Eemelin äiti: Voitit ilmeisesti pelkosi sen magneettiputken kanssa? Ja tosiaan sulla saattaa mennä Wappu synnärillä! =) Me ollaan täällä hengessä mukana!! :wave:
Virtis: Hyvä, että selvisitte säikähdyksellä ja mittausvirheellä. :hug: Mulle olis kans tosi kauhea paikka joutua jäämään sairaalaan ilman, että olisin varautunut siihen. Mä oon siis käynyt äitiyspolin pelkoklinikallakin jo kerran sairaala-kammoni takia (pelkään nimenomaan sitä Satakunnan Keskussairaalaa lapsuuden traumojen vuoksi).. Toisaalta en tiedä auttaisiko sekään, jos tietäisin nyt päivän, jolloin joutuisin jäämän sairaalaan, jännittäisin vaan kokoajan ihan hirveästi etukäteen enkä nukkuisi jne..
tirppa82: Teilläkin sitten pian vauvelit sylissä, pidä meidät ajantasalla!!
Viikonlopustani; mieheni oli Lontoossa ja olin sitten ajoissa järjestänyt itselleni tekemistä eli sopinut tapaamisen Tampereen suunnalle vanhojen kielikurssikaverien kanssa. Onkos täällä muuten muita, jotka on käyneet joskus kielikurssilla? Me pidetään edelleen yhteyttä kuuden "tytön" voimin, oltiin 3 viikkoa Torquayssa Englannissa 1997 kesällä. Ollaan tavattu suunnilleen vuosittain ja vähän sitten vuoroteltu emännöintiä! Meistä oli nyt mun lisäksi kaksi raskaana, he odottivat jo toista lastaan. Emäntänä toimineen laskettu aika on jo kuukauden päästä. =) Hänellä raskaus oli sujunut hyvin ja 1,5v esikoistytär on ollut helppo ja terve lapsi! Mutta toisella raskaana olevalla (la syyskuuna alkupuolella) oli vähän huonompia uutisia.
Rakenne-ultrassa oli juuri todettu sikiöllä laajentunut munuais-allas ja hän oli nyt sitten käynyt lapsivesi-punktiossa. Saavat kai jotain alustavia tuloksia lähipäivinä. Lisäksi hänen esikoisensa (2v 2kk) on ollut aikast hankala tyttönen, ei oikein syö mitään eikä nukahda ilman äitiä. Siis isä ei kelpaa nukuttajaksi. Meillä oli todella mukava viikonloppu, tehtiin yhdessä hyvää ruokaa ja käytiin vähän ulkoilemassa vaunujen kanssa, leikkipuistossakin piipahdettiin.
Ajelin siis yksinäni la-su n. 170km eikä tuntunut missään. Alkuviikostahan olin ajellut 600km, kun ajelin työasioissa Porin läheltä Espooseen ja seuraavana aamuna Espoosta Turkuun ja Rymättylään ja illalla takaisin tänne Porin lähelle.. Helposti meni sekin reissu!
Eilen sitten kotiuduttuani iltapäivällä tein vähän kevätleikkuuta n. 2,5v vanhassa pihassamme! Muutama väärään suuntaan tai väärästä kohdasta kasvava oksa lähti ainakin perheomenapuusta, rautatienomenapuusta, koristeompuista, sateenvarjojalavasta, riippapihlajasta.. Juhannusruusujen vanhimmat oksat leikkasin alas, pallohortensiat leikkasin ohjeen mukaan kokonaan alas ja perennoista poistin kuivuneet edellisvuotiset osat. Karhunvatukka, herukat ja karviaiset eivät vielä vaadi toimenpiteitä ja vadelmien vanhat oksat oli leikattu jo syksyllä. Tyrnissäkään ei ollut kuivahtaneita oksia ja rauhaan jätin myös marjatuomipihlajat ja yhdellä reunalla aidaksi kasvavat marja-aroniat. Pikkuisen viiniköynnöksen suhteen toivon vaan, että on edelleen elossa..
KASVIT ON NIIN KIVOJA!! B)
Muuten tuo touhuaminen sujui hyvin, mutta olin just syönyt ja aina, kun vähän kumartelin, nousi tai meinasi nousta oksennuksen maku suuhun. Ja vaikka tää kaksosmassuni onkin vielä aika kevyt ja "helppo", taipuminen ihan kaksinkerroin ei tunnu kovin kivalta.. =/ Istuinkin siellä sitten joidenkin kasvien juurella kumartelemisen/kyykkimisen sijaan!
Noniin, puhuinko tarpeeksi vihreitä?
Keväällä on vaan niin ihana nähdä puiden ja pensaiden pikkiriikkiset silmut ja maasta juuri ja juuri pilkottavat perennojen uudet varret.. Menen ihan sekaisin..
Mutta myönnän, että syksyllä en sitten enää viitsisi oikein hoidella pihaa. :| Enkä tykkää pistää nenääni ulos kylmällä ja sateella, eli "huonona" kesänä en kyllä hoida puutarhaani niin hyvin, kuin haluaisin.
Tänään aamulla olin spinningissä, kuten aina maanantaisin ennen töitä. Saas nähdä, pystyykö enää paria viikkoa kauempaa harrastaa sitä (ja torstai-aamujen body pumpia).. Vielä tuntuu hyvältä, mutta pian pitää kyllä rauhoittaa tahtia, ettei Lilliputit ahdistu liikaa..