kannattaako tyytyä kelan elatustukea pienempään elatusmaksuun

[QUOTE="hotmama";29875515]Mä en kyllä ymmärrä sua ap yhtään. Tiedät kuka lapsen isä on, mutta et halua sitä papereihin.

Onhan se lapsen oikeus ennen kaikkea että isän tiedot jäävät kirjoihin ja kansiin. Jos itse kuolet kun lapsi on pieni, niin on biologisesta isästä sitten varmuus. Samoin lapsen omat jälkeläiset voivat joskus vuosien kuluttua selvittää omaa sukuaan, ihan silkasta uteliaisuudesta tai esim jonkun myöhemmin havaitun perinnöllisen sairauden vuoksi.

Mä en edes ajattele tätä rahakysymyksenä, vaan lapsen ja lasten lasten oikeutena tietää biologinen alkuperänsä.[/QUOTE]

Juuri näin! Isyyden tunnustaminen EI ole raha-asia, vaan perustuu ihan toisiin asioihin, lapsen oikeuksiin! Järkyttävää että aina pitää ajatella ensimmäisenä rahaa. Miksi tehdä lapsi yksin, mutta sitten tajuaakin jälkeenpäin että ei selviä raha-asioista yksin??Ihmeellistä logiikkaa. Käy aidosti sääliksi tällaisia isiä, jotka ovat olleet täysin vastaan lapsen pitämistä, ja sitten heidät koukutetaankin paperilla maksamaan elatusapua seuraavat 18 vuotta! Vahinkoja sattuu,mutta miksi miestä haukutaan aina siitä, kun yhtä hyvin se on naisenkin velvollisuus huolehtia ehkäisystä, ja JOS nainen haluaa pitää lapsen, eikö se tarkoita sitä että nainen on valmis huolehtimaan siitä lapsesta yksin????

 

[QUOTE="niin";29884508]Eli sinusta on ok, että vanhempi toteuttaa kaikki unelmansa OMAN lapsensa kustannuksella? En ymmärrä ollenkaan, en siis yhtään![/QUOTE]

Ja sinustako on oikein, että mies joka alunperin ei halunnut lasta, joutuukin nyt laittamaan koko elämänsä sekaisin siksi että tämä nainen halusi ITSELLEEN lapsen?

Olen sitä mieltä että tottakai papereihin rehellisesti miehen nimi, se on lapsen oikeus. Mutta raha-asioista pitäisi kykenemään sopimaan ilman tällaista ihmeellistä jankkaamista edestakaisin, ketjusta tulee sellainen olo että ap ei tajua mistään mitään. Jos miehestä tuli vastoin omaa tahtoaan isä, niin olisin itse helkutin tyytyväinen jos tuollainen mies lupaisi maksaa 100e kuukaudessa lapseen, jota ei alunperin halunnut. Mutta ei, se ei ap:lle riitä, vaan mennään perimään Kelalata se 150 koska ap tarvitsee rahaa. Jestas, sanon minä!

 

Jos sinä vaikkapa kuolet, isällä ei ole mitään oikeutta lapseen eikä lapsella isään. Lapsi joutuu tällöin sijoitetuksi muualle.

Jos isä kuolee, lapsella ei ole (aikuisenakaan) oikeutta perintöönsä tai muun isänpuoleisen sukunsa perintöön. Lapsella ei myöskään ole mahdollisuutta selvittää oikean isänsä henkilöllisyyttä.

Tämä on satavarmasti provo, mutta koska näin typeriä ja lapsestaan piittaamattomia henkilöitä oikeasti on, ei osata ajatella kuin senhetkistä tilannetta.. Vähät lapsesta, kunhan ei tarvitse sitä tai tätä..

 

Ja sinustako on oikein, että mies joka alunperin ei halunnut lasta, joutuukin nyt laittamaan koko elämänsä sekaisin siksi että tämä nainen halusi ITSELLEEN lapsen?

Olen sitä mieltä että tottakai papereihin rehellisesti miehen nimi, se on lapsen oikeus. Mutta raha-asioista pitäisi kykenemään sopimaan ilman tällaista ihmeellistä jankkaamista edestakaisin, ketjusta tulee sellainen olo että ap ei tajua mistään mitään. Jos miehestä tuli vastoin omaa tahtoaan isä, niin olisin itse helkutin tyytyväinen jos tuollainen mies lupaisi maksaa 100e kuukaudessa lapseen, jota ei alunperin halunnut. Mutta ei, se ei ap:lle riitä, vaan mennään perimään Kelalata se 150 koska ap tarvitsee rahaa. Jestas, sanon minä!

Mutta nythän mies tapaa lasta ja ilmeisesti haluaa olla "isä", kunhan se ei vain rasita hänen elämäänsä ja kukkaroaan millään tavalla. Minun korviin se ei kuulosta millään tavalla vanhemman ratkaisulta. Ja jos mies ei halua lapsia, niin silloin vetäköön päälle sen kondomin. Ketään ei voi huijata isäksi!

 

Oletteko miettineet raha-asioita pidemmällä tähtäimellä. Jos kummankin elämä on tällä hetkellä kiinni sadasta eurosta niin ei kummalaan hyvin mene. Lapsen kulut tulevat nousemaan tuntuvasti tulevien vuosien ajan. Halusiko mies lapsen kun kerroit olevasi raskaana? Mietittekö raha-asioita ollenkaan raskausaikana?

En voi uskoa, että sata euroa kuussa jotenkin tuhoaa miehen elämän? Hae se isyyden tunnustus ja huolehdi ensisijaisesti lapsen oikeuksista!

 

[QUOTE="Sari";29885084]Oletteko miettineet raha-asioita pidemmällä tähtäimellä. Jos kummankin elämä on tällä hetkellä kiinni sadasta eurosta niin ei kummalaan hyvin mene. Lapsen kulut tulevat nousemaan tuntuvasti tulevien vuosien ajan. Halusiko mies lapsen kun kerroit olevasi raskaana? Mietittekö raha-asioita ollenkaan raskausaikana?

En voi uskoa, että sata euroa kuussa jotenkin tuhoaa miehen elämän? Hae se isyyden tunnustus ja huolehdi ensisijaisesti lapsen oikeuksista![/QUOTE]

Olemme molemmat halunneet lapsia, mutta emme kumpikaan tähän tilanteeseen. Vauva on silti molempien mielestä maailman ihanin. Emme juuri puhuneet raha-asioista raskausaikana. Raskaus oli sen verran iso järkytys, että suurin osa ajasta meni sen ja eron käsittelemiseen.

On hyvä neuvo miettiä ensisijaisesti lapsen oikeuksia, ja sitä tällä ratkaisulla tavoittelinkin. Että lapsi saa mahdollisimman hyvän elatuksen ja minun ja isän keskusteluyhteys säilyy. Jos isyys tunnustetaan, niin isän pitää käytännössä saada sanella, mitä maksaa vai maksaako mitään. Muuten hän suuttuu ja kaikki hankaloituu.

 

Jos isyyden tunnustaa ja haluaa tavata lasta ja olla lapsen elämässä, kuuluu myös rahallisesti osallistua. Sanoisin myös että lastenvalvojan kuuluu tehdä laskelmat.

Minulla on tuttava, joka on samankaltaisessa tilanteessa. Tosin tässäkin tilanteessa tuttavani tuntui haluavan alun perin enemmän lapsen kuin miestä tai itse suhdetta tai ei nähnyt tilanteen todellisuutta, eli tälläinenkään tilanne ei koskaan lähtökohdilta ole lapsen etu. On itsekästä haluta lapsi, jos tilanne on liian vaikea.

No, kuitenkin, olette nyt siinä suossa missä olette ja teidän on molempien kannettava vastuu ja se vastuu ei ole yksin sinulla. Joten, isyys on tärkeä asia lapsen elämässä läpi elämän, ei vain sitä aikaa, kun isällä ei ole uutta puolisoa (täysin kylmä ajatus tällainen, että lapsen hylkää sitten, jos tulee uusi perhe). Ja isyys ja vastuu tarkoittaa myös taloudellista puolta, sitähän pienen lapsen kanssa eläminen myös on. Hankintoja hankintojen perään, ravitsevaa ruokaa, tuttipulloja, rattaita, lakanoita, itkuhälyttimiä, vaatteita, syöttötuoleja, sukulaismatkoja. Ei 50 euroa kata lapsen kuluista puolia millään logiikalla. Eli, tehkää elatussopimus. Sen jälkeen keskustelkaa tapaamisista, joita tulee noudattaa. Alle 1-vuotiasta lasta ei periaatteessa suositellakaan antamaan etävanhemman luo yöhoitoon, mutta voitte myös joistain öistä sopia, jos olet hyvin väsynyt. Vanhempien kuuluu tukea toisiaan ja toistensa vanhemmuutta myös eron jälkeen. Aina se ei tietysti tapahdu, mutta siihen voi itse pyrkiä vaikka toinen olisikin yhteistyökyvytön. Jos isä noudattaa tapaamisia ja on yhteistyökykyinen, tee yhteishuoltajuussopimus, mutta vasta jos olet varma asiasta. Muuten sopikaa tapaamisista vaikka aluksi keskenänne, tai keskustelkaa lastenvalvojan kanssa tästä asiasta.

Lapsen kuuluu saada muodostaa suhde myös isäänsä. Sen sijaan ei välttämättä ole lapsen etu, saada kuvaa isästään erilaisena kuin hän on. Jos isä on vastuuton ja kamala, ei lapsen etu välttämättä ole olla kamalan läheisissä tekemisissä, tärkeintä on että suhde on. Itse antaisin kuvailemassasi tilanteessa isälle mahdollisuuden muodostaa ajan kanssa suhdetta lapseen. Joskus kriisi, ero ja kaikki muu nostavat tunteita pintaan ja voi reagoida tavoilla, joita ei tarkoita. Suhde lapseen voi muuttua myöhemmin. Kanna myös se vastuu, joka sinulla on äitinä tässä tilanteessa. Hanki myös muuta hoitoapua ja huolehdi jaksamisestasi.

Ai niin, myös tuttavallani ja hänen ex-miehellään tilanne rauhoittui kun elatussopimus saatiin tehtyä. Mies näkee lasta nyt joskus päivisin tuttavani kotona. Tosin, tuttavani kieltäytyi tekemästä tapaamissopimusta, mikä omasta mielestäni on vähän jo omistamisenhalua, koska isä on ihan ok tyyppi muuten. Mutta ehkäpä sekin myöhemmin muuttuu.

 

No sit kun tapaat sen "oikean" niin ainakin lapsen adoptointi on helpompaa ja lapsi voi saada hyvän isän.

 

Jos isyyden tunnustaa ja haluaa tavata lasta ja olla lapsen elämässä, kuuluu myös rahallisesti osallistua. Sanoisin myös että lastenvalvojan kuuluu tehdä laskelmat.
...
Ai niin, myös tuttavallani ja hänen ex-miehellään tilanne rauhoittui kun elatussopimus saatiin tehtyä. Mies näkee lasta nyt joskus päivisin tuttavani kotona. Tosin, tuttavani kieltäytyi tekemästä tapaamissopimusta, mikä omasta mielestäni on vähän jo omistamisenhalua, koska isä on ihan ok tyyppi muuten. Mutta ehkäpä sekin myöhemmin muuttuu.

Iso kiitos tästä ihanasta ja asiallisesta vastauksesta! Meillä on tapaamisen kanssa sellainen tilanne, että isä ei missään nimessä halua lasta luokseen, sanoo ettei lapsi sovi hänen elämäänsä tällä hetkellä. Haluaa kuitenkin käydä katsomassa ja ehkä hänenkin on lapsen kanssa helpompi olla sitten, kun lapsi on vähän isompi eikä enää niin tississä kiinni. Yhteishuoltajuutta ei kumpikaan halua tällä hetkellä.

Olen yrittänyt pitää isää mukana lapsen elämässä lähettämällä hänelle aina tiedot esim.neuvola- tai lääkärikäynneistä sekä pari kertaa viikossa kuvan lapsesta. Tavallaan olisi ehkä myös hänen etunsa mukaista, että olisi virallisestikin lapsen isä, ja kantaisi osansa myös taloudellisesta vastuusta, vaikka ei sitä tällä hetkellä halua.

Ihana, että joku myös ajattelee minun jaksamistani! Vauva nukkuu onneksi melko hyvin, ja saan lisäksi apua kotipalvelulta ja lukuisilta ystäviltä

 

[QUOTE="xxxxx";29885194]Olemme molemmat halunneet lapsia, mutta emme kumpikaan tähän tilanteeseen. Vauva on silti molempien mielestä maailman ihanin. Emme juuri puhuneet raha-asioista raskausaikana. Raskaus oli sen verran iso järkytys, että suurin osa ajasta meni sen ja eron käsittelemiseen.

On hyvä neuvo miettiä ensisijaisesti lapsen oikeuksia, ja sitä tällä ratkaisulla tavoittelinkin. Että lapsi saa mahdollisimman hyvän elatuksen ja minun ja isän keskusteluyhteys säilyy. Jos isyys tunnustetaan, niin isän pitää käytännössä saada sanella, mitä maksaa vai maksaako mitään. Muuten hän suuttuu ja kaikki hankaloituu.[/QUOTE]

Sanot että ajattelet lapsen etua, mutta sanon, että mietit omaa etuasi lähinnä. Välttelet konfliktiä miehen kanssa ja suostut hänen tossukseen, koska se on sinulle helpompaa. Joku päivä se konflikti on tulossa joka tapauksessa. Mies kiristää sinua. Hän kertoo säännöt, joilla hän suostuu tapaamaan lastaan. Ei kuulosta kovin hääppöiseltä ihmiseltä minusta. Aiotko opettaa lapsellesi että isänsä välittäminen on riippuvainen niistä ehdoista, jotka isä itse sanelee ja sopii hänelle? Ei sinun tarvitse välittää hänen suuttumisestaan. Mies on aikuinen ja on vastuusssa omista tunteistaan.

Jos miehesi talous kaatuu siihen, että joutuu maksamaan 150 euroa kuussa, niin silloin todennäköisesti hänelle ei lasketa sellaista summaa maksettavaksi vai kuinka? On muuten ihan normaalia, että lapsen saaneet ihmiset joutuvat tinkimään omista menoistaan ja matkustelustaan. Kaikkea ei tässäkään maailmassa voi saada.

Toivottavasti heräisit ja alkaisit vaatimaan lapsesi oikeuksia.

 

[QUOTE="Sari";29885778]... Ei sinun tarvitse välittää hänen suuttumisestaan. Mies on aikuinen ja on vastuusssa omista tunteistaan.

Jos miehesi talous kaatuu siihen, että joutuu maksamaan 150 euroa kuussa, niin silloin todennäköisesti hänelle ei lasketa sellaista summaa maksettavaksi vai kuinka? On muuten ihan normaalia, että lapsen saaneet ihmiset joutuvat tinkimään omista menoistaan ja matkustelustaan. Kaikkea ei tässäkään maailmassa voi saada.

Toivottavasti heräisit ja alkaisit vaatimaan lapsesi oikeuksia.[/QUOTE]

Niinhän se on, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Mä olen varmasti liian miellyttämisenhaluinen. Ei kait aikuista miestä voi varjella pahoittamasta mieltään.

Summa sinänsä ei ole ongelma. Kaavojen mukaan laskettuna se olisi isompi. Mies vaan haluaa käyttää rahan mielummin muuhun kuin lapseen.

 

[QUOTE="xxxxx";29885920]Niinhän se on, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Mä olen varmasti liian miellyttämisenhaluinen. Ei kait aikuista miestä voi varjella pahoittamasta mieltään.

Summa sinänsä ei ole ongelma. Kaavojen mukaan laskettuna se olisi isompi. Mies vaan haluaa käyttää rahan mielummin muuhun kuin lapseen.[/QUOTE]

Itsekin olen luontaisesti liian kiltti ja olen joutunut opettelemaan pitämään puoliani, ymmärrän että se ei ole aine helppoa. Saisitko tukea joltain ystävältäsi tai vanhemmiltasi?

Kaikkihan meistä haluaisi käyttää rahansa mielummin johonkin kivaan kuin mihinkään pakolliseen. Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta että pakolliset menot, kuten oma lapsi, tulee ennen omia huveja. Tämä sääntö pätee ihan kaikkiin ihmisiin.

Toivottavasti teet oikean päätöksen tässä asiassa. Tsemppiä ja jaksamista.

 

reqt

 

 

Olen itse ollut niin helvetillisessä tilanteessa oman eroni ja sen jälkeisten aikojen kanssa. Tosin poikkeuksena se, että lapsen isä halusi osallistua, ehkä vähän liikaakin (haluaa edelleen palata yhteen ja luulen, että on niin innokas osin siksi, että ei hyväksy eroa). Eli tilanteeni on hyvin erilainen.

Silti koen, että sain asiat tasapainoon elämässäni vasta kun elatus- ja huoltajuussopimukset saatiin tehtyä. Jos isä ei halua huoltajuutta, hän varmaan kuitenkin haluaa tulevaisuudessa tavata lasta? Suosittelisin ehdottomasti, että menette käymään lastenvalvojan luona. Hän pystyy kertomaan isälle faktoina lapsen ja isän oikeudet. Isän kuuluu saada kuulla joltain muulta kuin sinulta, että hän on menettämässä yhteyden omaan lapseensa, mikäli hän ei suostu kantamaan vastuuta. Rahallinen elatus on osa tätä rakkautta ja vastuunkantoa, vaikka tietysti suhteeseen omaan lapseen liittyy muukin kuin raha ja siksi isällä on hyvä olla tapaamisia, jotta suhde perustuu muuhunkin kuin kerran kuussa tulevaan elatusmaksuun (sekin on kylmää). Siksi pitäisi olla molemmat.

Parasta olisi jos saisitte sovittua tapaamiset, niin että isä saa kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Se voi olla ensin vastentahtoista ja vaikeaa, mutta pikku hiljaa suhde voi lämmetä ja muuttua, koska on kyseessä kuitenkin hänen lapsensa. Jos jostain syystä tilanne ja asenne ei muutu, vaan isä jatkaa kylmää käytöstään, eikä suhde lapseen tunnu kehittyvän siksi, niin sitten jättäisin tapaamiset sikseen. Lapsi ei välttämättä tarvitse vastentahtoista ja vastuutonta isää.

Sen sijaan yritä hankkia ainakin yksi sellainen tukihenkilö (esim. oma äitisi, joku lähisukulainen tai ystävä), joka korvaa jollain tasolla sitä paikkaa joka isällä olisi sinun ja lapsen tukemisessa. Sen ei tarvitse olla rahallista (ainakaan samassa määrin), mutta sellainen tuki, josta saat apua, jos lapsi esim. sairastuu tai joudut itse tiukille jaksamisesi kanssa. Tarvitaan sellaisia luottohenkilöitä, jotka tulevat varmasti tai ainakin yrittävät parhaansa, jos tarvitset apua. Hätätilanteita ja väsymystä tulee yllättävän paljon enemmän kuin luulet. Tietysti, kaikki voi mennä tosi hyvinkin, mutta on lapsenkin etu että hänellä on elämässään muitakin kuin yksi aikuinen tai "hoitaja", joka myös välittää hänestä.

Sanon tämän myös kokemuksella, eli omasta tukiverkostosta ja jaksamisesta kannattaa pitää huolta, jos vastuuta ei voi antaa jostain syystä isälle siinä määrin kuin sitä pitäisi voida antaa tai jos isä ei jostain syystä sitä kanna.

Tsemppiä sinulle! Toivon kaikkea hyvää! Kyllä ne asiat yleensä jotenkin tasapainottuu, kun saa tehtyä päätöksiä. Minusta on hienoa että kysyt täältä mielipiteitä, mutta tee ratkaisut kuitenkin lopulta itse, vaikka muiden mielipiteitä on mielestäni hyväkin kuunnella. Ja mahdollisuuksia kannattaa isälle antaa vielä pitkäänkin, mutta ei liikaa vapautta toimia ihan miten huvittaa, jos alkaa vaikeuttaa omaa elämääsi. Lapsen kannalta tarvitset vakautta ja tasapainoa, sovittuja rajoja ja tapaamisia, se on myös lapsen etu, ettei isä vaan ilmaannu kun häntä huvittaa, vaan oikeasti tulee sovittuna aikana ja palauttaa lapsen sovittuna aikana. Muu on ihan sovittavissa.

 

siis muu sellainen että missä ja miten tapaa lasta ja millaisia aikoja. Sen sovitte keskenänne.

Mutta käykää lastenvalvojalla heti kun mahdollista. Jos isä saa sinne kutsun, hänen on tultava paikalle. Se on muodollinen ja joka erotilanteessa tapahtuva käynti, ei häneen kohdistuva hyökkäys. Voit tämän hänelle sanoa, että on ihan normaali käytäntö sinne mennä.

Ja aikaisemmin sanoin ehkä vähän väärällä painotuksella. Mielestäni lapsen etu on lähes aina että on jonkunlainen suhde ja yhteys isään, vaikka se olisi kaukaisempi. Sen sijaan, jos isä on jollain tavalla vaarallinen lapselle (esim. liikaa ongelmia) tai voi olla lapselle hyvin satuttavaa (täysin välinpitämätön asenne vuodesta toiseen tai haluttomuus kantaa vastuuta isyydestään) ei ole niin itsestään selvää että yhteys isään kovin aktiivisesti on lapsen etu. Mutta tästäkin kannattaa puhua lastenvalvojan kanssa.