Heissan!
Täällä oli aivan pakko pitää pari viikkoa taukoa palstailusta kun alko olemaan niiiiiin älytön stressi vauvansaamisesta että se meni jo siihen pisteeseen jotta alko olemaan painajaisia ettei koskaan meille vauvaa tulisikaan. Jotenkin järki hävisi aivan muille maille, Luojan kiitos se on jo ainakin osittain palannut. Ei riittäny että oli kokoajan kauhee masis että varmasti jäädään lapsettomiksi, vaan lisäksi tuli kaikenmaailman omantunnontuskat siitä että tunnen niin kun mitään varsinaisesti ei ole vialla ja yrityskertojakin vasta muutama takana. Nyt onneksi taas vähän parempi olo.
En kaikkia viestejä vielä oo kerenny lukasemaan mutta tässä ajan kanssa.
Jaksamisia Grill Toivottavasti saat sopivat lääkkeet ja paranet pian!
Pamskulle sormet ristiin ja peukut ja varpaat pystyyn!!!!! Nuo testit on aina välillä vähän mitä on... (silti niitä jaksaa kierrosta toiseen tehdä ) Mutta muistelen kyllä lukeneeni että positiivinenkin tulos voi hävitä testiajan päätyttyä joissakin testeissä.
Naspula suuret pahoittelut ja paljon jaksamisia! :hug: Olen kyllä samoilla linjoilla että jos vaan mitään on tehtävissä niin rakkauden ja hyvän parisuhteen eteen kannattaa nähdä se vaiva. Jokaisessa suhteessa on niitä alamäkiä, joskus jopa äärettömiä kuiluja, mutta jos molemmilta löytyy tahtoa niin aina kannattaa tehdä kaikkensa.
Tämmösen bongasin tuolta facebookista https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150820669350248&set=a.430546785247.213953.139543310247&type=1&theater (mahtaneekohan linkki toimia
Sitten täällä oli joku kysely aiemmin.
Minä 22 (vaikka olinki näköjään tuonne listaan laittanu olevani 23 )Mutta siis joo kahden viikon päästä kuitenkin tuokin luku kasvaa. Mies 26. Seurusteltu ollaan...... no ehkä virallisesti marraskuusta saakka. Yhdessä asuttu vuokralla puoli vuotta. Häistä on vähän puhuttu, että jouluhäät ois aika kivat. Katotaan nyt josko tälle vuodelle ehdittäis mutta taitanee kuitenkin ensi vuoteen siirtyä. Aika pikaseen tämä meidän suhde on edenny mutta kun sitä vaan tietää että toinen on se jonka kanssa loppuelämänsä tahtoo viettää niin mitä sitä turhia odottelemaan.
Ja sitten vielä vähän omaa napaa:
Tämä kierto siis ihan hukkaan mennyt kun mies on Englannissa äitinsä luona kylässä. Vikat petipuuhat sattu 6 päivää ennen ovulaatiota, joten ei tarvi stressailla mistään plussista tässä kierrossa. Nyt täällä kotosalla yksinäni töiden lomassa sisustan kämppää vähän uusiks kun ei tarvi kysellä toisen mielipidettä. Järjestän "yllätystä" niin eihän siitä voi toiselle mainita...
Täällä oli aivan pakko pitää pari viikkoa taukoa palstailusta kun alko olemaan niiiiiin älytön stressi vauvansaamisesta että se meni jo siihen pisteeseen jotta alko olemaan painajaisia ettei koskaan meille vauvaa tulisikaan. Jotenkin järki hävisi aivan muille maille, Luojan kiitos se on jo ainakin osittain palannut. Ei riittäny että oli kokoajan kauhee masis että varmasti jäädään lapsettomiksi, vaan lisäksi tuli kaikenmaailman omantunnontuskat siitä että tunnen niin kun mitään varsinaisesti ei ole vialla ja yrityskertojakin vasta muutama takana. Nyt onneksi taas vähän parempi olo.
En kaikkia viestejä vielä oo kerenny lukasemaan mutta tässä ajan kanssa.
Jaksamisia Grill Toivottavasti saat sopivat lääkkeet ja paranet pian!
Pamskulle sormet ristiin ja peukut ja varpaat pystyyn!!!!! Nuo testit on aina välillä vähän mitä on... (silti niitä jaksaa kierrosta toiseen tehdä ) Mutta muistelen kyllä lukeneeni että positiivinenkin tulos voi hävitä testiajan päätyttyä joissakin testeissä.
Naspula suuret pahoittelut ja paljon jaksamisia! :hug: Olen kyllä samoilla linjoilla että jos vaan mitään on tehtävissä niin rakkauden ja hyvän parisuhteen eteen kannattaa nähdä se vaiva. Jokaisessa suhteessa on niitä alamäkiä, joskus jopa äärettömiä kuiluja, mutta jos molemmilta löytyy tahtoa niin aina kannattaa tehdä kaikkensa.
Tämmösen bongasin tuolta facebookista https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150820669350248&set=a.430546785247.213953.139543310247&type=1&theater (mahtaneekohan linkki toimia
Sitten täällä oli joku kysely aiemmin.
Minä 22 (vaikka olinki näköjään tuonne listaan laittanu olevani 23 )Mutta siis joo kahden viikon päästä kuitenkin tuokin luku kasvaa. Mies 26. Seurusteltu ollaan...... no ehkä virallisesti marraskuusta saakka. Yhdessä asuttu vuokralla puoli vuotta. Häistä on vähän puhuttu, että jouluhäät ois aika kivat. Katotaan nyt josko tälle vuodelle ehdittäis mutta taitanee kuitenkin ensi vuoteen siirtyä. Aika pikaseen tämä meidän suhde on edenny mutta kun sitä vaan tietää että toinen on se jonka kanssa loppuelämänsä tahtoo viettää niin mitä sitä turhia odottelemaan.
Ja sitten vielä vähän omaa napaa:
Tämä kierto siis ihan hukkaan mennyt kun mies on Englannissa äitinsä luona kylässä. Vikat petipuuhat sattu 6 päivää ennen ovulaatiota, joten ei tarvi stressailla mistään plussista tässä kierrossa. Nyt täällä kotosalla yksinäni töiden lomassa sisustan kämppää vähän uusiks kun ei tarvi kysellä toisen mielipidettä. Järjestän "yllätystä" niin eihän siitä voi toiselle mainita...