Pamsku, siis ihan varmasti raskaana ollessa kärsii jostain, on se sitten huonovointisuus, väsymys, säryt, tai ne kaikki. Eikä varmastikaan sillä hetkellä tunnu kivalta
Mutta kyllä sitä silti vaan jaksaa mun mielestä, kun miettii, mitä siitä seuraa. Eikä mulle ainakaan tullut kertaakaan mieli valittaa julkisesti missään niistä kurjista hetkistä, vaik saatoin esimerkiksi äidilleni mainita ja rutkuttaakin silloin kun vietin syntymäpäiväni rv 20+ kamalissa iskias-kivuissa... koko viikonlopun
Se oli kauheeta. Ja sillä hetkellä aattelin, että mitä oon mennyt tekemään. Mutta kyllä se vaan helpotti, kun tiesi ettei se loputtomiin kestä
Tuli tästä itseasiassa mieleen hyvä vertaus tämänpäiväisestä treenistä. Olin pitkästä aikaa poikaystävän kanssa treenaamassa, ja oli sopivasti jalkapäivä... joka tarkoitti sitä, etten kävellyt salilta ulos
Ukko kilju korva juuressa, että vielä kaks, ja kahden jälkeen vielä kaks, ja meinas usko loppuu kesken. Se vaan käski mun unohtamaan sen kivun ja menemään sen yli. Kaikki oli kuulemma asenteesta kiinni. Ja niinhän se oli. Kuten tässäkin raskausvalitus-asiassa
Vaikka ovatkin kaksi täysin eri asiaa.