Kuulostaa jotenkin karmealta, että isyyden tunnustusta mietitään taloudellisen kannattavuuden perusteella.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oikeus vähintään juridiseen isään ja äitiin, eli kannatan isyydentunnustusta ja miettisin raha-asioita sitten erikseen, niitä en tähän sotkisi.
Jos todella tarvitset ne rahat (elatusavun), niin sopimus lastenvalvojan kautta, sillä isä ei näytä itse asiaa ymmärtävän, eikä häntä tarvitse siinä paapoa ja suostua välirikon pelossa pienempiin summiin kuin todellinen tarve on.
Isä voi muuten vaatia säännölliset tapaamiset ilman huoltajuuttakin ja käytännössä nuo tapaamiset voivat olla osittainen asumisjärjestely isän luona juhlapyhiä sisältäen.
Ja jos äiti päättää jättää isyydentunnustuksen välistä, voi isä vaatia itse tunnustusta niin halutessaan.
Ihanteellistahan se olisi, että isät vaatisivatkin itse tunnustuksen jos äiti ei sitä ole vaatinut ja vaatisivat myös mahd. laajat tapaamiset, vaikkeivät lapsen äidin kanssa olisikaan lasta yhteistuumin hankkineet.
Noin niinku lasten kannalta ajateltuna. Harmi vaan, että harvempi yh-/erotapaus tuntuu menevän lasten etujen mukaisesti, vaan tilanteista tulee aikuisten välistä ja taloudellista sotaa.