Minulla on onneksi aina ollut ihan hyvät tulot joten ollaan pärjätty kahdestaankin. Eikä se tarkoita sitä etteikö minulla olisi miehiä ollut elämässäni. Uusperhettä en vaan ole koskaan ollut halukas perustamaan.

 

Mun mielestä on väärin vaatia isältä rahaa, jos lapsi on ns vahinko ja isä ei olisi halunnut sitä, ja kaiken lisäksi olette eronneet ennen lapsen syntymää. Tämä mun logiikassa tarkoittaa sitä, että sinä teit lapsen itsellesi, joten olet myös vastuussa yksin. Kyllä muutkin yksinhuoltajat pärjäävät, mikset sinäkin? Kelalta saat sen minimi elarin, sun pitäisi olla siihen tyytyväinen. Miksi tehdä asiasta kauheaa vääntöä? Anna isän tavata lasta, mutta hoida raha-asiat yksin. Itse olet tehnyt päätöksen pitää lapsen. Mun mielestä on väärin syyllistää isää vahinkoraskaudesta. (kommentti siis näille jotka sanovat että kyllähän miehen pitäisi tietää miten lapset tulevat..)

 

Minähän en tästä välttämättä tiedä, mutta noinkohan oikeasti on mahdollista vaan "vaatia yksinhuoltajuus" ilman painavia syitä? Ja tuskin sellainen pätevä syy on se, että haluaa estää lapsen ja isän yhteisen ajan tai vierailut / osittaisen asumisen isän luona. Ja kuten tässä muutama kirjoitti, tapaamisoikeushan olisi silti.

Et tosiaan näköjään tiedä...

Kun vanhemmat eivät ole AVIOliitossa keskenään, niin yksinhuoltajuus on automaattisesti äidillä. Lastenvalvojan luona voi tehdä vain vanhempien yhteisymmärryksessä vahvistettuja sopimuksia. Jos isä haluaa yhteishuoltajuuden, mutta äiti ei siihen suostu, niin yksinhuoltajuus säilyy äidillä. Isän täytyy viedä asia silloin oikeuteen jotta voi vaatia yhteishuoltajuutta.

Itse tein aikoinaan sen virheen, että miehen painostuksen ja uhkailujen alla suostuin yhteishuoltajuuteen...Ja sitä olen katunut sen jälkeen.

 

Mun mielestä on väärin vaatia isältä rahaa, jos lapsi on ns vahinko ja isä ei olisi halunnut sitä, ja kaiken lisäksi olette eronneet ennen lapsen syntymää. Tämä mun logiikassa tarkoittaa sitä, että sinä teit lapsen itsellesi, joten olet myös vastuussa yksin. Kyllä muutkin yksinhuoltajat pärjäävät, mikset sinäkin? Kelalta saat sen minimi elarin, sun pitäisi olla siihen tyytyväinen. Miksi tehdä asiasta kauheaa vääntöä? Anna isän tavata lasta, mutta hoida raha-asiat yksin. Itse olet tehnyt päätöksen pitää lapsen. Mun mielestä on väärin syyllistää isää vahinkoraskaudesta. (kommentti siis näille jotka sanovat että kyllähän miehen pitäisi tietää miten lapset tulevat..)

Onneksi irallinen linja ei mene sinun logiikkasi mukaisesti.

Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan. Niin isään ja äitiin. Vaikka olisikin saanut alkunsa vahingosta. Ei tässä ketään syyllistetä. Lapsella on oikeus tietää kuka on hänen vanhempansa, mihin sukuun hän kuuluu, mistä on tullut. jne jne... Lapsella on myös oikeus periä vanhempansa. Isyyden tunnustamienn ei tarkoita vain sitä, että "joku joutuu maksumieheksi". Isyys on paljon muutakin. Se ettei isä halua "sitä muuta" on sitten ihan toinen juttu. Silti lapselle voi olla tärkeää edes tietää kuka hänen isänsä ja isän puoleinen suku on.

 

Isyydestä: ymmärrän sunkin pointin ja sitä olenkin miettinyt että kun lapsi oli kerran saanut alkunsa, päätös synnyttää ja pitää lapsi oli yksin minun. Kun kuitenkin kyse on ihmisestä, ei musta äidiltä oikein voi vaatia hänen antamistaan pois kuin jonkun hamsterin. Lapseen kasvaa kuitenkin tunneside jo raskauden aikana.

Mä en siis vaadi isyyden tunnustamista, olin jo varautunut kelan elareihin. Isä haluaisi kuitenkin tunnustaa lapsen, mutta vaatii samalla mua luopumaan tuosta summasta ja tyytymään merkittävästi pienempään summaan sekä siihen että hän jossain vaiheessa lopettaa elareiden maksun. Se tässä on ongelma.

 

Mä suostuin siihen, että mies maksaa 150€ per lapsi eli alle minimin. Suostuin kaamean kiristyksen ja uhkailun alla ja nyt kaduttaa En tiedä voiko elareita enää lasketuttaa uudelleen kun päätös on käräjäoikeuden vahvistama. Meillä oli yhteinen okt myynnissä ja mies ei olis suostunut sitä myymään jos olisin lasketuttanu todelliset elarit ja näin ollen olisin ollu velkahelvetissä syvällä, koska asuin jo väkivallan uhan vuoksi vuokralla muualla lasten kanssa. Miehellä hyvät tulot, saisin varmaan tuplasti enenmmän jos olisi oikea elatuskyky laskettu. No, se oli silloin ja tästä henkisestä tasapainosta maksan sitten oppirahani kai näin. Mies ei pidä mitään yhteyttä lapsiin, katkaisi kaiken yhteydenpidon ja halusi itse luopua huoltajuudestaankin. Surullinen tarina mutta siis ei kannata missään nimessä suostua mihinkään miehen itsensä keksimiin summiin vaan miehen vuositulojen perusteella lasketaan hänen elatuskykynsä. Tsemppiä!

 

[QUOTE="xxxxx";29832503]Isyydestä: ymmärrän sunkin pointin ja sitä olenkin miettinyt että kun lapsi oli kerran saanut alkunsa, päätös synnyttää ja pitää lapsi oli yksin minun. Kun kuitenkin kyse on ihmisestä, ei musta äidiltä oikein voi vaatia hänen antamistaan pois kuin jonkun hamsterin. Lapseen kasvaa kuitenkin tunneside jo raskauden aikana.

Mä en siis vaadi isyyden tunnustamista, olin jo varautunut kelan elareihin. Isä haluaisi kuitenkin tunnustaa lapsen, mutta vaatii samalla mua luopumaan tuosta summasta ja tyytymään merkittävästi pienempään summaan sekä siihen että hän jossain vaiheessa lopettaa elareiden maksun. Se tässä on ongelma.[/QUOTE]



Isyyden tunnustamisessa ei ole kyse pelkästään siitä elatuksesta, vaan paljon muustakin.

Tottakai selvität isyyden, vaikka et itse sitä haluaisikaan selvittää niin isä voi sen halutessaan tehdä. Ja näyttää aika huonolta silloin sinun kannaltasi. Kun selvität isyyden, niin voit hyvällä omallatunnolla ajatella että olet ollut lapsesi kannalta täysin rehellinen. Se kun on lapsen oikeus tietää isänsä.

Se, että isä haluaisi tunnustaa isyytensä mutta ei halua joutua hoitamaan velvollisuuksiaan, on ihan yhtä turhan kanssa. Hänellä on isän velvollisuudet ja oikeudet, halusi hän ti ei.

Sinun ei tarvitse välittää hänen puheistaan mitään. Mene lastenvalvojan luokse yksin ja kerro siellä asiat. Lastenvalvoja kutsuu tämän isäehdokkaan sitten myöhemmin isyydentunnusukseen. Isyydentunnustamisen jälkeen sovitte elatus- ja muut asiat.

Lapsen elatusapuhan lasketaan sen mukaan mikä on lapsen elatuksenTARVE ja sen jälkeen vanhempien elatusKYKY. Mihinkään iän omavaltaisiin ehdotuksiin tai kiristyksiin ÄLÄ suostu!

 

Me käytiin lastenvalvojalla ja sovittiin elareiksi 345e kolmesta lapsesta eli 115e/lapsi.
Oli alle miehen elatuskyvyn mutta oli juttuja mitä ei otettu huomioon "menoina".
Kelasta en tietenkään loppuja saa kun elarit jäi alle elatuskyvyn.
Mutta en halunnut että lasten isä jää liian tiukille rahojensa kanssa.

 

Onko Ap vielä linjoilla?

 

Jep. Täältä on saanut ihan hyviä ajatuksia.

 

Millaisia ajatuksia Ap?