Kakskymppiset yrittäjät 2012

Grill, hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt enää vuosiin, pilsut lopetin n. kolme vuotta sitten kun aloin saamaan aurallisia migreenikohtauksia. Kiertokin on venähtänyt tasan kerran ja se oli juuri sen kerran kun olimme lähellä yritystä ja nämä asiat pyörivät mielessä jatkuvasti. Luulen, että juuri tällä psyykkisellä puolella oli vaikutusta asiaan. Nyt vain toivotaan, ettei tapahdu samalla lailla

Tuo muitten vihjailu on kyllä niin :kieh: Meillekin on aikaisemminkin vihjailtu, mutta naimisiin menon jälkeen se on jo muuttunut suorastaan tuputtamiseksi. Ja sama juttu kaikkialla, vapaa-ajalla, töissä, harrastuksissa. Kohta varmaan jo kassatädit ja samassa hississä olijatkin alkavat kyselemään :stick: Ehkä se on tämä ikä kun 30 alkaa uhkaavasti lähestymään ja kaikki tietenkin ajattelevat, että häitten jälkeen pitää heti aloittaa yritys. Näinhän me kyllä toimitaankin, mutta ei haluttaisi silti että kaikkien muittenkin sitä tarvitsisi meille muistuttaa

Jos jollakin olisi hyviä vinkkejä miten saadaan tuputtajille ja vihjaajille "luu kurkkuun" niin otan vastaan!!

 

Niiu: Aivan juu, niinhän se olikin. Kyllähän keho menee varmasti tietynlaiseen stressitilaan kun vauvakuumeilee kovasti ja sehän juuri voi pistää kierron sekaisin. Naisen keho on niin kummallinen! :stick: Ja minua myös kiinnostaa nuo vinkit! Mieheni on niin suorasanainen jos sille päälle sattuu, joten on uhannut sanoa seuraavalle utelijalle "mitä v*ttua se sulle kuuluu?" (paitsi kuulemma jos se on joku sukulainen, jättää sen ruman sanan sieltä pois ). Mutta itse en pysty olemaan noin töykeä.

 

Mulla nyt hirveesti muita uteluita ole tullut kuin että "jokos kolmas tulossa". Mä yleensä vastaan hyvinkin rivakkaan että NO EI! Et kahdessa ihan tarpeeksi.. (ja aattelen et voi kun tietäisitkin..)

 

Sunflower: Niin tuo on varmaan vähän sama tilanne kuin jos multa kysytään olenko raskaana. Siihen on vielä helppo vastata jämäkästi että en ole! Ja tosiaan samalla ajatella "voi kumpa olisin...". Tuossa tapauksessa kun ei tarvitse valehdella, niin se käy helpommin kun noihin kunnon vihjailuihin. |O

 

Grill joo yritän parhaani mukaan, sain varattua yleislääkärille (työpaikan piikkiin) ajan pakko saada purkaa eteenpäin asioita, samalla mies saa käydä parturissa kun minä puran ajatuksiani.

ja sitten laitoin parit työhakemukset kun en viihdy työssäni, ajattelin vaihtaa alaa noh tuskin tärppää palkkatoivomukseni on vähän liian isot mun kokemuksella

jes tää tekstihän näyttää jo paremmalta..

Onnea Marpa :flower: ja muille jännääjille paljon plussa tuulia :heart:


ainii ja se lääkäri aika siis on huomenna illemmalla unohdin mainita

 

-es- Tsempit lekuriin ja työnhakuun kanssa!

Grill Tässä on myös miehellä helpompaa, tuolta isännältä ei taida kukaan mitään kysellä, kaikki pommittaa minua :kieh: En edes oikein tiedä miten tuo mies vastaisi, jos joku alkaisi häneltä kyselemään..

Nyt mun täytyy kyllä nämä olot teidän kanssa jakaa! Että sitten kun seuraavalla kierrolla ollaan, niin tiedätte olla uskomatta mun luulo-oireita Kehittelen itselleni siis kaikenlaista ja teen nyt listaa mitä kaikkia tuntemuksia täältä löytyy:

- Eilen tuntui nippailevan alavatsaa koko päivän, välillä tuntui ihan nivusissa asti
- Eilen tuntui myös vähän öklöttävän, varsinkin kun mies teki ruokaa (vaikka todella tykkäsin kyseisestä ruoasta). Tänään aamulla töihin lähtiessä sama öklötys tuli takaisin ja autossa täytyi jo sanoa miehelle, että öklötys alkaa vaihtumaan ihan oksetukseksi. Samat fiilikset jatkuu töissä, välillä ällöttää enemmän välillä vähemmän, aamupalan jälkeen tuntuu helpottavan. Tämä on saletisti taas joku matkamuisto..
- Ramppasin eilen illalla pissalla useammin kuin normaalisti, tänä aamuna sama jatkuu
- Vessassa käydessäni huomasin eilen tulleen muutama tippa ruskeahkoa verta pöksyihin (pyyhittäessä ei mitään)

Listaan näitä nyt tänne, jotta ensi kuussa ymmärrän olla innostumatta kun samaa tapahtuu. Tällaiset oireet, joita ei ole ennen ollut tietenkin nostavat toiveet pilviin, mutta yritän silti pitää jalat maassa, sillä pelkään niin kovasti, että viikonloppuna pissin negan tikkuun. Sitten tullaan kyllä pilvilinnoista lujaa alas. Toisaalta ehkä onkin ihan hyvä saada tähän perspektiiviä ja olla haihattelematta kuvitelluista oireista liikoja. Pitäkää tytöt nyt mun jalat maassa, että pysyisin realistina!!

 

es: No hyvä, tsempit lääkäriin! =)

Niiu: Noh, jos haluat jotain "jalat maassa pitävää komenttia" niin mulla on ollut suurin piirtein joka kierto noita samoja oireita ja tässä ollaan... : / Toisaalta, nuo oireet sopii myös siihen toiseenkin vaihtoehtoon!

Mut mää en nyt kestä lainkaan! Taas on tissit olleet eilisestä asti oudot ja vaikka yritän itselle takoa päähän, että niin ne oli myös viime kierrossa, niin ei auta! Ja hei haloo, vasta dpo6! :headwall:

 

KAKSKYMPPISET TOIVEILIJAT

MAANANTAI 20.8.

Nimimerkki.........kp...................ikä.......yk...........toiveissa

Kp 31 ->

Lindu...............kp61/28................22v.........yk5...............1.lapsi
thewholestory.....kp55/28-30.......24v..........yk3................1.lapsi
nepulis.............kp52/24-31.........21v..............yk2.............1.lapsi
Ruby88...........kp51/28-30..........23v.........yk11................1.lapsi
Nemppis..........kp39/??................20v.........yk1.................1.lapsi
KyyneltenHymy..kp33/29..............23v........yk7(13)............2.lapsi
susupala..........kp33/37...............22v.........yk2..................1.lapsi

Kp 21-30

Nelistin............kp29/26-33.............24v...........yk6..............1.lapsi
murkku...........kp27/35-38............ 24............yk2..............1.lapsi
Niiu................kp25/27-31............25v............yk1..............1.lapsi
Grill................kp24/25-32.............22v........yk11.................1.lapsi
Hopeakissa......kp23/28-38(75)............24v.........yk7...........1.lapsi
Taru_..............kp23/32-60..............21v.........yk4................1.lapsi
lumihiutale92.....kp23/29...............20v........yk7.................1.lapsi

Kp 11->20

Miramei...........kp20/33-40.............24v.........yk2(8)..............1.lapsi
Miwwi..............kp20/28-35...........21v............yk2(5)............1.lapsi
AnnisK............kp18/28-32............23v..............yk5..............1.lapsi
Amalia89..........kp16/46-160........22v.............yk13.............1.lapsi
Pamsku............kp16/17-52 .......22v..............yk10.............1.lapsi
Leva................kp14/30................23v..............yk2.............1.lapsi
Anlii...............kp12/27-30...........23v.........yk12.................1.lapsi

Kp 1-10

Henkari............kp7/24..............23v.........yk5......... .....3.lapsi
Mosmos..........kp6/30-32.............23v.........yk3(4)............1.lapsi
memsie............kp5/27-37..........21v.........yk6.................2.lapsi
-es-................kp5/24-30............22v.......yk17.................1.lapsi
millinkäinen.....kp4/???.................22v..........yk6...............1.lapsi
Sunflower11......kp2/24-28.........23v..........yk22............3. lapsi

Kp??/tjot

Sachie.....................................20v...............................1.lapsi
kurasaapas.................................22v.............................2.lapsi

Mukana menossa

Helluunen
Ruska-
Punnabis
Naspula


Hiljentyneet:

PisaraSadetta
minssu
miuku9
Agnes
Haidi89
Jonna_91



Plussanneet

2011
mimmiih, hensq, Ippe89, petrra, Laretzki, Nomppeli, Zenpu, Hömelö, Epa-88, Kekkuvekku, Icy, Bubble89, Bela88, Lintsa, Princessa, Sanyo, SeInka, Poikka, Emby^, funny87, Kaarnikka, pampulainen87, Jaanel, minea_, mamiia, Mesikämmen, Vanilja 87, äippä-88, Johanna88

TAMMIKUU
KaisaKaisanen
(Sachie)
nellinu
ttty

HELMIKUU
pikkumyy1
Annie24
neonroze
(Miramei)

MAALISKUU
Iippari
Jnni
(Mosmos)
(Miitt21)
ikuinenkuumeilija

HUHTIKUU
Maija-tyttö
Ain00
(Miwwi)
(Nemppis)

TOUKOKUU
Hukkapiru
Vilmaliini

KESÄKUU
JeNski91
Amore

HEINÄKUU

ELOKUU
Marpa



Plussanneiden oma ketju:
Kakskymppisistä yrittäjistä 2011 plussanneet - uusi pino


Yritys-/raskausblogeja:

odotan.
haaveissa oma pieni
Ellan Elämästä
Ei kenenkään äiti

Muutospyynnöt listaan:

Punaisella ja lihavoidulla.
Kun kiertopäiviä yli 60, eikä mitään kuulu, lisätään "mukana menossa" -listalle.

Kiitos! :flower:​

 

Grill kiitos! Juuri niitä jalat maahan-kommentteja kaipaan! Turha on alkaa kuvittelemaan mitään kun kuitenkin ensi kuussa on sama homma ja samat oireet. Tää ihmisen psyyke on kyllä niin mielenkiintonen juttu (alan kohta kuulostaa Kumman kaa-Ellulta )

 

Tää ihmisen psyyke on kyllä niin mielenkiintonen juttu (alan kohta kuulostaa Kumman kaa-Ellulta )

 

Alakulo-varoitus

Täällä ei mennyt viikonloppu ihan putkeen ja on itketty yhestä sun toisestakin syystä.
Lauantaina lähdin miehelle kuskiksi, kun se päätti lähteä piiiiitkästä aikaa baariin, mistä olin iloinen, kun se on raatanut tehdä töitä koko kesän kuin hullu.
Ilo loppui lyhyeen, kun tultiin kotiin.. Valokeilassa näin tiellä jonkun eläimen jonkun 5 metrin päässä meidän piharisteyksestä eteenpäin (muuten oli pilkkopimeää).
Pysäytin auton samantien risteykseen ja juoksin kännykän valon kanssa paniikissa sen eläimen luo.. mieheni ja sen veli huusivat, että se on jänis, mutta jänis se ei ainakaan ollut. Sen totesivat hekin kun tulivat kännyköittensä kanssa siihen. En saanut kunnolla siitä eläimestä selvää, koska sen turkki oli ihan märkä ja sotkuinen, joten lähdin juoksemaan sisälle ja tarkistamaan onko kissa sisällä. Samassa kuulin, kun kissaksi ko. eläimen totesivat. Ei näkynyt kissaa sisällä, eikä kuistilla, missä se jommassa kummassa olisi varmasti ollut koska satoi vettä. Aloin saman tien itkemään ihan kunnolla ja siinä vaiheessa mies ja veljensä tajusivat, että meidän kissa se oli. Kävivät hakemassa sen tieltä pois, ettei jää enempää jyrättäväksi. Siinäpä se meni lauantai yö 4 tunnin unilla ja pelkällä itkulla.

Tämä kissamme tuli siis meille, kun oltiin asuttu yhdessä puoli vuotta ja kerkesi siis olla meillä 3,5 vuotta.. siitä siis tuli meidän "perheenjäsen", joka näki meidän kriisikaudet ja parhaat hetket ja oli kummankin tuki ja turva silloin kun toistemme kanssa riideltiin. Lisäksi oli mulla kaverina, kun mies oli vuoden intissä. Niin otti vähän koville se kuolema.

No sitten eilen kaiken itkun ja haikeuden keskelle vielä alkoi sattua vatsaan ihan järkyttävän paljon. En tiedä mikä tämä on, mutta siis menkat alkoi perjantaina niukkana, mutta eilen tuon vatsakivun ilmestyessä myös vuoto runsaantui ihan valtavaksi. Vatsaan sattuu vieläkin niin paljon, että itku meinaa tulla (kissasuru, jo suurimmaksi osaksi helpottanut), eikä kipuun auta kuin Panacod. Tavallisesta särkylääkkestä ei mitään hyötyä, vaikka parhaillaan 800-1200 mg otin. (kun en oo varma ovatko 400 vai 600mg:sia, kun on purkissa, jossei lue :O)

että tällaista täällä. Meni vähän itsekeskeiseksi tämä kirjoittelu, mutta piti saada jonnekkin purkaa tämä kuvio. Miehen kanssa ei varmasti haluta kissa asiaa uudelleen läpi käydä, kun menee vain molemmilla itkuksi ja kaksi kaveria kävi eilen "lohtu" kylässä, mutten heillekään osannut ääneen kertoa, kun itku olisi alkanut.
Tämä aamu siis jo paljon parempi tuon surun kannalta, ei enää itketä ja osaa jo hyväksyä asian.

Ja joku saattaa ihmetellä, että miten voi yhden eläimen perään nuin kovasti itkeä, mutta olen vain aina ollut tällainen. Läheisiä ihmisiä en ole (onneksi) vielä menettänyt (koputan puuta), niin otan nämä eläintenkin kuolemat vakavasti. Sitä vain saa odottaa millaista se joskus on ihmisen kohdalla ja tosiaan kun siitä ehti niin tärkeä tulla ja nyt jäätiinkin sitten kaksin miehen kanssa. Pitänee vain ajatella, että kaippa tälläkin tarkoituksensa on ja olen yrittänyt ajatella niin, että jospa meille on jossain vaiheessa se lapsi tulossa, niin entä jos oli tarkoitus ettei kissa jää sitten niin "huomiotta" tmv... en tiedä.

Tulipahan tekstiä, mutta kiitos kun sain purkaa asian (ettepä tähän voinu paljon vaikuttaa )

 

Pitkästä aikaa tulin kurkkimaan kuulumisia!

Millinkäinen Pahoittelut kissan menetyksestä!:hug: En voi kuvitellakaan, kuinka kauheaa on menettää lemmikki noin yllättäen ja vielä tuolla tavalla!:'( Minä en ainakaan yhtään ihmettele, että suret kovasti kissaa, sillä itsekin oon aina ollut ihan rikki lemmikin kuoleman takia, oli sitten kyseessä pieni hamsteri tai koira. Kaikilla on oikeus surra ihan niin paljon kuin siltä tuntuu, eikä sitä tarvi yhtään peitellä. :hug: Tsemppiä kovasti seuraaviin viikkoihin! Alku on aina hankalaa, mutta pikkuhiljaa se suru helpottaa ja siihen tyhjään tilaan kotona tottuu..

Niiu ja Grill Tulee teidän jutuista mieleen ihan oma yritysaika! Joka kuukausi oli vaikka mitä outoja oireita ja sekin oli outoa, kun mitään oireita ei ollut! Mulla oli sitten plussakierrossa taas oireita, joita en kyllä sitten yrityksen lannistamana tunnistanut raskausoireiksi, vaan luulin niiden taas olevan menkkaoireilua tai jotain psykosomaattista.. Eli valitettavasti sitä ei ikkää tiiä, onko ne oireet sitä itseään, menkkaoireita tai vaan ihan vauvakuumeisen kuvittelua! Piän peukkuja, että tällä kertaa teillä oiskin ihan oikeita raskausoireita!

Vihjailustakin ootte puhunu.. Mulla vieläkin nousee karvat pystyyn kun muistelen, miten hirveetä se oli, kun oli just itkeny pettymystä menkkojen takia ja sit joku tulee uteleen, et milloin te TEETTE lapsia!:kieh: Ite aina vastasin jotain, et saa nyt nähdä tai pitää nyt keskittyä opiskeluun/töihin/mihin milloinkin, vaikka oikeesti ois tehny mieli sanoa suorat sanat. No, oonpa ainakin oppinut, etten IKINÄ utele huvikseen keneltäkään vastaavasti!
Valitettavasti sitä ei taida tajuta kuin lapsia pitempään yrittäneet, kuinka ikävältä tuommoinen utelu tuntuu.. Kerran yks kaveri kyseli, et tiiäkkö aikooko X hankkia pian lapsia ja kun vastasin, etten tiedä, enkä kyllä aio kysyäkään, etten loukkaa, niin kaverini oli ihan ihmeissään ja eikä ymmärtänyt, mitä loukkaavaa semmoisessa utelussa muka on.
Lisäksi tuommoinen utelu on varmasti ikävää myös niistä, jotka ei halua lapsia tai ei oo vielä aikeissa yrittääkään. Mulla on yks kaveri, joka on kauan puhunu siitä, miten häntä ahistaa se, että samanikäiset tutut saa lapsia ja hältäkin niistä udellaan. Heillä siis on toiveissa vielä joku päivä saada lapsia, mutta ei vielä vuosiin.

Voi ei, oon jo hirveen pitkän sepustuksen kirjoittanut, vaikka en oo kuin yhden sivun juttuja kommentoinut! En siis enempää (tällä kertaa) tuki teidän keskusteluja, mutta taas tsempit kaikille, et saatas lisää porukkaa plussanneiden puolelle! Siellä alkaa keskustelut hiljentyyn liikaa, kun monella on nyt loppukesästä synnytys..

Annie ja mini 29+5

 

Voi kun kamalaa Millinkäinen! :hug: Sure ihan rauhassa, jokainen tavallaan. Itsekin aloin itsemään jo siitä kun meidän "vauva" (1½v kissa) oli hukassa, enkä edes ollut varma kauanko oli ollut matkoilla. Jotain yhden ja kolmen vuorokauden välillä. Lähinnä pelkäsin sitä, että jos se on kuollut, onko se joutunut kärsimään esim. juuri auton alle jäädessään tai vaikka kettu raadellut tms. Tosi kamalaa löytää oma kissa ja vielä noin ettei sitä edes kunnolla enää tunnista kissaksi... :'(

Voi kiva kun käyt tälläkin puolella välillä Annie! =) Ja voi kun pitkällä olet jo! :O Äkkiä on aika mennyt, just eilenhän sä vasta plussasit! Tjoo... Ihan mielelläni siirtyisin täältä jo sinne toiselle puolelle, mutta saas nähdä nyt sitten. Muutenkin on suht' heikosti tullut plussia viime aikoina...

 

:headwall: Jotain tapahtuu mahassa, mut mitä? Ei nyt vielä voi olla mitään oireita!! :kieh:

Eilen oli jo todella positiivisesti yllättynyt kun pupuillessa ei sattunut yhtään (vaikka siis yleensä oviksen jälkeen sattuu), mutta ilo loppui lyhyeen sillä verta tuli silti. Ja aika paljonkin... : /

Tälläinen pieni, turhaakin turhempi juttu tähän väliin.

 

Heipä hei naiset!

Ihan ekana suurimmat pahoittelut ja isoimmat ja rutistavimmat halit millinkäiselle! :hug: En voi sanoin kertoa, kuinka pahoillani olen, oman lemmikin menettäminen on hirveää, kaipuu on ihan mieletöntä! Paljon jaksamisia sulle!

Grill uuu.. sounds goooooooood!!! :heart:

ja Annie ihana kuulla sinustakin! Ja kuten Grillkin sanoi, niin jopas on aika vierähtänyt, olet jo niin pitkällä!
Mineakin taisi jo synnyttää pojan?? Juu, olen kyllä käynyt aika ajoin vilkuilemassa plussanneiden puolella!
Tsemppiä loppu odotukseen.. Kovasti täällä olisi haluja tulla sinne plussanneiden puolelle kirjoittelemaan..

Omaa napaa. Minä en sitten kai ovuloinutkaan? Ovistestiin tuli melko vahva viiva kp14, digi antoi kuitenkin negan. Siispä se ei ollut ovisplussa.
Nyt ovisoireita on ollut, eilen olin niiin kosteana, pupuiltiin ja mieskin suorastaan nauroi päin naamaa (oo kuulostipa pahalta), kun olin niin märkä. Ja ihan selvä ovislimaklöntti jäi miehen tapin päähän, kun vaihdettiin asentoa. :O
Ja tänäänkin on nippaillut kovasti tuolta vasemmalta puolelta.. Punkkua oon lipittänyt nyt sen lasillisen/päivä. Pupuiltu ollaan kyllä joka päivä, etenkin nyt luultua ovulaatiota edeltävinä päivinä oltu ahkeria...

Anoppiasiaan vielä palaten. Välillä oon ihan sinut tämän asian kanssa, mutta tänäänkin iski ketutus ja ahdistus koulussa, kun puhuttiin lapsista ja heidän suhtautumisestaan siihen, että vanhemmat ovat huomattavasti vanhempia kuin toisten. Miltä se lapsesta saattaa tuntua jne..
Eilen kävin anopilla - sen uudessa asunnossa. Oli sitten myynyt vanhan kämppänsä eikä ilmoittanut siitä meille. Oltas haluttu vuokrata se.. siitäkin oli aikaisemmin ollut puhetta, että jos hän siitä asunnosta joskus luopuu, niin me halutaan se..
No, tämäkin asia meni näin..

Miehen piti tänään saada kuulla töiden jatkumisesta, mutta se tj ei sitten saapunutkaan työmaalle tänään. Menee siis huomiselle.
Mies ilmoitti eilen, kun itkin tätä omaa epäonnea ja tätä kämppää ja sitä, kun oon niin väsynyt, että jos työt jatkuvat, vuokrataan josatin rivari - muutetaan uuteen kotiin, lähdetään matkalle ja nautitaan elämästä! Ihana se :heart:

 

Millinkäinen, suuret suuret pahoittelut menetyksestä! :hug: Meilläkin nuo kaksi kissaa ovat kyllä ihan perheenjäseniä, eikä edes voida ajatella, että niistäkin aika joskus jättää vaikka niinhän siinä vääjäämättä käy. Suret nyt rauhassa, on se oman lemmikin hyvästely todella rankkaa :'(

Annie, mullakaan ei ole tapana muilta lähteä vauvahaaveista utelemaan, ihan vaan lähimmiltä ystäviltä. Sen takia olenkin ihan huuli soikeana kun työkaveritkin kehtaavat tulla vihjailemaan.. Ja tuosta oireilusta: täällä on kyllä sellainen luulosairaala ainaki mulla käynnissä että huhhuh Luulin olevani realisti mutta ehei..

Täältä myös Grillille suuret peukutukset, että masussa jotain tapahtuisi!

Pamsku toivottavasti se ovis olisi kuitenkin siellä ollut! Ja ihana mies kun huolehtii, että saatte tulevaisuudessa vähän hengähtääkin

Täällä pitkin työpäivää vähän nippaili alavatsasta mutta nyt kotona ollessa kaikki oireet on loppuneet kuin seinään. Ei tunnu missään kohtaa mitenkään erilaiselle. Täytyy sanoa, että oli paljon kivempaa olla valeraskaana ja tuntea kuviteltuja oireita kuin olla ilman oireita ollenkaan

Ystäväni Kuvotus ja Nippailu, tulkaa takaisin!

 

No voi harmi Pamsku kun meni kämppä sivu suun... : / Ja tuo ovuloimattomuus, dääm! Jos kuitenkin vielä myöhemmin? Mullahan meni testin viiva ensin aika vahvaksi, sitten alkoi haalentumaan ja tittidii parin päivän päästä vahvistuikin ihan selvästi. Mutta, mahtava mies! Osaa selvästi piristää sua just oikein keinoin!

Plaah, menin sitten kaverin luo PerfectHome-esittelyyn vaikka ensin en meinannut (ihania tuotteita muuten!). Oli pakko hilpaista sieltä heti pois kun sain kahvin (mikä ei edes maistunut) ryystettyä, en halunnut taas joutua keskelle vauva/raskauskeskusteluja. Kuitenkin kun jokainen muu vieras on ainakin äiti, muutama suht tuore sellainen ja pari on raskaana (yksi näistä on se ketä meinasi tehdä abortin kun eivät ole naimisissa!). Ne keskustelut vaan on viime aikoina aina kääntyneet kummasti lapsiin. Aina ei vaan jaksa... :ashamed:

 

Taas kirjoitin liian kauan!

Kiitos vain Millinkäinen ja Pamsku myös, olen kyllä ihan varma että kuvittelen! Ei nyt dpo6 vielä kuulu tuntea mitään.

 

Apua! Paljon +++ tuulia sinne ylhäällä oleville! :heart:

Anteeks, omaa napaa... Tänään nappasin kyllä vahvan ovis plussan tein testin aamulla ja nyt illalla!! Aijaa.com - 10749663 Saa nähdä saanko tuosta miestä peittoja heilutteleen

 

Oon kyllä lukenut kaikkien kuulumiset, yhteisesti halaukset kaikille jotka sitä tarviivat ja tsemppiä piinapäiviin!

Mulla on niiiiiiiiiin PASKA olo henkisesti ja fyysisesti. Ehkä tää fyysinen kipuilu vaikuttaa tohon henkiseenkin.
Vuotaa verta kun seula + oheistuotteita. Kuppi on tulvinut yli tänään jo usein ja supistuksen kaltaisia kipuja ja hirveitä särkyjä koko ajan. Nivusiin asti tuntuu ja oksennus meinaa tulla. Tai no nyt pikkasen helpottanut.
Ja mie kun en voi tulehduskipulääkettä mahahaavajuttujen takia käyttää ni koitan panadolilla pärjätä (= ei auta mitään).
Mä luulen et noi luget jotenkin varmaan vaikuttaa et limakalvot ollu paksummat tai jotain. No hyvähän toki että vuotaa. Kuhan ei hirveen montaa päivää enää.
Rautaakin otin jos siiät jotain apua oloon.

Ja tietty se henkinen puoli kun pettynyt jne.
Tosin ollaan jo hyvillä mielin tässä kierrossa kun ovispäivä pitäis olla miun synttäreiden tienolla ja sitten LA ois miehen synttäripäivän tienoilla
Jospa se tästä kierrosta sitten.

Tosiaan, lueskelen kyllä, mut hiukan on ollut hiljaisuutta kun sattuu niin pirusti.

 

Millinkäinen Voi kamala.. Sulla on todellakin oikeus surra oma aikasi, mitä siihen tarvitset. Itse suren vieläkin aika-ajoin edesmenneitä kissojani. Kyllä ne vaan perheenjäseninä oman paikkansa sydämestä vievät mennessään mukanaan. Aika on se, mikä hiljalleen saa olon helpottamaan. Muistot onneksi ovat ja pysyvät aina mukana. <3 :hug:
Annie Voi kun olet pitkällä.. Vastahan sä tosiaan plussasit! :heart:

Marpa Onnea! :flower:

ON: Mut saa luultavasti poistaa listalta tämän kierron jälkeen. Oon jonkin aikaa jo miettinyt, miten kertoisin ajatuksistani miehelleni ja nyt viikonloppuna sitten avauduin, oikein lunttilappusen kera, jossa oli tukisanoja avuksi. Yritän siis kertoa tänne nyt vain ydinasian, enkä rönsyillä syvällisyyksiin, jotta jaksaisitte vilkaista tätä tekstiä hiukan, mikäli se kiinnostaa.

Elikkä, oon aiemmin puhunu siitä, että mulla on ollu se syömishäiriö enemmän ja vähemmän pinnalla, joka on lähtöisin jo ala-asteelta. Mun paino kun on noussut erinnäisitä syistä vuosien varrella jo sairaalloisen lihavuuden puolelle, ahdistus on kasvanu edellisestään. Vielä kun lisään sen mahdollisen ovuloimattomuuden (tässä kierrossa ainakin, kun ekaa kerta testailin) + sen viimeksi olleen megakierron, oon nyt ihan satavarma, ettei mun kroppa painon takia pelaa niinku pitää.

Mulle on sattunu nuoruudessa todella paljon. Mm. oon lastensuojelun asiakas ollu, läheiset on lähteny oman käden kautta (oma sisko oli se pahin), perhe-tausta on myös, sanotaanko, värikästä kerrottavaa. Alkoholia ja väkivaltaa.. Turvattomuus ollu aina läsnä. Lisätäänkö vielä muutaman vuoden takainen avioero (josta en ole aiemmin kehdannut edes mainita), niin varmasti alatte ymmärtää, että hyvästi ei ole mennyt. Kaikki tämä p*ska sai mut ahdistumaan, josta seurasi todella sairaalloinen syöminen ja sitten se lihominen. Lihomisesta suurempi ahdistus ja näinpä oravanpyörä on valmis. Nyt musta tuntuu, etten taida jaksaa enää tätä kehoa, koska sisällä on henkisesti jo terve ihminen. Asiat kun eivät enää ole yli vuoteen painaneet, mutta paino on jäänyt, kuin muistoksi kaikesta tapahtuneesta ja siitä ruuan ahmimisesta ahdistukseen.

Haluan olla maailman parhaalle miehelleni maailman paras puoliso ja haluan tulla tästä epävarmuuden kuoresta ulos. Haluan voimaa ja jaksamista, iloisuutta onnistumisesta ja ennenkaikkea toimivan, terveen kropan, jossa pienen ihmisen taimen kasvukin olisi todennäköisempää. Aivan kuin olisin ollut tähän asti vain ruokaa hamuava perhosentoukka, joka nyt on herännyt siihen tunteeseen, että haluaa koteloitua ja aloittaa muuttumisen oikeaksi minäkseen, perhoseksi. Runollista, mutta kovin sopiva vertaus, eikö?

Meillä siis varsinainen yrittäminen jätetään tauolle hetkeksi. Samalla kokeilen keskittyä kouluun ja selvittää, onko tuo ala juurikin minulle oikea ja samalla saadaan lisä-aikaa uuden asunnon etsimiseen ja asutaan tätä pientä kämppää jonkin aikaa siis vielä. Koulun vieressähän tämä on, missä kummatkin kohta aletaan käydä. Nyt siis katsotaan tämä (ovuloimaton) kierto loppuun ja sitten mietitään, jatketaanko vaikka tjottailulla eteenpäin vai olisko syytä pitää hetki ehkäisyä, jotta ehtisin hiukan pudottaa painoa ennen mahd. raskautumista. Katsotaan sitten, kun eihän tätä vielä edes tiedä, että kauanko sitä tätiä odotetaan tällä kertaa. (jos en edes ovuloi, voi olla taas megakierto-mahdollisuus)

Mukana menossa siis edelleen vielä. Katsellaan, miten tämä sitten lopulta sumplitaan.

Pitkähtö tuli tästä sepustuksesta, mutta jospa joku jaksoi lukea.

 

Hmm... Eipä löydy oikein muita sanoja, kuin että kovasti kovasti jaksamisia niin Hopeakissalle (kyllä, jaksoin lukea ) kuin myös Sunflowerille! :hug: :hug:

Ja miwwillä tosiaan ihan selvä ovisplussa!

 

jaksamisia Hopeakissa ja sunflower :hug:


on: keskiviikkona labraan perustutkimukset, olis kattonu muutakin heti mut olin ehtiny varaa jo sen toisen lääkärin. joten ke se labra ja tulokset maanantaina, sit syyskuussa se toinen..

 

Hopeakissa WAU. Tekstistäsi välittyy todella, että olet pohtinut asiaa enemmänkin. Siitä välittyy, että haluat epäitsekkäästi panostaa itseesi ja tulevaisuuteesi, jotta unelmasi mahdollistuisivat. Parhaimpia kirjoituksia missään pitkään aikaan . Kiva, että jaoit sen. Mä koen, että vahvuutta on nimenomaan myöntää se, että tarvitsee hengähtää jotta voi jatkaa. En tiedä pelkäätkö, että hieman lykkäämällä yritystä saatat menettää mahdollisuutesi olla vielä nuori äiti, mutta koska en pidä itseäni (ainakaan vielä) vanhana, on sinullakin vielä hyvin aikaa!

Ja vaikkei se paino edes heti putoaisikaan, niin jo pelkkä henkinen loma ja keskittyminen muihin kiinnostuksiin, saattaa tuoda onnea nopeammin kuin luuletkaan. Ainakin toivotaan niin, tsemppiä kauheesti!

 

Meikäläinen on taas viettänyt melkosta hiljaiseloa täällä, olen toki käynyt täällä lukemassa teidän kuulumisianne ja jännäilemässä

Päivittää voi kp 4/26-33 ja yk 7
Perjantaina hanat tosiaan aukes, mutta tosi säälittävät on ollu. Pientä tuhruilua joka päivä, ei ollenkaan sellasta kunnon vuotoa mitä normaalisti on..myöskään tavanomaisia kipuja ei ole ollut ollenkaan, sen sijaan päätä on särkenyt, mikä on mulle todella epänormaalia. Olenkin tässä nyt salaa miettinyt/toivonut, että olis "valemenkat". :kieh: (Joo-o, epätoivosemmaks menee vaan tää touhu)

Lähipiirissä on taas jos jonkinmoista vauva-asiaa..syntyneitä ja maha-asukkaita. Sehän ei taas ei ainakaan lievennä tätä omaa kuumeilua. Toki hyvin hyvin onnellinen olen kaikkien heidän puolesta :heart:

Ens kuussa pitäis mennä sinne aukiolo-tutkimuksiin ja hakemaan clomi-reseptiä, sekä samalla pitäis testata miehen siemennesteet. Mutta, on tullut pieni pelko persuksiin. Mies tahtosi kovasti mennä, mutta itselleen on tullut sellanen olo, että mennään näitten terojen kanssa vielä ainankin muutama kuukausi.

No se omanapailusta.

Tänne on vihdoinkin tullut se kauan odotettu plussa! ONNEA MARPA! :flower: IHANAA!

Voi Millinkäinen, kauhea juttu! Surra saa, tietenkin. Monelle eläimet ovat tärkeimpiä ystäviä! :heart: Jaksamisia!

Sunflowerille ja Hopeakissalle myös superpaljon tsemppejä!

Miwwi Toivottavasti peitot heiluu ja tuottaa tulosta!

+++++++