Kakskymppiset yrittäjät 2012

Lemmikkigallup: Meillä on 2-vuotias koira. Ollaan kyllä jo pitkään haaveiltu toisesta koirasta, mut pitää nyt katsoa ensin et miten tässä lapsi-hommassa käy.

Oma napa: Masentaa..kaikki. Ihan hirveitä ollut nää muutama viimeisin päivä, vaikka mitään mullistavaa ei oo tapahtunut. Tänään oli masentavaa mennä takaisin töihin vapaiden jälkeen. Tykkään mun työpaikasta, mutta EN mun työkaverista. Tää tapaus on muutenkin sen tyylinen persoona joka saa mut raivon partaalle melkeinpä joka päivä, eikä asiaa ainakaan auta se et hänellä on (vahinko-)lapsi, josta tämä sit jauhaa ihan koko ajan. Ja kyllä, ymmärrän et lapsista nyt yleensä puhutaan ja paljon, mut tän muorin pölinöitä ei vaan meinaa jaksaa..Huoh, oispa jo kesäloma!

Lisäksi töissä oli tänään lähimmän esimiehen kanssa kahdenkeskiset juttutuokiot, jossa työasioiden käsittelyn jälkeen, hän sanoi et on huomannut jo pidemmän aikaa et mua vaivaa joku ja muistutti et hänelle voi aina tulla luottamuksellisesti juttelemaan. Oisin niin kovasti halunnut kertoa, mut tunsin jo pelkästä ajatuksesta et oisin käynyt vaan vollottamaan, jos oisin edes yrittänyt puhua asiasta. Nää lapsettomuus-jutut nyt ei oo ehkä sellainen ihan ykkösaihe mistä ihmiset haluaa työpaikalla kertoa, mut tää mun "pomo" on kyllä sen verran mahtava tyyppi, et jos nyt jatkossa joutuu paljonkin lääkärissä juoksemaan niin varmaan sit tulee hänelle vähän avauduttua.

Voi myös olla et mun viimeaikojen masentuneet fiilikset johtuu primoluteista, mene ja tiedä. Niistä meille on jo kyllä miehen kanssa tullut sellainen juttu, et kun niitä aletaan popsimaan niin silloin miehen kannattas muuttaa pariksi viikoksi pois Noh, enää yksi nappula. Ja siitähän se riemu sit repeekin viikonloppuna kun menkat alkaa, oon sillon vielä pahempi hormonihirviö kuin nyt..!

 

Ain00 : Varovaiset Onnittelut toivottavasti se on sitä mitä pitääki:heart:

Lemmikkigallup : Meillä on 1 koira karjalankarhukoira,1 luppakorvakani, sekä 250l akvaario+20l akvaario. =)


Tervetuloa uudet!!=)

 

Sunflower ja Amalia :hug:

Täällä taas päinvastoin kuin sunflowerilla, menin ja "törsäsin", heräteostoksena tälläerää vastasyntyneelle kestovaippoja.. Vakuuttelin niistä soittaessa (käytettyjä siis, mutta uutta vastaavia, todellinen löytö!) että ostan nämä ihan, vain ja ainoastaan miehen siskoa ajatellen, kun he puhuivat kestoilusta... Siinä sitten, jo kotona, söpöjä kuoseja kahtellessani tuumasin ääneen että "ehei, nää ei sille kelpaa (ois varmasti kelvannut), nää on mun".. Mies oli ihan innoissaan, tutkaili niitä ja pelleili laittavansa ne koiralle, harjoituksen vuoksi kiva että suhtautu noin, vaikka valitteleekin välillä varaston pursuavan vauvatavaraa... Ja voihan ne sit antaakkin poies, jos tuntuu siltä....

 

Uusi yrittäjä ilmottautuu mukaan

elikkäs: kp 2/28-30, ikä 20v, 2.yk ja toiveissa 1.

 

Tervetuloa Jonna_91, ja toivottavasti plussa pärähtää pian! :wave:

 

Tervetuloa Jonna_91 joukkoon iloiseen, vaikka itsekin oon aikas uutukainen tässä porukassa :>

Meijän pikkanen on nyt tosi kipeänä... Oli papan kanssa vastassa kotiin tullessa tulikuuma neitokainen silmät lurpsuen nojaili vasten rakkaan äitinsä rintaa... Kipaistiin sitten lääkärissä, kun hän heräsi päiväunilta, tuloksena todetut nielu- ja keuhkotulehdukset... Voi räkä. Ja koulussa olisi tietysti ollut tiivistä puurtamista, mutta tarvii koittaa nyt etänä tehdä ahkerasti... Ja muuten! Voisin tässä kohtaa liputtaa vakuutuksen puolesta, sitten kun teillekin toverit plussa pärähtää (ja sehän pärähtää!). Onneksi menin sen aikanaan ottamaan, vaikka emmin. Ei tartte mennä ison kaupungin päivystykseen oottamaan kipeen pimpulan kanssa moneksi tunniksi. Nyt tekemään miekkoselle safkaa!

 

Jonna_91 Tervetuloa!

Eläingalluppiin Meillä on kaks koiraa ja kani. Kyllähän sitä on muutamaan kertaan tullut mietittyä, että mitä jos lapsi olisi allerginen. Mutta en halua sellaisia nyt ajatella ja toivottavasti ei tarvikaan

Mä sain ens viikon perjantaiksi ajan gynekologille. Ultrataan munasarjat ja katotaan rakkuloiden tilanne. Jännittää!

 

lumihiutale tsemppiä tulevaan ultraan, tuut sit luonnollisesti heti kertomaan miten kävi! Mulla on kans parin viikon päästä jonkin sortin ultrausta tiedossa ja ilmeisesti myös tämä kaikkien rakastama aukiolotutkimus :x

Tervetuloa mukaan Jonna_91! Kunhan kerkeät niin kerro ihmeessä jotain itsestäs/taustoista

 

Tervetuloa Jonna_91 :flower:

 

Moiks,

Memsien pointti oli kyl tosi hyvä, tai itsekin olen miettinyt että vaikka itsellä ei enää sairasvakuutusta olekaan, niin kyllä lapsen turvaksi on hyvä harkita lisävakuutusta, koska koskaan ei tiedä, ja ettei tule sitten tilannetta että jotain olisi vielä voitu tehdä mutta kun vanhemmat olikin jo valmiiksi perikadossa... (ei ehkä realistista, mutta...) Olen kuullut tällaisista äitiryhmistä, jotka ovat porukalle keränneet joka kuukausi esim. 20 euroa yhteiseen "sairaskassaan", josta kustantavat sitten lapsiensa sairaudet. Vähän niinkuin omatoiminen vakuutuslaitos, ilman byrokratiakuluja. En tiedä miten varsinaisesti toimii ja vaatii varmasti paljon luottamusta, mutta kuulostaa mun mielestä mahtavalta idikseltä!

Elukoista: Meillä on enää meidän vanhus 11-vuotias karkeakarvainen kettuterrieri uroskoira. Ihana arjen piristäjä, vaikka kyllä se ajoittain ärsyttää kun minähän sen pääasiassa hoidan. Sen verran haluaisin vielä muistuttaa ja valistaa yleisesti kaikkia ja erityisesti jos harkitsette koirien (miksei muidenkin eläinten) hankintaa, niin ottakaa huomioon rodulliset vaatimukset ja koiriin liittyvät ylijalostusongelmat. Sen takia parhaimpia melkein olisi joko sekarotuiset tai löytöeläintarhoista hankitut koirat. Ohessa linkki Sairaat koirarodut yhä tiukempaan syyniin | MOT - Mikä Oli Tutkittava | Blogit | yle.fi , josta lisäinfoa ja lyhyt videokin kannattaa linkeistä katsoa. Olen ehkä taas ilonpilaaja, mutta joidenkin rotujen tila on vain niin huolestuttava, että on eläinrääkkäystä edes antaa niiden lisääntyä samaa linjaa noudattaen enää. Kyllä, minullakin on puhdasrotuinen koira, mutta nyt valitsisin viisaammin. Eikä ole herkkua kasvattaa koiraa, joka ei saa kunnolla happea tai joka saa kouristuksia koska sen aivot eivät mahdu sen suloisen kauniiseen kalloon. Noni, päivän eläintieto taas tähän. Eikä ollut ketään loukkaavaksi. Itsehän tiedätte, mutta voi olla kallistakin pitää sairasta rotua. Kannattaa miettiä asiaa. Olettepa ainakin tietoisempia nyt!

Ja mies on allerginen periaatteessa eläimille, mutta meidän koirasta ei ole ikinä saanut mitään. On hyvin riippuvainen koiran hilsetyypistä, että miten ihmiset reagoivat. Eli ei kannata ainakaan etukäteen elukoita hävittää! Ja mä todellakin uskon siihen, kun olen myöskin jostain tutkimuksista lukenut, että pöly ja sotkut ennaltaehkäisee allergioita. Eli ei liian puhdasta ja luontoon peuhaamaan, niin lapset kuin aikuiset!

 

Punnabis, juurikin tuosta syystä mä oikeastaan tuon vakuutuksen olemassaolosta olen kiitollinen. Meillähän alkoi tutkimusrumbat neidin ollessa 2,5kk. Silloin marssittiin yksityiselle, koska neuvolasta ei oltu huolissaan, ja sieltä saatiinkiin samantien lähetteen sairaalaan. Vakuutus siis korvasi kaikki nää poliklinikkakäynnit, joita tuli paljon, ja myös neidin yhdet lääkkeistä, joihin ei silloin saatu Kelasta erityiskorvattavuutta, kuten myöhemmin muihin lääkkeisiin sitten saatiin... Silloin opiskelijataloudessa oltaisiin oltu aika ahtaalla, vaan nytpä sain rahat tililleni aina kahdessa päivässä takaisin, kun korvaukset saa vielä näppärästi haettua netin kautta

Tuolla mun pikkusairastelija vaan nukkuu. Toivottavasti heräis ennen mummin tuloa, kun mielellään itte antaisin nuo lääkkeet neitoselle. Nukkui onneksi reippaasti tuohon seiskaan saakka, kun mies nousi ylös keittämään itelleen puuroa.

Tässä viestissä ei nyt kovastikaan sivuttu vauvantekohommia, mutta ihanaa päivää jälleen kaikille neitokaisille!

 

Naspula tais kysyy meiän liskosta se on parta-agama ja meidän koira on parin päivän päästä 8kk eli ihan vauva vielä

ja sit muuta, töissä menny joka päivä ylitöiks.. huoh.. ja sit toi toinen osapuoli ilmoittaa että otti sen ainooksi vapaapäiväksi myös töitä elikkäs sitä näkee seuraavan kerran la-aamuna ennen ku menee nukkuu päiväks.. no ens viikolla on sitten onneksi jo meillä töissäkin rauhallisempaa ja miehelläkin vapaata.. mut tälläisinä viikkoina tuntuu kuin olisi sinkku ja asuisi yksin toivottavasti oloni paranee.. ei tätä jaksa..

tervetuloa kaikille uusille. :wave:

 

Nyt kun sattuu olemaan vapaa-aikaa niin yritän kertoa jotain itsestäni tässä välissä, aikasemmin kun en kerennyt ja kun olen "uusi" täällä.

elikkäs, oon parikymppinen toukokuussa valmistuva kokki-opiskelija keski-suomesta. Asustellaan mieheni kanssa kahdestaan. (aikasemmin siis mulla oli saksanpaimenkoira, mutta koiruus sairastui ja oli parempi päästää ikuiseen lepoon.((sivuten teidän lemmikki keskusteluihin.))
vauvakuumeilu taustasta sen verran, että tää ei oo mikään uusi juttu mulla, mutta 2010 saadun keskenmenon ja 2011 tulleen eron jälkeen oli pakko ottaa ns. aikalisä ja keräillä itseään. :/
Mutta nyt koemme nykyisen puolisoni kanssa olevamme valmiita yrittämään uutta tulokasta (( kuullostipas kornilta ;P ))

Edelleen tsemiä kaikille

 

Prisma: Ihmiskehon sis
Mielenkiintoinen sarja ihmiselämän synnystä, jos jollain kiinnostaa Jos jo valmiiksi panikoi kaikkea, mikä voi mennä pieleen, ei ehkä kannate katsoa..mutta tieteen näkökulmasta todella avartava

 

Tervetuloa uusille! Toivottavasti ette kauaa joudu tällä listalla hengailla...

Lemmikkigallup: Tällä hetkellä ei oo eläimiä meiän taloudessa. Koirakuumetta poden, mutta en oo sen eteen vielä mitään tehny. Aina vaan oon tottunu, että koira on talossa Mulla on ollu myös pupu, hamstereita ja hevonen. Onneks mulla on kavereita joilla on elukoita niin saan touhuta niiden kanssa ja hetkeks elukkakuumeen laantuun

Oon yrittäny olla seurailematta tätä keskustelua jatkuvasti, mutta se on osoittautunu melko hankalaks.. Yritän olla siis ajattelematta kiertoa ja sen vaiheita, etten stressais. Mukavastihan tää on menny ja nopsaa!
Tänään taas raskausuutisia yllättävältä taholta, sulattelen asiaa...... Oisko kohta jo meidän vuoro!?!?

 

Mä aloin tuossa tiirailemaan kipeä neiti sylissä tuota Miramein linkittämää sarjaa... aikas mielenkiintoisia juttuja, ja paljon mullekin uusia ja yllättäviä asioita!

Nemppis, tiedän ton tunteen, että toisinaan vaatii muiden vauvauutiset vähän sulattelemista.. Vaikka eihän sitä koskaan sais arvostella tietämättä kaikkia faktoja, mutta kyllä se vaan välillä väärältä tuntuu, ettei ympärillä pitkään lasta yrittäneellä parilla tunnu tärppäävän, ja sitten joku vaikka lyhyen suhteen päättymisen jälkeen huomaakin yllättäen olevansa raskaana ilman suunnitelmia moisesta. Mutta pitäis vaan koittaa elää sitä omaa elämää.

Hitsiläinen, tässä ollut jo eilisestä saakka kummallinen olo, kuin kipeeks olis tulossa. Taitaapi olla jotain psykologista vaan, kun toi jälkikasvu sairastaa, muuten kun on ihan normaali olo, mutta poskia mukamas kuumottaa ja vähän heikottaa. Taisinkin tuossa jo aiemmin asiaa sivuta, mutta tunnistatteko te itselläni oviksen ilman tikuttelua? Tai onko teillä jotain oireita/merkkejä, mistä pystytte päättelemään, että nyt taitaa tapahtua?

 

Onnea matkaan plussanneille! <3

Miramei, katoin just ton dokkarin ja oli kyllä varsin mielenkiintonen. Tuli tosin aika haikee olo, koska tossa tuotiin niin vahvasti esiin sitä, miten monta mutkaa on eessä ennen vauvan syntymistä. Mut erittäin hienosti ja vaikuttavasti rakennettu ja toteutettu dokkari Se on niin eri asia kattoo tollast "elävää kuvaa", ku lukee kehitysvaiheita tms kirjasta.

Lemmikkigalluppiin: ei oo meillä lemmikkejä. Jos jonkun ottaisin, ni se olis koira. Harmi vaan, kun oon sen verran allerginen moisille, ettei sen puolesta onnistu.

Omaa asiaa: nyt mennää sit kp 35, testi näyttää negaa eikä menkkoja kuulu. Toivottavasti ei taas kierto venyis mahottomaks et pääsis uuteen yritykseen. On tää kans touhuu. Niin sitä homman alussa toivoin (salaa), että onnistuis heti ensimmäisestä, mutta tässä sitä ollaan.
Äidin uus mies on useempaan kertaan hienovarasesti kyselly vauvahaaveista. Oon etenkin viime kuukausina hälle vastaillu siihe tyyliin, että se kun ei ole kiveen kirjotettua että ylipäänsä voi saada lapsia. Siihen hän on todennu vaan, että "niin"...Mullakin tuttavapiirissä joitain, ketkä ei ole voinu saada lapsia

 

Tervetuloo uusille!

Mulla kasvaa taas kerran kyrpä otsassa ton miehen takia. Mun neljän päivän vapaat meni mönkään, kun lupauduin töihin täksi illaksi. No eipä siinä muuten mitään - kiva työpäivä, mutta kurkku taas niin kipee, että flunssa selvästi tulossa. Olisin niin halunnut käpertyä miehen kainaloon illaksi - eikös se pentele istu koneella. Päätin alottaa sitten mykkäkoulun.. Ja näin ovulaation aikoihin. Tiedän jo tässä vaiheessa tämän kierron olevan tässä.
Hitsin miehet! Osaavat ärsyttää juuri väärään aikaan.

Ostimpa sitten naamakirjan kirpparilta äitiysvaatteita.. Hmph. Äippäfarkkushortsit ja -farkkuminihameen. Halvalla, kun sai. 17€ sisältäen postikulut...

On: ovisoireita.. Limoja kipuiluja ja finnejä. Turvotuskin palasi - olihan se pois jopa viikon.

Lemmikkigallup: meillä kaks amstaffia ja tuo karvainen mies.

Oon kännykällä täällä surffailemassa enkä kuollaksenikaan muista kelle piti kirjoittaa mitäkin. Ain00 tais olla plussanut - onnittelut! Palaan asiaan huomenna!

 

Pamsku voi harmitus noiden miesten kanssa toisinaan... Mä oon vaan tässä kokemuksen karttuessa huomannut, ettei ne oo mitään ajatustenlukijoita (kuten en minäkään ), eikä usein edes kykene tulkitsemaan hienovaraisia/vähemmän hienovaraisia vihjeitä Siksi mä yleensä nykyään toimin/puhun suoraan, esim. jos haluun kaikkuun röhnöttää ja miekkonen on koneella, tokaisen vaan, että laitappas se koneen käppyrä sivuun ja ota rakas murusesi kainaloon parantelemaan oloa. Mä kiukustun aika herkästi, mutta nykyään meen johonkin nurkan taakse puhkumaan muutamaksi sekunniksi ja mietin, onkos tässä nyt taas mitään järkeä, haluanko, että päivä/ilta jatkuu näissä merkeissä vai voisko se päättyy kivammin.

Todelliset loukkaukset on sitten totaalisen eri asia... niitä nyt ei kuulukaan ihan tuosta vaan sulattaa.

 

Tänään soitteli aamulla lääkäri ja onnitteli tulevasta perheenlisäyksestä. Neuvolaan soittelin ja sain ajan heti huomiselle. La olis niinkuin marraskuussa, tosin voihan tuo vielä muuttua, mut toivottavasti ei nyt kovin paljoa :heart:

 

Ain00 Onnea oikein paljon ja tervetuloa plussanneiden puolelle!:flower:

 

Onnea Ain00 :heart: :flower: Ihania uutisia kertakaikkiaan!

 

Ihan mahtavia uutisia Ain00, isot isot onnittelut! Vaikka ei kauaa täällä yhtäaikaa ehdittykään viettää

 

Huaah, vähän omanapailua

Yrittämisen suhteen kaikki sujunu tasasen mallikkaasti, ovistestit jatkuvasti samanvahvosia, eli ei ihan mutta melkein tasavahvaa kontrollin kanssa.. Petihommat siinä mallilla, että sinänsä ihan sama vaikka ois jo ovis ollut, mutten siihen usko Nyt nimittäin alkaa nippailla, limailla ja muuten oireilla, että jospa se plussa siihen saatais..

Muuta pientä, kävin tänään työhaastattelussa! Pitkästä aikaa oon päässy haastateltavaks asti, ja jäi sellainen kuva että pääsisin hommiin! Suosittelija (työharjoittelu paikan pomo) oli työkaverille tuumannut, että Mikaela (minäsiis) on meillä enään viikon.. Jej, vaikken vielä ihan viiti iloitakkaan, sitten jos ite ilmottavat että paikka on mun

Ja ompahan vähän "kurjuuttakin", ei varsinaisesti riidelty mutta mies äkänen ku ampiainen tänään.. Lopulta avautu, ja valitteli sitä että kun ei mihinkään pääse karkuun vauvoja tai raskausuutisia, eikä lapsettomuutta.. ei tarkottanu siis mua, vaan televisiosta kuulemma tullut joku raskautta käsittelevä ohjelma, elokuvassa oli ollut lapseton joka plussas, uimahallilla oli pikkulapsia, oma äitinsä taas soittanut ja hihkuttanut tätä miehen siskon raskautta.. Ärähti jo siihen suuntaan kerran että ei tiedä onko hänestä tähän, ja pelkäsin jo pahinta, että haluaa lopettaa yrittämisen.. Keskustelun kautta selvis, että häntä rassaa nuo edellä mainitut ja se, ettäkun ei malta odottaa että meilläkin jotain tapahtuisi.. Ja läheneehän tuo lääkärikäyntikin, ja sen myötä sperma-analyysi... Tuntuu vaan tosi ikävältä, se on osannu tosi hyvin peittää noi tunteet ja nyt vasta tajuan että mies ajattelee ja kiinnittää huomiota kaikkeen ihan samoin kuin minä.. :ashamed:

ei siinä, keskustelu lähensi meitä entisestään, ja mies sai purkaa sydäntään samalla kun itse kävin läpi ajatuksiani piristäessä miestä Hällä varmasti vielä kamalempaa, sillä ei ole ystäviä tai sukulaisia joille voisi avoimesti tunteilla, mulla sentään ystävä ja äiti, jolle avaudun näistä..

Muoks.. Ja kaksplus

 

Miehen tulokset tuli :'(
Ilman hoitoja on kuulema aika epätod.näköistä raskautua.
Katsotaan lugekierrot, kemiallisia kun on kuitenkin ollut.
Jatkosta en tiedä, syksyksi puhui sitten inssia vois, mutten tiedä, kesäkuussa tiedän vasta syksyn suunnitelmat..

huokaus