Tervetuloa uusille! :wave:
Täältä löytyy myös yksi hirveä "anoppi" tai no en kyllä sitä ikinä anopikseni aijo sanoa.
Itse en voi sitä sietää että minun kotiini tulee joku toinen ihminen vaihtelemaan petivaatteita tai siivoo minun kaappejani.
Esikoistani kun lähdin pusailemaan sairaalaan ja olin tietysti kaiken laittanu kotona tiptop kuntoon ja sairaalakassin valmiiksi minkä mies tuo sinne sitten.
Mies kun tuli meitä hakemaan niin itku sielä sairaalassa pääsi kun näin että hirveä "anoppi" oli mennyt itse valkkaamaan uudet vaatteet vauvalleni kotiin tulemiseksi. Ei siinä mitään mutkun vaatteet olivat likapyykkikorista (kellarissa olleet, se haju!) otettu, 70cm (vauva 50cm) ja ottaen huomioon että oli talvi.. ohut puku, kesähattu, ei tumppui tai mitään. No seuraava järkytys odotti kotona, kun näin esikoiseni huoneen, mikä ei ollut enään sellainen kun olin sen itse sisustannut. Itse olen vannoutunnut kierrättäjä ja suurimman osan hankin kirpputoreilta/tutuilta. No olin tietysti siistiä kirpputori tavaraa lapseni huoneeseen hommannut, mutta mitään niistä ei enään jäljellä ollut.. muutakuin lipasto/hoitopöytä joka on suvussa kiertänyt ja se oli ainut jonka mies oli saanu jätettyä sinne, mutta senkin "anoppi" oli haukkunut että siitä päästävä eroon. : /
No mahto mennä "anopille" perille hormoni huuruiset terveiset silloin miehen kautta, kun ei naamaansa meillä näyttänyt ennen ristiäisiä ja eipä ole pahemmin senkään jälkeen näyttänyt.. Pelkkä ajattelu tuosta tapahtumasta saa näkemään punaista ja varmaan yksi syy sekin että miksi en ole aikaisemmin uskaltannut alkaa hankkimaan toista lasta on tuo "anopin" häsläys. Mutta nytkun sitä ei edes ainut lapsenlapsi kiinnosta edes niin tuskin kiinnostaisi toinenkaan. Ainekaan toivottavasti, mutta luulisi jo sen tietävän tai ainakin oppineen että meille ei ole asiaa hällä ilman minun kutsumista jos henkikulta on tärkeä hälle yhtään
Täältä löytyy myös yksi hirveä "anoppi" tai no en kyllä sitä ikinä anopikseni aijo sanoa.
Itse en voi sitä sietää että minun kotiini tulee joku toinen ihminen vaihtelemaan petivaatteita tai siivoo minun kaappejani.
Esikoistani kun lähdin pusailemaan sairaalaan ja olin tietysti kaiken laittanu kotona tiptop kuntoon ja sairaalakassin valmiiksi minkä mies tuo sinne sitten.
Mies kun tuli meitä hakemaan niin itku sielä sairaalassa pääsi kun näin että hirveä "anoppi" oli mennyt itse valkkaamaan uudet vaatteet vauvalleni kotiin tulemiseksi. Ei siinä mitään mutkun vaatteet olivat likapyykkikorista (kellarissa olleet, se haju!) otettu, 70cm (vauva 50cm) ja ottaen huomioon että oli talvi.. ohut puku, kesähattu, ei tumppui tai mitään. No seuraava järkytys odotti kotona, kun näin esikoiseni huoneen, mikä ei ollut enään sellainen kun olin sen itse sisustannut. Itse olen vannoutunnut kierrättäjä ja suurimman osan hankin kirpputoreilta/tutuilta. No olin tietysti siistiä kirpputori tavaraa lapseni huoneeseen hommannut, mutta mitään niistä ei enään jäljellä ollut.. muutakuin lipasto/hoitopöytä joka on suvussa kiertänyt ja se oli ainut jonka mies oli saanu jätettyä sinne, mutta senkin "anoppi" oli haukkunut että siitä päästävä eroon. : /
No mahto mennä "anopille" perille hormoni huuruiset terveiset silloin miehen kautta, kun ei naamaansa meillä näyttänyt ennen ristiäisiä ja eipä ole pahemmin senkään jälkeen näyttänyt.. Pelkkä ajattelu tuosta tapahtumasta saa näkemään punaista ja varmaan yksi syy sekin että miksi en ole aikaisemmin uskaltannut alkaa hankkimaan toista lasta on tuo "anopin" häsläys. Mutta nytkun sitä ei edes ainut lapsenlapsi kiinnosta edes niin tuskin kiinnostaisi toinenkaan. Ainekaan toivottavasti, mutta luulisi jo sen tietävän tai ainakin oppineen että meille ei ole asiaa hällä ilman minun kutsumista jos henkikulta on tärkeä hälle yhtään